Diginomadiksi 2022

Diginomadiksi 2022. Jatkan näillä postauksilla digitaalisen pöytälaatikon purkamista.

“Praemonitus praemunitus – forewarned is forearmed”.

Kaikkiin yllätyksiin ja käänteisiin diginomadien elämässä ei pysty varautumaan, mutta mahdollisimman monessa mutkassa voi pysyä tiellä, jos osaa hieman ennakoida. Siitä huolimatta, että diginomadismi mielletään spontaaniksi elämäntavaksi.

Yksin tai aikuisten seurassa matkustaessa pieniin vastoinkäymisiin voi suhtautua huumorilla, mutta perheenä matkustaessa huumori ei aina riitä. Esimerkkeinä voisi olla yöpyminen lentokentällä tai juna-asemalla, ruoan puute kateissa olevan luottokortin takia, puutteelliset pesumahdollisuudet tai sairastumiset. Vanhempina meidän on turvattava lapselle koti ja koulunkäyntimahdollisuus, samoin kuin kunnollisen ruoan tarjoaminen lapsille kuuluu perusvelvollisuuksiimme.

Aikuisenkin hermoja raastaa jatkuva stressi, puutteellinen unensaanti tai arjen pienet epäkohdat. Sen takia keräsin tänne omia viisauksia, joko siististi tai kantapään kautta kerättyjä. Osa asioista on sellaisia, joista olen tainnut mainita aikaisemminkin, osa aivan uusia oivalluksia.

Eli tässä on ratkaisuja muutamiin pulmiin, jotka diginomadien ja etätyöläisten eteen tulevat. Tässä kirjoituksessa en yksilöi, mitä kaikkea on tullut vastaan missäkin maassa. Jutun lopussa referenssilistassa on linkkejä kirjoituksiin eri paikoista, niin lukekaa ihmeessä, jos jokin tietty paikka kiinnostaa erityisesti.

1. Työ

Diginomadien elämäntapaan sopivaa etätyötä kannattaa katsastaa hyvissä ajoin. Elämä on huomattavasti helpompaa, jos tulopuoli on turvattu.

Myös uunituoreen yritystoiminnan kanssa ei kannata lähteä liikkeelle. Kuvioiden pitää olla jo kunnossa (sanoisin, että pari vuotta pyörinyt yritys), niin rahavirrat ja pakollinen raportointi (verot, ilmoitukset, lisenssit) ovat löytäneet uomiinsa.

En väittäisi, että se on kiveen lyöty kuvio eikä se muutu hetken päästä, mutta alku on mukavampaa, jos perusasiat ovat järjestyksessä.

2. Budjetointi

Maiden ja asuinpaikkojen valinnat, reittien suunnittelu, matkustamisen tiheys – kaiken pitää mahtua budjettiin, joka on jaksolle asetettu. Tai kaikki kulut pitää pystyä kattamaan palkasta.

Kuten varmaan tiedätte, monessa maassa paikalliset pitävät ulkomaalaisia itseään varakkaimpina (paitsi, jos nuo ovat pakolaisia tai sesonkityöntekijöitä). Sen takia ennen kuin paikalliseen hintatasoon pääsee käsiksi, voi joutua pulittamaan tuplat ja triplat. Myös sopivien ruoka- ja ostospaikkojen kartoittaminen vie aikansa.

Kohdemaan/maiden elintasoa ja hintatasoa on hyvä tutkia etukäteen. Monesti se on myös turvallisuuskysymys.

Se, että maalla on halvan asumispaikan maine, ei tarkoita vielä sitä, ettei siellä saa poltettua rahaa. Asumistaso, johon normaali suomalainen (tai muu länsimainen) on yleisesti ottaen tottunut, voi maksaa kohdemaassa kertoja enemmän kuin paikallinen tapa. Erityisruokavaliot voivat tulla kalliiksi (allergiat, gluteiini- tai laktoosi-intoleranssi, vegaanisuus).

Omasta kokemuksesta väittäisin, että rahaa aina menee alussa reippaasti enemmän kuin on suunniteltu ja menoerät tasoittuvat vasta muutaman kuukauden päästä. Joten tulopuolen pitää olla reilusti suurempi, miltä budjetoitu menoerä näyttää.

Yllättäviin menoihin pitää riittää rahaa. Kyse ei välttämättä ole ikävistä tapahtumista (rikki menneestä läppäristä tai hajonneista kengistä), mutta joskus tekee mieli kokea jotain ainutlaatuista, jokin elämys, joka tarjotaan vain tässä paikassa.

Olen myös lukenut useaankin otteeseen, että raha on loppunut kesken kaiken, mikä on aiheuttanut katastrofin kaltaisen tilanteen. Ratkaisuna voi olla erillinen säästöpossu(tili), josta maitojunaliput pääsee maksamaan.

Muutenkin, säännöllisissä erissä tulevat tulot (esim. palkkaa, vuokratuloja tai yritystoiminnan palkkioita) ovat parempi vaihtoehto diginomadeille kuin suuremmissa erissä odotettavissa olevat tulot (vaikkapa korkoja sijoituksista). Näin on helpompaa suunnitella arkea päivä tai kuukausi kerrallaan. Silloin, kun tuloja on harvemmin, on parempi suunnitella pidempiä jaksoa kerrallaan. Voi toki olla, että suunnitelman joutuu muuttamaan moneen otteeseen.

Joka tapauksessa on parempi reagoida tilanteeseen ennen kuin kaikki tilit näyttävät nollaa (7 keinoa rahoittaa diginomadin elämäntapa 2021) .

3. Taivas on nyt rajana, jos sekään

Maan/maiden valinta tai reitin suunnittelu on kaikkein vaikein asia tässä projektissa. Toisaalta valintoja on paljon, toisaalta on paljon myös rajoitteita. Syitä, miksi tietyt maat tippuvat listasta, on monia. Voi sanoa niin, että jokaisen valinta on henkilökohtainen ja tapauskohtainen.

Silloin, kun kohteita jää kourallinen, niistä pitää valita lopullinen päämäärä. Tässä varsinainen koe alkaa.

Ensimmäinen keino on lukea kaikki muiden diginomadien kirjoittama materiaali ja tehdä päätökset sen perusteella, mitä muut ovat sanoneet. Kirjoituksia suomeksi on edelleen hyvin vähän, mutta esim. englanniksi määrä menee miljoonissa.

Melkein kaikki etätyöläiset ja diginomadit jakavat kokemuksiaan sen hetken asuinmaistaan. Näkökulma tosin riippuu aika paljon siitä, mistä maasta, kulttuurista ja ympäristöstä diginomadi itse on kotoisin. Tastes differ. Mikä toiselle on mansikka, toiselle on mustikka (Diginomadin elämän varjopuolet, jotka aukeavat vain suomalaisille). Mikä vika mustikassa muuten on?

Voi ottaa yhteyttä suoraan tiettyyn henkilöön omassa unelmakohteessa. Yksityisesti ihmiset harvoin tulevat valehtelemaan teille. Näin voi saada selville myös jotain sellaista, mitä julkisuuteen ei vuotanutkaan.

Muut keinot sisältävät erilaisiin some-ryhmiin liittyminen, diginomadien ja etätyöläisen tilien seuraaminen FB:ssa, Twitterissä ja Instassa. Se on aikaa vievä ja epämääräinen tapa, mutta infoa saa kalastettua näinkin.

Eli periaatteessa joutuu silti seulomaan. Kriittinen ajattelu on elintärkeä tässä kohdassa.

Ensinnäkin katso päivämäärä. Kirjoituksen pitää olla aika tuore (tai äskettäin päivitetty), että se pitäisi paikkansa. Elämä on nykyään niin nopeatempoista, että 5 vuotta vanha postaus voi olla jo lävitseen väärää tietoa.

Lakeja ja lupia koskevia materiaaleja kannattaa katsoa vain viranomaisten sivuilta (mm. Ulkoministeriö). Myös kohdemaissa voi olla ulkomaalaisia koskevia lakeja ja säädöksiä, joista pitää olla perillä välttääkseen ongelmia virkavallan kanssa. Yleensä siitä tiedosta joutuu maksamaan erilaisille konsulttitoimistoille ja relocation agents:eille. Tätä infoa ei tavallaan pimitetä tarkoituksella, mutta pitää tietää, mitä etsii. Sehän on tässä kaikkein vaikeinta.

Tietojen lähteistä pitää muutenkin olla aika tarkkana. Paljon kauniita kuvia on sivuilla, jotka mainostavat omia diginomadeille tarkoitettuja palveluitaan. Kämppien vuokraussivustoilla tiedot ja kuvat voivat olla viime vuosisadalta.

Kokemusta on kaikesta: sekä moitteettoman rehellisistä että umpikieroista välittäjistä. Avuliaista ja mukavista virkailijoista sekä sellaisista, jotka eivät suostuneet puhumaankaan ja lähettivät suoraan maksullisiin palveluihin siitä huolimatta, että toimenpide olisi vienyt heiltä 5 minuuttia työaikaa. Kaikkein vaikeimpia ovat maat, joissa virkavalta ei suostu noudattamaan sääntöjä, joista virallisilla nettisivuilla kerrotaan. Tätä infoa saa harvoin netistä suoraan, se on hiljaista tietoa, jota joutuu metsästämään tarkoituksella.

4. Asuminen

Asuminen on asia, joka joko tekee kokemuksesta upean tai pilaa aivan kaiken.

En suosittelisi lähteä vuokraamaan pitkäaikaista kämppää näkemättä. Kannattaa investoida joko hotelliin tai lyhytaikaiseen kämppään siksi ajaksi, että pääsee katsastamaan itselleen sopivan majoituksen. Mahdolliset kauhuskenaariot sisältävät ihan kivan kämpän karmealla seudulla, kaatopaikalta haetut huonekalut vastarakennetussa asunnossa, syrjäisen sijainnin, johon ei pääse kuin omalla autolla (jos silläkään). Asunnossa voi olla muutakin pikkuvikaa, joka häiritsee arkea jatkuvasti.

Niin ikävää kuin se onkin, moni pikkuvika tulee vastaan myöhemmin, kun vuokrasopimus on jo tehty. Toivottavasti se on tehty huolella. Viat voivat olla myös suurempaa sorttia, kuten hometta tai vuotava katto.

Netin heikko signaali voi olla sellainen haitta, ettei kämppää voi ottaa tai pääse pitämään.

Asunnon valinta on melkein yhtä suuri tehtävä kuin maan/maiden valitseminen. Uskokaa pois, diginomadi viettää suurimman osan ajastaan siellä samassa kämpässä. Työtä on tehtävä silloin tällöin. Yleensä monta tuntia päivässä (Diginomadin Työympäristö – Tekniset). Joten asettukaa mukavasti.

Jos teillä on edelleen mielessä kuva diginomadista, joka näpyttelee konettaan hienossa rantakahvilassa, suosittelen tekemään seuraavan kokeen. Lähtekää oman kaupungin pääostariin tai kävelykadulle (Esplanaadi tai Hansakortteli käy), asettukaa pöytään kahvinne kanssa (ulkona, jos tilanne sallii ja sää on mukavan aurinkoinen), avatkaa läppärinne ja kirjoittakaa 300 sanan teksti. Teema on vapaa… Noh, miten kävi?

Jokainen valitsee kämpän omia tarpeitaan ajatellen, joten on entistä vaikeampaa löytää neuvoja, miten tässä asiassa kuuluu toimia. Lapsiperheenä, meillä oli aivan omalaatuiset vaatimukset asuinpaikallemme ja asunnollemme (Diginomadi-perheen haasteet).

Asuinpaikan valinta on taitolaji, mutta kokemusta karttuu ajan kanssa. Väittäisin, ettei ensikertalainen pääse alussa virheittä. Pikkuhiljaa oppii katsomaan oikeisiin paikkoihin.

5. Työkalut ja tavaramäärä

En suosittelisi jättämään työkalujen hankintaa kohdemaahan. Tietysti yleisimmät pikkutarvikkeet ovat saatavilla melkein missä tahansa maailman kolkassa, mutta omat haasteensa voivat olla siinäkin. Esimerkiksi näppäimistöjen ja ohjelmistojen kielet ovat useimmiten paikallisia, alkuperäisiä tarvikkeita voi olla vaikea löytää tai niinkin, että jokin asia ei yksinkertaisesti ole löydettävissä sieltä, koska kukaan ei tiennyt sellaisen olemassaolosta. Kuten esimerkiksi tiskiharja Portugalissa 😁.

Henkilökohtaiseen käyttöön tulevat tavarat myös kannattaa hankkia etukäteen. Ei ole mitään sen turhauttavampaa kuin jonkun hammasharjan tai tahnan metsästys pitkin kauppoja ja basaareja (Mikä diginomadin arjessa yllätti?). Tavat ja käytännöt muuttuvat maasta toiseen hyvin paljon ja heti Euroopan jollakin reunalla tuttua ja turvallista tavaraa voi olla mahdotonta löytää.

Yksi tärkeä asia on henkilökohtaiset lääkkeet. On suotavaa, että niitä on joko koko jaksoksi tai suhteellisen pitkäksi ajaksi, koska vastineiden löytäminen voi olla varsin vaikeaa.

Ajoissa pitää tarkistaa, että kaikki tarvittavat henkilöpaperit ovat ajan tasalla. Uusi passi, tarpeeksi pitkään voimassa oleva ajokortti yms. Kopiot kaikesta, sekä digitaalisessa että paperisessa muodossa (Diginomad Survival Kit).

Myös vaatteita pitää olla tarpeeksi ja juuri oikeassa laadussa (Etelän vaatetuksen yllätyspiirteet). Ainakin heti alussa kaupoissa juokseminen on aikaa vievää puuhaa, jonka lopputuloksena voi olla pyöreä nolla tai valtava aukko budjetissa. Se ei ole myöskään kovin ekologista, koska mitä todennäköisemmin aikaa ja tahtoa ei tule riittämään miettiä eettisiä valintoja tai tavaroiden laatua.

Muuten, käytettyjen tavaroiden markkinat ovat olemassa vain suhteellisen rikkaissa maissa, joissa ihmisillä on varaa vaihtaa tuote parempaan ennen kuin se on kulutettu loppuun. Kirppareiden olemassaolo myös edellyttää sitä, että nurkissa lojuu jotain ylimääräistä, jonka voi viedä sinne pölyttymään vaihteeksi (Myydään hyväkuntoinen… – Kirppis mustavalkoisella).

6. Tahti

Kuinka usein siirtyä paikasta toiseen, montako maata tulee katettua yhdellä reissulla – tahdin valinta tulee ratkaisemaan, millainen kokemuksesta tulee. Myös senkin, jääkö diginomadi tien päälle tai palaako hän omaan pysyvämpään arkeensa.

Tahti on jokaiselle oma. Yksin matkaavalle valinta on helpompaa. Hän on vastuussa vain itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Pariskunnilla ja perheillä on vaikeampaa. Pitää ottaa huomioon muiden perheenjäsenten toiveet ja jaksamiset.

Aivan yksinkertaista asia ei ole senkään takia, että työ on saatava valmiiksi ja mitä useammin myös deadline on olemassa.

Pitää muistaa sekin, että sopimattoman hidas tahti tekee elämästä tylsää, mutta ylenpalttisen nopea verottaa hyvinvointia.

7. Hyvinvointi

Hyvinvointi, työssä jaksaminen sekä työpisteen ergonomia ovat diginomadin omissa käsissä. Harvassa lomakämpässä on hyvä toimistotuoli (vaikka varmaan löytyy nykyään sellaisiakin).

Hyvä työasento on tärkeä asia. Väärä asento vaikuttaa nopeasti erilaisten kiputilojen kehittymiseen. Itse olen ratkaissut tämän ongelman liikkumalla niin paljon kuin voin. Sekään ei aina riitä. Jokaisessa maassa varmastikin löytyy hieroja. Jumpata voi tarvittaessa myös kotona. Paras tapa kipeytyneiden hartioiden hoitoon on kuitenkin uiminen. Joten merellinen maisema on myös terveyden kannalta järkevä ratkaisu.

Jatkuvasti muuttuvat maisemat ja uudet ihmiset ympärillä ovat diginomadien arkea. Se voi olla myös hyvin stressaavaa. Toiset tarvitsevat paljon henkilökohtaista tilaa ja aikaa omissa oloissa, toiset taas tylsistyvät nopeasti ilman kavereita ja kokevat yksinäisyyttä. Itseään pitää kuunnella aika tarkkaan tässä kohdassa.

Yksin matkustaessa ongelmat ovat yhtä lajia, pariskunnilla toista ja perheillä kolmatta.

Uskon, että perusasioiden pitää olla kunnossa kaikin puolin, ennen kuin sellaiseen matkaa lähtisi. Itseään ei pääse pakoon.

Diginomadiksi 2022

Lue myös: