Mikä diginomadin arjessa yllätti?

Mikä diginomadin arjessa yllätti?

Erilaisten maiden elintapoihin on välillä vaikeaa tottua. Silloin, kun maat vaihtuvat usein, ei tavallaan ole tarvetta muuttaa omia tapojaan radikaalisti vastaamaan uuden maan käytäntöjä. Toisaalta, jos maassa viipyy pidempään kun pari viikkoa, on pakko sopeutua uuteen ympäristöön.

Niin yllättävää kuin se onkin, monesti se ei olekaan niin yksinkertaista. Moni tavara muuttaa muotoansa. Jokin hygieniatarvike voi olla niin erinäköinen, että sen löytämiseen menee viikkoja. Jokin asia voi puuttua katukuvasta ja kaupoista kokonaan. Tai jokin tapa voi olla niin outo, että sormi menee suuhun. 

Välillä näihin yllätyksiin osaa varautua, ja välillä ei.

1.

Vaikka globalisaatio jyrää, välillä on niin, ettei tiettyjä asioita tai tavaroita ole helppoa löytää. On kai olemassa vastineita, mutta mistä sitä tietää, miten niistä saa selvää. Erityisesti, jos paikallista kieltä ei osaa. 

Yksi näistä mysteereistä oli dödö Kiinassa. Niitä ei yksinkertaisesti ollut meille tutussa muodossa. Se on edelleen kysymysmerkki, miten siellä ratkaistaan tämän hygieniatarvikkeen ongelma. Minulla on aavistus, että sitä myydään siellä basaareissa suolakiven muodossa, niin kuin Uzbekistanissakin. Onneksi Uzbekistanissa dödöjä on riveittäin myös tavallisissa muovipakkauksissa päivittäistavarakaupoissa.

2.

Eri maissa tekee mieli maistella paikallisia ruokia. Tosiaan, se voi kostautua erilaisina vaivoina tai painon nousuna, koska vieraiden ruokien ravintosisältöä on vaikea tietää. 

Toinen yllätys piilee ruokien ainesosissa. Ei sitä ikinä tiedä, mitä ruoka sisältää. Erityisesti jos paikallinen kieli on täyttä hepreaa. 

Kiina on tässäkin nominaatiossa ykkösenä, koska välillä kuvistakaan ei voinut päätellä, mistä sapuska oli värkätty. 

3.

Netin nopeus on usein suuri arvoitus. Joissakin paikoissa oman mobiilinetin nopeus roamingina saattaa olla suurempi kun paikallisen Wi-Fi:n. Näin meille on käynyt Portugalissa. Ero oli valtava, varsinkin ruuhka-aikoina.

4.

Tavaroiden hävikki on huomattavasti suurempi kuin tavallisessa arjessa. Se pitää ottaa ihan vain tavallisena amortisaationa. Vaatteet eivät kestä jatkuvaa käyttöä ja pesua keskinkertaisissa pesukoneissa. Koska niitä on varsin rajoitettu määrä, välillä toden teolla tulee vastaan “ei ole mitään päällepantavaa” -tilanne. Vieras pesukone on aina mysteeri. Sen takia välillä sen uumenista tulee ulos karvainen pallo, joka on ollut joskus kaulaliina tai nuken kokoinen neuletakki. Vaate voi myös palautua eri värisenä kuin mitä se ennen pesua oli.

Tekniikka ei kestä siirtoja, tärinää ja pudottelua. Pienet lisävarusteet häviävät taivaan tuuliin – siltä ainakin tuntuu. Oikeasti ne jäävät hotellien ja lentokenttien pistorasioihin ja odotussalien pöytiin, kahviloiden pöytien alle ja bussien penkkien väliin.

5.

Epäsäännöllisyys ja jatkuva pieni stressi, vaikkakin hyvänlaatuinen, verottaa hyvinvointia. Tästä asiasta ei kannata ummistaa silmiään ja toivoa, että muutaman viikon tai kuukauden jakson jaksamisen rajoilla saa tasoitettua sitten, kun pääsee takaisin kotiin. Kehoa ja mieltä kannattaa hoitaa kuntoon heti ongelmien ilmentyessä. 

6.

Joissakin maissa vaatteiden tai kenkien saanti voi olla hankalaa. Tähän on vaikea varautua etukäteen. Onneksi diginomadismin ja tavallisen turismin yleistyessä tilanne alkaa helpottaa.

Esimerkiksi Kiinassa ei ole myynnissä kenkiä yli kokoa 38 tavallisissa kaupoissa. Isommissa kaupoissa on tarjolla koko 39. Taas 33-35 on yleisesti saatavilla. Joten sinne kannattaa varata kenkiä tarpeeksi. 

Suurimpien kokojen vaatteita ei siellä kovin helposti ole saatavilla. Olen itsekin siellä kokoa XXL (Suomessa 36-38). 

Kun mennään Pohjolaan päin, koot 39-40 ovat niin yleisiä, ettei niitä pääse ostamaan alennuksessa, mutta tarjonta on suhteellisen suuri. 

Jos halua ostaa naisten kenkiä koossa 41-43, on pakko mennä Italiaan. Itsekin olen ollut aivan ihmeissäni tästä asiasta. Tavallinen italialainen nainen käyttää kokoja 36-38, mutta Italiassa on hyvin paljon erilaisia erikoiskauppoja.

7. 

Tavallisia arjen asioita on välillä vaikea tajuta. Jokaisessa yhteiskunnassa on paljon sellaista hiljaista tietoa, jota ulkopuoliselle ei kerrota. Ei sen takia, ettei haluta, mutta paikallisille ei välttämättä tule mieleen, että muukalainen voi olla asiasta täysin tietämätön.

8.

Omasta kulttuurisesta taakasta on vaikea päästä eroon. Päivärytmi, ruokatottumukset, vaatteiden värit – kaikkeen heijastuu meidän oma etninen perustamme. Vaikka lähdemme uusien kokemusten takia ulkomaille, turistijakson jälkeen iskee arki. Se voi olla täysin erilaista kuin mitä olemme tottuneet. Käsitys ajasta, henkilökohtaisesta tilasta, yksityisyyden rajoista – kaikki on yleensä erilaista. Silloin tarvitaan paljon hymyä, toleranssia ja joustavuutta. 

Suomalaisena on aina vaikea pyytää apua, mutta joissakin tapauksissa on aivan pakko. 

Asiat näet tehdään eri tavalla eri puolella maailmaa. 

Mikä diginomadin arjessa yllätti?

Referenssit:

• Tallinnassa taas! – Via Per Aspera Ad Astra
• Myyttejä diginomadien töistä – Via Per Aspera Ad Astra
• Etätyöläisen ergonomia ja taukojumppa