Tänään ei kannattanut avata uutisia

Tänään ei kannattanut avata uutisia - Sota Ukrainassa

Tänään ei kannattanut avata uutisia.

Tänään ei olisi kannattanut avata uutisia. Ei, mitään uutta ei ole tapahtunut. Vanhat murheet ja huolet. Se onkin juuri ahdistavinta tässä tilanteessa.

Olen seurannut tiiviisti Ukrainan uutisia siinä toivossa, että läpimurto neuvotteluissa olisi tapahtunut. Ei ole toivoakaan. 

Venäjää vaatii Ukrainalta “puolueettomuutta”, joka käytännössä tarkoittaa omasta vapaasta tahdosta luopumista. Vaatimuslistalla on pykäliä Naton ja EU jäsenyyksistä, joihin Ukraina ei saisi lähteä. Eli Ukrainan pitää kokonaan luopua päätösvallasta ulko- ja sisäpolitiikassa sekä osasta alueistaan, että sota loppuisi. Tulla uudeksi Valko-Venäjäksi.

Se tarkoittaisi myös tappiota demokratialle maailmanlaajuisesti.

Moni analyytikko arvioi, että neuvottelujen polkiessa paikallaan sota voi kestää kuukausia tai vuosia. Se on yksi kamalimpia uutisia, mitä luin.

Mikä se tarkoittaa Euroopalle? Meille eurooppalaisille. 

Se tarkoittaisi uutta katastrofia, putin-pandemiaa, huomattavasti suuremmalla tuhon ja uhrien määrällä, mitä korona oli. 

Se, että keskellä Eurooppaa soditaan, heikentää meitä taloudellisesti ja henkisesti. Ongelmana on sekin, että Eurooppa on erittäin riippuvainen Venäjän energialähteistä. Vaikka se yrittää pyristellä irti niistä, prosessi ei ole yksinkertainen eikä nopea. Arvioiden vuoteen 2027 mennessä projekti voisi onnistua. Toisaalta, jos sota näyttäisi kestävän sinne asti, voisi kuvitella jo ahneimpienkin luopuvan niistä hintaan mihin tahansa. Joten siihen asti olemme ruokkimassa sotaa. Sodan alkamisen jälkeenkin Venäjälle on lähtenyt 20 miljardia euroa maksuja energiasta.

Sota heikentää Euroopassa koronan riepottelemaa taloutta entisestään. Niin kuin analyyseissä paljon kauhistellaan, stagflaatio tulee iskemään meihin väistämättä. Euron kurssi jatkaa vapaata pudotustaan, yrittäjien ahdinko syvenee, Eurooppa köyhtyy.

Kun turvallisuuden tunne on heikentynyt, ihmiset alkavat pidättäytymään sijoituksista, kulutuksesta ja päätösten teosta. Se vaikutus näkyy ensisijaisesti viihde- ja ravintolayrittäjien arjesta, matkailualalla ja sitten levenee muille aloille ja alueille. Elämä ikään kuin jämähtää paikalleen. 

Se tietää matkaa seuraavaan syöksykierteeseen. Ohjauskoron laskiessa säästöjen arvo laskee. Sijoittajat alkavat menettämään rahojaan.

Se ei nyt tarkoita vain sitä, että eurooppalaiset joutuvat siirtymään BMWsta Fiatiin. Ongelmaksi muodostuu se, ettei Eurooppa itse pystyy auttamaan Ukrainaa uudelleen rakentamisessa. Tuhon määrä alkaa olla sellainen, että siihen menee vuosikymmeniä ja satoja miljardeja pääomaa. Toivottavasti ne voidaan ottaa Venäjän jäädytetystä sotakassasta. Niillä pääsee alkuun.

Tietysti en minäkään suomalaisena, eurooppalaisena ja yrittäjänä lainkaan tykkää ajatuksesta, että sota jatkuisi loputtomiin. Taloudellinen vaikutus tulee olemaan erittäin suuri Euroopan mittakaavassa. Kysymys kuuluu, miksi Euroopassa aikaisemmin ei investoitu sellaisiin energialähteisiin ja teknologioihin, jotka olisivat pelastaneet meitä tämän hetken ahdingosta? Usein on niinkin, että innovatiivinen tekniikka on olemassa, mutta halvalla venäläisellä kaasulla oli helppo elää. Tähän mennessä. 

Vaikka vahinko on jo tapahtunut, tästä on pakko oppia ja suunnitella tulevaisuutta sillä silmällä, ettei puoli maailmaa olisi riippuvainen yhdestä maasta, erityisesti sellaisesta, jota johtaa arvaamaton nilkki.

Sellaisille maille kuin Suomi, joissa on paljon pinta-alaa, mutta aivan liian vähän väkeä, Ukrainan pakolaiset voivat olla jopa eduksi. Nyt kyläkouluissa on tarpeeksi porukkaa. Tietysti kaikki eivät jää, mutta osa saattaa tykästyä Suomeen (tai Viroon) sen verran, että päättävät jatkaa viisumiaan. Työn tai opiskelun takia. Tästä olen lukenut naurettavasta ongelmasta: siellä missä Virossa henkilökortin ja työluvan saa parissa tunnissa, Suomessa voi mennä viikkoja. Jos ihminen haluaa tehdä töitä, mikä ihme kestää antaa sitä lappua hänelle?

Sota tulee synnyttämään myös ilmiön, josta kaikki suomalaiset eivät tule tykkäämään. Suomen entisestään kapeat ja ylikilpaillut naimamarkkinat saavat kolhuja ukrainalaisista yksinhuoltajista. Ottaen huomioon, että rintaman taistelijoista suurin osa on miehiä, ja uhrien määrä kasvaa vaikka 24 000 kuukaudessa, niin sotaleskien määrä tulee näkymään katukuvassa hyvin vahvasti. Eivät he kaikki Suomeen jää, mutta silti.

Niinpä feikkisivustojen sijaan nettiin iĺmaantyy ihan oikeita deittipalstoja täynnä ukrainalaisia naisia. Tähän asti kaikki netissä näkemäni deittipalvelujen ilmoitukset olivat feikkejä. Jos kansikuvassa on kuvankaunis naikkonen, nuori ja huoliteltu, uskokaa pois, se kuva on mainostoimistojen portfolioista pöllittyä materiaalia. Tuon ikäisellä ja näköisellä naisella on perässään jono rikkaita ehdokkaita paikan päällä. Hän ei tarvitse deittipalstaa. Todennäköisesti sen kuvan takana on huijari, jonka ainoana tarkoituksena on saada vähän tai paljon rahaa. Mitä todennäköisemmin kirjoittaja kuvan takana ei edes ole nainen.

Naiset Ukrainassa alkavat miettiä naimisiinmenoa kolmenkympin kieppeillä, kun opinnot ovat suoritettu ja ura lähtenyt käyntiin. 

Oikeilla deittipalstoilla (joita ei netissä kovin paljon näy) on enimmäkseen nelikymppisiä eronneita parin lapsen äitejä, joilla on aikeita lähteä toiselle kierrokselle. 

Moni muukin ihmisiin liittyvä lieveilmiö tulee syntymään tästä sodasta. Kokonaisen 35 miljoonaisen maan hajottaminen pirstaleiksi tulee näkyviin Euroopan katukuvassa hyvin vahvasti. Sota tulee koskettamaan meitä kaikkia aikaisemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. 

Meihin sota vaikuttaa vain taloudellisesti, mutta miltä tuntuu heistä, jotka ovat siellä pommituksen alla tai paossa muissa maissa, joiden pitää pelätä omaistensa menettämistä sodalle?

Tänään ei kannattanut avata uutisia.

Referenssit:

2 vastausta artikkeliin “Tänään ei kannattanut avata uutisia

  1. Erinomaisen hyviä pointteja!
    Tuo mitä sanoit venäläisestä energiasta, on yksi osa-alue, johon meistä jokainen voi vaikuttaa. Ihan pienilläkin teoilla. Itse sammuttelen kotona turhia valoja muutenkin, viime aikoina olen ottanut tavaksi sanoa katkaisijan alas kääntäessäni: ”Ukrainalle”.

    1. Kiitoksia!

      Tämän napanuoran katkaiseminen ei tule olemaan helppoa eikä kivutonta, mutta sen on pakko tehdä. Harmi vaan, ettei uskallettu tehdä sitä aikaisemmin.

Vastaa