Diginomadi-perheen haasteet.
1. Valmistautuminen
Diginomadius on varsin haasteellinen tapa elää monessakin suhteessa. Erikoisesti perheellisten ihmisten kannattaa valmistautua siihen kunnolla, ettei mahalasku tulisi heti alussa.
Puskurirahasto on hyvä olla, tosin sen pitää mielellään olla helposti saatavassa muodossa, esim. säästötili tai määräajaton rahasto, koska hädän iskiessä puolen vuoden rahaston kypsymisen odottaminen ei aina käy päinsä.
Säästäminen rahastoihin ja osakkeisiin on suhteellisen riskaabelia puuhaa. Jopa varsin kokeneet sijoittajat nykyään neuvovat sijoittamaan matalan riskin valtion rahastoihin vaikka ne ovat myös matalatuloisia. Osakemarkkinat ovat oireilleet viime vuosina varsin paljon. Vuoden 2008 kriisin jälkeen suurin osa osakkeista olivat juuri ja juuri palaamassa vuoden 2007 tasolle kun iski korona-kriisi. Kaikki osakkeet eivät toki menettäneet arvoaan. Pankkien ja digipalvelujen osakkeet ovat nousseet huimasti (LHV, Zoom), mutta osa vakaaksi pidettyjä firmoja, kuten esim. Tallink, romahtivat. Ottaen huomioon, että osakepääomaa neuvotaan pitämään eri kohteissa, tulos on voinut jäädä aika kehnoksi.
Tämän hetken pakkasen puolella oleva Euribor sekä matalat tulosprosentit säästötileissä tekevät prosenteilla elämisen vaikeaksi. Ennen osakkeisiin investoimista kannattaa perehtyä asiaan tai jopa delegoida asia omalle pankille tai sijoitusneuvojalle, koska riski on aina olemassa.
Olen lukenut myös tarinan siitä, miten eräs pariskunta on matkustanut kämppänsä myyntivoitolla. Heidän kirjastaan oli kirjoitettu happaman puoleista palautetta, mikä ei yllättänyt minua, koska kirja käsitteli diginomadiusta kuin ikuista lomaa ökyhotelleissa. Sitä se ei yleensä todellakaan ole. Se on sittenkin vain arkea. Inspiraatiota ja innostusta pitää ammentaa jostakin muusta kuin shampanjapullosta aamuvaahtokylvyn kera. Meitä inspiroi luonto, historia ja uudet kokemukset, juuri se, mistä diginomadius koostuu.
Diginomadi-perheen haasteet.
2. Uusi arki
Diginomadin arki koostuu yllätyksettömästi varsin arkisesta kirjoittamisesta, kuvaamisesta, teknisistä seikoista ja muusta työstä tietokoneen avulla. Arki on aina arki huolimatta siitä, missä päin maailmaa siitä yritetään selvitä. Perheessä arjen on pakko olla säännöllistä ja sitä jäsentää koulunkäynti ja ruoka-ajat. Hieman asiaa helpottaa se, ettei tarvitse olla paikasta riippuvainen. Heti oven takana odottaa uusi seikkailu.
Juuri meidän perheessä koulunkäynti ei ole mikään haaste. Eikä se olekaan, jos vanhemmat ovat tehneet omat kotiläksynsä. Pojallamme menee koulussa hyvin, on mennyt aina ja kaikkialla. Pitää tietysti varautua siihen, että koulunkäynti maksaa, jos sitä haluaa kansainvälisellä kielellä. Eli englanniksi.
Diginomadi-äiti painiskelee aika pitkälti samojen pulmien kanssa, mitä tavallinen työssäkäyvä perheenäiti: ajan käyttö, arkiset askareet ja itsensä riittävyys kaikkeen tarpeelliseen.
Henkisesti se voi olla aika raskasta, jos asiat eivät suju.
Diginomadi-perheen haasteet.
3. Terveys
Diginomadin elämä vaatii hyvää fyysistä ja henkistä terveyttä. Epätavalliset tilanteet, ja tavalliset arjen haasteet epätavallisessa ympäristössä voivat koetella hermoja liikaa. Sanoisin niin, että lähtöpisteessä perheen kaikkien jäsenten pitää olla kaikin puolin kunnossa, jos sellaiseen seikkailuun haluaa ryhtyä.
Myös parisuhteen pitää olla vakaalla pohjalla. Mikään eskapismin muoto diginomadius ei ole.
Yksinään matkustaville voi koittaa yksinäisyyden tunne, että he ovat yksin koko maailmaa vastaan. Perheessä 24/7 yhdessä oleminen voi olla monille haaste. Viime kevään karanteeni oli kuin kenraaliharjoitus kaikille diginomadismia harkitseville.
Diginomadi-perheen haasteet.
4. Hallinnolliset haasteet
Huomasimme, että asuinpaikan pitää olla kunnossa. Kaikilla pitää olla omaa tilaa. Varustetason pitää olla korkea. Diginomadi-perheenäidin elämässä pienillä asioilla on sama tai jopa suurempi merkitys kuin tavallisessa perheessä.
Asunnon pitää olla perhe-elämiseen sopiva. Arjen askareet, kuten vaatehuolto, ruoanlaitto, siivous, ovat yhtä suuri osa diginomadi-perheen elämää kuin tavallisenkin. Tosin se harmittaa vielä enemmän, jos niihin pitää upottaa enemmän aikaa kuin olisi ihan pakko. Diginomadilla on parempaakin tekemistä kuin pestä nyrkkipyykkiä tai tiskata käsin, siivota rikkalapion kanssa tai silittää kengännauhat.
Asuinpaikan olisi hyvä olla sellainen jossa kaikki itselleen tärkeät palvelut ovat helposti saatavilla. Olkoon se sitten koulu, apteekki tai kauppa. Ymmärrän hyvin sinkkujen tai (jo/vielä) lapsettomien pariskuntien hinkua keskustaan ravintoloiden ja yöelämän lähelle. Yksin matkustavien diginomadien hyväksi havaittu majoitus on myös ns. diginomad area, joka on soluasumisen muoto. Siellä tarjotut yhteiset oleskelu- ja työtilat ovat mainio paikka kohdata muita ihmisiä. Perheellisille sopii enemmän apartment-hotellin muoto tai kunnon vuokrakämppä, koska silloin voi olla omassa rauhassa. Mitä pidemmäksi ajaksi voi samalle paikalle jäädä, sitä edullisemmaksi asuminen tulee.
Asuntotarjonta on miltei joka paikassa jokseenkin runsas. Olen tottunut kurkkimaan uuneihin ja kaappeihin ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista.
Diginomadi-perheen haasteet.
5. Erityisruokavalio
Erityisruokavalio voi olla esteenä diginomadiukselle, mutta ei sen välttämättä tarvitse olla. Nykyään suurin osa yleisesti tiedossa olevia ruokavalioita on hyvin huomioitu päivittäisruokakaupoissa ja ruokapaikoissa. Itselläni on laktoosi-intoleranssi, joka on varsin tavanomainen vaiva. Käytämme myös gluteenitonta jauhoa leipomiseen vanhasta tottumuksesta. Koen, että se sopii vatsalle paremmin.
Tähän mennessä mitään tuotetta ei ole tarvinnut etsiä kissojen ja koirien kanssa. Olen äskettäin vähän tutkinut vegaanisten ruokien tarjontaa ystävän pyynnöstä ja sekin näyttää olevan hyvin esillä kaupan hyllyillä. Siinä valossa Eurooppa on varsin helppo paikka viettää kiertolaiselämää.
Maat, joiden ruokakaupoissa olen asioinut ruoanlaittotarkoituksella: Suomi, Viro, Liettua, Latvia, Venäjä, Puola, Saksa, Ranska, Monaco, Portugali, Espanja (mm. Tenerife), Malta, Kiina, Italia, Hong Kong, Barbados. Kiinassa ja Hongkongissa haasteita oli kaikkein eniten, jos haluaa tehdä muuta ruokaa kuin kiinalaista. Muissa maissa ainoana ongelmana oli oudot hyllypaikat. Eniten minua ihmetytti venäläisten herkkujen hylly joka maassa Monaco pois lukien. Suurin osa niitä herkkuja on muuten tehty Ukrainassa. Kiinalaisiin ruokakauppoihin olen jo tottunut mutta tämä on jotenkin yllättävää. Esim. Maltalla en ole vielä tavannut yhtään ihmistä joka puhuu venäjää. Kuitenkin nämä tuotteet ovat siellä hyllyssä, joten varmaan joku niitä ostaa.
Selosteet kannattaa lukea tarkkaan, siihen se paikallisen kielen osaaminen tulee tarpeeseen. Onneksi suurin osa Euroopan kielistä on aika helppoja. Maltan kolmen kuukauden aikana olemme oppineet lukemaan selosteet sujuvasti italiaksi. Luit oikein, italiaksi. Suurin osa ruokatarvikkeita tulee italiasta eikä niitä selosteita välttämättä käännetä englanniksi. Maltalla osataan yleisesti myös italiaa, koska Italian TV näkyy saarella ja radiosta löytyy lukemattomia italialaisia kanavia. Maltan omilla tuotteilla selosteet ovat aina maltaksi ja englanniksi. Muut merkit ovat kansainväliset: G = gluteeniton, L = laktoositon, M = maidoton, 🌱= vegaani. Pähkinöistä, soijasta ja kalajäämistä mainitaan myös erikseen.
Diginomadi-perheen haasteet.
6. Hygienia ja huolto
Jos pärjää ruokakaupan kosmetiikkavalikoimalla, mitään ongelmia ei ole. Jos haluaa vähän paremman lopputuloksen kun pesusieni-hiukset sekä finninen ja kutittava naama, joutuu näkemään vähän vaivaa.
Erityiskohtelua vaativa iho tai hiukset voivat olla aikamoinen haaste diginomadille. Apteekkisarjat vaihtelevat maittain, eli jos sille linjalle lähtee, pitää osata rinnastaa kaikki tuotteet keskenään. Hintataso voi olla maasta taivaaseen.
Periaatteessa suurin osa nettikauppoja toimittaa minne vaan, jos pysytään Euroopassa. Siinä on oma systeemi kuitenkin. Välivaiheet, kuten siirtymiset, hotellijaksot yms. pitää kuitenkin kuitata helposti saatavilla olevilla tuotteilla. Olen hylännyt ajatuksen paikata ihonhoitotuotteiden tarvetta paikallisilla merkeillä, koska yleensä ei ole aikaa ihon totuttamiseen uuteen tuotteeseen. Sitten kun se on tottunut siihen, kyseistä tuotetta ei välttämättä ole saatavilla seuraavassa maassa.
Tämän voi ratkaista myös niin, että lopettaa kosmetiikan käytön kokonaan. Se ei kuitenkaan ole minulle sopiva ratkaisu. Vaikka se ei ole aina kaikkein ekologisin tapa, pysyn isojen ja helposti saatavilla olevien merkkien leirissä. Jos käyttää vain sitä, mitä myydään jokaisessa Euroopan apteekissa ja jokaisessa nettikaupassa, niin osa ongelmista jää pois.
Kuitenkin joskus on mentävä sieltä, missä aita on matalin. Olen ostanut hoitotuotteita myös Lidlistä, Carrefourista, Continentesta eli tavallisista ruokakaupoista. Oma Diginomad Survival Kit on tässä.
7. Miten meillä?
Olisi tyhmää olla tiedostamatta kipukohtia, joten:
- Yritämme pysyä yhdessä paikassa niin kauan, että poika pääsee kouluun ja saa mahdollisesti kavereita. Yllättäen parhaat kaverit löytyvät edelleen matkan varrelta eri puolilla Eurooppaa, digimaailmassa muutaman tuhannen kilometrin välimatka ei tunnu missään. Rajaton puhelin- ja nettiaika on tietysti oltava myös juniorilla.
- Pojalla menee koulussa hyvin, mutta tiheä kouluympäristön muuttuminen vaatii meiltä aikuisilta aika tarkkaa silmää siihen, että koulussa menee hyvin myös henkisesti. Pitää osata olla hyvin aktiivinen osapuoli kasvatuksessa, koska tässä tapauksessa koululle ei voi sysätä vastuuta.
- Koulun valinta on yksi tärkeimpiä kriteereitä, jotka vaikuttavat asuinpaikan valintaan. Jos me kerran vedimme lapsen tähän hullunmyllyyn, meidän on tarjottava vastapainoksi rakastava ja turvallinen koti sekä hyvä kouluympäristö. Tällä hetkellä hyvin harva koulu maailmassa tarjoaa etäopetusta diginomadien lapsille. Haasteemme on tehdä tälle puutteelle jotain, vielä tässä elämässä.
- Pitää osata huomata ajoissa, jos jokin on vialla ja olla rohkea lähtemään opettajan puheille. Varsinaisia ongelmia meillä ei diginomadi-aikana ilmennyt. Suurin osa jäi lähtömaahan. Se, että olemme etukäteen tutkineet koulutarjontaa määränpäässä osoittautui diginomadismin plussaksi. Kävi ilmi, että väkivaltainen koulukiusaaminen, epäpätevät opettajat ja ammattitaidottomat kasvattajat eivät lainkaan ole sidoksissa elämäntyyliin. Niitä on kaikkialla, eikä kiinteästi asuvan perheen lapset ole turvassa näiltä ilmiöiltä. Ikävä kyllä, kaikki yllä mainitut ilmiöt ovat tulleet meille vastaan pojan koulu-uran aikana. Minua harmitti, että tällaista koulumaailmassa tapahtuu turhan usein. Monesti omasta kasvattajan ja opettajan kokemuksesta on ollut hyötyä näissä asioissa.
- En halua mainita täällä ikäviä tapauksia, koska he mielestäni eivät ole mainitsemisen arvoisia. Mainitsen heitä, joista jäi lämpimät muistot: Euroopan koulun esikoulun opettaja Kirsti Lepp, ensimmäisen luokan opettaja Ian Karell, toisen luokan opettaja Lisa Parker of International School of Tallinn, Mrs Alison Stedman of CIV ja toki moni muukin ihminen oli malliksi opettajina ja kasvattajina. Hyviä ihmisiä ympärillämme on aina enemmän, mutta he eivät pidä itsestään kovin paljon meteliä.
- Periaatteessa koulumaailmassa ei pitäisi olla mitään sellaista kuin kiusaaminen tai epäpätevä kasvattaja. He saavat turhan paljon tuhoa aikaiseksi, silloin kuin kyse on lapsen puolustuskyvyttömästä sielusta.
- Fyysisen terveyden kanta on hyvä selvittää ennen h-hetkeä. Vaikka kaikki vakuutukset olisi kunnossa, ei ole mitään sen ikävämpää kuin olla kipeänä vieraassa maassa. Se voi tuottaa myös epäsuotuisat muutokset suunnitelmiin koko perheelle.
- Diginomadius voi olla myös fyysisesti hyvin rankkaa. Työn lisäksi pitää jaksaa arkea ja aktiivista elämäntapaa, muuten itse nomadismissa ei olisi mitään järkeä, jos kaikki aika mitä jää työnteon yli, kököttää kotona tai edes samaan altaan reunalla. Maailmalla on niin paljon nähtävää ja koettavaa.
- Mielenterveyden tila on yhtä tärkeä. En suosittele ryhtymään diginomadiksi, jos on vähänkin epäilyksiä omissa kyvyissä kestää tämän elämäntyylin paineita. Yhtä hyvin voi olla etätyöntekijä ja käydä kerran-pari vuodessa all-inclusive lomalla.
- Itsekuria ja organisointikykyä tarvitaan roppakaupalla. Se ei kovin paljon tavallisesta perhe-elämästä poikkea, mutta tilanteen tullen, nopea ongelmanratkaisukyky on plussaa…
Diginomadi-perheen haasteet.
Loppusanat
Omasta mielestämme diginomadismi ei juurikaan lisää haasteita perhe-elämään. Se ei lisää tai poista ongelmia, jos elämässä on niitä. Diginomadius voi olla varsin palkitseva elämäntapa, jos se sopii koko perheelle.
Se on ihan totta että arki on arkea ihan missä tahansa. Jopa pidemmillä lomilla muodostuu pieni “arki” esim lähikaupasta tai matkustustavoista. Kuitenkin on paljon asioita mistä ei tiedetä etukäteen ja siksi nämä kirjoitukset ovatkin tärkeitä.
Todella mielenkiintoista lukea diginomadien elämäntavoista, en ole aiemmin tiennyt aiheesta mitään. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa. Tämä juttu on todella hyvin kirjoitettu, kallisarvoisia neuvoja diginomadin elämää suunnitteleville 🙂
Kiitos!
Haaveilen itsekin ulkomailla pidempi jaksoista asumista, ihan saadakseni perspektiiviä elämään Suomessa. Tämä oli tarkka ja useita asioita huomioiva kokonaisuus, josta on varmasti apua sellaiselle, jotka ulkomailla asumisesta haaveilee. Kokonaisuus otti hyvin kaikki näkökulmat huomioon. Tosin sisälsi ihan arkisia haasteita, joita on kotimaassakin varmasti.
Elämä diginomadi-perheessä ei erotu niin paljon tavallisesta arjesta, mitä voisi kuvitella. Suurin osa haasteista johtivat siitä, ettei toimivaa, etätyötä mahdollistavaa systeemiä ole, joten joutuu soveltamaan. Tilanne elää koko aika, eli on toivoakin ,että jotain parannusta tulee tapahtumaan lähivuosina. Itse matkan aiheuttamat haasteet ovat joksikin mitattomat byrokratiaan verrattuna. Pientä hässäkkä on kiva olla, ettei elämä tunnut liian pliisulta.
Oi, onpa mielenkiintoista. Jonkinlaisesta diginomadiudesta haaveilin joku vuosi sitten itsekin, mutta terveyssyistä jätin haaveen sikseen.
No harmi… Se on aika antoisa elämäntapa. Tietysti sen pitää tuntua omalta. Ehkä vielä uskallat johonkin pienimuotoiseen seikkailuun 🙂 Eihän sitä tarvi olla tien päällä vuosia yhteen menoon.
Haaveilin itse ennen ulkomailla asumisesta ja matkustelusta. Olen kuitenkin päässyt matkustamaan haluamiini paikkoihin ja nyt on sellainen olo, että olen onnellisin Kainuun korvessa. Mielenkiintoista on kuitenkin lukea elämästäsi! En ollut ennen kuullutkaan termiä diginomadi.
Joon, huomasin itsekin, että Suomessa ilmiö on aika vähän tunnettu, vaikka suomalaisiakin diginomadeja on ollut vuosia. Itse asiassa ei sitä koskaan tiedä: voi olla, että jos tulisi mahdollisuus mennä vaikkapa puolen vuoden matkalle, sinäkin lähtisit 🙂 Ihmiset ovat uteliaita.