Bloggaaminen diginomadin ammattina

Vuosi bloggaajana ja diginomadina – henkilökohtaiset muistiinpanot. Bloggaaminen diginomadin ammattina.

Bloggaaminen diginomadin ammattina

Bloggaaminen diginomadin ammattina.

Nyt on kulunut puolitoista vuotta siitä kun ryhdyimme rakentamaan uutta arkea uudessa maassa ja uusien bisnesten parissa. Maa on jo vaihtunut. Tekemiset ovat aika lailla samat. Eli vähän uutta ja vähän vanhaa. 

1. Suunnan valinta

Silloin kun suunnittelin uuden blogini suuntaa, otin tietoisesti riskaabelin ja monimutkaisen lifestyle-tien. Vaihtoehtoina olisi ollut: matkailu, kauneus- ja hyvinvointi sekä kirjoittamista käsittelevä blogi. 

Valintani osui kuitenkin lifestyleen, koska tämän blogin tarkoituksena oli valaista kirjoittamisen ammatikseen valinneen ihmisen ja perheen elämää ja tukea kirjoittamista itseään. Vaikka juuri se ei ole suorin tie lukijoiden sydämiin, koen että tällä kerralla valitsin oikein.

Lifestyle-blogin mahdollisuuksia:

  • Voi kirjoittaa usealla teemalla yhtäaikaisesti (noh, se on selvää).
  • Hyvä valinta silloin, kun pitää harjoitella erilaisten tekstien tuottamista; blogissani pääsin kirjoittamaan sekä mielipide- ja tarina-artikkeleita että tietoiskutekstejä.
  • Hyvä alusta harjoitella tavoitteellista bloggaamista ja mainostekstien tuottamista. hyvä mainos on kuitenkin hyvin kerrottu tarina eli aivottomasta “osta tämä”-tekstistä kukaan asiakas ei enää maksa.
  • Blogin kautta pääsee kuulemaan tulevia lukijoita: saamaan selville, mikä ihmisiä kiinnostaa, millaisesta kerrontatavasta lukijat tykkäävät – se kaikki auttaa suurempien teosten tuottamisessa.
  • Bloggaajan arki antaa osviittaa siitä, miten kirjoittamisen ja perhe-elämän pystyy yhdistämään (diginomadi-perheen haasteista erikseen tässä), ottaen huomioon sen, että flow ja inspiraatio ei tule silloin kun kaikista kotiaskareista on selvitty, vaan aivan väärällä hetkellä. 

2. Tuumasta toimeen

Itselleni blogin perustamisessa ei ollut teknisiä haasteita paljoakaan. Jotain jouduin oppimaan, kun kuitenkin viimeksi näkemästäni WordPressistä oli aikaa ja sen jälkeen on paljon sattunut ja tapahtunut. Enemmän haasteita tuotti nimittäin itse kirjoittaminen. Ei, ei inspiraation puutteesta.

Olen järjestänyt asiat nurinperin, niin kuin minulla yleensäkin on tapana. Ensin kirjoitimme kirjan ja vasta sen jälkeen ruvettiin miettimään, mitä seuraavaksi? Yleinen mielipide on, että ensin pitää rakentaa alusta ja sitten vasta aloittaa kirjoittaminen. Inspiraatio tuli tietysti aivan väärällä hetkellä.

Upouuden blogin rakennusvaiheessa haasteena on löytää oma sävel ja struktuuri ja tietysti omat lukijat.

Valikko ja ulkonäkö

Minulle itselleni tuotti vaikeuksia löytää sellainen teema ja struktuuri, joka vastasi visiotani siitä, miltä blogini kuuluu näyttää. 

Yksi haaste oli täysin tekninen: ensimmäinen teema, jonka valitsin, ei ollut lainkaan se oikea. Ei ole muuten mitään hyötyä ostaa heti maksullista teemaa bloggaamista varten. Ennen kuin laittaa rahaa peliin, kannattaa tutustua  tarjolla oleviin ilmaisiin teemoihin, selvittääkseen mitä oikein etsii. Sanoisin, että ehkä puolen vuoden päästä on tarpeeksi viisas, että ostamista voi harkita. (Tässä on kyse bloggaamisesta, – nettikaupat, varausjärjestelmää vaativat, välitystoimistojen sivut ja yms. ovat ihan eri asia).

Minun pointit:

  • Bloggaamiselle sopivia teemoja on tarjolla runsain mittoin WordPressin toimesta täysin ilmaiseksi sekä mahdollisuus ostaa jälkeenpäin edistyneempi versio.
  • Teeman muokkaaminen ei ole niistä kaikkein yksinkertaisinta puuhaa. Jos ostettu teema ei miellyttä (väärä fontti, ei ihan niin hyvä väri…) tuskin lähdetään sille tielle, että ostetaan uusi, mutta yritetään saada olemassa oleva toimimaan. Se on toki mahdollista, mutta se voi edellyttää HTML, SSC tai JavaScriptin osaamista ja roppakaupalla hermoja. Tuskin se on nyt aloittelevan bloggaajan unelma tuhlata aikaa jonkun teeman säätöihin eikä kirjoittamiseen. Ammattilaisapua voi toki pyytää, ja kannattaakin, mutta se maksaa (välillä aika paljon). 

Valikon rakentaminen lifestyle blogissa on jonkin sortin haaste, koska kategorioita on monta, sekä niihin voi sisältyä alakategorioita ja aiheita. Alussa uusia kategorioita ja aiheita lisääntyy koko ajan, joten valikko elää, ennen kuin se löytää oman lopullisen muotonsa. En tosin vieläkään tiedä, onko se sitten siinä, vai tuleeko lisää muutoksia.

Kirjoitusasu

Minut yllätti se, että blogitekstien kirjoittamiselle asetetaan niin paljon vaatimuksia ja sääntöjä. Vieläpä hyvin ehdottamaan sävyyn. Minulla aina nousevat karvat pystyyn, kun minua käsketään tehdä sääntöjen mukaisesti 🙂 Olen toki kokeillut molempia versioita: ihan niin kuin gurut sanovat, ja sitten myös niin kuin minusta tuntuu. Kummassakin oli omat hyvät ja huonot puolet. Voin esittää tilastoja, jos jotakuta kiinnostaa.

Lukijoiden määrä ei riippunut kirjoitusasusta, mutta aiheista – kyllä. 

3. Aiheet

Jos nyt mennään siihen, mitkä ovat kiinnostavimpia aiheita, yllätyksiä se ei tuonut. Minulle tuli yllätykseksi, että Facebookin mukaan 51% lukijoista ovat naisia ja 49% miehiä. En tiedä, kuinka tarkkaan se pitää paikkansa, koska missään muualla sellaisia tilastoja en kerää.

Aiheista ykköseksi nousi matkustaminen, toiseksi perheen arki ja kolmanneksi ekoilu. Hyviä tuloksia näyttivät myös kirjoitukset bloggaamisesta, diginomadismista ja vieraskynäpostaukset. Muutkin teemat pärjäsivät tasaisen hyvin, paitsi valituspostaukset ja rumat kuvat. Sekin oli jotenkin yllätyksetöntä, koska en osaa tehdä kumpaakaan hyvin 🙂 

Periaatteessa diginomadi voi blogata mistä vain aiheesta, vaikka yleisin näyttää olevan diginomadismi itse. Ilmiö on uusi ja kiehtova, joten diginomadeilta odotetaan koko ajan raportointia siitä, miten hommat sujuu. Toinen luonnollinen aihe diginomadille on matkustaminen

Aiheen valinnassa on vaikeinta tietää, tuleeko itseään kiinnostava aihe kiinnostamaan myös lukijoita. Luulisin, että jokainen bloggaaja joutuu oppimaan sen oman kokemuksen kautta. Se on myös alan vahvuus: jokaiselle blogille on lukijansa. Kuinka paljon se poikkeaa mainstreemeistä, on kirjoittajan oma valinta. 

Myös navigointi olettamusten ja faktojen välillä on vaikeaa. Faktaa ei aina ole saatavilla, on vain mielipiteitä ja näkemyksiä.

Yhteiskunnallinen paine on joskus otettava huomioon. Vaikka elämme vapaassa yhteiskunnassa, emme ole moraalista täysin vapaita. On paljon aiheita, joista ei kirjoiteta. Enemmistön mielipide on yhtä lailla suuri painolasti. Olen juuri lukenut yhden bloggaajan tilityksen siitä, että hänen matkabloginsa on tätä nykyään liki moraaliton. Tähän voisin sanoa, että tee niin kuin mekin: yhdistä bloggaaminen ja matkustaminen. Diginomadius on toki henkilökohtainen ratkaisu, mutta terveelle kansalaiselle, jonka ainoana vaivana on matkakuume, en voi kuin suositella. Ainakin moraali nousee, kun tekee myös jotain työtä.

Olen kuitenkin päättänyt, ettei blogini rajoitu vain niihin. Monipuolinen blogi on myös riskitekijä. Siinä on kaksi ongelmakohtaa.

1. Lukijoiden uskollisuus

Uskotaan, että blogin kun blogin pitää pitäytyä parissa-kolmessa tutussa aiheessa, koska uskolliset lukijat hakevat sieltä juuri sitä samaa asiaa, mitä aina ennenkin. Sellainen lukijakunta vaatii bloggaajalta uskollisuutta omalle niche-aiheelle. Se on rankkaa ja tylsää kirjoittamisen kannalta, mutta jos se kerran on elinkeino, sen on pakko viedä eteenpäin vaikka hampaat irvessä.

Miksi teemana ei voisi olla juuri yllätyksellisyys? Lukijat tulevat kerta toisensa jälkeen katsomaan, mitä hullua on taas ilmestynyt. Ei kai kukaan jaksa lukea vaikka hampaiden valkaisusta viikosta toiseen.

2. Haussa sijoittuminen

Todellinen syy on mielestäni silti Googlen haku. Google on suurin hakukone Euroopassa, sen takia suomeksi kirjoittavan on pakko tanssia sen laulun tahdissa. (Bing, Yahoo!, Yandex ja Baidu ovat yhtä suuria, paitsi ei täälläpäin). 

4. Bloggaaminen työksi

Bloggaaminen työkseen on työtä. Välillä jopa rasittavaa. Olen lukenut paljon tilityksiä hyvin pärjänneiltä ja pitkään kirjoittaneilta bloggaajilta siitä, miten uuvuttavaa bloggaaminen voi olla. Voihan se olla, kuin mikä vaan työ. 

Bloggaaja on yleensä joko osa-aikainen tai täysipäiväinen yrittäjä, jolle sosiaaliturva ei sen kummemmin kuulu. Joten ollaan omillaan. 

Tavoitteet

Tavoitteita pitää olla, mutta niiden asettaminen on myös oma osaamisalueensa. Se on alue, jossa olen kompuroinut kaikkein eniten. Epäilen, että moni muukin. (Tästäkin olen raportoinut: Tavoitteiden asettaminen). 

Ottaen huomioon tekniset seikat ja inhimilliset tekijät, tavoitteiden saavuttaminen voi olla joko vaikea määritellä tai mitata. Jos tavoite on asetettu liian korkeaksi, mahalasku voi olla varsin kipeä. Sen takia bloggaamista verrataan usein maratonjuoksuun. 

Työkuviot

Jos tavoitteena on yhdistää diginomadius, bloggaaminen, kirjoittaminen, perhe-elämä ja toimeentulo samaan pakettiin, työsarka on valtava. 

Erillään globaaleista ongelmista, meidän tapauksessa diginomadius ei ole itseisarvo. Me otimme heti hyvin verkkaisen tahdin, ettei uupumus haittaa elämänmenoa. Uusien paikkojen, ihmisten ja kokemusten tulee tukea muuta kirjoittamista ja antaa inspiraatiota. 

Diginomadin bloggaamisessa on omat haasteensa ja se on täysin bloggaajan käsissä, osaako hän kääntää ne vahvuudeksi tai heikkoudeksi: 

1.

Jatkuvasti muuttuva elinympäristö. Tämä on täysin ihmisestä kiinni, miten hän kokee jatkuvan huonosti hallittavissa olevan kaaoksen ympärillään. Toisille se on jatkuva stressi, toisille voiman ja inspiraation lähde. Omalla kohdallani koen, että se on voimauttava ja tarpeellinen, koska tarvitsen kirjoihin aika paljon liikettä, toimintaa, maisemia ja hahmoja.

2.

Uudet ihmiset ympärillä ja nurjana puolena syvällisten ystävyyssuhteiden ylläpitämisen vaikeus. Tässä tarvitaan sekä avointa mieltä että halua pitää vanhoihin ystäviin yhteyttä oma-aloitteisesti. Kieltämättä, kasvokkain tapahtuva kohtaaminen on edelleen ykkössijalla ihmissuhteissa. Joka tapauksessa nyt yhteiskunnassa tapahtuva muutos mullistaa tämänkin asian. Tässä kohdassa on aika vaikea astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Minulle Facebookissa oleminen on edelleen vaikea asia järjestelmän päällekäyvän luonteen takia. Minua ei ilahduta sekään seikka, että FB yrittää jäljittää kaikki tekemiseni IP-osoitteesta kengännumerooni. Sen takia yritän vähän peittää jälkiäni (NordVPN). Muistutan itselleni vähän väliä, että ärsyttävän järjestelmän toisella puolella on ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä. Se ei ole meidän vika, ettei mitään kilpailevaa yritystä ole olemassa. Jos olisikin, miten saa houkuteltua toisetkin pois FB:stä.

3.

Puutteellinen ergonomia. Asuinpaikan ja asunnon valinnassa joutuu joskus tekemään jonkinlaisia kompromisseja, kun ihan kaikkea ei saa kerralla. Oma kroppa, jaksaminen ja terveys on yleensä omalla vastuulla. Sen kanssa pitää osata elää.

4.

Deadline ja julkaisutiheys. Diginomadismilla ja bloggaamisella voivat helposti mennä sukset ristiin, jos deadlinet painaa päälle tai julkaisutahti on liian kova. Periaatteessa hakukoneet ja rankingit suosivat tiheästi julkaisevia bloggaajia, joten siitä voi tulla aikamoista painetta. Tässä kohdassa on tosi tärkeää osata kuunnella omaa egoaan, joka vaatii lepotaukoa tai edes ei niin tasaisen tappavaa tahtia. Välillä kaikki ei mene putkeen ja joutuu äkillisesti vaihtamaan aihetta ja julkaisuajankohtaa. Jos valmiita tekstejä ei ole, tulee hätä. Itse olen ratkaissut sen niin, että on aina muutama luonnos valmiina; voin vaihtaa suuntaa hyvinkin nopeasti. 

5.

Työkseen kirjoittaminen vaatii itsekuria. Usein käy myös niin, että juuri se aihe, josta pitäisi nyt kirjoittaa, ei innosta yhtään. Pitää kirjoittaa mainos, mutta tekee mieli kirjoittaa omaa kirjaa. Huokaus… Työ on työ ja se on tehtävä. Toisaalta, on aika vaikeaa saada hyvää tekstiä aikaiseksi, jos miettii kirjoittamishetkellä jotain muuta. Omien aivojen säätely oikealle aallolle vaatii harjoittelua. 

Diginomadius osana työympäristöä on sekä haastavaa että antoisaa. Jos etätyö tuntuu oikealta ratkaisulta työajaksi, diginomadius voi olla hyvä vaihtoehto lomalle. Se on mainio keino myös lentämisen vähentämiseksi. Omalla autolla tai julkisella kulkuneuvolla pääsee aika kauas, jos töihin paluu ei häämötä parin viikon päästä.   

Kirjoittaminen prosessina

Kirjoittamista teknisenä lajina olen pohtinut useita kertoja, viimeistään tässä: Pohdintoja kirjoittamisesta.

Diginomadin elämässä tavoitteellista kirjoittamista sanelee kaikkein eniten järjestelmällisyys. Luonnosvaiheessa minulla on apuna pikaluonnosappit (kuten Keep, Muistio). Monet bloggaajat käyttävät sanelua, kuvamuistiinpanoja jms. mikä vaan tuntuu mukavammalta. 

Silti, kypsien tekstien viimeistelyyn, kuvien käsittelyyn ja SEOttamiseen menee oma aikansa, jota pitää osata järjestää. Itse olen jo siinä etuoikeutettujen asemassa, että pystyn tekemään tekniset vaiheet työpäivän aikana. 

Jaksaminen ja hyvinvointi

Omalla hyvinvoinnilla on ratkaiseva vaikutus siihen, miten bloggaamisen ja diginomadiuksen yhdistäminen sujuu. Olen sitä mieltä, että tekstistä paistaa läpi sekä hyvin- että pahoinvointi. Hyvin paljon riippuu blogin linjauksesta, kuinka paljon pahaa oloa siihen voi purkaa. Minulla on silti epäilys, että lukija aistii, jos sanat ja kirjoittajan olo eivät täsmää.

Fyysinen uupumus on varsin tehokas luovuuden tappaja. Läppärin päälle nukahtanut päähenkilö on tunnettu meemi. Ravitsemuksella ja liikunnalla on yhtä suuri merkitys: aivojen ravinnon ja hapen saanti ovat fyysiset (tässä tapauksessa kemialliset) syyt siihen, ettei ajatus kulje. Se vaan tuppaa unohtumaan turhan usein. Sen takia pari omenaa (koko lista hevi-osastolla 😊) ta pieni lenkki auttavat kummasti.

Usein epämääräinen olo on vain hetkellistä. Taustalla voi olla aikavyöhykkeiden vaihto, väsymys tai unen puute. Ei tarvitse kuin mennä ulos: uusi upea maisema auttaa aina. Olen pannut merkille, että diginomadien some-tilit ja blogit yleensä pursuavat upeita kuvia. Luulisi, että heillä on taipumus pakkaantua vain kaikkein upeimpiin paikkoihin. Omasta mielestäni se on vain tapa nähdä maailma: kaikessa voi nähdä kauneutta. Toki, maailma on täynnä rumia asioita, mutta tässä kyse ei ole siitä. Kyse on kyvystä nähdä maailma kauniina.

Aikavyöhykkeellä voi olla suuri vaikutus unen puutteeseen ja uupumukseen. Jos palaverit joutuu jatkuvasti pitämään öisin tai muuten unet jäävät jatkuvasti riittämättömäksi, kovin kauas kirjoittamisessa ei pääse. Ajatus karkaa, tekstistä tulee pliisu ja unelias.

Omalla biologisella kellolla on merkityksensä. Itselleni etätyössä on myös se etu, että pääsen tekemään työn luovan osan silloin, kun itse olen luovimmillani. Eli iltamyöhään. Aamuisin olen kuin laiskiainen huolimatta siitä, milloin olen mennyt nukkumaan. Iltaihmisiä on muuten yllättävän paljon. 

Inspiraatio

Inspiraatio on sillä tavalla vaikea asia, että se on täysin riippuvainen kirjoittajan sisäisestä tilasta. Pitää tuntea itsensä aika hyvin, että uskaltaa lähteä ammattibloggaamisen tielle. Tässä diginomadius voi olla sekä haitaksi että eteenpäin vieväksi voimaksi. Jokaisella on oma tie. Bloggaaminen ei ole kovin nopea tie miljonääriksi ja inspiraatio kerkeää tulla ja mennä monta kertaa, ennen kuin tulokset näkyvät tilipussissa. Tässä tärkeintä on tahdonvoima ja usko itseensä sekä omiin tekemisiin ja valintoihin.

Bloggaaminen diginomadin ammattina

Bloggaaminen diginomadin ammattina

Aiheesta muualla:

Miten pienten lasten äidin aika riittää blogin kirjoittamiseen? 

Vihreitä tabuja: Koskaan ei ole tarpeeksi hyvä? – Iines Aaltonen

Bloggaaminen diginomadin ammattina

11 vastausta artikkeliin “Bloggaaminen diginomadin ammattina

  1. Olet ihanan systemaattinen bloggaamisen kanssa ja jotenkin niin hyvin orientoitunut. Tästä voin itse vain ottaa mallia 😀

    1. Itse en kyllä koe olevani systemaattinen tai orientoitunut 😂 Hyppään aiheesta toiseen, koska tekee mieli kirjoittaa ihan jokaisesta aiheesta maailmassa. Tämä yleisvaikutus voi olla luonteeni syytä: olen muutenkin järjestelmällinen ihminen, näen maailmaa luvuissa ja riviin asetettuna.

    1. Eikös sen pitää olla ensisijaisesti hauskaa? Että sinulla on ilo kirjoittaa ja lukijoilla on ilo lukea. Minäkin haluan, että bloggaaminen on minulle henkireikä eikä pakkopulla.

  2. Minä en ole onnistunut olemaan törmäämättä bloggaus-sääntöihin. Ohjeita on kyllä moneen junaan, ja minusta suurimmasta osasta on ollut jotain hyötyä aloittelevalle bloggaajalle. Tykkään itse eniten siitä, että bloggaajan persoona, tyyli ja ääni näkyy blogissa ja tekstin tuottamisessa – sinun blogi on siitä hyvä esimerkki 🙂

    Sinusta tuli ensin kirjailija, sitten bloggaaja, se on harvinaista! Moni bloggaaja on kertonut aloittaneensa ilman tavoitteita, että on kirjoitellut itselleen, sekään ei ole hullumpi tie. Minä olen aloittanut suunnitelmallisesti ja ajatellut koko ajan lukijaani, silloinkin kun niitä ei ollut vielä ensimmäistäkään. Kaikilla tavoilla voi varmasti onnistua ja saada omaa pysyvää lukijakuntaa, ja tavoitteet kirkastuvat bloggaamisessa ajan kanssa itse kullakin.

    1. Eiks säännöt on tehty rikottavaksi 😏 Pitää lukea kaikki ohjeistukset ja tehdä niin kuin itse haluaa.

      Itse asiassa ensin kirjailija, sitten bloggaaja ei ole vielä kovin harvinainen yhdistelmä. Mun ikäiset kirjailijat alkoivat bloggata yleensä jälkijunassa, silloin kun kirjailijan ura oli jo pitkällä. Minäkin olen kirjoittanut 38 vuotta. Silloin, kun aloitin, ei ollut nettiä, puhumattakaan bloggaamisesta.

      Uskon, että yhtä ainoaa tapaa blogata tai kirjoittaa ei ole. Jokainen etenee omalla polulla. Kunhan tietää mitä tekee. Tavoitteita on hyvä olla, jos haluaa seurata edistymistään. Silloin, on tavoitteet ovat itselleen selkeitä, on helpompi tietää, että pysyy omalla tiellään.

  3. Mitä tulee tuohon pääasiaan eli kirjoittamisen, nomadiuden/matkustamisen yhdistämiseen, niin itselläni paras ratkaisu on ollut reissata välillä ja pysyä välillä aloillaan, sekä yleisesti hitaasti matkustaminen ja tavallisen arjen eläminen. Kun paikat vaihtuvat tiheään, jää kirjoittamiselle liian vähän aikaa ja pitkät matkapäivät väsyttävät. Kun viime vuosi meni paikoillaan eli diginomadiuden sijaan tuli vain etäyritettyä, sai huomattavasti enemmän tekstiä aikaan ja tuli lisäksi opiskeltuakin. Toki tulotkin olivat nollissa syyskuulle asti, kun reissuihin ei päässyt.

    1. Se on totta. Joskus sitä virhettä on tehty, että painettiin täysillä sekä töissä että harrastuksissa. Work hard – party hard 😆. Tällä kerralla olimme viisaampia, ja otimme heti aika verkkaisen tahdin. Tappotahti matkustamisessa on varmin keino saada bloggaajan burnoutiin.

  4. Minäkin yllättyisin suuresti mikäli tuo 49% mieslukijoista pitää paikkansa. Seuratessani eri blogien kommentointeja ja Faceryhmiä jne. selvästi suurin osa on naisia. Miehiä on vain “kourallinen”. Näppituntumalta sanoisin, jotta 10%:kin voi olla liikaa.

    Luulen, että miehet kuluttavat enemmän youtuben huumorivideoita, tekniikan julkaisuja ja urheilua sekä kauniita kuvia. Monesti kuuluu tilastoista sanottavan, että ollaan huolissaan poikien ja nuorten miesten lukutottumuksista. Jopa siinä määrin, että ollaan huolissaan tulevaisuuden luku- ja kirjoitustaidosta.

    1. Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että tunnen liki 10 miespuolista bloggaajaa. Naiset ovat aktiivisiempia kommentoimaan toisten kirjoituksia, se on totta. Tosin, minäkään en usko niitä FB tilastoja. Siellä taisi olla jotain pielessä 🤔

Vastaa