Durrës, Albania.
Keväinen Durrës
Huhtikuu oli lomallemme täydellinen aika.
Kesän massat eivät olleet vielä saapuneet, mutta kaupunki ei ollut kiinni tai hiljainen. Pikemminkin sellainen välitila: tarpeeksi elämää, mutta tilaa olla.
Rannalla pystyi kävelemään rauhassa, kahviloihin mahtui istumaan ilman suunnittelua, ja koko paikka tuntui elävän omalla verkkaisella rytmillään. Kaupunki oli rauhallinen, mutta eloisa. Aurinko paistoi lämpimästi, vaikka vesi oli vielä sen verran kylmää, että uiminen jäi minulta suosiolla väliin. Itselleni tärkeintä oli se, että meri oli koko ajan läsnä.
Kuulemma sesongin aikana kaupunki tulee täyteen. Saas nähdä, jos joskus ollaan siellä niinä aikoina.
Durrësissa oli jotenkin helppo olla – juuri sellainen rento rantatunnelma, jota kaipaa lomalla. Ei kiirettä, ei tungosta, ei tunnetta siitä, että pitäisi ehtiä ja nähdä kaikki.
Historiaa kaupungin DNAssa
Durrës on yksi Albanian vanhimmista kaupungeista, ja sen kyllä huomaa – mutta ei mitenkään päälle liimatusti. Alueella on asuttu tiettävästi yli 2600 vuotta.
Roomalaisten aikaan Durrës oli merkittävä kauppapaikka – satama ja lähtöpiste Via Egnatia -reitille, joka kulki koko Balkanin halki. Siitä on pitkä matka tähän päivään, mutta jollain tavalla se sama “läpikulkupaikan” fiilis on jäänyt. Ehkäpä valtavan sataman takia.
Durrësin päänähtävyyksiksi on sitten roomalainen Amfiteatteri (Amfiteatri i Durrësit), joka oli rakennettu 200-300 AD, sekä Linnantorni (Kalaja e Durrësit), joka on osaa Bysantin imperaattorin Anastasiuksen rakennuttamaa linna noin vuodesta 500 AD.
Vaikkei Durrësin amfiteatteri ole mikään Colloseum, se oli on vaikuttava nähtävyys. Se ei ole mitenkään siloiteltu vaan vähän keskeneräinen ja ympäröity muulla kaupungilla.
Sama pätee Linnaan: historia on siinä läsnä, mutta elämä menee sen läpi ja ympärille. Se ei ole mikään erillinen “nähtävyysalue”, vaan osa arkea.
Ei postikortti, vaan oikea kaupunki
Tosiaan, Durrës ei ole mikään avoilmamuseo. Historian kulkua huomaa siellä täällä, osittain esillä, osittain piilossa. Välillä tulee vastaan jotain antiikin tai ottomaanien aikaista, ja seuraavassa hetkessä ollaan taas ihan tavallisella kadulla. Varsinaisia historiallisia nähtävyyksiä on muutama ja niitä kannattaa kierrellä.
Durrës ei ole täydellinen. Se on paikoin kulunut, paikoin sekava, mutta varsin viehättävä kaupunki.
Meillä oli tietynlainen ennakkoajatus Durrësista pienenä rantakaupunkina. Kaupunki osoittautui 20 km pitkäksi rantakohteeksi, jossa on myös valtava kansainvälinen satama. Meidän rannalla sijainneesta kämpästä keskustaan oli 13 km matkaa.
Nyky-Durrës on paljon enemmän kuin rantakohde. Se on tänä päivänä Albanian tärkein satama. Sen kautta kulkee iso osa maan kaupasta, ja se tekee kaupungista taloudellisesti paljon merkittävämmän kuin mitä pelkkä rantaviiva antaisi ymmärtää.
Samaan aikaan se on myös lomakaupunki. Pitkä hiekkaranta vetää turisteja erityisesti kesällä, mutta keväällä tunnelma on aivan erilainen – rauhallisempi, ja ehkäpä aidompi. Juuri silloin kaupungista näkee paremmin sen toisen puolen: paikallisen elämän rytmin.
Merenantimia parhaimmillaan
Yksi selkeä kohokohta oli ruoka.
Söimme kaupungissa aika monipuolisesti, mutta erityisesti kala oli mieleeni. Adrianmeren läheisyys näkyy suoraan lautasella. Kala on tuoretta, yksinkertaisesti valmistettua ja erittäin maukasta. Ei turhaa kikkailua – enemmänkin luottamusta raaka-aineeseen.
Tämä oli muutenkin sellainen paikka, jossa ei tarvinnut etsiä mitään “parasta ravintolaa”. Hyvää ruokaa sai aika vaivattomasti. Se sopii hyvin myös kaupungin yleiseen fiilikseen.
Miksi tänne tulisi uudestaan?
Ehkä juuri sen takia, ettei Durrës yrittänyt tehdä vaikutusta. Se ei ollut näyttävä tai viimeistelty, mutta se oli helppo. Siellä oli hyvä olla, ja se jätti sellaisen rauhallisen jäljen.
Ja kyllä – sen kalan takia voisin tulla uudestaan ihan milloin vain.
Referenssit: