Uusimmassa vieraskynäpostauksessa Viivi kertoo, mistä hänen tiensä diginomaksi alkoi.
Viivin seikkailuista pääset lukemaan lisää hänen blogissaan: diginomadi
Tie diginomadiksi
Diginomadeita on monenlaisia. On nomadeja joista saa lukea uutisista, nuoria kaiken taakseen jättäneitä travellereita, jotka freelancer työnsä kautta hankkivat rahaa maailman kiertämiseen. Ja useimmin on nomadeja jotka eivät tee suurta numeroa itsestään, mutta viettävät suurimman osan vuodesta ulkomailla. He ovat perheellisiä, mahdollisesti yrittäjiä jotka voivat itse vaikuttaa töihinsä ja niiden tekemiseen.
Matkustaminen ei ole aina helppoa. Varsinkaan kun yhtälössä on täysipäiväinen palkkatyö, esimiesvastuut, uusioperhe, taloremontti ja kaksi koiraa. Siitä huolimatta pyrin mahduttamaan joka vuoteen yhden pidemmän ulkomaan matkan yksin ja perheen kanssa pienempiä lomamatkoja. Poikkeus vuonna olen luopunut ulkomaanmatkoista ja keskittynyt 30v30k hankkeeseeni, suositusten rajoissa tietysti.
Intohimosta elämäntavaksi
Oma tieni diginomadiksi alkaa jo lapsuudesta. Diginomadin elämäntavan taustalla on intohimo matkustamiseen. Jo lapsena olin aina valmis lähtemään retkelle tai yökylään. Pakkasin vain pehmolelut Mikki Hiiri laukkuun ja olin valmis tien päälle. Ennen täysi-ikäisyyttä matkat keskittyivät kotimaahan, Lappiin ja retki-elämään, muutamaa ulkomaan matkaa lukuunottamatta.
Kauppaoppilaitoksesta valmistumisen jälkeen oli pakettimatka Santoriiniin ensimmäisiä ulkomaanmatkoja. Sen jälkeen tahti oli tiukka useamman vuoden ajan jokaiseen vuoteen mahtui muutama pieni ulkomaanmatka ja ainakin yksi pidempi reissu.
Olen reppureissannut Aasiassa, reilannut Euroopassa, junaillut Mongoliaan Trans-Siperian raiteilla, väistellyt hämähäkkejä Australiassa, ihastellut omaa planeettaansa nimeltä Uusi-Seelanti ja roadtripannut Euroopassa festivaaleilta toiselle. Reissujen välillä odotin seuraavaa lomaa ja seuraava reissua.
Mikä minusta tulee isona?
Takaraivossa kyti ajatus että onko tässä mitään tolkkua? Ajatus jäi kytemään kunnes tuli aika pysähtyä ja miettiä mikä minusta tulee isona. Ymmärsin olevan lähestulkoon unelmatyöpaikassani. Olen löytänyt paikan, jossa pystyn hyödyntämään vahvuuksiani, saan kehittyä, tehdä työtä omilla ehdoillani ja järjestämään niin halutessani työaikaani joustavasti. Myös lomia olen aina saanut pitää enemmäin kuin olisi kohtuullista ja tämän ansiosta reissannut maailmalla (19, 20…21 maata? ja lukuisia kuukausia). Mutta oliko tässä kaikki?
Entä jos en panostaisi matkojani ainoastaan lomien ajoille? Entä jos voisinkin tehdä töitä paikkariippumattomasti ja matkustaa samalla? Entä jos omistaisin matkailuauton? Ideoita ja ajatuksia tulvi ovista ja ikkunoista, kunnes lamppu syttyi ja ajatukset kirkastuivat yhteen asiaan.
Isona minusta tulee diginomadi! Niin syntyi myös diginomadi-blogi joka toimii työkaluna itselleni asioiden suunnitteluun ja reflektointiin, mutta myös tietolähteenä niille jotka ovat kiinnostuneita vastaavasta elämäntavasta.
Poikkeusaika ja työelämän murros – Tulevaisuuden arkea
Puhun diginomadismista paremman termin puutteessa. Uskon että se mitä diginomadismi pohjimmiltaan on – liikkuvan elämäntavan mahdollistamista ja joustavia työtapoja, on tulevaisuuden työelämässä enemmän sääntö kuin poikkeus.
Poikkeus vuosi on osoittautunut monelle organisaatiolle että etätyö on mahdollista. Moni on myös miettinyt onko sillä merkitystä istuuko työntekijä pimeässä marraskuussa kotitoimistossa Hervannassa vai aurinkoisessa Fuengirolassa. Moni on avannut keskustelun ja monelle ovet ovat auenneet tai raollaan. Poikkeustila tuo mukanaan myös positiivisia asioita.
Jos aikanaan työnantajani olisi kieltänyt ulkomailta töiden teon, olisin ollut kovan paikan edessä. Muutoin mahtava työpaikka joka ei kuitenkaan mahdollista haluamaani elämäntapaa. Onneksi työnantajani ymmärtää että onnellinen työntekijä on paitsi tehokas, mutta myös sitoutunut työntekijä.
Oletko sinä valmis ottamaan askeleen omia unelmia kohti? Oletko sinä oikeassa paikassa sitä varten? Tee päätös ja ota asiasta selvää.
Tie diginomadiksi
2 vastausta artikkeliin “Tie diginomadiksi”