Bloggaamisen edellytykset ja seuraukset: Osa 5.

Tähdenlento – Miksi blogia lopetetaan?

Joskus blogin taival loppuu lyhyeen. Miksi?

Olen seurannut vuosia joitakin blogeja, toisella silmällä tosin. Vanhojen konkareiden lisäksi minua ovat aina kiinnostaneet aloittavat kirjoittajat. Kokeneiden kirjoittajien puhtaaksi hiottu teksti loistaa kuin timantti, mutta minua on aina kiinnostanut nähdä se prosessi, jossa timantin kovaksi kirjoittajaksi hioutuu.

Harmikseni huomasin, että hiontavaiheessa monista timanteiksi aikovista alokkaista ei jää kuin pölyt. Syyt jäävät hämärän peittoon: harva kirjoittaa nettiin vuodatusta siitä, että nyt lopetan, ja lopettaa vasta sitten. Yleensä blogi vain häviää taivaan tuuliin, kun domainin omistaja lakkaa maksamasta. Ilmaisilta alustoilta blogeja joko poistetaan tai sitten ne vaan jäävät sinne ikiajoiksi keskeneräisinä orpoina.

Lopetettu blogi on aniharvoin varsinaisesti huono tai jotain vastaavaa. Ne bloggaajat, keitä seurasin viime vuoden aikana, joiden blogeja ei enää löydy bittiavaruudesta, olivat varsin päteviä kirjoittajia. Aiheet olivat mielenkiintoisia. Mielestäni lukijoitakin oli jonkin verran. Mitä tapahtui?

Tässä on tutkimukseni tuloksia. En voi väittää, että tämä lista sisältää kaikkia mahdollisia ja mahdottomia syitä, koska niitä on varmaan yhtä monta kuin bloggaajia. Tässä on kuitenkin se, mitä sain selville.

1. TEKNIIKKA PETTI

Silloin kun bloggaaminen aloitetaan aivan nollasta ja heti kovilla panoksilla, on mahdollista, ettei omaa osaamista riitä sivuston ylläpitoon. Silloin on tapana joko yrittää opiskella itse tai ottaa bloggauskurssi. Bloggaamisen kursseja on montaa useita eri lajia.

Yleisimmät ovat:

Yleinen tieto bloggaamisesta, jossa raapaistaan vähän pintaa – teknisistä seikoista ei kerrota tarpeeksi.
Syventävä kurssi, pitkä ja harras, jossa kaikkiin aiheisiin paneudutaan hyvin syvälle – tekniset seikat menevät yli osallistujan ymmärryksen.
Step-by-step kurssit, joissa bloggaamista opetetaan kädestä pitäen – osallistujalta ei vaadita aivojen käyttöä.

Olen huomannut, että ensimmäisen puolen vuoden lopettajat ovat yleensä näiden jälkimmäisten bloggaus-kurssien kävijät.

Skenaario on suurin piirtein seuraava. Uutuutta kiiltävä blogi-sivusto rekisteröidään bloggaus-kurssin aikana. Providerin luotettavuutta tai helppokäyttöisyyttä ei yleensä kyseenalaisteta vielä. Tehdään samalla hengenvedolla pitkä sopimus (välillä kolmeksi vuodeksi niin kuin provider vaatii). Teema on säädetty opettajan opastuksella. Blogi on julkaistu. Into kirjoittamiseen on piukassa.

Muutaman kuukauden sisällä tapahtuu ainakin yksi seuraavista.

Tapahtumaketju 1

Sivut kaatuvat eikä provider pysty niitä palauttamaan, koska varmuuskopiointi ei kuulunut pakettiin. Joskus palautuspaketti on tilattu. Palauttaminen ei kuitenkaan aina ole niitä helpoimpia tehtäviä: kuvat voivat olla kaatumisen jälkeen eri hakemistoissa, mitä alunperin (vaikka ei pitäisi), jos ylipäänsä tallessa ja ne joutuu palauttamaan yksitellen. Välillä tekstit ovatkin tallessa vaikka omalla koneella, mutta niitä joutuu viimeistelemään ja SEOttamaan uudestaan. Se vie aikaa ja hermoja.

Tapahtumaketju 2

Bloggaaja päättää, ettei alkuperäinen teema/provider/alusta olekaan se oikea ja aloittaa siirtelemisen itse. Siitä seuraa yleensä katastrofi. Joskus tilanteen pystyy pelastamaan, joskus ei. Välillä pääsee säikähdyksellä, välillä tilanteesta tulee ulos muutaman satasen köyhempänä.

Tapahtumaketju 3

Mitään isompaa vikaa ei tule, vaan sarja pieniä ärsyttäviä pikkuseikkoja. Siitä huolimatta teknisiä ongelmia on niin paljon, että aloittelevalla bloggaajalla ei jää aikaa kirjoittamiseen. Heti kun yksi ongelma on ratkaistu, toinen ilmestyy. Se vie kaikki mehut.

Joskus tästä teknisestä vaiheesta pääsee yli, joskus ei. Loppuu joko hermot tai raha. Tai molemmat.

Harjoittele ilmaisella alustalla. Sen jälkeen vaikka kävisit myös jotakin bloggaamisen kurssia, tiedät paremmin, mitä siellä tapahtuu. Itse olen harjoitellut WordPress.com:lla, Bloggerissa, Lily.fi:ssa ja HTML:lla. Harjoituskappaleeni ovat siellä kaikki tallessa vuosien takaa, jos jotain sieltä kaipaisin. WordPress on aloittelijoille vaikein = hyödyllisin.

2. AIKAA EI RIITTÄNYT

Joskus käy niin, että bloggaamiseen ei yksinkertaisesti riitä aikaa. Elämäntilanne on voinut muuttua, ja muut asiat vievät kaiken liikenevän ajan. Joskus blogin ylläpitäminen osoittautuu kuitenkin sen verran aikaa vieväksi, ettei siihen ole valmistauduttu tarpeeksi. Joskus asia on oikeasti niin ja joskus se on harhaa.

Ikävä kyllä sellaisia seikkoja kuin blogin ulkonäön ja teknisen osion suhteuttaminen omaan osaamiseen ja tarpeisiin sekä aikaan, mitä siihen pystyy käyttämään, harvoin käydään läpi missään kursseilla. Teeman pitää olla mahdollisimman helppohoitoinen eli tunnetun WP:n kanssa yhteensopivan tekijän, SEO:n – yksinkertainen (ilmaiseen WP:iin se on sisäänrakennettu). Silloin aikaa jää myös kirjoittamiseen.

3. Työn määrä yllätti

Bloggaamiseen menevä työpanos osoittautui erilaiseksi, mitä odotuksissa oli. Tavalla aikaakin riittäisi siihen, mutta voi tehdä jotain muutakin.

Joskus asiaan vaikuttaa ulkoinen painostus. Yleisen mielipiteen mukaan blogin PITÄÄ OLLA tietynlainen. Jos menen kysymään yleisöltä millainen, monilla menee sormi suuhun. No, sellainen, kiva, ammattilaisen näköinen ja houkutteleva. Stailattu, sliipattu, kiillotettu. Miksi? Silloin, kun blogi on ammatti-blogi, siihen asennetaan aivan eri vaatimuksia, kuin harraste-blogiin. Ammattibloggaajaksi tie on suhteellisen pitkä.

Ikävä kyllä kursseilla usein painotetaan, että blogilla pitää heti olla kaikki osat kohdallaan ja ammatillisella tasolla. Siinä on se vaara, että koko rakennelma on aivan liian raskas ja monimutkainen aloittelijalle ylläpidettäväksi. Alku on yleensä vaikea rajoitusten takia: omasta takaa ei löydy taitoja eikä niin paljon rahaa sijoittaa blogiin, että sen pystyy pitämään pystyssä.

Yritysten blogit ovat asia erikseen – tässä artikkelissa mennään vain henkilökohtaisuuksiin 😉

Kiillotettu blogin ulkonäkö on kovan työn tulos, eikä siihen tarvitse sortua, jos blogin tarkoitus on jakaa ajatuksia lukijoiden kanssa. Toki kuvia on hyvä olla, mutta niitä voi pyydystää ilmaisesta kuvapankista, eikä sen perässä tarvitse kävellä pohjoisnavalle itse. Jos blogi on kuva-blogi, siellä ei tarvitse olla paljon tekstiä.

Ajan kanssa, kun taidot kehittyvät, voi kokeilla sitä ja tätä, uusia kuvituksen tekniikoita, kirjoitustapoja, muuttaa blogin ulkonäköä yms. Harva on tyytyväinen ensimmäisen bloginsa versioon. Muutosten tarve iskee juuri sen puolen vuoden kieppeillä.

4. Kirjoittaminen olikin vaikeampaa kuin kuvittelit

Kirjoittaminen ei olekaan niin helppoa, mitä oli kuvitellut. Ideakeidas voi kuivua nopeastikin. Joskus into kirjoittamiseen lopahtaa, eikä sille voi mitään. Bloggaaminen on kuin mikä tahansa harrastus, voi ensi alkuun tuntua kivalta, mutta hetken päästä pelkkä ajatus kirjoittamisesta alkaa etomaan.

Tähän ei yleensä ole mitään muuta lääkettä kuin etsiä muita harrastuksia. Kirjoittamisessa kyllä kehittyy jatkuvasti. Joskus käy niinkin, että se menee käyrissä, into nousee ja laskee. Silloin voi kirjoitella satunnaisesti ilmaisille alustoille. Tosin tässä tapauksessa pitää varautua siihen, että lukijakunta häviää ja jokaisen pidemmän tauon jälkeen pitää tavallaan aloittaa alusta.

5. Väärä aihe

Tämä on varsin yleinen virhe. Yleensä aihe kehotetaan rajoittamaan aika suppeaksi. Silloin blogi kylläkin näyttää ammatimaisemmalta. Toisaalta, aloittelijan on aika vaikea harhauttaa lukijoitaan: amatöörimäisyys paistaa läpi varsin kovin läpi ainakin ensimmäisen puolen vuoden aikana, joten sitä on turha peitellä. On edullisempaa olla avoimesti aloittelija. Kysyä neuvoa ja oppia toisilta.

Joskus aihe on silti väärä mikä väärä. Sillekään ei voi periaatteessa mitään. Voi rehellisesti tunnustaa, että aiheen valinta oli virhe ja jatkaa eteenpäin eri suuntaan. Tätä tehdään harvoin. Osittain sen takia, että blogin nimi olisi silloin harhaanjohtava. Suurin syy lienee se, ettei uutta aihetta pysty keksimään siltä istumalta. Siihen kohtaan tulee väistämättä tauko bloggaamiseen. Joskus se venyy niin pitkään, että ei voi enää puhua samasta blogista.

Itse olen eksynyt aiheesta useita kertoja (kolmasti, tarkkaan ottaen). Joskus taukoja bloggaamiseen tuli useita vuosia, joskus vain kuukausia. Kerran onnistuin vaihtamaan lennosta. Asia nolottaa itse asiassa, vaikka ei pitäisi. Hassuinta on se, että omassa tapauksessakin aiheet olivat minulle varsin rakkaita, olin omistanut paljon jakamisen arvoista tietoa niissä kaikissa. Minulle vain tuotti vaikeuksia kirjoittaa samasta aiheesta päivästä toiseen. Se onkin niche-blogien vaikein piirre.

6. Ilkeä palaute

Uudelle bloggaajalle ilkeä palaute voi olla liikaa kestettäväksi. Ennen kuin sitä kuuluisaa paksua nahkaa ehtii kasvattamaan, voi tulla vaikka mitä kuraa niskaan. Erikoisesti, jos blogin aihe on arka, palaute voi sattua niin, ettei sitä pystyy kestämään. Joskus suutuspäissään tehty päätös poistaa koko blogi kaduttaa, mutta harvoin tehtyä saa käännettyä takaisin.

Pahinta on se, että ihmiset kommentoivat blogeihin ja someen lukematta itse postausta ja syventymättä aiheeseen. Turhan usein kommentoijilta puuttuvat sekä medialuku- että palautteen antamisen taito. Tämän asian sisäistämiseen monella bloggaajalla menee vuosia, eikä ilkeyksiin välttämättä turru ikinä. Kehuja sen sijaan annetaan varsin harvoin.

7. Pettymys prosessiin tai lopputulokseen

Joskus pettymys on vain aivan liian suuri. Kun aloittaa into piukassa, eikä tuloksia näy eikä kuulu. Kuukausiin… Vuosiin… Joskus tulosten saamiseen menee aikaa. On tapauksia, joissa läpimurtoa ei koskaan tapahtunut. Kaikesta huolimatta. Lukijakunta on ja pysyy siinä samassa, pienenä uskollisena joukkona.

Joskus on vain niin, että suhteellisen isolla rahalla aloitettu projekti kuihtuu kasaan, koska se ei tuotakaan odotetusti. Usein blogia mainostaan helppona lisäansion keinona, mitä se ei missään tapauksessa ole. Alkuun pääseminen maksaa (erikoisesti jos aloitus on vaatinut jonkin kurssin ostamista). Ylläpito maksaa, hyvä jos se ei ole kymppiä suurempi summa kuukaudessa. Jos aloittelija erehtyi ostamaan myös maksullisia lisäosia, teemoja ja palveluita, hinta voi olla useita kymppejä kuukaudessa.

Työn määrä, minkä bloggaaminen vaatii tuottamiseen, on huomattavasti suurempi, mitä se antaa takaisin, eikä henkisiä voimia enää riitä vetää projektia eteenpäin.

Tässä kohdassa pitää kysyä neuvoja, ennen kuin laittaa pillit pussiin. Täytyy sanoa, että moni pettyy aivan liian nopeasti. Vertaistukea kannattaa hakea joka tapauksessa. Se on näissä tapauksissa paras keino selviytyä eteenpäin.