Muistiinpanot 2x vuoden raporttiin

Muistiinpanot bloggaamisesta

Muistiinpanot bloggaamisesta.

Via Per Aspera Ad Astra täytti 2 vuotta. Ihmisten mittakaavassa se on vasta noussut omille jaloilleen ja saanut puristettua ensimmäiset sanat maailmalle. Kissan mittapuussa yksi elämä on jo takanapäin ja hyvin moneen paikkaan viikset on jo työnnetty. 

Olen laittanut itselleni muistiin muutaman asian liittyen bloggaamiseen. Osa tuli yllätyksenä, osaan olen osannut varautua. Silti bloggaamisessa ilmeni huomattavasti enemmän ulottuvuuksia, mitä alkavana bloggaajana olen pystynyt kuvittelemaan.

Päätin jakaa omat muistiinpanoni maailmalle. Ehkä ajatukseni bloggaamisesta voivat olla hyödyksi muillekin.

1.

Rankinta on markkinointi, ei kirjoittaminen.

2.

Halvalla kovin kauas ei pääse. Tappeleminen teknisten seikkojen kanssa vie turhaan aikaa ja energiaa, jota voi käyttää viisaammin. Esim. Bloggerin teeman muuttaminen ei lyö leiville.

3.

Omat valintani olen yrittänyt tehdä niin, että pääsen optimoimaan oman ajankäytön, panoksen ja lopputulokset. WP on vaikeampaa oppia heti alussa, mutta helpompaa käyttää jatkossa sen monipuolisuuden takia.

4.

Blogialustat on yksi nopeimmin kehittyvä asia. Vuonna 2009 aloittaminen oli teknisesti vaikeampaa, mutta blogimaailma paljon yksinkertaisempaa kuin nyt. Taso on noussut, kilpailu on koventunut niistä ajoista. 

5.

Kaikki helpottuu ja rutinoituu. Löytyy oma rytmi, kuten missä vain työssä tai harrastuksessa. 

6.

Kirjoittamista kehittää osallistuminen yhteispostauksiin, blogihaasteisiin yms. Silloin kun teema on määritelty, kirjoittaminen muuttuu tavoitteellisemmaksi. Se asettaa enemmän paineita, mutta kehittää ilmaisutaitoja.

7.

Älä pakerra yksin! Yhteisöllisyys kannattaa. Liity blogiyhteisöön, FB ryhmiin, keskustelupalstoille. Aika näyttää, mikä niistä on se oikea ryhmä. Yhdessä oppii paljon uutta ja kehittyy nopeammin. 

8.

Hakeuduin niiden ihmisten seuraan, joilta voin oppia jotain ja joita pidän itseäni parempina (kirjoittajina, bloggaajina, ihmisinä). Olen ikuisesti kiitollinen, jos minua ei ajeta pois ja pääsen suu auki seuraamaan kokeneempien puuhia. Aina on joku, joka on jossain asiassa parempi tai kokeneempi. Otin itselleni mottona: Opt for progress, not for perfection. Se on mielestäni bloggaamisessa hyvä ohjenuora.

9.

Ota palautetta vastaan. Kokeneemmat kollegat osaavat neuvoa ja opastaa. Kuuntele, mitä heillä on sanottavaa. Jos jonkun blogi on selvinnyt blogimaailmassa monta vuotta, tätä kokemusta kannattaa ehdottomasti petrata.

10.

Vaikka konkareilta oppii paljon, hakeutua kannattaa myös samassa asemassa olevien seuraan. Heiltä saa paljon apua omiin ajankohtaisiin ongelmiin, joita konkareilla ei enää ole. He eivät aina edes muista, miten ne on ratkaistu. Tai heillä ei ikinä ollut sellaisia ongelmia. Silloin niitä ongelmia ei yksinkertaisesti ollut olemassakaan. 

11.

Minä en itse asiassa odottanut, että bloggaajan elämä on niin täynnä huikeita hetkiä. Koska blogi on minulle kuitenkin varsin henkilökohtainen asia, niin pienet ja isot onnistumiset olivat täyttä riemua.

12.

Artikkeleita pitää olla blogissa eri lajia: toiset lukijoille, toiset Googlelle. Itse en kirjoita FB:lle tai IG:lle. Se on tahallinen päätös. En nyt tarkoita, etten julkaise siellä, mutta erillisiä vain somea varten tehtyjä julkaisuja en tee. Ne ovat vain jaot ja kuvitukset. Kuvia joskus jaan ihan vaan silmäniloksi.

13.

Artikkeleiden elinikä on eripituinen: toiset elävät kauan, toiset häviävät blogin uumeniin viikossa. Asiantuntijablogien artikkelit elävät ylipäänsä pidempää ja ne ovat yleensä kirjoitettu enemmän Googlelle kuin ihmisille. Lifestyle artikkelit ovat kuin tähdenlentoja, mutta niitä on monta kertaa kivempaa lukea kuin asiantuntijan SEO mielessä kirjoitettua kamaa. Se on lifestyle-bloggaamisen ansa: julkaista pitää paljon, tiheästi ja vieläpä laadukasta. Eli kaikki burnoutin aiheet. Harva bloggaaja on pystynyt pitämään rimaansa ylhäällä vuosia. Mutta kyllä sellaisia sankareitakin on (sankarittareita enimäkseen 👠).

14.

Bloggaaminen ei suju vuosien päästä sen nopeammin tai rutiininomaisemmin. Toki, jokin tekninen seikka voi rutinoituakin (SEO, some-jaot), mutta suurin osa asioista ovat sellaisia, joissa laatu kärsii heti, jos ote lipsuu. Kirjoittamisesta ei tule koskaan rutiinia: sitä pitää tehdä ajatuksella tai ei lainkaan.

 

15.

Kuvitus blogiin on myös asia, joka vie aina saman verran aikaa (tai jopa enemmänkin, koska sitä aina yrittää lyödä vain paremmaksi): 

  • Kuvaus: suunnittelu ja toteuttaminen; joskus kuvamateriaalia kertyy vahingossa, mutta joihinkin juttuihin ne tehdään varta vasten – kuvataan tai piirretään.
  • Kuvien käsittely: en tarkoita tällä filttereitä, vaan oikean kuvamateriaalin valitseminen, käsitteleminen julkaisukuntoon, mm. suoristaminen, rajaus yms.

16.

Yksi postaus päivässä on maksimi, mitä pystyn tekemään ajatuksella. Mitään sellaisia liukuhihnapostauksia en onnistu tekemään, ettei laatu kärsisi. On toki mahdollista, että tekstiä tulee niin paljon, että sitä riittää moneksi postaukseksi. Mutta kuvitus ja viimeistely vie silti sen verran aikaa, että joutuisin fuskaamaan, jos yrittäisin tehdä monta kerralla.

17.

Kaikesta on jo kirjoitettu. Ainakin kerran. Turha ajatella, että itse voi keksiä jotain uutta aihetta, joten tutustu edellisiin kirjoituksiin ja tee rohkeasti itsekin. Otin sen linjan, että pakko hyväksyä se tosiasia, etten keksi polkupyörää itse. 

18.

Bloggaajat seuraavat toisiaan ja meillä on taipumus hakeutua toisten samalla tai rinnakkaisella alalla olevien seuraan. Sitten on mistä puhua. On myös hauskaa seurata sellaisia blogeja, jotka ovat omasta alasta suhteellisen kaukana.

19.

On aiheita, jotka koskettavat itseään ja aiheita, jotka koskettavat lukijoita. Nämä kaksi eivät aina kohtaa. 

20.

Joulu on niin tärkeä juhla, että ensimmäiset google-osumat ilmestyivät elokuun lopussa. Meidän perheen joulu ja Joulu Gozolla menivät kaupaksi jo kesän lopussa siis. Kohta on joulu! 

21.

Lauantain postauksen pyrin viimeistelemään jo perjantaina, koska muuten siihen menee koko lauantai.

22.

Kommentointi on eritasoista. Blogissa kommentoidaan yleensä lempeämmin ja sivistyneemmin. Somessa härskemmin. Usein törmää siihen, että kommentoidaan pelkän otsikon perusteella, vaikkei itse tekstiä edes avattukaan.

23.

Kommentoinnista ei kannata stressata. Jos lukija kommentoi kärkkäästi, häntä todennäköisesti kismittää jokin. Ei todennäköisesti liity postaukseen lainkaan. Jos itse on tehnyt virheen ja siitä huomautetaan, kiitä ja korjaa. Asialliset, vaikkakin eriävät mielipiteet nostavat blogin arvoa. Asiattomat – suoraan roskikseen. 

24.

Some vie valtavasti aikaa: jaot, osallistuminen, aktiivisuus, kommentointi. 

25.

Minua lähinnä naurattavat väitteet siitä, että pelkällä loistavalla sisällöllä saa valtavan yleisön. Ei blogilla, eikä Installa tai muualla some-kanavalla ole mahdollisuuksia päästä suuren yleisön tietoon niin, ettet tee asialle itse yhtään mitään. Konstit ovat monia, mutta proaktivisuutta vaaditaan joka tapauksessa. Vaikka kuinka hieno sisältö on, hakukoneet ja some-alustat eivä näytä sitä yleisölle ellei se ole rankattu korkealle. Se, että on miljoonasensimmäisellä sijalla Googlessa ei auta näkyvyyteen. Insta ja FB algoritmit eivät suosi aloittelijoita. Pienen Uutuudet-listalla hetken jälkeen blogi/tekijä/tili häviää kanavan uumeniin. Pitää mennä itse ihmisten ilmoille, mainostaa rahalla tai ilman, osallistua, kommentoida, reagoida. Silloin sekä some että lukijat huomaavat loistavan sisältösi. 

26.

FB ja IG ovat tehokkaita mainoskanavia, mutta niihin pitää panostaa kuten mihin tahansa muuhun mainontaan. Rahallisesti myös. Ilmaisina keinoina ne vievät aikaa ja hermoja. Sisältö pitää tehdä ja viimeistellä. Mutta rasittavinta on se, että algoritmeillä on ohjelmoitu ominaisuus nostaa ja pudottaa näkyvyyttä kiristääkseen käyttäjältä muutaman euron lisää. Silloin pitää tehdä jotain kommervenkkejä, kuten jättää julkaisematta pitkäksi ajaksi tai vastaava. En ole some-expertti, joten toistan vain sen, mitä olen kuullut muilta. Seuraan somessa Sometaito Oy:n kanavia, joista saa paljon tarpeellista tietoa ja vastauksia näihin kysymyksiin.

27.

Algoritmi ei ole siellä tukemassa sinua. Se on sitä varten, että somealustojen koneisto pyörii mahdollisimman kustannustehokkaasti. Se kaikki on vain bisnestä. Hyvinhän niillä pyyhkii. Jos pelaamme korttejamme oikein, niin meilläkin voisi onnistua. 

28.

Insta- ja FB-tilien kasvattamiseksi on pakko tehdä työtä: verkostoitua toisten kanssa, julkaista, reagoida, mainostaa. IG ja FB eivät anna näkyvyyttä ilmaiseksi. Sisältö on tärkeä, ei epäilystäkään. Mutta normaali bloggaaja ei kerta kaikkiaan pysty tuottamaan sellaista sisältöä, joka olisi iskenyt miljooniin ja heti. Aniharvalla elämässä tapahtuu niin paljon ja usein, että sitä riittää ylläpitämään yleisön huomiota. Huom! Muutama tuhatta/miljoonaa muuta bloggaajaa on kilpailemassa samasta asemasta yhtä hyvin tuotetun sisällön avulla. 

29.

Some-kanavista on eniten hyötyä, jos jaat ajatuksiasi samanhenkisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi, jos jaan Road Trip -postauksia Autolla Euroopassa ryhmässä (yksi lempiryhmistäni, yllätys, yllätys), niin luonnollisesti niillä on siellä paljon lukijoita.

30.

Oman työn mainostamisessa ei ole mitään hävettävää. Jos haluat lukijoita, tule ihmisten ilmoille itse. Kukaan ei koskaan tule löytämään sinua miljardien muiden kirjoitusten joukossa. Passiivisuus on yhtä kuin kirjoittaminen pöytälaatikkoon: upeaa teosta kukaan ei koskaan tule näkemään, ellei kirjoittaja itse ilmoita sen olemassaolosta suurelle maailmalle. 

31.

Yhteistyöt: bloggaajat pitävät niitä blogin kehityksenä, lukijat – blogin surkastuksena. Ensimmäiset yhteistyöt tarkoittavat lukijoiden ja seuraajien katoa. Sitten tilanne tasaantuu.

32.

Yhteistyöt sekä toisten tuotteiden mainostaminen on taito, joka pitää oppia. Sitä ei juuri missään opeteta, erityisesti bloggaajille. Mainostekstien kirjoittaminen on vaikeampaa, koska lukijan mielenkiinto pitää ylläpitää keinotekoisesti. Harvalla riittää huumoria lukea pelkkä mainos, joka on naamioitu postaukseksi. Tästä pääsee livahtamaan juuri niin, että kirjoittaa vain oikeasti itseään kiinnostavista asioista ja tykkäämistään tavaroista. 

33.

Miksi yhteistyöt ja mainokset blogeissa ovat aina positiivisia? Mainostajat eivät tarjoa bloggaajille sutta ja sekundaa. Kaikki tavarat ja palvelut esitetään parhaimmasta päästä. Hotelleista saa paremman huoneen, ravintolasta paremman ruoan. Mitä tapahtuu, jos tuote ei ollutkaan sellainen, mitä piti? Tai ei sopinutkaan? Yleinen ratkaisu on vaikeneminen. Bloggaaja ei vain kirjoita mitään siitä.

34.

Blogissa pitää olla oma itsensä. Se ei muuten tarkoitakaan ylenpalttista ja raadollista avoimuutta. Pitää kirjoittaa siitä, mikä tuntuu luontevalta, koska lukija tietysti huomaa sekä kieron että huomionhakuisen tekstin. 

35.

Minusta ei koskaan tiedä, tuleeko ulos filosofinen pohdinta vai täysin päätön löpinä. En tiedä, lisääkö vai vähentääkö se ominaisuus lukijamäärää.

36.

Ilmeisesti bloggaajat eivät nuku. Julkaisin postauksen klo 23.45. Huomasin ihmeekseni, että blogissani käy oikein vilinää. 

37.

Jos on aikeissa kirjoittaa postauksen, niin ei missään tapauksessa kannata hoitaa ensin tylsiä ja mitättömiä asioita pois päiväjärjestyksestä. Luovuus ja into tyrehtyy rutiineihin. 

38.

On vaikea olla kirjoittamatta suurista, maailmanlaajuisista tapahtumista, erityisesti jos ne koskevat itseään suoraan. Tähän taipaleeseen osui koronapandemia, eikä siitä päässyt yli eikä ympäri. Toisaalta Afganistanin tilanteesta en muista lukeneeni missään blogissa, vaikka sekin oli maailman mittakaavassa iso tapahtuma. Ketään ei vain kiinnostanut.

39.

Omalle tekstille on aika tavalla sokea, joten vaikka oikoluen sekä itse että pyydän apua, siirtäessä kirjoituksen luonnoksesta (Docs) postaukseksi (WP) välillä löydän vielä virheitä. Eri fontti ja asettelu auttaa kummasti löydöksissä.

40.

Mitä ihmiset lukevat blogissasi? 

  • Uusia postauksia, jotka ilmestyvät blogin etusivulle.
  • Blogilistoille ilmestyvät postaukset. 
  • Postaukset, joita mainostat somessa ja muissa kanavissa.
  • Hakuoptimoituja postauksia, joilla on hyvä näkyvyys hakukoneissa, 
  • Maksettu sisältö, koska se hyppii silmille sen maksetun hetken. 

41.

Jos joka päivä ylläpitää kaikki blogiin liittyvät toiminnot, kuten materiaalin kokoaminen ja tutkiminen, kirjoittaminen, kuvaaminen, toimittaminen, promoaminen, lukijoiden kanssa kommunikointiin, bloggaajayhteisöihin osallistuminen, niin bloggaamisesta tulee täysipäiväinen työ. Palkkion saaminen on nyt eri asia.

42.

Blogeista on kuoriutunut varteenotettava tiedon hankinta- sekä jakamisen kanava. Monien tahojen PR rinnastaa bloggaajia muihin medioihin (pressaan), joten suhtautuminen on vastaava. Se ilman muuta imartelee. 

43.

Minä seuraan vain kourallista blogeja (olkoon, niitä on parikymmentä, mutta monesta tuhannesta suomenkielisistä kirjoittajista). Miksi viittaan aina samoihin kirjoittajiin? Koska on bloggaajia, joiden teokset ovat todellakin mainitsemisen arvoisia

Muistiinpanot bloggaamisesta.

Referenssit:

Muistiinpanot bloggaamisesta.

5 vastausta artikkeliin “Muistiinpanot 2x vuoden raporttiin

  1. Blogimaailma on muuttunut todella paljon. Ja lukijoissa on nousua ja laskua paljonkin. Välillä tuntuu sille, että silloin 2007 kun laitoin ensimmäisen blogini pystyyn, oli bloggailu rennompaa ja oman näköistä. Nyt monasti yhteistyökumppanit määrittää sen miltä blogin pitäisi näyttää.

  2. Mahtava postaus! Tuo kaikki on niin totta. Mulle ehkä isoimpana yllätyksenä tuli se, miten paljon aikaa postauksen tekemiseen voi mennä. Ja miten suuri osa ajasta menee kuvaamiseen ja kuvien editointiin. Kivaa hommaa, mutta aikaavievää!

  3. Oma kokemus taas on se että kun opettelee sen bloggerinkin muokkauksen voi ainakin tehdä just sellasen sivun kun haluaa! 😅

  4. Hengästyttävä lista! Tämä kertoo hyvin siitä, että bloggaaminen ja verkkonäkyvyyden saaminen on ihan oma taiteenlajinsa. Tarvitaan tosiaan paljon muutakin kuin muutaman tekstin kirjoittaminen… 🙂

    1. Tavalla voi tyytyä siihen, että blogilla ei ole näkyvyyttä lainkaan, että se on ja pysyy henkilökohtaisena päiväkirjana. Mutta jaksaako sitä kirjoittaa pitkää, jos kukaan ei lue?

Vastaa