40+ riemut

40+ Nelkytplusblogit

40+ Nelkytplusblogit

Olen juuri tehnyt asian, mitä nuorempana en olisi ikinä uskaltanut.

Olen itsekin kuullut, että bloggaaminen on nuorten harrastus, eikä tuollaisen täti-ihmisen kuin minä olisi soveliasta blogata. Kuitenkin monia mielenkiintoisia blogeja lukiessani, olen törmännyt 40+ logoon sivupalkissa ja se tuntui olevan kultastandardin merkki. Voi kun ihanaa olisi kuulua omanlaisensa joukkoon! 

Kävin moneen otteeseen ihailemassa sivustoa ja sen jäseniä, mutta en uskaltanut ottaa yhteyttä.  

Yleensä olen pää edellä -tyyppi, mutta nyt minua ujostutti. Vaikka olen nähnyt useaan otteeseen, että he hakevat uusia jäseniä, tuijotin vain ilmoitusta toimimattomana. Olisiko minusta siihen, että seisoisin samassa rivissä tasokkaiden ja tunnettujen bloggaajien rinnalla? Pystynkö pitämään rimani niin korkealla, ettei heidän tarvitse punastua puolestani? Fear of screwing up.

Olen muutenkin ujo tulemaan ihmisten ilmoille. Olen lukenut monia blogeja vuosikausia sekä itse kirjoittanut on-off vuodesta 2007, mutta aina se kommentti jäi lähettämättä. Olen salaa ihaillut toisten upeita luomuksia. 

Mitä blogit ovat minulle parhaimmillaan? Positiivista latausta päivään, inspiraatiota, yhteenkuuluvuutta. 

Mitä näen blogimaailmassa? Lumoava kevään loistoa, mukiin meneviä kissahahmoja (ok, hän oli pahvilaatikossa, ei mukissa sentään 😁), inspiroivaa kotoilua. Minulle läheisiä pohdintoja etätyöstä ja asuinympäristöstä, kesään valmistumista ja synttäreiden viettämistä (olen itsekin 44 vielä pienen hetken 😀). 

Vettä kielen päälle tuovaa ruokaa, jonka aina pelkään pilata kokeillessani, ja joka muuttaa muotoaan aina käsittelyssäni (toivottavasti edes lohisalaatti onnistuisi valmistaa ihan sellaisenaan). Kaikkein kömpelöin olen kuitenkin leivonnaisissa. Näitä ihania kakkuja olisi kiva osata tehdä ilman mieheni apua 😊. Ehkä uskallan kokeilla jokin pastaruokaa, koska siinä sotkuista ei tarvitse välittää. 

On ihana lukea toisten elämän kiemuroista edes näin etänä, koska oma elämä on nyt rajoittunut pieneen perhepiiriin. Omia sukulaisia ja kavereita on kyllä ikävä. Olisi ihanaa, jos ainoa ongelma maailmassa olisi päättää, kumpi on kauniimpi: kirsikan vai magnolian kukinta? Tai mikä olisi tämän vuoden juhlakattauksen väri? Pääsiäiseksi tietysti keltainen!

Täällä Gozolla talvi muuttuu kevääksi vaivihkaa. Joten muun maailman vuodenaikojen muutokset ovat muuttuneet eksoottisiksi. On mielenkiintoista seurata, miten talviset värit ja harrastukset antavat tilaa riemukkaille kevään sävyille ja kesän valkoiselle.

Hassua, miten koti-ikävä nostaa päätään silloin, kun sinne ei ihan niin vaan pääse. Silloin kun olemme kotiseudulla, aina tekee mieli kaukomaille. Ja toisinpäin. Ihmisten mieli on kyllä mysteeri. Kun katson Turun postauksia, aina tekee mieli kotikaupunkiin. Helpompi kai jatkaa vain matkaa.

Itse olen ihminen, joka uppoaa kirjaan niin perusteellisesti, ettei minusta ole pariin päivään mihinkään. Sen takia luenkin nykyään enemmän blogeja: 5-10 min aikaa saan kyllä irroitettua yrittäjän arjesta. Minulla on vielä matkaa siihen, että arki olisi täysin hallittavissa. Ehkä sitten 50+ tulee uusi yritys. Tarvitsee vain pitää itsensä virkeänä ja päämäärä kiikarissa. 

Omaan eko- elämäntaparemonttiin olen löytänyt paljon vahvistusta kanssabloggaajilta, mutta aika vähän oikeassa maailmassa. Lähellä tuotettuja, ekologisia tuotteita ja palveluita on aina ilo käyttää.

Ihana Suomen kesä nostaa päätään. Nyt on myös se lyhyt puutarhan riemun hetki. Siivotaan, sisustetaan uusiksi, istutetaan kukkia ja yritetään yksinkertaistaa elämänsä. 

Omassa elämässäni kaukokaipuu on sittenkin aina voittanut. Maailman ääret siintivät kutsuvasti ja olen aina halunnut kokeilla itse, onko maapallo oikeasti niin pyöreä kuin väitetään. Näyttää siltä, että kokeilijoita on paljon. Montako maata mahtuu yhteen matkablogiin? Ehkä Thaimaan taivas on rajana…

Rohkaistuani itseni kirjoittamaan kommentin yhteen upeaan blogiin, jota seurasin vuosia, huomasin, ettei se ole niin pelottavaa. Se olikin se pieni askel, joka minun olisi pitäny tehdä jo aikoja sitten. 

Vedin syvää henkeä ja lähetin hakemukseni. 

Minut hyväksyttiin! Olin siellä tanssimassa tietokone sylissä. Toivottavasti kukaan naapuri ei nähnyt 😂. 

Tänä repaleisena ja yksinäisenä vuotena yhteisöllisyys, joukkoon kuuluminen, on noussut arvoskaalassa huomattavasti. Minä en ole mikään poikkeus, ja sain koronasta tällin sekä henkisesti että ammatillisesti. Joten samanhenkisten ihmisten joukkoon kuuluminen on minulle juuri tällä hetkellä valtavan suuri asia. 

Kiitos luottamuksesta!  

40+ Nelkytplusblogit

40+ Nelkytplusblogit – Etusivu ja 40+ Blogilista

Muuta luettavaa:

40+ Nelkytplusblogit

10 vastausta artikkeliin “40+ riemut

  1. Ihana, kun olet meidän yhteisössä, sun blogi on huikea. Tiedän niin tuon ujostumisen tunteen, mutta meidän seurassa onneksi niin ei tarvitse tuntea

    Mukavaa viikonloppua Nadine. <3

  2. Tervetuloa joukkoomme 🙂 Ja ehdottomasti sinun tekstit ovat NIIN superhyviä, että niiden kuuluukin olla juuri täällä. Muistan hyvin mukavat kommenttisi omassa blogissani jo parin vuoden takaa. Meitähän taisi yhdistää ne kengät aluksi 😀

    1. Niin, ne kengät 😁 Mä itse asiassa käyn säännöllisesti kurkkimassa blogissai (aina kun Viron lippu heiluu, niin olen käynyt hengailemassa siellä). En tosin ollut kommentoinut mitään vähän aikaa. Kävin kyllä taas ihailemassa kukkapostauksiasi. Mutta kenkäjuttuja ei voita mitään 😁 Olen varmaan 10 kertaa käynyt lukemassa Kirkwoodin kengistä.

  3. Tervetuloa! Välillä minusta tuntuu, että pieni blogini (ja laiskempi bloggaaja) on parempiensa seurassa, mutta porukka on tosi ihanaa, eikä vielä ole pois potkittu 🙂

  4. Tervetuloa meidän joukkoon myös minun puolestani, vaikka vähän myöhässä sitä toivottelenkin. Voi kuinka kauniisti olet ottanut huomioon koko porukan, kiitos ja ihana päästä seuraamaan sinun seikkailujasi <3

  5. Upea kirjoitus! Ja voin niin samaistua tunteeseen! Useasti olen käynyt nelkytplusblogit-sivustolla ja selaillut, mutten uskaltanut laittaa viestiä. Viimein uskalsin, ja täällä ollaan! Mitä upeimmassa seurassa!

Vastaa