Pienen perheen haasteita
Isojen perheiden haasteista puhutaan paljon. Ehkä sen takia, että 3-4 lapsen perheet alkavat jäämään vähemmistöön.
Entistä useammassa perheessä on vain yksi lapsi (43% vuonna 2019 – Tilastokeskus). Tässä en syvenny demografisiin syihin.
Kieltämättä yksi lapsi kahta aikuista kohden on helppo ja kätevä järjestely. Lapsi-parka saa tuplaten huomiota ja paljon lahjontaa silloin, kun vanhempien on pakko tehdä työtä kotona.
Huolimatta monesta ilmeisen selvästä edusta yhden lapsen perheissä on omat haasteensa.
1.
Leikkikavereita omasta takaa ei ole, joten vanhempien on otettava se rooli aina tarvittaessa. Joissakin tapauksessa se on helppoa (vaikka lautapelit), joissakin – ei. Jos lapsi haluaa leikkiä piiloleikkiä tai juosta ympäriinsä vesipyssyn kanssa, aikuisilla pitää olla aikaa, pokkaa ja voimia siihen.
2.
Silloin kun aikuinen on varattu – ja niitä pakollisia askareita on monta tuntia päivässä – lapsille pitää keksiä jotain tekemistä, jolle on liuta vaatimuksia. Sen pitää olla turvallista, pitkään viihdyttävä, lapsen on pärjättävä sen kanssa yksin, aiheuttaa mahdollisimman vähän sotkua ja olla tarpeeksi mobiili, että vanhempi pääsee tekemään ne askareet siellä, missä ne on tehtävä. Olisko tabletti tai älypuhelin? Pleikkari? Piirrettyjä?
3.
Kavereiden hankkiminen. Joskus käy tuuri ja lapsi löytää yhteisen sävelen naapurin tai oman kaverin lasten kanssa. Toki, se edellyttää, että niitä lapsia on naapurissa tai kavereilla. Välillä käy niin, että itsellä ei synkkaa sen ihmisen kanssa, jonka lapsen kaveri lapseni haluaa olla. Ihan kiva tyyppi, mutta mitään yhteistä ei ole. Tekee mieli poistua paikalta ja mietityttää, onko se soveliasta. On vielä vaikeampi tilanne, kun lapsella ei synkkaa oman kaverini lapsien kanssa. He voivat olla jopa samanikäisiä ja samaa sukupuolta, mutta se jokin puuttuu. Se on noloin tilanne minkä tiedän, mutta kun sille ei voi mitään. Vaikka oma poika on varsin diplomaattinen, jossain tulee raja vastaan. Kun ei, niin ei.
4.
Nykyaikana kavereita ei välttämättä asu edes samassa rappukäytävässä, vaan jokainen leikkituokio pitää järjestää päiviä tai viikkoja etukäteen sekä ajaa lasta kilometrien päähän. Nykyään ei myöskään juuri ole mahdollista lähettää lasta polkupyörällä matkaan, niin kuin joskus tehtiin. Näin kavereiden kanssa kanssakäyminen on aika harvinaista. Jos tuuri käy, omasta koululuokasta löytyy sopiva ystävä. Ottaen huomioon, että erityisesti ala-asteen luokat ovat tätä nykyään mikroskooppisia, se käy välillä mahdottomaksi.
5.
Mitään lelujen tai vaatteiden kierrätystä perheen sisällä ei synny. Toki välillä kaveripiiristä voi olla apua, mutta ei aina. Minä en koskaan päässyt kokeilemaan, koska kaikki kaverini lapset olivat joko samanikäisiä poikia tai tyttöjä. Kaikki olen joutunut ostamaan uutena.
Pienen perheen haasteita
Lapsiperheen arki Archives
Pienen perheen haasteita
Perheet 2019 – Tilastokeskus
Kuvapankkikuvat: Depositphotos®
Hyviä pointteja pienperheistä ja varmasti on yleistyvämpää
Meillä on myös vain yksi lapsi ja tästä syystä kavereiden tärkeys on korostunut, jotta lapsi oppisi paremmin sellaisia asioita, joita sisarusten kanssa oppii luonnostaan. Kuinka oppia jakamaan, kuinka riidat sovitaan, kuinka jakaa aikuisen huomio. Lista on loputon. Välillä leikkitreffien järkkäys käy ihan työstä!
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Ennen koronaa play dates oli varsin helppo järjestää. Samanlaisia yksinäisiä ulkomaalaisia perheitä oli pilvin pimein jokaisessa maailman kolkassa. Nyt se todellakin käy työstä. Toivottavasti kohta puoli helpottaa 😪
Nykyään varmasti alkaa taas syntymään pienempiä perheitä, jossain kohden syntyvyys oli nousussa ja nyt taas laskussa.
Meillä on neljä lasta ja itse kun asuin mummin ja vaarin luona ja oli sedät ja täti, niin tuntuu, että asuin suurperheessä ja vaikka täti ja sedät ovat vähän niin kuin sisaruksia, mutta myös vanhempia. Nuorin setä on vain 8-vuotta vanhempi meikäläistä, mutta olihan siinä pienenä ikäeroa.
Kerrostaloasumisen hyödyt on löytää ystäviä samasta rapusta ja samasta korttelista. 🙂
Sydämellistä pääsiäisviikkoa. <3
Kiitos! Hyvää pääsiäistä teillekin!
Neljä lasta on tätä nykyää paljon. Oikea suurperhe 😁. Meidän, beebiboomereiden, lapsuudessa omassa kerrostalossa oli aina kavereita. Meidän 100 kämpän talossa oli toistakymmentä samanikäistä lasta. Nyt se ei ole enää niin helppo. Lapsia on huomattavasti vähemmän sekä ylipäänsä että yhdessä perheessä. Se on sääli. Itsekin olisi halunnut ainakin kaksi, mutta se nyt meni vähän ohi suun. Nyt olisin fyysisesti kunnossa kestääkseeni uuden raskauden, mutta iän puolesta on jo liian myöhässä. Ja jos taas jotain menee pieleen, kuolemme nälkään, ku mitään säästöjä ei enää ole. Joten tyydyn siihen, mitä minulla jo on 😍