Kannattaako ottaa bloggaamisesta suorituspaineita? 

Kannattaako ottaa bloggaamisesta suorituspaineita?

Kannattaako ottaa bloggaamisesta suorituspaineita?

Jälleen kerran netissä velloo keskustelu siitä, onko bloggaaminen käypä keino saada itselleen lisätienestejä tai kenties ammatin ja päätulonlähde, vai onko se vain kallis ja aikaa vievä harrastus.

Uskallan väittää, että sekä että. Se riippuu täysin siitä, mitä tavoitteita omalle bloggaamiselle asettaa. Kuitenkin kannattaa tiedostaa molempien polkujen mutkat ja sudenkuopat. 

Kaiken alku

Bloggaamisesta, kirjoittamisesta, blogin kasvattamisesta on helppo keksiä itselleen lisää suorituspaineita elämään. 

Kaikista varmin keino epäonnistua bloggaajana on lähteä toteuttamaan muiden unelmia ja näkemyksiä bloggaamisesta. 

Jos bloggaamisen aloittaa tienaamisen merkeissä, siihen heti pitää suhtautua kuin yritykseen. Sitä pitää ymmärtää kuin työtä, johon kuuluu monia vaiheita, joista suurin osa ei ole:

  1. Vahvuuksiasi 
  2. Mieltymyksiäsi 

Suurpiirteisesti laskettuna blogi koostuu kolmesta osiosta: 

  • luovasta kirjoittamisesta 
  • teknisestä säätämisestä 
  • markkinoinnista 

Erilaisissa blogeissa nämä osiot vievät eri osan ajasta. 

Olen nähnyt sellaisia laskelmia kuin 20% kirjoittaminen ja 80% markkinointi. 

Itse olen sitä mieltä, että siinä on kolme osaa, jotka vievät vähintään saman verran aikaa, eli 3×33%. 1% jätetään yllätysmomentille. 

Luova kirjoittaminen

Luova kirjoittaminen vaatii palavan himon kirjoittamisen lisäksi kielenhuoltoa, inspiraatiota, levännyttä mieltä ja luovia ideoita. Kirjoittamista pitää harjoitella paljon ja hartaasti, osata erilaisia teknisiä kikkoja (mind mapping, jäsentely yms.), kehittää jatkuvasti omaa kielen osaamista ja lukea paljon toisten tekstejä. 

Itselläni tekstin tuottamiseen menee 33% aikaa. Olen hidas kirjoittamaan. Välillä hion tekstiä moneen otteeseen. Oikoluen vielä ennen julkaisua. Myös luen paljon muita blogeja, mediaa, kirjallisuutta ja tutkimuksia.

Tekninen osa 

Tekniseen osa-alueeseen itse sijoitan postauksen viimeistelyn, kuvien käsittely ja SEO. Siihen menee toiset 33% ajasta. 

Suurimman osan ajasta vie kuvamateriaalin tuottaminen. Harva bloggaaja pääsee niin helpolla, että kuvia saa valmiina kuvapankista. 

Vaikka paljon kuvituksia teen matkan varrelta otetuista kuvista, aivan kaikkea ei  ole valmiina postausta varten, joten teen välillä uusia kuvasarjoja postauksiin.

Blogin aiheesta riippuen jokaiseen postaukseen voi joutua tekemään oman kuvasarjan. Esimerkiksi ruoka- ja kauneusbloggaajat tekevät kuvituksen erikseen joka artikkeliin. Kaikkine vaiheineen homma vie 3-7 tuntia per kuvitus.

SEO on toinen suuri osa teknisestä osaamisesta, mutta se helpottuu ajan kanssa. Siihen on myös olemassa erilaisia apukeinoja, kuten SEO-plugineja. Itse käytän Yoast:ia. 

Markkinointi

Markkinointiin luen somettamisen, sähköpostien ja yhteistöiden hoidon. Eri ihmisillä menee tähän vaiheeseen eri tavalla  aikaa. Se riippuu täysin siitä, kuinka paljon asiaan haluaa panostaa. 

Itselleni some on yksi pakkopulla. Inhoan sitä osaa, koska se tarkoittaa somessa roikkumista. Siihen uppoaa7 toiset 33%, vaikka yritän tietoisesti pienentää sitä osuutta. Olen niin vanhanaikainen ihminen, että mielelläni panostan normaaleihin ihmissuhteisiin ja henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen. Lukijoiden kommentit blogissa on jo huomattavasti yksilöllisempi vuorovaikutuksen muoto kuin FB:n tarjoama massamedia.   

Oma konsepti

Jos blogia kirjoittaa omaksi iloksi, voi sanoa mitä sylki suuhun tuo, eikä tarvitse välittää toisten mielipiteistä asiasta. 

Jos haluaa, että blogi tuottaa rahassa arvioitavissa olevaa tulosta, pitää olla valmis siihen, etteivät kaikki tehtävät olekaan mieluisia. Ihan kuin monessa työpaikassa.

Jos jätetään väliin kaikki bloggaajia jahtaavat kasinot ja pelifirmat, niin tietyntyyppisiin blogeihin tarjotaan tietyn tyyppistä sisältöä ja yhteistöitä.

Lifestyle bloggaajille ja ruokabloggaajille tarjotaan paljon yhteistöitä raaka-aineiden ja lisukkeiden parissa. Pitää luovasti mainostaa pillimehuja, munia ja vehnäjauhoja. Pitkään korvauksetkin tästä työstä ovat varsin vaatimattomia. 

Toinen suuri tuoteryhmä on kosmetiikka ja erilaiset hoidot. Niitä yritetään tarjota aina palvelu- tai tuotepalkkioita vastaan. Tässä on jo verotuksellisesti muutama vedenalainen kivi, josta pitää olla tietoinen ennen kuin ryhtyy toimeen.

Matkabloggaajat saavat yleisimmin tarjouksia ilmaisista matkoista lähiseuduille ja lähimaihin. Hyvin järjestetty PR-matka on varsin antoisa kokemus, mutta pitää olla valmis siihen, että bloggaajalta vaaditaan vastineeksi toimittajan taitoja ja keskittyneisyyttä, vaikka ohjelma on yleensä hyvin intensiivinen. Muuten toista kertaa kukaan ei pyydä. Nuo matkat ovat kuitenkin aika arvokkaita kuljetuksineen ja hotelleineen. Pidempiä matkoja kaukomaille joutuu silti kustantamaan itse.

DIY-bloggaajat saavat lankoja. Kauneusbloggaat – kosmetiikkaa, josta suurin osa on markkettitason meikkejä, josta on aika vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa. Jos bloggaaja itse on päälle 30, niin suurin osa siitä lentää suoraan roskiin.

On toki muutama onnekas menestynyt bloggaaja, jotka pääsevät itse valitsemaan yhteistyökumppaneita. Tiettyyn rajaan asti. Talous on silti se, mikä sanelee, mihin tarjoukseen kannattaa tarttua ja mihin ei. Moni hyvä bloggaaja sai aikamoisen burnoutin siitä, että töiden määrä ylitti inhimillisyyden rajan. 

Tällä pelin rakenteella minun olisi pitänyt lopettaa bloggaaminen jo aikoja sitten.

Olen kuitenkin menestynyt bloggaajana, vaikka tein kaikki vastoin sääntöjä, kaikkien neuvojen vastavirtaan ja juuri niin kuin itse halusin.

Vaikka oma konseptisi järkyttää jotakuta, ei siitä kannata luopua ihan heti. Se silti saattaa olla juuri se piste ii:n päällä, joka sysää blogisi uusiin korkeuksiin. 

Kuuntele, mikä konkarit sanovat bloggaamisesta, ja tee juuri niin kuin itse haluat. Muuten koskaan ei synny mitään uutta.

Oma polku

Jos blogi on rahallista tulosta varten perustettu yritys (vaikka ei ole vielä rekisteröity sellainen), omaa valittua polkua on pakko noudattaa suhteellisen orjallisesti blogin loppupäiviin saakka. Mainostajat eivät tykkää siitä, että bloggaaja kääntää takkinsa kesken kaiken. Näin suurikin rahavirta kuihtuu kertaheitolla. Ennakkotapauksia on sekä Suomessa että maailmalla nähty useita.

Toinen ongelma piilee siinä, että kirjoittaa pitää pakosta, mutta luovasti, vuodesta toiseen. Jos palo omaan aiheeseen jostain syystä sumenee, niin sen kyllä huomaavat sekä mainostajat että lukijat. Ihminen ei ole kone, ja meille kaikille sattuu ja tapahtuu. Meillä on omat kriisit elämässä, jotka eivät välttämättä liity bloggaamiseen, mutta varmasti heijastuvat siinä. Taitava lukija hakee fiiliksen rivien välistä, eikä luova kriisi jää heiltä huomaamatta.

On toki kirjoittamisen ammattilaisia, jotka osaavat luoda sellaisia tekstejä, joista ei näy, että se on tilaustyötä, eikä sitä, että kirjoittajalla ei ollut lainkaan inspiraatiota tässä pelissä. Se on tosin harvinaista ja siihen tarvitaan 20-30 vuoden kokemusta kirjoittamisesta. Kokenut kirjoittaja osaa huoltaa omaa luovuutta niin, että sitä riittää koko pitkälle uralle. Vinkkejä voi kysäistä pitkän tähtäimen kirjoittajilta, kirjailijoilta ja kirjallisuuden tulkeilta. 

Kasvukipuja

On muuten aika vaikeaa erottaa, vaivaako blogia kasvukivut tai onko se kuolemansairas

Kasvukivut voivat ilmetä:

  • epämääräisillä ja mitäänsanomattomilla suunnanvaihdoilla, jolloin blogin aihe pysyy melkein samana
  • alustahypplelyillä, jolloin bloggaaja ei osaa päättää, missä joukossa haluaa olla, tai kenties lähteä itsenäiseen risteilyyn
  • teemojen nopeilla vaihdoilla, jotka aiheuttavat sotkuja valikoihin ja kuvien järjestelyihin. 

Epämääräinen olemus, sotkuinen aihepiiri ja leväperäinen markkinointistrategia hidastavat lukijakunnan kasvua. Kaikki nämä pikkuseikat ovat ohimeneviä, ratkaistavissa olevia ongelmia, jos bloggaaminen muuten tuntuu omalta jutulta. 

Jos blogi ei kasva, voi kokeilla kaikenlaisia keinoja lukijamäärän ja tunnettavuuden suurentamiseksi. 

Arsenaalissa on:

  • markkinointikikkoja, jolloin blogia mainostetaan rahalla tai ilmaiseksi ympäri nettiä
  • voi pyytää apua ja/tai palautetta jossain bloggaaja-ryhmässä tai foorumissa 
  • pyytää ammattilaista avuksi (yleensä hyvin kallis keino)
  • voi lukea oppaita bloggaamisesta ja yrittää paikallista omia virheitä
  • verkostoitua muiden bloggaajien kanssa ja tehdä yhteisiä projekteja (esim. vieraspostauksia, yhteisöpostauksia, blogihaasteita yms)

Omasta kokemuksesta tiedän, että yhteistyö sujuu kaikesta parhaiten silloin, kun bloggaajaryhmässä on jokin yhteinen tekijä. Esimerkiksi aloittelevien bloggaajien ryhmä, samaa aihetta olevien bloggaajien ryhmä, samanikäisiä bloggaajia tai lukijakunta. Nimekäs konkari tuskin lähtee toteuttamaan ilmaisia yhteistöitä tai ottaa vastaan aloittelijan vieraspostauksen omaan blogiin. Ehkä ihmeitä tapahtuu, mutta itse en todistanut ensimmäistäkään. 

Vieras- ja yhteisöpostaukset ovat hyvä juttu enimmäkseen SEO:n mielessä. Näin kummallekin osallistujalle on hyötyä ristilinkityksen mielessä, joka nostaa blogien sijoitusta hakukonetuloksissa. 

Mitä neuvoksi?

Netti on täynnä neuvoja bloggaamisesta. Kaikki neuvot eivät kuitenkaan päde kaikkiiin blogi-lajiin. Tarvitaan aikamoista pelisilmää omien juttujen ja toimivien keinojen valitsemiseksi.

Esimerkiksi lifestyle- ja matkabloggaajien on aika vaikeaa kirjoittaa monta postausta varastoon. Lifestyleen kuuluu tietynlainen spontaanisuus ja yllätysmomentti, kuten elämään yhteensä, joten suunnitelmallisuus on vaikeaa. Matkoista joutuu kirjoittamaan yleensä vähän jälkeenpäin, mutta joka tapauksessa yhtä normaalikokoista matkaa ei pääse venyttämään kuukausien postauksiksi.

Ehkä asiantuntija-blogia, kirja-arvostelu tai DYI-blogia pystyy aikatauluttamaan jonkin verran. Silti en usko, ettei mitään yllättävää tule vastaan ikinä niin, että suunnitelmat pettävät. 

Yhtä ja samaa oikopolkua, ohjelmistoa, pluginia, teemaa tai aiheratkaisua ei tarvitse pitää absoluuttisena totuutena. Blogin yksi ratkaisevista periaatteista on yksilöllisyys, joten se on aina summaa omanlaisia ratkaisuja, sekä luovassa että teknisessä mielessä. Netti on pullollaan erilaisia vaihtoehtoja, joten niitä on syytä tutkia säännöllisin väliajoin.

Tilastoista ei kannata surra eikä vertailla omaa blogia muihin. Bittiavaruus on täynnä kummallisuuksia. Ilmoitetussa uniikkikävijämäärässä voi olla yli puolet botteja, koska ne käyttäytyy sivuilla aivan ihmismäisesti, eli selaa monta sivua kerralla ja viipyy paikalla useita minuutteja. Taas olen todennut useaan otteeseen, että osa ihmisistä käyttäytyy kuin botteja (tietämättään). Esimerkiksi hiljattain yksi bloggaajakaverini kävi sivuillani, tykkäsi useista postauksesta ja kommentoikin pariin, mutta tilasto-plugit jättivät häntä kokonaan huomaamatta. Se voi johtua selaimen tai nettipalvelun tarjoajan asetuksista.   

Lopuksi sanoisin, että riippumatta siitä, onko blogi yritys vai harrastus, sen projektin työstämisen tarkoitus on tuottaa hyvää oloa eikä lisätä pahoinvointia. Ethän sinä jatka vuosia työpaikalla tai harrastuksen parissa, jos pelkkä ajatus siitä etoo?

Kannattaako ottaa bloggaamisesta suorituspaineita?

Kannattaako ottaa bloggaamisesta suorituspaineita?

Referenssit:

2 vastausta artikkeliin “Kannattaako ottaa bloggaamisesta suorituspaineita? 

  1. Hyvin avattu bloggaamista! Itse en ole ottanut stressiä asiasta ja se kyllä näkyy siinä, että blogin aiheet vaihtelevat omien mielenkiintojen mukaan. 😅

Vastaa