Viikko 14 – Pääsiäisviikon hengähdystauko.
Tähän saumaan mun kuuluu pyytää vuolaasti anteeksi sitä, että olen pitänyt luvattoman pitkän tauon bloggaamisessa. Viimeinen kirjoitushan oli pääsiäistervehdys ja se tuli ulos pitkänäperjantaina.
Tässä kohta iskee jo syyllisyys siitä, että olen rikkonut omaa julkaisuaikataulua. Vaikka ei saisi. Bloggaaminen, kuten kaikki muukin kirjoitustyö vaatii luovia taukoja, inspiraation hakemista ja oikeaa mielentilaa onnistumiseen.
Tässä on suuri ristiriita, joka koskee juuri bloggaamista. Erityisesti heitä, joiden blogit ovat tavalla tai toisella, osittain tai kokonaan kaupallisia. Kaikki ohjeet huutavat yhteen ääneen, että julkaista pitää säännöllisesti. Entäs jos ei ole inspiraatiota? Tai ei ole mitään sanottavaa?
Minusta minkä vain kirjoittamisen sisällä pitää olla idea. Ei, ei se, mistä kirjoitetaan, mutta se, miksi kirjoitetaan.
Esimerkiksi, tämän kirjoituksen idea on siinä, että halusin kirjoittaa ylös pari ajatusta. Minusta niistä voisi myös olla hyötyä muille.
Luovuus arkipäivässä
Minä en itse asiassa ollutkaan viettämässä huilia vaan olin matkalla maailman ympäri. Ajatusmatkalla tällä kerralla tosiaan. Siivotessa tulee mieleen kaikennäköistä. Nyt ajatus lähti vierimään niin kauas, että lähdin tutkimaan kauneusihanteita ympäri maailmaa.
Tutkimus on melkein valmis ja siitä tulee postaus, varmaan ensi lauantaiksi tulee valmiiksi. Hieman suunniteltua suurempi projekti siitä on tullut. Tosin sitä oli tosi hauskaa tehdä. Ihan kuin olisin oikeasti käynyt matkoilla.
Arkipäivä vaatii luovuutta hyvin paljon, vaikka se ilmenee joskus pienissä asioissa. Ruoanlaitto tai iltalenkki voivat sekä vaatia että tarjota puitteita luovuudelle. Moni työtehtäväkin on sellainen, että ajatuksen pitää päästä kulkemaan vapaasti, jotta työnteko ylipäänsä onnistuu.
Bloggaamisesta puheen ollen, se, jos mikä, vaatii inspiraatiota ja luovaa ajattelua. Joskus se ei vaan luonnistu ja joskus siihen upotaan ihan täysillä.
Olen äskettäin saanut palautetta siitä, että käytän bloggaamiseen aivan liian paljon aikaa. Palaute on tullut täysin sivulliselta ihmiseltä, joka ei tunne minua, mutta ilmeisesti on perillä siitä, minkä verran aikaa vaatii mikäkin bloggaamisen vaihe.
Noh, toiset harrastavat palapeliä tai sudokuja (itsekin tykkään niistä), minä kerään omat palapelit tänne nettiin. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus ja henkireikä, joten se on minun oma asiani, kuinka paljon aikaa kulutan siihen. Läheisten mielipidettä kuuntelen ilman muuta, mutta sivullisten – en.
Matkailu arkipäivässä
Jos näin voi asia ilmaista…
Oma matkailu sen varsinaisessa (vanhanaikaisessa) muodossa on ollut viime vuosina erittäin niukkaa. Viimeisen loman olemme viettäneet Algarvessa vuonna 2018. Ja silti olemme nähneet viimeisen viiden vuoden aikana enemmän uusia asioita kuin ikinä ennen.
Omat matkani ovat olleet enimmäkseen työperäisiä ja niidenkin luonne on muuttunut.
Matkailu on todellakin muuttunut viime vuosina, näin kokonaisuudessaan. Ihmiset matkustavat ehkä vähemmän kuin aikaisemmin, mutta huomattavasti harkitummin kuin ennen. Ekologisuuden ja eettisyyden asiat tulevat ensimmäisinä mieleen, mutta se ei ole läheskään kaikki.
Nykyään matkakohteita tutkitaan huomattavasti tarkemmin kuin ennen. Matkatoimistojen leaflettejen lisäksi peliin on tullut netti: on blogeja, Google Maps, katunäkymäohjelmistoja ja somea. Omille rahoille haetaan vastinetta tunnollisemmin kuin ennen vanhaan.
Eli tavallaan, ihmiset käyvät koko matkakohteen läpi ensin virtuaalissa, ja vasta paikan päällä vertailevat omia kokemuksia toisten omiin. Mikään ei saa olla yllätyksenä: ei hotelli eikä katukuva. Minusta se on yksi askel tulevaisuuden virtuaalimatkailuun.
Tulevaisuuteen on vielä matkaa (anteeksi), koska 3D- tekniikka ei kehity ihan siihen malliin, mitä todellinen virtuaalimaailma vaatii. Ehkä muutaman kymmenen vuoden päästä ollaan siinä pisteessä…
Juhla arkipäivässä
Kaverini kanssa Vallettassa (kuvat Svetlana B.)
Kaverini kävi täällä Maltalla miehensä kanssa, joten pääsin moikkaamaan häntä näin parin vuoden tauolla. Se oli oikein juhlava tapahtuma, ei niinkään ulkoapäin katsottuna vaan sisäisesti. Harvoin täällä käy vanhoja kavereita.
Muuten pääsiäinen sujui hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Jostain syystä tänä vuonna ei ollut juurikaan edes ilotulituksia sen kunniaksi, joten kuulosuojaimia ei tarvittu.
Keskustassa on ollut pienimuotoisempia kulkueita, mutta muuten pääsiäisen vietto on keskittynyt paikallisiin kirkkoihin.
Nyt Malta alkaa näyttämään turistipaikalta: Vallettassa ei maltalaisia oikein enää tapaa tavallisena arkipäivänä.
Viikko 14 – Pääsiäisviikon hengähdystauko.
Referenssit:
Tuntemattomien kommenteista ei tosiaan kannata välittää yhtään. Kuulostaa hassulta, että joku edes kommentoi tuollaista!
Bloggaamiseen todellakin tarvitaan inspiraatiota ja on hyvä pitää pieni tauko, jos luovuus on hetkellisesti kadonnut. Kyllä se sieltä takaisin tulee! Kauneusihannepostauksestasi tulee varmasti mielenkiintoinen 🙂
Anonyymina kommentoiminen on juuri se kyseenalaista puuhaa, mutta silloin tuleekin väläytetty mitä sattuu 🙂
Sattuuhan sitä välillä kohdalle kaikenlaisia neuvojia. Bloggauksen osalta ehkä ajattelen että, jos joku luo enemmän kuin mitä itse saan aikaiseksi tai jaksan häneltä lukea, niin ongelma ei ehkä ole bloggaajalla ollenkaan 🙂
Luovia taukoja tarvitaan kaikessa työssä ja harrastuksessa. Niitä on hyvä suoda itselleen ja ihan hyvässä sovussa itsensä kanssa.
Jossakin kommentissa mainittiin päivittäinen julkaiseminen. Kiinnostavan harrastuksen nimissä siten toimi harrastajakaverini. Kaikilla oli hauskaa lukea niitä kirjoituksia. Vuoden jälkeen tuli täysi stoppi ja bloggaaminen jäi siihen. Uupuminen voi tapahtua kiinnostavassakin asiassa.
Oma tavoite on kerran viikossa. Se on toistaiseksi pysynyt ja on sopivan rauhallinen itselleni.
Eräässä haastattelussa kuuluisa bloggaaja Natalia Salmela sanoi, että hän pyrki postaamaan 3 krt päivässä alkuaikoinaan. Tosin, vuonna 2011 bloggaamiselle ei ollut vielä näin kovia vaatimuksia, mitä nyt on.
Minä yleensä postaan 3 kertaa viikossa. Kirjoittamisen puolesta voin postata vaikka joka päivä tai monta kertaa päivässä, mutta en usko, että pystyn pitämään itselleni asetettuja standardeja tällä tahdilla. Haluan kuitenkin, että blogissani on tarpeeksi sisältöä eikä tyhjänpäiväistä plörinää. Tykkään olla perusteellinen ja tutkia aiheita, joista kirjoitan. Uuvuttaa itseni burnoutin asti pystyn ihan vain arkipäivälläni. Näin tarvittaessa 😅
Nyökyttelen täällä lukiessani, samoja asioita on tullut mietittyä. Ajatus bloggaustahdin haventamisesta tuntuu ihan mahdottomalta ja hurjalta – ehkä sitä sitten pystyisi, jos olisi kertakaikkinen pakko.
Ehkä pitää vaan alentaa rimaa välillä. Pakko sitä myös elää, että pääsee siitä elämästä kirjoittaakin 😉
Irtiotto kannattaa aina. Itse pyrin julkaisemaan jutun kolmena päivänä viikossa ja se yleensä osuu viikonloppuun. Jos viikonloppuna on jotakin isompaa erityistä, niin silloin blogi on tauolla. Olen kokenut tämän itselleni kaikkein parhaimmaksi tavaksi tällä hetkellä.
Se on totta, pitää osata priorisoida.
heh, pitäähän sitä välillä vähän elää että on sitten mistä kirjoittaa. Itsekin välillä tuskailen postaustahdin kanssa. Mutta vaikka se pyörii mielessä, niin enää se ei stressaa 🙂 välillä on koko koti niin kaaoksessa, ettei pysty edes ajattelemaan kirjoittamista, välillä taas menee koko päivä niin mukavasti touhutessa perheen kanssa, ettei edes muista ja illalla kun muistaisi, nukahtaa läppäriauki, tyhjä sivu edessään. Ja sitten on niitä päiviä kun kirjoittaa vahingossa pari postausta kuvia vaille valmiiksi ja niiden päälle vielä julkaisee heti yhden. 😀
Ihanaa että sait nähdä ystävää ja kyllä sinä olet ihan oikea bloggaaja! 🙂
Kiitos!
Totta, on se vaikeaa kirjoittaa elämästä, jos ei muistanut elääkään 😅.
Mullakin inspis iskee ja on iskemättä ihan omaa tahtia. Tosin, nyt aikaa on jo huomattavasti enemmän, kun lapsi on iso. Joskus vaan iskee perfektionismi, ja silloin mikään ei tunnu kelpaavan sisäiselle kriitikolleni.
Ymmärrän hyvin tuon tunteen kun mielessä on aikataulu missä pitäisi olevinaan blogin kanssa pysyä. Itsellä se oli aikanaan päivittäinen ja vasta pitämällä pidemmän breikin bloggaamisesta pääsin siihen, että postailen epäsäännöllisen säännöllisesti. Välillä useamman postauksen jopa viikossa ja ajoittain vain muutaman kuukaudessa. Tämä tuntuu nyt hyvältä 🙂
Minua vaivavat vielä aloittelijan pelot siitä, että mun pitää olla tietynlainen ollakseni oikea bloggaaja. Ehkä pääsen tästäkin eroon ajan kanssa.
Juu, luova tauko tekee joskus hyvää! Vaikka aikataulujakin pitää vähän olla, että saa jotain tehtyä (puhun lähinnä itsestäni).
Anteeks kun alkoi vähän naurattaa, eli joku on tullut sanomaan, että rajoita nyt vähän tota bloggaamistasi! Mukavaa kun “neuvotaan”. Harrastuksia on monenlaisia. Ja jos harrastaa, niin joutuu siihen vähän aikaansa panostamaan..
No muakin nauratti. Kun joku ventovieras tulee saarnamaan minulle siitä, miten bloggaaminen hallitsee elämäni, niin tosi makeat naurut pääsi. Olisi kivaa, jos se hallitsisi. Sellaisesta elämästä osaisin nauttiakin 🤩.