Koulu maailmalla

Koulu maailmalla

Pojan koulu-uran aikana meille vanhemmillekin on kertynyt kokemusta erilaisista koulujärjestelmistä eri maissa.

Vaikka Eurooppa on suhteellisen yhtenäinen monessa asiassa, suurin kulttuurishokki tuli koulumaailmassa. Ainakin meille. En sano, että jokin asia olisi ollut ylitsepääsemätön, mutta sopeutumista oli silti.

Tallinna, Viro

1. Tallinn European School (TES)

Poikamme aloitti kansainvälisessä lastentarhassa Kalli-Kallissa englanninkielisessä ryhmässä, joka valmensi lapsia suoraan Tallinnan Eurooppa Kouluun. Kalli-Kalli oli kaikin puolin onnistunut valinta, mutta itse TES oli pettymys.

Ensin pojan jonotushakemus oli kateissa, koska sihteeri oli vaihtunut. Onneksi olin lähettänyt sen ensin sähköpostilla, joten pääsimme kuitenkin haastatteluun. TES ottaa vastaan myös muita oppilaita kuin EU-virkailijoiden lapsia, mutta ensin pitää päästä rankasta valintaprosessista läpi.

Vuoden jonotuksen ja mutkikkaan valintaprosessin jälkeen poika pääsi Nursery 1 ryhmään opiskelemaan.

Se oli virhe meidän tapauksessa. Huomasimme nopeasti, että henkilökuntapulan takia suurin osa opettajista hädin tuskin osasi kunnolla englantia. Puolessatoista vuodessa suomea äidinkielenä puhuva poika oppi viroa. Englanti tosin ontui pahasti.

Kaikilla opettajilla ei riittänyt ammattitaitoa auttaa erityislapsia, jotka olivat sijoitettuna samaan ryhmään, koska mitään erityisryhmiä ei voitu pitää. Niin kuin virolaisessa koulumaailmassa on tapana, kaikki ongelmat lakaistiin maton alle. Poikamme on aika herkkä reagoimaan toisten ihmisten käyttämiseen, joten ongelmia riitti meille asti.

Onni onnettomuudessa, mutta Nursery 2 aikana pääsimme siirtämään poikamme toiseen ryhmään, jossa opettajat osasivat englantia, joten hän pääsi valmentautumaan ekaluokalle.

Ensimmäinen luokka olisi mennyt varsin mukavasti, koska opettaja oli sekä ammattitaitoinen että omistautunut opetusprosessille, mutta se sama johdon kädettömyys organisoinnissa ja ongelmanratkaisussa koitui kohtaloksi. Yhden lapsen (tai itse asiassa vanhemman) ongelma koetteli koko ala-astetta. Meiltä loppuivat hermot ja lähdimme pois.

Se oli tavallaan sääli, koska luokanopettaja oli tosi hyvä ja omistautunut lapsille.

Koulu-uran sai aloittaa 3.5 vuotiaana, kuten Euroopassa on laajalti tapana.

Koulupäivä oli 8.15-14.00 (ala-aste) tai -16.00 (Nursery).

Runsaasti harrastusmahdollisuuksia koulupäivän jälkeen samassa talossa. Maksullinen After School Care klo 18 asti.

Poikamme koulupäivä oli Nursery 1-2 tasolla 8-15.-13. Ekaluokassa 8.15-16.00 (sisälsi maksullisen kerhon koulupäivän jälkeen).

Läksyä oli tosi vähän sillä tasolla.

Ei koulu-univormuja.

Maksullinen. Ala-aste n. 5000 euroa/v. Yläaste kalliimpaa.

Opetussuunnitelma on eurooppalainen, EU komission hyväksymä kaikille EU kouluille. Paikallinen kieli pakollinen. Suomen kieltä pääsi opiskelemaan toisena kielenä.

2. Tallinnan Suomalainen Koulu (TASK)

Lähdimme Tallinnan Suomalaiseen kouluun. Edelliseen verrattuna opetusprosessi oli varsin lempeä ja opiskelu helppoa. Lapsia luokassa oli entistä vähemmän.

Suomikoulu muistutti enemmän kotiopetusta kuin oikeaa koulua. Meillä ei ollut tuuria terveyden kannalta ja poikamme vietti sairauslomalla ⅔ osaa ajasta, mitä hän oli siellä kirjoilla.

Koulupäivän aloitus- ja loppuaika vaihteli suuresti 8-10 ja 12-14 välillä. Koulupäivä oli suht lyhyt, mutta läksyjä tuli kotiin paljon, 2-3 tuntia kerrallaan.

Meiltä katsottuna koulun sijainti oli vaikea (keskustassa), ja koulumatkaan menevä aika vaihteli suuresti 10-35 min, riippuen siitä, milloin koulussa piti olla juuri sinä päivänä. Liukuva aloitus ja lopetus oli aika haasteellinen työn kannalta. Koulun parasta antia oli sydämellinen ja yksilöivä suhtautuminen lapsiin.

Koulu noudattaa Suomen opetussuunnitelmaa. Maksullinen. N. 2000 euroa vuodessa. Ei univormua.

Aloitetaan 6-vuotiaana eskarista.

Englanti olisi alkanut vasta 2.luokassa ja aivan nollasta. Joten meidän kannalta se ei ollut kovin hyvä ratkaisu.

3. Viron valtion koulujärjestelmä

Emme lähteneet siihen, koska yrittäessämme päästä sinne, meille tuli vastaan kunnon neuvostoliittolainen meininki. Poikamme olisi täyttänyt 7 vasta joulukuussa, joten o käydyn ekaluokan jälkeen hänen olisi pitänyt aloittaa virolaisessa koulussa taas ekaluokassa. Meidän hakemus toiselle luokalle oli evätty sen perusteella, että hän ei osaa viroa tarpeeksi, niin hän ei pärjäisi tokaluokassa. Päätös oli tehty näkemättä koko poikaa.

English Collegesta tuli vastaus että tokaluokka on täynnä ja jos me haluamme, niin taas ekaluokkaan. Se olisi ollut hullu päätös tehdä tuollainen temppu omalle lapselle.

Aloitus 7-vuotiaana. Lapsen pitää täyttää 7 ennen 1.10 samana vuonna päästäkseen ekaluokkaan. Maksuton. Vaatetus yleensä vapaa. Joissakin kouluissa on osa-univormut. Jäykkä ja pykälärakas. Ekaluokkalaiselta ei vaadita luku- tai laskutaitoja, vaan aloitetaan aakkosista.

Jätettiin väliin.

4. International School of Tallinn (IST)

Eli, päätimme kiristää vyötä ja lähdimme maksumiehiksi Viron toiseksi kalliimpaan kansainväliseen kouluun.

Opetusprosessi oli järjestetty silloin vielä mallikkaasti. Toki uudessa koulussa moni asia oli vielä hakusessa, mutta johto näytti välittävän ja kuunteli vanhempien ehdotuksia tarkasti.

Opettajat oli loistavia ja ammattitaitoisia. Koulussa oli suhteellisen rankka linjaus siitä, mihin luokkaan kukin lapsi oli valmis. Pari poikamme luokkakaveria putosi tasoa alemmas, koska eivät pärjänneet tokaluokassa. Syinä oli sekä akateeminen että henkinen kypsymättömyys. Tämän infon olen saanut kyseisten lasten vanhemmilta. Lapsia tai vanhempia ei toki kukaan jättänyt ilman apua, vaan heitä autettiin eteenpäin.

Rankan puoleinen, intensiivinen opetus, joka noudatti Cambridgen opetussuunnitelmaa. Viron kieli pakollinen. Suomea ei päässyt opiskelemaan, koska ryhmä ei täyttynyt. Ope oli tiukka ja pirtsakka täti Englannista, joka piti huolta, että asiat meni perille kertaheitolla.

Läksyä sai kotiin vain silloin, kun ei kyennyt tekemään kaikkea luokassa. Me emme niitä nähneet.

Englannin kielen taso rankka ja korkea. Hyvä koulu akateemisen tason puolesta.

Kallis. 7000-7500 euroa per vuosi ala-asteesta. Aloittaa voi 3-4 vuotiaana Nursery tasolta. Ekaluokkaan 6-7 vuotiaana. Luku- ja laskutaitoja vaaditaan jo ensimmäiselle luokalle.

Koulupäivä 9-15.15. Aftercare maksullinen. Kerhoja tuli pikkuhiljaa enemmän. Poikamme tykkäsi eniten animaatioiden tekemisestä ja robotiikasta. Vaatetus vapaa.

Vilamoura, Portugali

5. Collegio Internacional de Vilamoura (CIV)

Tämä on tähän mennessä ainoa iso koulu, jossa Poikamme on opiskellut.

Opetusprosessi itsessään oli loistava. Samanlainen brittiläinen opetussuunnitelma. Poikamme tosin skippasi 3. luokan, koska koulussa ei ollut sinne paikkoja ja meni suoraan 4. luokalle. Se seikka ei häntä kovin paljoa haitannut.

Opetuksen päämääränä oli saada kaikki lapset oppimaan kouluvuodeksi tarkoitettu materiaali. Vaadittu taso oli suhteellisen korkea eli kovin heikoilla taidoilla ei päässyt eteenpäin. Koulu oli kovakätinen: akateemisesti keskinkertaisia lapsia saatettiin pihalle vaivihkaa eikä erityislapsia pahemmin näkynyt.

Koululla on kova maine Algarvessa ja sinne jonotetaan vuosia. Valintaprosessi on tarkka. Kävimme siellä haastattelussa noin puoli vuotta ennen Portugaliin muuttoa. Lapsen sosiaaliset ja akateemiset taidot tarkastettiin.

Ongelmaksi osoittautui yllätykseksemme univormut. Joillekin opettajille oli kynnyskysymys, että juuri se oikea paita oli päällä (aine: PE). Mielestäni se oli turhaa tiukkapipoisuutta ja vielä syyttä: jos kyseistä vaatekappaletta ei ollut koulumyymälän varastossa, ei lasta kuulu rangaista siitä.

Näitä univormuja ei siis ollut saatavilla odotetusti. Varastosta puuttuivat koot ja osat.

Suunnitteluvaiheessa oli myös tehty muutama virhearviointi materiaalien suhteen: paksu puuvillatrikoo ei kertakaikkiaan kuivunut viikonlopun aikana talvikausina.

Univormussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tässä huonompia oli hinta, joka oli laatuun nähden varsin korkea, koulu teki vaatteilla lisäkatetta. Eli kaikki vaatteet eivät kestäneet edes vuotta käytössä. Muuten se, ettei itse tarvitse huolehtia vaatetuksen sopivuudesta, on periaatteessa helpotus arkeen.

Kallis. 7000 euron kouluvuoden maksun lisäksi arvokas univormu, koulukirjat pitää maksaa erikseen. Ensimmäisenä vuonna koulukirjat tilattiin keskitetysti ja laskut tuli perässä. Seuraavana vuonna koulukirjat olisi pitänyt hankkia itse. Meillä onnistui koulun alkuun mennessä löytää kymmenestä vaaditusta teoksesta 3-4.

Koulu noudattaa Cambridgea (englanninkielisessä osiossa). Tasokas opetus.

Portugalinkielisestä en tiedä mitään.

Aloitus 3-vuotiaana. 6-vuotiaana lapset siirtyvät koulun puolelle. Ala-aste 1-4 luokka.

Koulupäivä 9-16.15. Paljon harrastusmahdollisuuksia koulun tiloissa.

Gozo, Malta

6. Qala Primary, Gozo

Gozolainen pieni kyläkoulu. Ilmainen. Univormu käytössä, paitsi että niitä ei edelleenkään ole saatavilla. Eli poikamme käyttää kunhan jotakin vaatteita. Yritetään pukea kouluun tumman ja vaalean sinistä, sointuen sinnepäin paikallisen univormun kanssa. Vaikka se ei aina onnistu, mitään sanomista ei koskaan ole tullut.

Maltalla koulujärjestelmä ei ole tasapaksu. Vaikka ketään ei sinänsä jätetä pois prosessista, lahjakkaimpia lapsia seulotaan pois massasta erilaisten kilpailujen kautta. Poikamme on nyt osallistunut kirjoitus ja matematiikan kilpailuihin. Kirjoituskilpailussa tuli vain “kiitos osallistumista”-diplomi, mutta matematiikasta lohkesi 37.sija valtakunnallisella tasolla ja kutsu osallistumaan High5 kilpailuun. Se on jonkin sortin menestystä.

Opettajat ovat hyvin kannustavia. Rehtori itse valmentaa lapsia matematiikan kilpailuun, esimerkiksi.

Kilpailuja täällä on joka lähtöön: käsityötaidoissa, kokkaamisessa, piirtämisessä, maalauksessa, voi olla jotain muutakin, mitä meni meillä ohi. Maltalla kannustetaan harrastamaan urheilua, jalkapallo on suuressa suosiossa. Joten jokainen lapsi varmasti löytää itselleen jotain.

Englannin kielen taso on keskiverto (L2), joka harmittaa, koska pojalla olisi jo olemassa kovempi pohja. Asialle joutuu tekemään jotain heti, kun kouluvuosi ja matematiikkakilpailut ovat ohi.

Ilmainen. Rento urheilullinen univormu, unisex, muuten. Ei ole hinnoilla pilattu.

Koulun aloitetaan 3-vuotiaana Kindergarten tasolta. 5-6 vuotiaana siirrytään koulun puolelle. Ala-aste kestää 6 vuotta.

Koulupäivä 8.30 – 14.15. Ei harrastuksia koulun tiloissa (eikä meidän omassa kaupungissa), vaan niiden perässä pitää lähteä pääkaupunkiin. Ei ole vielä kokeiltu, koska meidän aikana Gozolla kaikki alle 16-vuotiaiden harrastukset on ollut suljettuina. Jos tuuri käy, ensi vuonna jatketaan tennistä.

Maltasta tarkemmin ja yläasteeseen asti tässä: Koulu maailmalla: Malta

Maailmalla

7. Muuta erikoista

Toisin kuin Suomessa, kouluissa ruoka on yleensä maksullista, myös valtioiden kouluissa. Ilmaiseksi sen saa vain siihen oikeutetut lapset. Yksityiskouluissa ruoat ovat luonnollisesti kalliimpia kuin valtion kouluissa, mutta taso ja hinta vaihtelee suuresti, eikä hinta-laatu korreloi. (Portugalin valtion kouluista en ole varma).

Maltalla keskitetysti tarjotaan vain aamiaista. Lounaat annamme kouluun mukaan itse.

Eri maissa erilaisille harrastuksille annetaan eri arvostus. Siihen pitää tottua. Asetelma “Lätkä hot, futis not” on vaikkapa Portugalissa päinvastainen. Siellä harva lapsi edes osaa luistella. Suksista kesät talvet ei nyt puhuta. Siis, laskettelu on suosiossa, vaikka ei nyt ihan samalla tavalla, kuin Suomessa, mutta tavallisista suksista heillä ei usein ole käsitystäkään.

Poikamme tennisharrastus on onneksi jokseenkin kansainvälinen.

Eri maissa on myös eri käsitys lasten jakamisesta oppimiskyvyn perusteella. Siellä, missä Suomessa yritetään sulauttaa kaikki samaan massaan ja yksityiskoulut ovat bännässä, monissa muissa maissa oppilaita kastitetaan rankalla kädellä. Virossa ja Portugalissa yksityiskouluille on annettu aika tavalla itsemääräämisoikeuksia. Vaikka paikallinen kieli on pakollinen aine, sitä ei juuri tarvitse osata.

Maltalla ihan näin paljon erivapauksia ei ole ja kaikki koulut joutuvat taipumaan aika lailla samoihin sääntöihin (täällä on noin puoliksi: yksityiset ja valtion koulut). Kaikki kilpailut ovat kaikille lapsille samat, opetussuunnitelmat ovat pitkälti samoja. Kaikissa kouluissa opetetaan sekä maltaa että englantia, ja opetus periaatteessa tapahtuu englanniksi.

Eri maissa on myös käytössä eri säädöksiä koulupakosta ja opetusvelvollisuudesta. Saksasta olen kuullut, että siellä on oikea koulupakko, eikä oppimisvelvollisuus, kuten esim. Suomessa. Eli lapsen on pakko olla läsnä koulussa, mitään kotiopetusta ei järin helpolla myönnetä.

Portugalissa on ilmeisesti koulukohtainen tapa järjestää asiat. CIV:ssä oli koulupakko ja varsin rankka poissaolojen seuranta. Koulu on velvollinen valvomaan lapsen siirtymistä koulusta toiseen, eikä lapsen papereita anneta vanhemmille, mutta lähetetään koulusta toiseen. Myös ulkomaille.

Virossa on kahtiajako. Koulu on velvollinen varmistamaan, että heille rekisteröity oppilas todellakin on läsnä kyseisessä koulussa ja suorittaa oppivelvollisuutensa. Vanhemmilla on velvollisuus valvoa, että lapsi käy koulua. Mutta oppivelvollisuuden valvominen on yksinään vanhempien ja koulujen ongelma, ei valtion. Jos lasta ei ole ilmoitettu mihinkään kouluun, valtio eli opetusministeriö, ei ole moksiskaan asiasta. Teoriassa joku lapsi voi jäädä koulujärjestelmän ulkopuolelle, jos vanhemmat eivät ole asiasta kiinnostuneita.

Tämä asia on varsin outo Virossa: samalla alueella voi olla useita kouluja, mutta jokainen niistä voi ilmoittaa, ettei heillä ole paikkaa kyseiselle lapselle, menkää toiseen kouluun. Opetusministeriö vastaa kyselyihin, että se on vanhemman oma ongelma löytää lapselleen koulu (tämä on tositarina, vaikka ei tapahtunut meille).

Alueellisuus on käytössä monessa maassa. Suomi ja Viro ovat siinä varsin tiukkoja: oman alueen ulkopuolelle ei juuri pääse opiskelemaan. Sen takia moni lapsi Virossa (en Suomesta tiedä) on kirjoilla vanhempien kanssa eri osoitteissa. Siellä nimittäin valtion kouluissakin on valtavia tasoeroja. English College Tallinnassa on ainoa koulu, jonne pääsee minkä vaan alueen asukas.

Maltalla on yleinen sääntö, että pitää mennä ainakin oman alueen ala-asteelle. Voi anoa myös tiettyyn kouluun, jos siihen on perusteita. Myös kotiopetusta voi anoa. En tosin tiedä, kuinka vaikea on saada lupaa vain sillä perusteella, että vanhemmat haluaisivat opettaa lapsiaan itse.