Koulu Maltalla.
Koulusysteemi Maltalla
Koko EU:n alueella koulusysteemi yritetään yhtälaistaa niin, että minkä tahansa maan kansalainen pääsisi mihin vain jäsenmaan korkeakouluun opiskelemaan. Prosessi on edennyt aika pitkälle, joten suuria eroja eri maiden kouluilla ei enää ole. Suuria linjoja on yhtenäistetty ja oppiaineet ovat pääasiallisesti samoja kaikkialla. Myös teknisesti koulut ovat hyvin varustettuja, joko EU:n rahastoista tai omien kansalaisten verovaroista.
Pientä säätöä toki löytyy.
Koulusysteemi Maltalla on sekoitus uutta eurooppalaista ja vanhaa brittiläistä perua. On julkinen sektori ja on yksityinen, jota sanotaan Maltalla itsenäiseksi, sekä kirkonkouluja.
Yksityiset koulut ovat Maltalla aika edullisia (vuoden 2023 tiedoilla 6000-12000 € per lukuvuosi), joten niihin on aika tavalla jonoa.
Oma poikamme on käymässä valtion koulua, jota ylistetään saariston yhdeksi parhaimmaksi. Olen kuullut, että Maltalla koulujen tasot vaihtelevat koulusta toiseen. Näinhän se on kaikkialla, niin myös Suomessa.
Maltalla on neljä koulutusastetta, eli varhaiskasvatus (Pre-Primary, 3-5 v), ala-aste (Primary, luokat 1.-6. 5-11 vuotiaille), yläaste (Middle ja Secondary, luokat 7.-11. 11-18-vuotiaille) sekä ammatti- ja yläkoulu (Tertiary Education). Koulunkäynti on pakollinen 5-16-vuotiaille. Maltalla on läsnäolopakko, ja kotikoulua sallitaan vain erityissyistä.
Yläaste on lisäksi jaettu kahteen osaan, eli 7.-8. luokka on keskikoulu (Middle School) ja 9.-11. luokka on varsinainen yläaste (Secondary School).
Lapsi voi aloittaa varhaiskasvatuksessa (Pre-Primaryssa) 3-vuotiaana, mutta voi myös jäädä kotiin tai päivähoitoon 5-vuotiaaksi asti. Päivähoitoa on tarjolla on sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Ala-asteen (Primary) opetussuunnitelma on kaikille sama ja ainoa ero tulee Maltan kielessä: toisille se on äidinkieli ja toisille toinen kieli.
6. luokan jälkeen tulee ensimmäinen suuri pisteytysjakso, eli Benchmark Exams (1). Niissä saadut pisteet määräävät sen, mihin tasoon lapsi sijoittuu 7. luokalla.
Luokissa 7. ja 8. (Middle School) on kolme eri vaikeustasoa matematiikassa, englanninkielessä ja maltan kielessä. Näinä vuosina lapset eivät vielä vaella luokasta toiseen yksikseen vaan luokat pysyvät enimmäkseen niissä kuosissa, joita pistemäärän perusteella on koottu.
Alkaen 9. luokasta opiskelijat alkavat seurata omaa, täysin räätälöityä opetussuunnitelmaa, joka koostuu pakollisista ja valinnaisista aineista. Eli jokaisella on oma määrä oppiaineita ja tunteja. Käytännössä voi olla, että monella lapsella on sama ohjelma, mutta se on periaatteessa sattuma. Toki jokainen oppilas kuuluu edelleen emoluokkaan, johon on määrätty luokanvalvoja.
8. luokan päätteeksi koittaa toinen suuri koejakso, jonka tuloksena oppilas pääsee (tai on pääsemättä) haluamaansa linjalle.
Valinnaisten aineiden linjoja on kolme: akateeminen, tekninen ja ammatillinen. Kaikkien valinnaisten aineiden ei tarvitse olla samasta linjasta, mutta aika usein se silti on hyödyllisin kokoonpano myöhempää uraa ajatellen. Esimerkiksi akateemiseen suuntaan kuuluvat fysiikka, kemia ja biologia; tekniseen – ICT, Engineering Technology ja marketing; ammatilliseen – parturi-kampaamo, rakennustekniikka ja kokkikoulu.
Valinnaisiin aineisiin pitää hakea 8. vuoden keväällä ja tulokset ilmoitetaan vasta kokeissa saatujen pisteiden perusteella.
Eri valinnaisia aineita opetetaan eri kouluissa, joten osa oppilaista singahtelee vieläkin koulujen välillä. Koulukuljetukset ovat koko koulu-uran aikana tarjolla valtion puolesta.
Koulua käydään enimmäkseen englanniksi, mutta maltan kieltä pidetään yllä sekä koulussa että arjessa. Se on myös pakollinen aine kaikille kaikissa kouluissa.
Mikä on Maltan valtion koululle ominaista?
1. Säännöt
Maltalla sääntöjen lista on pitkä ja pilkuntarkka. Se on kirjattu koulun päivyriin, joten se on koko ajan nähtävissä sekä oppilaille että vanhemmille. Kaikki on mustaa valkoisella, sekä säännöt että rangaistukset niiden rikkomisesta.
Heti alkuun sääntöihin perehdytetään varsin hanakasti, siihen menee koko ensimmäinen koulupäivä joka vuodesta.
Sääntöjen noudattamista valvotaan tarkasti ja nootti lähtee vanhimmille hyvin pienistä asioista. Käytössä on olemassa rangaistussysteemi, johon eriasteisten huomautusten lisäksi kuuluu myös koulusta erottaminen ja poliisille ilmoittaminen silloin, kun teko täyttää rikoksen tuntomerkit.
Pahimmat rangaistukset sääntöjen rikkomisesta, kuten koulusta erottaminen määräaikaisesti tai rikosilmoitus poliisille, ovat enemmän haitaksi vanhemmille kuin oppilaille itselleen. Tosin onhan se noloa tulla takaisin luokkaan syyllisenä sen jälkeen. Tärkein on se, että näin viesti menee perille: väärä teko aiheuttaa rangaistuksen, ja se on nyt selvä, mitä oli tehty väärin.
Vastapainoksi on olemassa palkintajärjestelmä. Palkinnoiksi jaetaan sinisiä lappuja, joita saa erilaisista saavutuksista, esimerkiksi yli 90% oikein menneistä kokeista. Yleensä 1-3 parasta palkitaan lapulla. Vuoden lopussa laput lasketaan ja nimitetään luokan ja koulun voittaja (2). Varsinaisiksi palkinnoiksi on kirjoja, pääsylippuja tapahtumiin tai ihan vain papukaijamerkki.
Palkintojärjestelmä on kyllä aika raaka, mutta toimiva.
Kasvatuksen oletetaan tapahtuvan kotona ja opetuksen – koulussa. Toki monia asioista käydään läpi myös kouluissa. Malta on tähän mennessä ainoa maa, jonka peruskoulutukseen kuuluu PSCD, eli Personal, Social and Career Development. Aine käsittelee mm. seksuaalikasvatusta, LGBTQ toleranssia ja psyykkistä kehitystä.
2. Pisteytys
Maltalla on edelleen käytössä pisteytyssysteemi, jossa luokat koostetaan sen mukaan, kuinka paljon pisteitä oppilas on kerännyt edellisen vuoden kokeissa.
Joten luokkien tasot alkavat erottua suuresti koulun sisällä yläasteelle mennessä, jolloin yhden katon alle kerätään lapsia monelta ala-asteelta.
Minulla ei ole tietoa, millä opetussuunnitelmalla mennään erityisluokissa, mutta tavallisia vaikeustasoja on esimerkiksi matematiikassa ja englannissa kolme ja niin edelleen.
Luokkien välillä voi myös olla liikettä, riippuen meneekö kokeet paremmin kyseisenä vuotena.
Vuoden lopussa jaettavat palkinnot ovat myös tasoriippuvaisia, eli jokaisella tasolla on omat voittajat.
3. Univormu
Univormu on pakollinen. Se on unisex mallia oleva sellainen casual outfit, ja liikuntapäivinä aamusta iltaan ollaan verkkapuvussa.
Vuoden koko vaatetus sisältäen kevyt ja talvitakki maksaa noin 100 euroa.
Uniformulla alleviivataan yhdenvertaisuutta. No matter if you’re a boy or girl, no matter if you’ve black or white.
4. Erityistarpeet
Erityistarpeisiin vastataan hyvin nopeasti. Kaikki luokat eivät ole inkluusioluokkia, mutta joka koulussa niitä on, sekä on erikseen opettaja/opettajat, jotka vastaavat vain tästä osioista.
Koska Maltan väestö on varsin kirjavaa, tukiopetusta tarvitaan paljon. Osa lapsista ei osaa maltaa ja osa ei edes englantia.
5. Turvallisuus
Malta on hyvin turvallinen maa, mutta koulut ylläpitävät hyvin tarkkaa turvallisuusjärjestelyä kouluissa. Jokaisella oppilaalla pitää olla kulkukortti, jolla hän pääsee vartijasta ohi mennen tullen. Vanhempia ei koulupäivinä kouluun lasketa, vaan unohdettuja tavaroita kuskaa joko vartija tai joku muu henkilökunnasta.
Puhelimia koulussa ei sallita. Ne kuuluu jättää Assistant Head henkilön toimistoon koko koulupäivän ajaksi suljetussa kirjekuoressa äänettöminä.
Oikeasta vaatetuksesta, veden juomisesta sekä aurinkosuojasta muistetaan vanhempia säännöllisin väliajoin sähköpostitse.
Mikä on ihmetyttänyt Maltan koulussa?
Suurta yllätystä Maltan koulu ei tänne päin tarjonnut, ollaanhan me nähty monen muunkin maan kouluja tarpeeksi. Tosin, kaikki meidän omat kokemuksemme ovat peräisin Euroopan sisältä.
Valtion kustantaman ruoan puute kouluissa ei ole mikään ihme, se on erittäin harvinaista, että kouluruoka olisi ilmainen kaikille (kuten Suomessa). Maltan ala-asteella lapsille voi hakea ilmaisen aamiaisen.
Koulukyyti on sen sijaan ilmainen kaikille halukkaille eikä mitään kilometrirajaa ole olemassa. Ainoastaan kyytiä pitää käyttää säännöllisesti, ainakin 75% ajasta, muuten oikeus siihen peruutetaan.
Univormusta ei luovuta edes juhlissa. Kevätjuhlissa kaikkien lasten piti olla tiukasti napitetussa koulupuvussa (joka siitä huolimatta muistutti verkkapukua, ainakin omissa silmissäni).
Toleranssista puhutaan paljon, mutta lapset silti hakeutuvat omanlaistensa seuraan: maltalaiset ja ulkomaalaiset ovat omissa porukoissa.
Koulukiusaamista en sellaisenaan ole havainnut. Tai sitten sitä ei tullut vastaan vielä. Esimerkiksi Portugalissa yksityiskoulusta oli heitetty pihalle kolme oppilasta, jotka syyllistyivät koulukiusaamiseen. Tilanne tosin kypsyi vuoden, mutta lopulta heille osoitettiin ovea. (Minun on jotenkin vaikea kuvitella, että Suomessa jotakuta olisi erotettu koulusta syystä mistä tahansa.) Maltalla kinaa oppilaiden välillä syntyy joskus, mutta tähän mennessä se kaikki on selvitetty vähin äänin.
Minusta tuntuu, että luokkien homogeenisuudella on osuutta tähän. Oppilaiden akateeminen ja psykososiaalinen taso on jokseenkin samanlainen, oppimisprosessissa kukaan ei jää jälkeen eikä kukaan ole muiden edellä.
Maltan koulussa on kilpailuhenki koko ajan läsnä, ja se voi olla joillekin lapsille liikaa. Meidän pojan tapauksessa se on enemmän kannustava tekijä kuin haitta. Siinä meillä kävi tuuri.
Kouluilla, oikein Opetusministeriön luvalla, ei ole omia nettisivuja tai niitä ei päivitetä säänöllisesti, vaan kaikki info ladataan Facebookiin. Myös kuvia tapahtumista ilmestyy siellä. Eli vanhemmat pakotetaan FB-jäseniksi, että he voivat seurata koulun kuulumisia. Se on mielestäni erittäin kummallista.
Maltan kielellä on ratkaiseva asema myös korkeakouluihin pyrkimisessä. Jos ei osaa tarpeeksi maltaa, mihinkään yliopistoon ei ole asiaa, vaikka itse aine ei ole millään tavalla sidoksissa kielten kanssa. Se pistää miettimään, koska ylimääräisen kielen opiskeleminen (malta kun on vieläpä erittäin marginaalinen kieli) vie paljon resursseja muista opinnoista ja harrastuksista.
Maltalla vanhempia pidetään tiukasti eristyksessä koulun menoista. Kaikki yhteydenpito on joko lasten kautta tai yleisjakeluna sähköpostitse. Kaikki kokoukset ja vanhempainillat sekä henkilökohtaiset ohjaukset vanhemmille ovat netissä. Livenä tapahtumia järjestetään aniharvoin ja nekin ovat Opetushallinnon maanlaajuiset sellaiset. Ilmeisesti Maltalla päästiin kontaktittoman kasvatuksen makuun.
Eritoten kuin monessa muussa maassa, opiskelun päämääriä puidaan opiskelijan kanssa, eikä niinkään vanhempien kanssa, ainakin yläasteen ikäisestä alkaen.
Koulu Maltalla.
Koulu Maltalla.
Referenssit:
Malta on yksi maista, josta en ole tehnyt lehtijuttua koulujärjestelmästä, mutta mielessä on ollut. Tässä tuli monia kiinnostavia pointteja ja hyvin näkyi myös nuo yleiseurooppalaisen ja brittiläisen järjestelmien vaikutukset.
Tuo pisteytysjärjestelmä ja rangaistus/palkintamalli tuntuvat kyllä aika kovilta menetelmiltä. Sen sijaan nopea reagointi ongelmiin ja erityisesti henkiseen hyvinvointiin panostaminen kuulostaa kyllä oikein järkeviltä. Ja onhan tuokin hyvä pointti, että tasokokeet ja niiden kautta saman kehitystason oppilaiden opiskelu yhdessä luo tietynlaista tasa-arvoa.
Muistan kuinka aikoinaan jännitin itse noita luokkatasoja, mutta ne poistettiinkin Suomesta juuri kun siirryin yläasteelle. Lopulta ne olisivat voineet olla hyväkin juttu, koska itselläni juuri äidinkieli ja matikka olivat ne helpot aineet ja suurin osa tunneista oli vain tylsää kun itse oli tehnyt jo tehtävät ja piti odotella muita. Sitten taas joku biologia oli yhtä takkuamista ja inhosin sitä alusta asti.
Biologia on hyvin systemaattinen aine, joten taisi mennä niin, etä ope ei ollut hyvä, sen takia se ei sujunut heti. Jos matikassa pärjää, biologiassa ei voi olla mitään vaikeaa 😁.
Itse olen käynyt kovantasoista koulua, joten meillä ei olut suurta eroa nopeudessa tai tuloksissa. Sieltä tosin lensi pihalle nopeasti: kolme kuutosta vuoden arvoisanoissa – ja out. Viitosten kanssa heitettiin pois jopa kesken vuotta. Sinne oli niin paljon jonoa, että lukuvuosimaksutkaan eivät haitanneet pyrkijöitä. Toisaalta, hieman haastetta on tehnyt minulle hyvää.
Joten itseänikään ei pelota se, että pojalla on jonkun verran haasteita opiskelussa. Tänä vuonna hän on ollut pari tasoa kovemmassa luokassa ja on tykännyt koulukäynnistä huomattavasti enemmän.
Mielenkiintoista ja kuulostaa kovin erilaiselta meidän kouluihin verrattuna. Mielestäni hyvä juttu, ettei kännykät kuulu koulunkäyntiin. Monet lapset ja nuoret niin koukuttuneita. Täällä vissiin vielä keskustellaan kännykänkäytöstä tuntien aikana. Toki pienet ei saa käyttää, mutta isommat saa.
Täällä on täysi kielto, ja hyvä niin. En tiedä, onko isommilla kännyköitä repuissa, mutta pienimillä ei sitäkään saa olla. Tuskin sitä nyt ihan tunnilla tarvitaan, ei edes korkeakoulussa. Mehän pärjättiin ilman 😁
Kiinnostavaa luettavaa maltalaisesta koulujärjestelmästä. Kuulostaa haastavalta kokonaisuudelta. Itse olen toiminut työssäni pitkälti heidän kanssaan, jotka eivät pysy syystä tai toisesta muiden mukana ja peilaan tietty sen kautta järjestelmää.
Minäkin olen melkein koko ikäni työskennellyt lasten kanssa, jotka ovat tarvinneet apua ja sparraamista koulussa, myös niiden lasten kanssa, kenen kognitiiviset taidot eivät mahtuneet tavallisuuden määritelmään. Omaksi ilokseni voin sanoa, että jokaista pystyimme auttamaan ja jokainen pärjäsi elämässään hienosti. Suurin osa niistä lapsista on jo aikuisia.
Sen tiedän, että Maltalla ketään ei jätetä omaan onnensa nojaan. Kaikki koulut ovat inklusiivisia, mutta kaikki luokat eivät. Luokat kootaan oppisuunnitelmien mukaan (joita on kolme), mutta muuten kaikki lapset ovat keskenään tekemisissä. Inkluusio-luokat ovat kooltaan paljon pienempiä (niissä noin 10 lasta normaalin 25 sijaan) ja paikalla on enemmän aikuisia.
Huh, omaan korvaan nuo yksityisten koulujen maksut kuulostavat kyllä varsin kovilta. Onko niissä muuuten vanhemmilla mitään verotuksellista vähennysmahdollisuutta? Oletettavastikaan ei?
Aika tyly toisaalta myös tuo pisteytysjärjestelmä. Meneekö se rankasti jonkun vuosittaisen (painotetun?) keskiarvon perusteella vai miten? Ja jos jostain syystä lapsella on vaikka huono vuosi / muita murheita, jotka vaikuttavat kouluun, niin käytetäänkö siinä mahdollisesti pidempää tarkastelujaksoa tai muuta harkinnnanvaraisuutta?
Näistä koulujärjestelmistä on kyllä kiinnostava lukea!
Euroopassa englanninkielisissä yksityiskouluissa lukuvuosimaksut voivat olla tosi korkeita. Tallinnassakin 7000 oli halvin ja 25000 kallein. Jossain Sveitsissä voi olla vaikka 50000 vuodessa. Onhan tässä maailmassa paljon rikkaita ihmisiä.
Minäkään en usko, että valtio tukee yksityistä koulusektoria millään tavalla, edes tarjoamalla verovähennyksiä vanhemmille. Onhan Maltalla kattava ja varsin tasokas julkinen sektori olemassa. Siihen panostetaan toden teolla. Jokaiselle oppivelvolliselle on tarjolla ilmainen koulupaikka. Myös meidän tapauksessa koulupaikka on ilmainen, vaikkemme kuulu Maltan verotusjärjestelmään. Ollaan asumassa täällä A1 lomakkeen turvissa (kuulutaan Viron verotukseen).
Pisteitä lasketaan yhteen vuoden erilaisista tehtävistä ja testeistä sekä loppuvuoden kokeista saaduista arvosanoista. Minä en usko, että opettajilta menisi ohi se, että hyvin pärjännyt lapsi yhtäkkiä alkaa lipsumaan koulussa ja voimaan huonosti. Yhteiskunta on pieni ja huomattavasti läpinäkyvämpi, kuin Suomessa. Kaikki naapuriston juorut kulkeutuvat opettajien ja sosiaalityöntekijöiden korviin, jos vaikkapa kotona kaikki ei ole hyvin. Kun vieläpä ala-aste koostuu pienistä kyläkouluista, joissa kaikki tuntevat kaikkia, niin reaktioaika on hyvin lyhyt. Lasta heti yritetään saada puhumaan asiasta ja avitetaan takaisin pinnalle.
Sen voi päätellä siitäkin, että kun kävimme äskettäin lääkärissä pojan kanssa, ensimmäinen kysymys oli koulumurheista eikä flunssan symptomeista. Joten minulle jäi sellainen aavistus, että koulu on alusta asti täysin perillä siitä, millaiset kotiolot kullakin lapsella on.
Minä en ole nähnyt sellaista tapahtumaa, että lapsi olisi siirretty alemman tason luokalle, vaikka sekin varmaan tapahtuu. Ylemmän tason luokalle siirto onnistuu parantamalla koetuloksia. Kuitenkin ala-asteella luokka pysyy samana koko ajan (niitä on harvoin kuin yksi sen vuoden luokka per koulu), keskikoulua on kaksi vuotta ja yläkoulussa ollaan sitten jo räätölöidyssä oppisuunnitelmassa, niin järjestelmä toimii ihan hyvin, kun ajatellaan kokonaisuutta. Yksilökeskeinen opetus auttaa löytämään omaa polkua menestykseen.