Matkailun historiaa suomeksi.
Anna-Katri Räihä teki historiaa olemalla ensimmäinen suomalainen nainen, joka on käynyt maailman kaikissa maissa. Onnitteluja tältä puolelta ruutua!
Saavutus on varmaankin vaatinut lujaa tahtoa, sitkeyttä ja takuuvarmasti paljon resursseja, sekä henkisiä että materiaalisia. Onnittelujen lisäksi päivän mediasankaritar saa päälleen paljon paheksuntaa, muun muassa siitä, että rahaa ja aikaa olisi voinut käyttää viisamminkin. Hukkaan menneen elämän lisäksi naista moititaan siitä, että hän on asettanut itsensä vaarallisiin tilanteisiin ilman mitään pätevää syytä. Matkustaminen on kuulemma muutenkin turhaa. Koska eko.
Hassua, miten ihmiset takertuvat toisen johonkin yhteen rooliin ja aloittavat riepottelemaan sitä verkossa. Ihmisiä kiehtoo tietää, miten ja kuinka paljon rahaa muut kuluttavat harrastuksiinsa, mm. matkailuun, joka on harrastuksista, noh, yksi kalleimpia. Myös aika monella sivullisella näyttää olevan sanomista siitä, mihin kukin omia rahoja saa kuluttaa.
Kaikilla asioilla on kuitenkin vähintään kaksi puolta. Voi helposti olla, että saavuttaakseen jotain itselleen merkityksellistä, ihminen joutui luopumaan paljosta. Moni asia on pakko jättää väliin saadakseen yhden unelmansa täytettyä. Kaikkia kerralla ei voi saada.
Tilastojen mukaan lapsettomat yksilöt ja pariskunnat matkustavat huomattavasti enemmän kuin lapsiperheet. Heidän matkakohteensa ovat myös yleensä kaukaisempia ja eksoottisempia mitä perheillä.
Se on ilmiselvää, koska lasten kanssa matkustetaan mukavuus ja turvallisuus edellä, ei niinkään elämysten ja eksoottisuuden perään.
Mutta jos lähden kysymään, onko kukaan valmis vaihtamaan perheensä vapauteen matkustaa minne haluaa, millaiset olisivat vastaukset? Rehellisesti. Kuinka monet olisivat valmiina tehdä kauppoja?
Teoriassa se on mahdollista, että vanhemmuus ei istu itselleen ja se koetaan elämänsä virheenä. Sellaisiin tarinoihin olen kyllä törmännyt, mutta harvinaista se on. Nykyään vanhemmuus on kuitenkin tietoinen valinta eikä pakote tai velvollisuus. Ainakaan Suomessa, näin tietääkseni.
Moni ihminen ei myöskään lähde riskeeraamaan henkeään tai terveyttään kapinallisten vallassa olevaan aavikkoon tai investoimaan yksiön hinnan verran vaikeasti saatavilla olevien saarten kiertelyyn. Ei kaikista ole siihen. Eikä tarvitse olla.
Ei minustakaan olisi tuohon. Se kuulostaa blogiin kirjoitettuna elämäntarinana upealta, mutta itselleni valinta on se tuttu ja turvallinen keskiverto elämäni. Meillä on nyt pieni perhe, pyöritään enimmäkseen täällä Euroopassa ja elämyksiin luetaan eläintarhassa käynti.
Matkoilla elämyksiä tulee vastaan yllättävissäkin paikoissa. Kaunis auringonlasku on asia, jonka lasken elämyksiin, vaikka toisille se olisi sellainen vain laskuvarjohypyn kera.
Ihailen toki täältä kotisohvalta Everestin kiipeilijöitä, Etelämantereen valloittajia ja kaikissa maailman maissa käyneitä ihmisiä, ja suunnittelen kaikessa rauhassa seuraavaa matkaani Sisiliaan tai Milanoon. Andorra tai Liechtenstein olisi jo saavutus.
Omaa elämää ei kannata verrata kehenkään muuhun. Kun ei ole kahta samanlaista ihmistä, ei ole kahta samanlaista elämäkertaa.
Matkailun historiaa suomeksi.
Referenssit:
- Anna-Katri Räihä on ensimmäinen suomalaisnainen, joka on käynyt kaikissa maailman maissa – MTVuutiset.fi
- Mistä löytyy maailman mukavimmat ihmiset? Kaikissa maailman valtioissa vieraillut Anna-Katri Räihä löysi sydämellisyyttä Afganistanin aavikolta
- Anna-Katri Räihä on käynyt kaikissa maailman maissa: näitä hän suosittelee – Matkat
- Adalmina’s Adventures
- Uusia trendejä matkailussa – In Via – Live To Travel
Jännä kyllä, miten juuri matkustaminen nostetaan aina tikun nokkaan. Kukin elää tyylillään, toisilla se on matkailu, toisilla 200 neliön omakotitalo landella ja kaksi autoa, jotta muksut voi kuljettaa harrastuksiin kaupunkiin. Jälkimmäinen vain on sitten se suomalainen elämäntapa…
Meille joskus sanotaan, että kylläpä te olette seikkailleet monissa paikoissa. Emme me kuitenkaan ole varsinaisesti seikkailleet, vaan matkustelleet suhteellisen turvallisesti suhteellisen turvallisilla alueilla, emmekä edes harrasta extreme-urheilua.
Matkustamista pidetään harvojen harrastuksena, koska se on kallista ja aikaa vievää. Tai ainakin sitä mielletään sellaiseksi. Omakotitalon lainaorjaksi ryhtyminen ei sitten ole kovin ihmeellistä touhua 😉.
Monesti olen huomannut, että vähän matkustava ihminen ei välttämättä ole köyhä eikä kipeä, mutta on oman mielensä vanki: kotoa poistuminen on yhtä kuin omalta mukavuusalueelta ulos astuminen. Ja se pelottaa.
Anna-Katrin saavutus on upea! Itselläni ei olisi mitenkään rahkeita samaan, ei jaksamista, ei uskallusta, taloudellisista resursseista puhumattakaan. Onneksi se ei ole myöskään haaveissani, joten ei harmita omien resurssien puute, ja voin vilpittömästi iloita hänen puolestaan, joka haluaa ja pystyy. 🙂
Ainakin nyt tiedetään, että kaikki on saavutettavissa, kunhan sitä tahtoo tarpeeksi kovin. Kunnioitettavaa määräpäisyyttä.
Toki kaikkien ei tarvitse ryhtyä maabongareiksi tai tavoitella kaikkia maailman maita, mutta itse kunkin voisi olla hyvä katsoa maailmaa kuitenkin vähän laajemmin. Tätä nykyä monet Euroopan kohteet ovat jo niin turistien täyttämiä, että kyseiset kaupungit tai niiden asukkaat enemmän inhoavat turisteja kuin toivottavat heidät tervetulleiksi. Monissa matkailuryhmissä sosiaalisessa mediassa toistuu kysymys, että minne menisin, reunaehtona, että ei saa olla “turistirysä”. Hyvä lähtökohta voisi olla heittää vaikka kuvaannollisesti tikkaa listaan, joka käsittää kaikki maailman maat ja jos vastaus on Espanja, Italia tai Kreikka, tai joku kourallisesta vähän vaarallisempia maita, niin heittää uudelleen. Suurella todennäköisyydellä näin löytyy maa ja siitä maasta kohde, jossa suuremmista turistilaumoista ei ole haittaa ja samalla turistien tuomat tulot (ja haitat) jakautuisivat tasaisemmin maailmassa. Monet “eksoottisemmatkaan” kohteet eivät ole kalliita tai vaikeita, esimerkiksi Mauritaniaan pääsee parin tunnin lennolla Kanarialta ja olet ihan toisessa maailmassa!
Kiitos paljon kommentista, Pirkko!
Totta se on, että jokainen saa olla ja matkustaa juuri niin kuin tahtoo. Toisilla ei vaan riitä rahkeita ajatella laatikkonsa ulkopuolelle, joillakin olisi halua, mutta ei riitä rahaa tai voimia, toisilla ei riitä haluakaan. Näin on hyvää, että jotkut pääsevät paikkoihin, joiden olemassa olosta moni ei edes tiedä. Ja vieläpä kiitettävämpää, että he jaksavat jakaa omia kokemuksia meidän kanssa. Näin kotisohvaltakin pääsee matkustamaan viidakkoon, safareille, kruiisille tai eksoottisille rannoille.
Itsekin olen mielenkiinnolla seurannut teidän matkaa Pakistaniin, vaikka tiedostan ihan hyvin, ettei minusta olisi sinne lähtijäksi.
Kun ajatellaan lähimatkailua ja Eurooppaa, ei sitäkään tarvitse aina koluta tuttuja ja turvallisia reittejä pitkin. On paljon paikkoja, jotka eivät kylpeä turistien suosiossa. Meikin matkustetaan niin, että suosituissakin paikoissa (vaikkapa Kanarian saarilla) löydetään sellaisen nurkan, jossa turisteja ei ole paljon. Enimmäkseen tulee käytyä kuitenkin sellaisissa kolkissa, jonne turistit eivät järin helposti eksy. Esimerkiksi Italian tai Saksan maaseutu ovat mainioita matkailukohteita, mutta turisteja siellä on erittäin vähän.
Heh heh, olipa erikoinen näkökanta. Joka maasta löytyy paikkoja, joissa ei ole turisteista hajuakaan. Mikä pakko on tunkea juuri samaan kaupunkiin, samalle rantabulevardille, samaan kaljakuppilaan tuhansien muiden kanssa. Ei mitään hyötyä matkustaa hornan kuuseen ja siellä etsiytyä sikäläisten turistien kanssa jälleen kerran samalle kadulle. Siellä kaukomailla on sama ongelma vältellä turisteja, joskaan niitä suomalaisia ei näy, ellei satu olemaan Thaimaassa.
Kyllä maailmassa nähtävää riittää, jos vaan on halua, aikaa ja rahaa käyttää. Minä varmaan katselisin paljon paljon enemmän kuin nyt jos olisi mahdollista. Silti olen tyytyväinen siihen mitä tai mikä on mahdollista. Ja kaikkea ei tarvitse itse kokea kun voi seurata muiden menemisiä ja kokemuksia erilaisten medioiden välityksellä.
Se on totta, kaikkialle ei ole pakko päästä itse. Sohvalta näkee yhtä hyvin.
Mitään ei saisi tehdä saatika kertoa, jos on tehnyt. Älämölö on seuraus usein positiivisista uutisista. Jännä ilmiö kyllä. Mutta hieno saavutus, osa on valmis tekemään paljon saavuttaakseen unelmansa ja kokemaan uskomattomia asioita. En taitaisi ihan joka paikkaan maailmassa uskaltaa. Sen vuoksi varmaan tykkään lukea tällaisista jutuista!
Kaikkiin hulluihin paikkoihin ei ole mitään järkeä mennä, vaikka niistä on tosi kivaa lukea 😁. On se kivaa lukea jonkun hengenvaarallisesta matkasta aavikolle tai kapinallisten alueelle, mutta käytännössä, mitä ilo riskeerata henkeä tähän tarkoitukseen. Ne, kenellä on lapsia, ymmärtävät minua paremmin tässä kohdassa. Äiti-ihmisinä emme ole omassa yksityisomistuksessa, olemme omien lasten elämän tukipilareita eikä niitä tuosta vain saa ottaa pois. Vaikka kyse olisikin omista unelmista.
Onhan tuo Anna-Katrin suoritus aika uskomaton. Ja on kyllä jopa jossain määrin huvittavaa, miten paljon tuo Anna-Katrin saavutus on nostanut meteliä somessa ja ylipäätään.
Onhan se. Ja totta sekin, että aikamoisen tornadon tässä vesilasissa on saatu aikaiseksi. Se tosin näyttää, kuinka hyvin oikeasti voimme, jos uutisissa katetaan yhden yksilön henkilökohtainen suoritus tällä mittakaavalla. Parempi niin, koska se on suhteellisen harmitonta aineistoa täyttämään tilaa medioissa. Näin sotien ja luonnonkatastrofien verrattuna. Taisin itsekin syyllistyä siihen samaan 😅.