Passin etuoikeus ja epätasa-arvoiset mahdollisuudet matkustamisessa.
1. Vahva passi mahdollisuutena
Tätä Nomadmanian blogissa olevaa artikkelia epätasa-arvosta matkustamisessa on siteerattu paljon. Se käsittelee suurimmalta osin eri maiden passien vahvuudet ja näin tiettyjen maiden kansalaisten etuoikeuksia matkustamisessa. Kirjoitus sai minut pohtimaan, onko passin vahvuus oikeasti näin ratkaiseva tekijä tässä asiassa?
Toki, mahdollisuus matkustaa esteettömästi maiden välillä symboloi meille vapautta ja vapaata tahtoa. Suomalaisille matkustaminen onkin vapaasta tahdosta kiinni, monestakin syystä. Toki, kotimaan passi on ollut jo vuosia Top 5 ryhmässä – sillä pääsee 193 kohteeseen (171 maahan) hankkimatta viisumia etukäteen. Eli tällä hetkellä Suomi on sijalla 2 yhdessä Etelä-Korean ja Ruotsin kanssa. Vahvemmat passit ovat Ranskan, Saksan, Italian, Japanin, Singaporen ja Espanjan omia.
Häntäpäässä ovat Afganistan (26), Syyria (29), Irak (30), Pakistan (34) ja Yemen (35), jotka tarjoavat passinsa omistajilleen viisumivapaita kohteita varsin rajoitetusti. Jos kansalainen ylipäänsä pääsee hankkimaan passin.
Nomadmanian tilastoja johtavat iäkkäämmät matkustajat rikkaimmista maista, mikä on sinänsä ihan selvää. Ensin ihmisellä ei ole rahaa matkustaa paljon ja kauas, sitten ei ole aikaa, ja lopulta, jos terveys sallii, niin sitä voisi matkustaakin.
On kuitenkin selvä jako: yli 50 maassa käyneet ovat pääasiassa kehittyneistä maista ja vanhemmista ikäryhmistä. Sen sijaan alle 7% Nomadmanian jäsenistä on alle 35-vuotiaita ja kehitysmaista. Tämä tilasto nostaa esille taloudellisia ja ajallisia resursseja, joita tarvitaan vapaaseen ja laajaan matkustamiseen
2. Taloudellisten tekijöiden vaikutus
Nomadmanian kyselyssä selvisi, että on selvää yhteyttä maan elintason ja kansalaisten matkustushalukkuuden välillä. Se ei liene mikään yllätys. Matkustaminen kun ei kuulu ihmisen perustarpeisiin.
Nomadmanian keskivertojäsen on käynyt 37:ssä YK-maassa. Sveitsin, Norjan ja Ruotsin kansalaiset ovat korkanneet 56-57 maata. Kyseisen artikkelin kirjoittajat näkivät asiassa suoran yhteyden bruttokansantuotteeseen.
Most Travelled Nations at NomadMania and GDP Per Capita. Lähde: Nomadmania
Kuitenkin asiayhteydet voivat olla huomattavasti monimutkaisempia, mitä ensisilmäyksellä voi kuvitella. Korkea BKT vaikuttaa monella eri tavalla. Tässä tapauksessa pitää ottaa huomioon se, että Sveitsi, Norja ja Ruotsi ovat maailman kärkeä elämän kalleusluokassa. Se tarkoittaa sitäkin, että näiden maiden kansalaisten on verrattain edullista käydä matkustamassa muissa maissa, mutta ei toisin päin. Eli samoilla vuoden säästöillä/ylijäämällä sveitsiläinen pääsee suurempaan määrään maita, mitä vaikkapa filippiiniläinen.
Sitä yllättävämpi on Filippiinien korkea sija tässä listassa. Tosin bruttokansantuote voi olla matala kahdesta syystä (tai niiden yhdistelmästä): maan talous on toden teolla retuperällä tai maassa on luvattoman paljon rekisteröimätöntä kaupankäyntiä.
Osa varsin varakkaista maita, kuten Monaco (BKT 81710 € per capita), ei ole edustettuna tässä listassa lainkaan. Ei sen takia, etteivät Monacon passien omistajat matkusta, vaan kenties he eivät ole kovin kiinnostuneita dokumentoimaan omia siirtymisiä.
Toisaalta taas, osa varakkaiden maiden asukkaista ei ole kovin kiinnostuneita poistumaan oman maan rajojen ulkopuolelle, kuten USA:n tapauksessa voisi päätellä.
3. Vierailu jokaisessa maassa – jokamiehen oikeus?
Vapaata matkustamista pidetään maailmalla perusoikeutena. Joten passin vahvuus on useimmiten myös poliittinen, ei pelkkä taloudellinen rajoite. Matkustamista osataan rajoittaa tehokkaasti, sekä sisältä että ulkoa. Hallitukset, joille omat poliittiset intressit ovat kertoja tärkeämpiä kuin oman kansan hyvinvointi tai vapaa tahto, voivat säätää matkustamista rajoittamalla passien myöntämistä.
Yhtä suuri ongelma on myös naisiin kohdistuvat rajoitukset, jolloin passin hankkimiseksi naispuoliset perheenjäsenet joutuvat pyytelemään lupia aviomiehiltään, isiltään, veljiltään, enoilta ja jopa äideitään ja isosiskoilaan, vaikka itse olisivat täysi-ikäisiä.
Monessa diktatuurissa (onneksi niitä ei ole maailmalla enää kovin monta) ulkomaan passia ei myönnetä siinä pelossa, etteivät kansalaiset palaa takaisin matkoiltaan. Näin oli ainakin Neuvostoliitossa ja on edelleen Pohjois-Koreassa.
Sitten on maita, joissa on meneillään aseistettuja konflikteja ja sisällissotia. Niissä passin saaminen voi olla hengenvaarallista puuhaa.
Toisten päin ollen, moni maa yrittää suojautua viisumeilla ei-toivotuilta vierailijoilta. Ääritapauksissa tietyn maan passilla ei saa viisumia juuri mihinkään.
Nomadmanian viimeaikainen kysely osoitti , että suurin osa YK:n jokaisessa maassa vierailleista ihmisistä on kehittyneistä maista.
Sivuston mukaan ykkössijaa pitää USA (119), jota seuraavat Saksa ja Iso-Britannia. Suomea (8) mainitaan erikseen sen takia, että maamestareiden luku on aika vakuuttava väestömäärään nähden. Vain 45:ssä YK:n 193 maasta on kansalainen, joka on käynyt jokaisessa maassa.
On ilmiselvää, että maissa, joissa suurin osa kansalaisia kamppailee jokapäiväisen leivän saannin kanssa, matkustaminen ei ole ensimmäinen mieleen tuleva asia. Kuitenkin, tahallinen rajoittaminen on suhteellisen yleistä: monien hallitusten etuna on pitää kansalaisiaan pimennossa maailman menosta, toisenlaisesta tiedosta ja teknologiasta. Köyhää, lukitaidotonta ja tietämätöntä kansaa on helpompaa hallita ja aivopestä.
Matkustaminen on verrattain kallis harrastus. Myös jokaisessa maailman maassa vieraileminen tavoitteena on varsin kunnianhimoinen projekti, jota harva pystyy toteuttamaan elämänsä aikana (yleensä vastaan tulee sekä aika että hintalappu). Kuitenkin, vapaa liikkuminen ja tiedonkulku pitäisi olla jokaisen ihmisen perusoikeus.
Vierailu jokaisessa maassa kyselyn tulokset: Matkailun haasteet. Lähde: Nomadmania
Passin etuoikeus ja epätasa-arvoiset mahdollisuudet matkustamisessa.
Referenssit:
- Passport Privilege And Unequal Opportunities in Travel
- These are the world’s most powerful passports to have in 2024
- Passport Index
- Matkailun historiaa suomeksi – In Via – Live To Travel
- Huomioita maailman ympäri matkustaessa – Uusia kokemuksia matkoilta
- Tarinoita arjesta maailmalta – In Via – Live To Travel
Tämä oli kiinnostavaa. Luin itsekin aikaisemmin tuon vertailun. Matkustaminen kiinnostaisi itseäni paljonkin, mutta talous ei salli niin paljon sitä kuin ehkä mieli tekisi.
Minustakin on niin, että passin etuoikeus ei ole vielä kaikista ratkaisevin tekijä matkustamisessa. Enemmän sitä rajoittaa juuri taloudellinen puoli.
Toki viisumien saannin helppous auttaa matkustamisessa. Mielestäni on kuitenkin selvää, että taloudelliset tekijät ovat tässä ratkaisivimmassa asemassa. Mieleen tulee oppaamme Amazonilla, Perussa, joka innostui kuultuaan, että olemme käyneet Cuscossa. Kertoi, että se on hänellä ollut pitkään haaveissa, kunhan saa vain kerättyä riittävästi rahaa. Vastailimme sitten joka ilta hänen kysymyksiinsä Cuscosta. Ja onhan noita vastaavia esimerkkejä muitakin.
Ilman muuta viisumivapaus madaltaa kynnystä lähteä käymään jossakin maassa. Ja olen samaa mieltä siinä, että kun Nomadmanian monien jäsenten päätavoitteena on käydä maailman kaikissa maissa, siinä tulee taloudelliset seikat ekana vastaan. Aika vähän on mahdollisuuksia matkustaa maailman ympäri edullisesti.
Ilman muuta viisumivapaus madaltaa kynnystä lähteä käymään jossakin maassa. Ja olen samaa mieltä siinä, että kun Nomadmanian monien jäsenten päätavoitteena on käydä maailman kaikissa maissa, siinä tulee taloudelliset seikat ekana vastaan. Aika vähän on mahdollisuuksia matkustaa maailman ympäri edullisesti.
Vaikkapa Cusco. Vaikka kaupunki itse ei välttämättä ole kovin kallis turisteille, sinne pääsemiseksi täältä Euroopan perukoilta menee 1.5 vuorokautta.