Viikko 23-2023 – Elämänkoulu ja pehmeät arvot.
Joskus omasta elämästä on tosi vaikeaa kirjoittaa, koska siitä ei keksi mitään sanottavaa. Sen onkin yksi syy, miksi niitä viikon kuulumisia rupesin vääntämään: näin edes puoliväkisin löytää omasta arjesta jotain merkityksellistä ja huomaa ajankulun.
Tämäkin viikko hurahti niin, että kun luin toisten postauksista hyvän viikonlopun toivotuksia, ajattelin itsekseni, että ei, ei voi olla totta. Mikä ihmeen perjantai? Eilenhän oli vielä maanantai. Mihin tämä viikko on mennyt?
Ajatuksia ja kirjoitettavaa minulla kyllä riitti kahden muun postauksen verran niistä viikon tapahtumista, jotka eivät millään tavalla liittyneet minuun. Olen pyyhkinyt ne pois ja kirjoittelen täällä hiki hatussa uutta matskua.
Koulu eiku jatkuu
Menneellä viikolla olen lukenut useita kirjoituksia koulun päätösjuhlista, valmistumisgaaloista ja kevätjuhlista eri maissa. Onnen ja ilon kyyneleitä, kauniita asuja, upeita kukkakimppuja, tunnelmallisia puheita ja ihania sanoja.
Täällä päin kouluissa vasta alkaa koejakso. Viimeinen koe on pojallamme kuun lopussa, joten sinne asti pitää vielä päästä.
Tämä jakso on toinen suuri merkkipaalu – keskikoulun loppu. Maltan pakollisen koulun osuus on jaettu ala- ja yläasteeseen, eli viimeistään viisivuotiaana lapsen on aloitettava koulutaipaleensa ekaluokassa ja viimeinen pakollinen luokka on 11, noin 16-vuotiaana. Loput koulunkäynnit ovat enemmän tai vähemmän vapaaehtoisia.
Toinen aste on lisäksi jaettu kahteen osaan, eli 7.-8. luokka on keskikoulu (Middle School) ja 9.-11. luokka on varsinainen yläaste (Secondary school).
Alkaen 9. luokasta opiskelijat alkavat seurata omaa, täysin räätälöityä opetussuunnitelmaa, eli jokaisella on oma määrä oppiaineita ja tunteja. Käytännössä voi olla, että monella lapsella on sama ohjelma, mutta se on periaatteessa sattuma.
Valinnaisiin aineisiin piti hakea nyt kevään aikana. Lopullinen tulos ja sijoitus ilmoitetaan vasta kokeiden päätyttyä ja pääsy haluamilleen linjoille riippuu kokeissa saaduista pisteistä.
Maassa maan tavalla
Maassa maan tavalla, tavallaan… Omista tavoista ja maailmankatsomuksista on törkeän vaikea päästä eroon.
Se mun taannoinen pullonpalautusseikkailu on vain yksi esimerkki. Puolin ja toisin on ollut ihmettelyä ja ahaa-elämyksiä. Onhan se helpompaa olla ylireagoimatta moneen itselleen outoon asiaan, vaikka aina siihen ei pysty.
Siellä, missä maltalaiset kiltisti lajittelevat roskia ja vievät pulloja kierrätykseen, käsitys kestävästä teollisuudesta on häilyvä. Siis, teoriassa kaikki sen asian tunnistavat, mutta käytännössä mikään ei viittaa siihen, että asialla olisi merkitystä.
Sen päätöksen olen vetänyt siitä, että kaupoissa, sekä pienissä että isoissa, tavara on yllättävän heikkoa laatua. On toki tarjolla aavistuksen kestävämpiä kamppeita high end brändeiltä, kuten Hilfiger, Ralph Lauren, Polo yms. (ylihintaisina tosin), mutta en koe niitä millään tavalla hinta-laatusuhdeltaan sen arvoisilta. Se, mitä minulla on ikinä ollut kyseisiltä merkeiltä, oli varsin kirjavaa tavaraa. Toiset vaatteet kestivät muutamia vuosi ja toiset lähtivät tekstiilikierrätykseen miltei heti. Arpapeliä.
Edullisimmasta päästä olevat vaatteet, asusteet, kodintarvikkeet ja tekstiilit ovat olleet poikkeuksetta hyvin klenoja. Kodinkoneet hajoavat käsiin, vaatteet sulavat pesukoneeseen tai värjäävät kaikki ympäri olevan omaan sävyyn.
Vaikkapa pyykkipojat. Ne, joita olen ostanut vielä Portugalista, ovat melkein kaikki ehjiä, vaikka aurinko on polttanut niitä nyt kolme vuotta putkeen. Täältä ostin jo toistamiseen uutta satsia, koska ne napsahtavat poikki jatkuvasti.
Tai nuo farkut, jotka kestivät vajaat 4 kk. Self-destruction – malli. Kangas harveni ja petti saumoista niin, että alkkarit alkoivat näkymään läpi (en ole lihonut 😅). Olen tottunut siihen, että jopa varsin edulliset, muutaman kympin farkut jostain Vilasta, Vero Modasta tai Onlysta kestävät minulla viitisen vuotta, ennen kuin saumat alkavat pettää. On minulla vielä yhdet käytössä, eli vertailupohjaa on.
Muuten, vaikka tanskalaista Bestselleriä haukutaan paljon, koska ketjuhan se on, niiden vaatteet eivät lainkaan ole huonolaatuisia. Kestävyydessä ja eettisyydessä voi toki olla parantamisen varaa, mutta laadusta ja leikkauksista olen tykännyt.
Tämä on yksi asioista, jotka ihmetyttävät minua Maltalla. Koska periaatteessa samassa Euroopassa ollaan. Muuten Bestsellerin kauppoja ei täältä löydy. Ainoa ketju, jonka vaatteita voin jotenkuten käyttää, on Piazza Italia.
Itse maltalaisia asia ei näytä häiritsevän. Sieltä he kantavat kassikaupalla tekstiiliroskaa kotiinsa.
Viikon kohokohta
Viikon kohokohta oli museokäynti:
Päivän meemi
Sitä joskus hakkaa päätä seinään, siinä uskossa, ettei ovia ole olemassa. Mutta oviaukko ei vaan olekaan siellä, missä itse sen kuvittelee olevan😅.
Viikko 23-2023 – Elämänkoulu ja pehmeät arvot.
Referenssit:
On todella tärkeää, että vaatetta pystyy myös käyttämään useammin kuin sen yksi – kolme kertaa. Itsellä on kyllä suuria haasteita ostaa uusia vaatteita. Se on joku mitä en enää takaisin saa. Ennen ostin välittämättä mistään. nykyään en. En vaan voi. Toki kun oltiin Kaliforniassa, niin tuli ostettua paljon kaikkea. Tosin tarkkana olin sen kanssa, että iso osa tuotteista oli kestävän kehityksen ajatuksella valmistettu tai sitten valmistettu Yhdysvalloissa.
Minä olen huomannut, ettei monessa maassa ole mitään second hand-kauppoja ja kulttuuria. Vaatteet siirtyvät omasta käytöstä hyväntekeväisyyteen, jos niistä jää vielä jotain jäljellä oman porukan käytön jälkeen. Vain jotain merkkivaatteet myydään käytettynä.
Hyvä tuo päivän meemi 🙂
Yksi kestävän kehityksen mittareista onkin tuotteiden käyttöikä. Pidemmällä käyttöiällä on iso vaikutus pallomme ympäristöön ja elinolojemme muutosten suuntaan.
Tuollaisia “hetipoikkinapsahtavia” pyykkipoikia ei saisi edes valmistaa.
Laatua tosin on vaikea aina hinnalla mitata. Meilläkin oli keskihintaa arvokkaampi hyvämerkkinen pesukone, joka hajosi parissa vuodessa. Tilalle tuli puolet halvempi (mulle aikaisemmin tuntematon merkki) ja sillä mennään nyt kolmatta vuotta. Brändillä ratsastetaan ja rahastetaan.
Se on totta, brändi-tuotteiden hinnoissa on aivan älyttömästi ilmaa. Eikä se täytetä laadulla, ikävää kyllä. Nykyään on tosi vaikeaa ostaa laatua, koska sitä ei tunnista enää edes hinnasta tai brändistä.
Niin mielenkiintoista lukea toisen maan käytänteistä ja tavoista. En tiedä miksi, Maltalle tuskin muutan koskaan, mutta innolla luen näistä jutuista.
Jännä, että sinne ei sitä kestävää tavaraa saada. Väitän jonkun joskus mananneen, että heidän saarella on kaikki alkaen perushygienia tuotteistakin sekundaa. Muistaisi vain mikä paikka oli kyseessä..
Saarilla taisi olla logistiikka-ongelmia, sen takia kallista tavaraa tänne ei tuoda kovin paljoa. Ja halpaan lisätään niin paljon katetta, kun sielu sietää. Myös valikoimat ovat hyvin rajallisia.
Ruoka on taas paikallista ja ensiluokkalaista.
Meemi kyllä kosketti. Kiitos siitä 🙂
Menestystä ainevalintoihin ja uuden kouluvaiheen haasteisiin.
Kiitoksia!