Viikko 24 – Mihin viikko on mennyt?

Viikko 24 – Kesä ja kärpäsiä.

Kesä ja kärpäsiä

No nyt on kesä sekä kalenterissa että ilmassa. 

Pohjolan kesä on niin lyhyt, että siihen yritetään ängetä kaikki mahdolliset menemiset, tekemiset, levot ja lukemiset. Se harvoin onnistuu ja kesä loppuu yleensä kesken.

Onneksi etelän kesä on erilaisille suunnitelmille lempeämpi. Suurin osa ulkosuomalaisista tosin suunnittelee Suomessa käymistä juuri kesällä.

Iän myötä on tullut kuitenkin ymmärrys siitä, ettei kaikkea voi saada. Eikä tarvitse. Hidastamalla voi saada kiinni ajasta, joka tuntuu karkaavan käsistä silloin, kun yrittää epätoivoisesti juosta moneen suuntaan yhtä aikaa. 

Sohvamatkustelu voi olla yhtä viihdyttävää kuin ihan oikea siirtyminen paikasta toiseen. Toisen kokemus voi rikastuttaa yhtä pätevästi kuin omat seikkailut. Eikä kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta.

Kesällä tekee mieli kirjoittaa jotain kevyttä ja huoletonta. 

Kevyitä ja huolettomia, mutta myös kiinnostavia ja puhuttelevia aiheita on vaikea keksiä. Vai onko se vain oma ongelmani?

Luin äskettäin kirjoituksen siitä, miten kuuluu jakaa sosiaalisessa mediassa vain kiinnostavaa sisältöä. Sehän käy kokopäivätyöstä: keksii ja tuottaa hyvää sisältöä ja vieläpä olla vuorovaikutuksessa muiden hyvän sisällön jakajien kanssa. 

Joskus ei ole ongelmaa löytää kiinnostavaa aihetta, mutta sen työstäminen postaukseksi on isohko työ. Esimerkiksi viimeisimmät, suurta kiinnostusta herättäneet julkaisemani artikkelit veivät jokainen useita päiviä ennen kuin ne oli valmiina julkaisukuntoon.

• Koulu maailmalla: Malta – In Via – Lapsiperheen arki 
• Meikkilaukku matkalla maailman ympäri – In Via – Kauneus ja Rohkeus

Toki, IG tai FB postauksia on helpompaa ja nopeampaa tehdä, mutta niiden lyhkäisen eliniän lisäksi (arviolta muutamasta tunnista muutamaksi päiväksi) hyvä blogipostaus käy ja kukkuu vuosikausia. 

Ehkä sen takia olen etääntynyt koko Instagramista ja Facebookista. Facebookissa jaan vain linkkejä blogiini. Instagramissa ei sitäkään. Olen myös mykistänyt kummankin ilmoituksia puhelimessa. Niitähän tulee yhden päivän aikana satoja. Miten te jaksatte tällaista tulvaa? 

Instagram on minulle sitäkin vaikeampaa, koska siellä pitää reagoida kaikkeen siltä istumalta. Koska hetken päästä koko juttua ei enää löydy kilometrin pitkässä syötteessä. Entäs jos juuri sillä hetkellä ei tee mieli avata somea tai puhelinta ylipäänsä?

Mihin viikko on mennyt?

Sepä arvoitus. Koska viikolla ei tapahtunut mitään erikoista, se tuntuu valuvan sormista läpi. 

Olen kyllä kirjoittanut paljon. Kaikkia ei tarvitsekaan julkaista. Osa teksteistä on sellaisia, että ne ovat vain omaa terapiaa varten. Ne ovat vesirajan alla, sellaista tietoa, jota ei tarvitse jakaa. Mutta kun tunteet ovat purettuna paperille, tulee puhtaampi olo.

Se on muuten aikamoista kaksinaamaisuutta, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Ei se näin ole. Monia tunteita ei sallita muille eikä itselleen. Erityisesti julkisuudessa on epäsoveliasta ilmaista omaa raivoa, inhoa, vihaa, epätoivoa, ahdistusta, pettymystä, kateutta tai turhautumista. Heti tulee sanomista tutuilta ja tuntemattomilta. Silti, myös negatiiviset tunteet kuuluvat ihmisen tunneskaalaan. 

Eri kulttuureissa tunteisiin ja niiden purkautumisiin suhtaudutaan eri tavalla. Suomalaisia ei opeteta olemaan tuntevia olentoja julkisesti. Asialla voi olla tekemistä henkisen pahoinvoinnin kanssa. 

Tunteiden käsitteleminen, sekä julkisesti että yksityisesti, on kokonainen oppiaine, jota olisi hyvä olla jonkin verran jo kouluissa. Toivottavasti siihen tullaan kiinnittämään enemmän huomiota. Silloin, kun lapsi tai nuori ilmaisee negatiivisia tunteita tai suruja, olisi kiva osata kysyä oikealla tavalla, että mikä sinulla on. Miten voisin auttaa sinua?

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että kaikki omat tunteet ovat vain omassa päässä eikä niillä ole mitään tekemistä toisten ihmisten kanssa. Heitä ei voi laittaa vastuuseen siitä, miten itse tuntee.  

No jopas kevyttä kesätekstiä 😅

Eksyin aiheesta jälleen kerran. 

Juhannusta kohti

Sellainen kesä, mitä voi kesäksi sanoa, alkoi täälläkin. Lämpöasteita kertyy liki +30 C ja ensi viikolla luvataan myös hieman yli. Eli samoissa lukemissa ollaan Etelä-Suomen kanssa.

Nyt sopii juoda aamukahvit parvekkeella. Tässä taisi olla myös ensimmäinen kasvi, joka puhkesi kukkaan mun huostassa. Saavutus sekin.

Ei tällä viikolla tullut käytyä missään muualla kuin kävelemässä tuttua ja turvallista iltalenkkiä. Merivesikin alkaa olla jo niin lämmin, että minäkin kohta uskallan veteen. Tosin, sitä varten pitää vielä mennä oikein isolle hiekkarannalle, jossa mereen voi mennä kaikessa rauhassa. Meduusa-rannalla se ei oikein onnistu.

Meduusa-ranta on yhtä ja samaa kuin kuuluisa turistinähtävyys Blue Grotto. Se sai meillä uuden nimen, kun poika ja mies saivat meduusa-osuman viime vuonna. Elämänsä ensimmäiset. Maltan vesissä ei tosin ole ihmiselle vaarallisia meduusalajeja. Säikähdyksellä pääsivät. 

Sen jälkeen meillä ei enää ole menty Blue Grottolle vaan Meduusoille. Luonnollisesti ei siellä aina ole meduusoja harmina, vain tietyissä olosuhteissa. 

Viikko 24 – Kesä ja kärpäsiä.

Referenssit:

• On vielä kesää jäljellä – Lomasuunnitelmat Vs Toteutus – In Via 
• Mitä bikinit kertovat meistä? – In Via – Muodollisesti pätevä
• Iän suhteellisuusteoria – Via Per Aspera Ad Astra – Ikääntymisen pelko?
• Iän tuoma helpotus – Via Per Aspera Ad Astra – Arki ja Ajatuksia
• Iän viemää – Via Per Aspera Ad Astra – Vanhenemisen hyvät puolet 
• Multitaskaus on harha. Etkö tiennyt? – In Via – Arki ja Ajatuksia 
• Matkailun historiaa suomeksi – In Via – Live To Travel 
• Koulu maailmalla: Malta – In Via – Lapsiperheen arki 
• Malta turistireittien ulkopuolella – In Via – Malta & Gozo
• Malta turistikohteena – Via Per Aspera Ad Astra – Malta & Gozo
• Meikkilaukku matkalla maailman ympäri – In Via – Kauneus ja Rohkeus
• Menikö suomalaisen kesä metsään? – Aito ajatus