Kaksi- ja monikielisten lasten varhaisiän kielten kehitys.
Tästä aiheesta minulta on kysytty paljon ja usein ulkosuomalaisten keskuudessa.
Minä en ole varsinaisesti varhaiskasvatuksen asiantuntija. Erikoistuin L2 (eli vieras- tai kakkoskieliin – Language 2, tunnettu myös S2 eli suomi toisena kielenä -terminä), maahanmuuttajiin ja heidän lapsiin sekä kotoutumiskoulutukseen ja talousoppiin. Olen suorittanut pedagogiset opinnot Hämeenlinnassa. Tämä on taustatietoa, jos jotakuta kiinnostaa.
Markus on ohittanut oman varhaisvaiheen jokunen vuosi sitten. Poika on 10 ja puhuu suomea, englantia, viroa ja venäjää sekä ymmärtää puolaa. Eli kaikki kielet, joiden kanssa hän on ollut kosketuksessa.
Tässä kerron enimmäkseen omasta kokemuksesta. Teoreettisia pohdiskeluja aiheesta on jonkun verran tarjolla, mutta jostain syystä omien lastensa kielitaidoista huolestuneet ulkosuomalaiset vanhemmat haluavat silti olla vakuuttuneita siitä, ettei monikielisyydestä ole haittoja. Niin, aihetta huolestumiseen ei ole. Lapsi tulee oppimaan kaikki kielet, jotka ovat tarjolla.
Vähän teoreettista pohjaa
Tavallinen monikielinen lapsi kehittää oman kielitaitonsa yleensä yli 3 vuotiaana. Sen takia usein puhutaan siitä, että monikielisissä perheissä verbaalisen ilmaisutaidon kehitys saattaa jätättää jonkin verran. Tämä viivästys ei ole muun kehityksen viivästymisen merkki: lapsi vain tarvitsee enemmän aikaa prosessoidakseen uutta tietoa kielikeskuksessaan.
Sen jälkeen, kun lapsi alkaa puhua – yleensä kaikkia kieliä yhtä aikaa – kehitys kiihtyy. 5-vuotias lapsi pysyy kielikapseleissa jo aika hyvin, eikä hänellä ole mitään vaikeuksia erottaa kieliä toisistaan.
Kliiniset tapaukset sekä oppimisvaikeudet eivät esiinny monikielisillä lapsilla sen useammin kuin yleensäkään. Toki yleisen kielen kehityksen viivästymisen ja patologian välinen ero on vaikeampaa huomata tässä tapauksessa. Viitteelliset kehitysvaiheiden ikärajat pysyvät kuitenkin aika lailla samoina kaikilla lapsilla.
Erikoisasintuntijan kanssa voi silti konsultoida, jos jokin tietty seikka huolestuttaa erityisesti.
Puhumattomuus voi myös olla stressin merkki. Hetkellinen puhumattomuus on aika yleistä: näin lapsi osoittaa mieltä tai välttää epämukavaa ja pelottavaa tilannetta. Rauhoittuneena lapsi lähtee tutustumaan maailmaan ja toisiin ihmisiin myös verbaalisesti. Jos puhumattomuus pitkittyy, asiaa kannattaa tutkia psykologin kanssa. Puheterapia on paikallaan silloin, kun muut häiriötekijät on eliminoitu.
Tietyn kielen tai kieliryhmän kieltämistä esiintyy jonkin verran, koska näin pieni lapsi yrittää sulkea pois liialliset ärsykkeet. Ei auta muu kuin antaa hänelle tilaa ja aikaa tottua uuteen tilanteeseen, ympäristöön tai kieleen.
Miten meille kävi?
Meidän tilanne on jonkin verran poikkeava valtavirrasta. Meidän perheessä jokaisella on eri L1, ykköskieli, eli kieli, jota hän on opiskellut äidinkielenä. Esan sekä L1 että äidinkieli on suomi. Oma äidinkieli on ukraina ja L1 on venäjä, joten en osaa kirjoittaa ukrainaa enkä puhuakaan kovin hyvin.
Markuksen äidinkieli on suomi, mutta L1 on englanti. Joten hänkään ei osaa kirjoittaa suomea, vaikka puhuu kohtuullisen hyvin.
Perheen arkikieli on suomi. Me päätimme erikseen, että ylläpidämme suomea kotikielenä.
Poikamme on altistunut vieraille kielille vauvaiästä lähtien. Hän kuuli sekä englantia että puolaa ensimmäisen vuoden aikana, joten odotetusti hänen kielitaidon kehitys viivästyi jonkin verran. Jos sitä voi sanoa viivästykseksi. Minä sanoisin sitä prosessointiajaksi.
Markus alkoi puhua kunnolla noin 3 vuoden ikäisenä, mutta suoraan kahta kieltä, suomea ja englantia. Suurin läpimurto tapahtui, kun hän aloitti päiväkodissa 3.5-vuotiaana, jolloin hänen oli ikään kuin pakko ilmaista itsensä verbaalisesti, koska vastassa ei ollut liutaa aikuisia, jotka lukevat hänen ajatuksensa eleistä, mutta muun muassa toiset lapset, joille asiat piti vääntää rautalangasta.
Lähetimme Markuksen oman lastenhoitajan päiväkotiin ensimmäiseksi pariksi päiväksi, mutta se osoittautui turhaksi. Hän sopeutui heti ilman mitään itkuja tai protesteja. Tosin meilläkin oli lyhyehkö jakso, jolloin hän ei suostunut puhumaan siellä mitään. Näin lapsi yrittää sulkea pois mielestään stressaavan tilanteen. Onneksi opettajat olivat tarpeeksi ammattitaitoisia ja ymmärtäväisiä antaakseen hänelle tilaa ja aikaa tottua uuteen ympäristöön. Niin mykkäkoulu oli nopeasti ohi, muistaakseni muutamassa viikossa, ja siitä lähtien poika pärjäsi siellä hyvin. Paikka oli englanninkielinen.
Adaptiivinen jakso kesti pojalla 3 kk. Sen jälkeen hän löysi oman paikkansa varhaiskasvatuksen auringon alla. Puhetta alkoi tulla ja paljon. Mitään ongelmia pysyä kärryillä opetuksessa hänellä ei ollut.
Asuimme silloin Virossa, niin suomen sukulaiskielenä viro oli varsin helppo oppia siinä sivussa. Oman äitini kanssa Markus oppi venäjää, koska päätimme, että se on hänelle tulevaisuudessa hyödyllisempää kuin ukraina.
Eli 5 vuotiaaksi Markus osasi kohtuullisesti 4 kieltä.
Englanti L1 oli meidän tietoinen valinta. Markus aloitti Eurooppa-koulussa 4.5 -vuotiaana, eli siis melkein vuoden verran myöhemmin mitä olisi ollut mahdollista. Emme kuitenkaan halunneet aikaistaa alkua niin, että poika on luokan kuopus.
3. ja 4. ikävuoden aikana Markus puhui paljon sekakieltä, eli sekoitti joskus kaikki osaamansa kielet samaan lauseen. Usein hän tiesi hyvin, etteivät ne kuulu yhteen, mutta otti tarvittavan palan siitä kielestä, josta kyseisen asian oli oppinut. 5. ja 6. vuoden välissä kielet irtautuivat jokainen omaksi lohkoksi. Eli väitän, että siinä iässä lapsi on jo aivan täysin tietoinen siitä, millä kielellä kukin puhuu ja osaa suhteuttaa sen tarkoituksenmukaisesti.
Lukeminen ja kirjoittaminen
Ensimmäinen kieli, jolla Markus oppi lukemaan oli englanti, koska emme opettaneet hänelle erikseen suomea. Markus on oppinut lukemaan noin 5 vuotiaana, eli Nursery 2 aikana. Me aikuiset emme osallistuneet prosessiin. Taito oli opittu koulussa. Kotiin tuli melkein joka päivä uusi kuvakirja luettavaksi. Veikkaan, että sanoja oli alle 100 per kirja ja siihen meni 10-15 min aikaa.
Osa hänen luokan lapsista olivat häntä nuorempia, osa vanhempia. Samoihin aikoihin aloitettiin kirjoittamisen harjoittelu.
Suomeksi Markus lukee varsin hyvin sekä osaa kirjoittaa jonkin verran, vaikka hänen ainoa kosketus suomen kieleen oli vuosi L2 opetusta ja pari kuukautta TASKissa Tallinnassa. Muissa kouluissa sellaista mahdollisuutta ei ollut.
L1 kehitys on sujunut meillä ongelmitta. Ainoaksi ongelmaksi meille vanhemmille on se, ettemme osaa auttaa kieliopissa juuri lainkaan, koska niitä asioita, mitä 5.-6. luokka käsittelee, ei meille ollut koskaan opetettu.
L1 ja L2 opetus erottuu hyvin paljon tarkoituksella. Moni asia L2 opetuksessa jätetään pois tai opetetaan eri tavalla, koska painopiste pidetään pääkielellä.
Ala-asteella Markuksen L1 kehitys jatkoi normaalia rataa. Eli käytännössä tällä hetkellä hänen äidinkielensä on englanti eikä suomi. Mitään viivästyksiä, poikkeuksia tai muuta meidän tapauksessa ei esiintynyt. Poika käyttää normaalia, intuitiivista tapaa oppia kieltä. Hänen tekemänsä kielioppivirheet johtuvat enimmäkseen siitä, että hän hyödyntää joskus kirjoittaessa puhekieltä, jota hän käyttää jokapäiväisesti luokassa ja netissä kavereidensa kanssa. Se on ominaista kaikille kielille.
Mitään ongelmia oppia lukemaan tai kirjoittamaan englanniksi tai suomeksi ei esiintynyt. Suomi toki vaatii vielä harjoittelua, koska se odotetusti jäi hänellä kakkossijalle. Suomen kielen lukeminen on kehittynyt ilman harjoitteluakin niin paljon reilussa vuodessa, että on oletettavaa hänen oppivan kielen erinomaisesti, kun iän mukana kehittyvä opiskelutaito kasvaa. Venäjän kielen kirjoitusasun oppiminen on vaatinut erillistä ponnistelua kyrillisten aakkosten takia. Viro on tarttunut ympäristöstä.
Muut kielet, joita tuli joskus opiskeltua kouluissa: portugali, mandarin, malti.
Eli meidän kokemuksen mukaan lapsi tulee oppimaan kaikki kielet, mitä hänen ympärillään käytetään. Vaikka hän ei puhua pulputtaisi vaippaiästä alkaen, niin yleisellä tasolla kehityksessä ei näytä olevan poikkeuksia. Viive on normaalia, kun pitää prosessoida kaikki kieleen liittyvä 2-3 kertaa eikä vain kerran.
Lisää aiheesta:
Missä iässä lapsen on hyvä aloittaa koulu?
Monikielisten lasten varhaisiän kielten kehitys
Referenssit:
Monikielisten lasten varhaisiän kielten kehitys
Visits: 509
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Minulla on tuttavapiirissäni jokunen suomenruotsalainen. Ja olen keskustellut heidän kanssaan lasten kielellisestä kehityksestä. Laitoinkin tämän linkin eteenpäin yhteen ko. perheeseen.
Kiitos jakamisesta! Toivottavasti heille on siitä apua.
Kiitos täsä postauksesta! Mielenkiintoista, mutta myös tavallaan huojentavaa lukea tätä kun itsellä 4- vuotias lapsi, joka on elänyt puolet elämästään vieraiden kielten ympäröimänä! Luotan myös vahvasti siihen, että ajan kanssa meilläkin alkaa kielisekamelska selkitymään!
Olen muuten tällä hetkellä Hämeenlinnassa, olen täällä myös joskus asunut, en tiennytkään, että sinäkin täällä päin oleillut:)
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Joo, oli historiassani myös Hämeenlinnan-jakso. Muistan lämmöllä sekä porukan että kaupungin. Maailma onkin pieni, erikoisesti Suomi 😁. Terkkuja sinne päin!