Sattumien sunnuntai

Sattumien sunnuntai

Sattumien sunnuntai

Tänä sunnuntaina minulla oli tarkoitus julkaista uusi osio Gozon rannoista. Googlen hauista päätellen ihmisillä on palava tarve päästä lomalle lämpimään. Sataako Suomessa taas? Gozon rannat ovat sitten valmiina maanantaiksi (toivottavasti). 

Tämä on täysin ex-tempore postaus. Juju on siinä, että koko viikko oli täynnä sattumia. 

Tiistaina luin postauksen Elämä on sattumien summa, ja sitten alkoi sattua.

Lähden tapahtumaketjussa taaksepäin. 

1. Blogi-sattuma

Juuri äsken olen päättänyt, mitä kirjoitan #blogiperjantai21 postaukseen, niin lähdin katsomaan miten Rouva Sana oli asiaa lähestynyt, ja huomasin, että hän oli yksi blogiyhteisön KUBLO perustajista. Olimme muutama päivä sitten päivittäneet omassa pikkuisessa bloggaaja-yhteisössä kaverimme Mr J:n uusi jäsenyys KUBLO:ssa. “Kublo” tarkoittaa muuten takkua monissa slaavilaisissa kielessä 😁. Merkityksellistä.

2. Hämeenlinna-sattuma

Torstaina olen lähettänyt eetteriin Kuin kaksi marjaa – Kaksi- ja monikielisten lasten varhaisiän kielten kehitys postauksen, joka oli hieman pidennetty transkriptio keskustelusta kaverini Jennan kanssa. Asiasta oli minulta kysytty aikaisemminkin, niin hän vielä erikseen pyysi, että muotoilen sen keskustelun artikkeliksi. Niin tein. Artikkelissa mainitsin, että olen suorittanut opinnot Hämeenlinnassa. Jenna kommentoi, että on juuri nyt Hämeenlinnassa. Hän tosin asuu perheensä kanssa Fuengirolassa. Että osuipa.   

3. Historiallinen sipuli-sattuma

Käsi ylös, kuka ei syö sipulia? Eikä valkosipulia? Vieläpä molempia. Minä tunnen 3 ihmistä, jotka kieltäytyvät niistä “herkuista”. Kaksi heistä ovat minä ja mieheni. Kolmas ihminen oli se sattumalta törmätty suomalainen mies, jonka kanssa ajettiin Frankfurtista Suomeen Tarinan 2010 aikana. Asia selvisi meille vasta laivalla.

4. Barbados-sattuma

Vuonna 2009 tutustuttiin vahingossa Hollantilaiseen mieheen saaren toisessa päässä Animal Flower Cavessa käydessä. Juttu loppui siihen, että pyysimme häntä illalliselle seuraavaksi päiväksi. Silloin selvisi, että hän valitsi koko saaresta asunnon, joka on 50 m päässä omastamme. Illallisella selvisi, ettei hän käytä alkoholia, niin kuin mekään. Tuntui hassulta yhteensattumalta.

5. 35 vuoden pituinen sattuma

Tämä tapahtuma on yksi niitä sattumia, joita on alle yksi miljoonasta. Siihen on tarvittu ihmeitä ja 35 vuotta aikaa välissä.

Olimme juuri muuttaneet Tallinnaan, Rae vald -nimiseen pikkukaupunkiin tarkkaan ottaen. Virossa on hassu, mutta nerokas systeemi, että perhelääkäri pitää hankkia itse: soittelet kaikki alueen lääkärit läpi ja kyselet, kenellä on tilaa. Rae vallassa oli silloin 2-3 perhelääkäriä, ja kaikilla potilasluvut oli täynnä piripintaan. 

Joten ei auttanut muu, kuin aloittaa soitella Tallinnan perhelääkärit läpi. Meillä ei sinänsä ollut sinne sen pidempi matka, kuin Peetrissa olevaan lääkäriinkään. Katsoin Ülemisten ympärillä olevat lääkäriasemat, koska se olisi meille lähin alue. Löysin listasta hyvän paikan: asemalla oli kolme lääkäriä sekä erikseen lastenlääkäri, joka on periaatteessa harvinaista. Soitin sinne heti. Ihme kyllä heillä oli paikka meille kaikille kolmelle. 

Kävimme täyttämässä lomakkeita ja kaikki oli tavallaan selvää. Parin päivän päästä hoitaja soitti, pyysi käymään lääkärin vastaanotolla, ihan vaan tutustuakseen lapseen. Antoi ajan.

Lähdimme mitään aavistamatta vastaanotolle. Alku sujui niin kuin pitikin, mittauksella ja punnituksella (poika oli vajaat 2 v silloin). Täytettiin potilaskortti, jolloin lääkäri kuuli sukunimeni. Hänen ilmeensä muuttui. Hän kysyi, mistä olen kotoisin. Mikä on äitini nimi? Olenko M.I.:n lapsenlapsi? Miten vanhus voi? Sanoin, että pappamme kuoli muutama vuosi sitten (86 vuotiaana, no draama). Mistä ihmeestä tallinnalainen pediatri tunsi pappamme? 

Kävi ilmi, että hän oli lapsuudenkaverini äiti, jonka anoppi asui pappamme kanssa samassa talossa. Kaverini kävi siellä viettämässä kesälomia 16 vuoden ajan. Lääkäri itse oli käynyt harvemmin, ja oli nähnyt minut edellisen kerran 35 vuotta aikaisemmin, jolloin itse olin juuri ja juuri 2-vuotias. Paikkojen välillä on 3500 km, ja ne sijaitsevat eri maissa. 

Olemme muuten edelleen sen saman lääkäriaseman asiakkaita, vaikka Markus on sittemmin siirtynyt aikuispuolelle (toiselle puolelle käytävää). 

Tässä on murto-osa kaikista oudoista jutuista, mitä minulle ikinä on tapahtunut. Välillä tuntuu, että joillekin niitä sattuu keskimääräistä enemmän. 

Sattumien sunnuntai

Referenssit: 

Sattumien sunnuntai

6 vastausta artikkeliin “Sattumien sunnuntai

  1. Nämä elämän pienet sattumukset ovat välillä ällistyttäviä, mutta myös piristäviä. Varsinkin silloin kun ne liittyvät ihmisten kohtaamisiin.
    Meillä on paljon sellaisia sattumuksia, että ollaan nähty sama ihminen uudelleen toisella puolella maapalloa tai joku ystävä, jota ei ole nähnyt vuosiin, kävelee vastaan jossakin maailmalla.
    Sitten on tietysti just nuo, että puhuu jostakin asiasta ja sitten joku laittaa vaikka viestin ja kirjoittaa samasta aiheesta.

    1. Niinpä, tosielämä on välillä tarua ihmeellisempää. Se värittää arjen mukavasti.
      Nyt kun rupesin miettimään, niin meillekin sattuu niitä keskimääräistä useammin. Alkaa jo tottua siihen, että elämässä kaikki palikat ja ihmiset ovat sidoksissa toisiinsa.

  2. Ennen muuttoamme Puolaan olimme jo Suomessa yhteydessä erääseen pariskuntaan. Juttelimme jopa videopuhelun kautta. Olimme olleet Puolassa muutaman päivän kun menimme erääseen syrjäiseen kaupunginosaan ja rehevöityneeseen leikkipuistoon, jossa oli lisäksemme pariskunta, joka sattui puhumaan Suomea. Hauska sattuma, kun tajusimme, että tämä pariskunta oli se sama, joiden kanssa olimme jo aikaisemmin jutelleet Puolaan muuttoon liittyvistä asioista. Heistä tulikin lopulta hyviä ystäviämme.

    Tuo Hämeenlinna asia oli myös aika hauska sattuma!
    Asuin Hämeenlinnassa vuosina 2007-2010. Olemmekohan olleet samaan aikaan?

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

Vastaa