Aina voi oppia jotain uutta.
1.
Olen maininnut aikaisemmin, että toinen ammattini on opettaja. Erikoistuin vieraiden kielten ja yrittäjyyden opettamiseen.
Olen äskettäin aloittanut täydennyskoulutuskurssin TEFL, eli Teaching English as a Foreign Language.
Olin päässyt kurssilla 15 tunnin verran eteenpäin, kun tuli ensimmäinen ahaa-elämys.
Minulle oli mysteeri, miksi osa kielistä tarttuu helposti ja toinen osa ei. Nyt asialle tuli selitys.
Esimerkiksi kaikki indoeurooppalaiset kielet ovat peräisin samasta indoeurooppalaisesta protokielestä – Proto-Indo-European language – joten sen takia tämän kieliryhmän sisällä olevilla on suhteellisen helppoa oppia toistensa kielioppikiemuroita.
Finno-ugrilaisten kielten ryhmässä voin tuoda esimerkiksi Viron ja Suomen. Naapurimaan kieltä on suhteellisen helppo oppia ihan vain kuuntelemalla ja televisiota katsomalla, koska kieliopillinen pohja on samanlainen.
Ryhmien välillä sellainen easy switch ei enää toimi. Siihen tarvitaan ymmärrystä ja laskelmointia.
Voi toki olla, että tämä on vanha tieto ja oli jo kerran mainittu jonkun kurssin yhteydessä joskus 30 vuotta sitten, mutta en sellaista muistanut enää.
2.
Opetuksen koko konsepti on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. Nyt painopiste ei ole tiedon omaksumisessa, vaan itse prosessissa. Oppimisen prosessin pitää olla hyödyllinen ja mielenkiintoinen, sellainen, että siitä jää hyvä maku suuhun. Kuinka paljon tietoa jää käteen, on toissijainen asia.
Ensisilmäyksellä tuntuu, että miksi sitten opiskella, jos on ihan sama, tietääkö mitään opiskelemisen jälkeen. Sitten huomasin, että konsepti on aivan oikea. Tiedon määrä on valtava ja uutta tulee jatkuvasti lisää. Ei voi oppia kaikkea, koska tieto vanhenee nykyään nopeammin kuin sen ehtii panna kokeisiin. Parempi tapa on omaksua utelias suhtautuminen uuteen, oppia hankkimaan uutta tietoa ja osata soveltaa se oppimisprosessiin sekä opetustyössään.
3.
Olen myös oppinut, että kieli ja sen rakenne vaikuttaa ratkaisevasti meidän maailmankatsomukseen. Ensin mietin, että silloinhan meidän kaikkien samaa kieltä puhuvien pitää olla samanlaisia, mutta sitten huomasin, että ryhmän sisäiset erot ovat näkyvissä vain oman ryhmän sisällä. Sen takia me usein eritellään yksilöitä etnisen ryhmän sisällä (kaikki suomalaiset ovat erilaisia, eikös niin), mutta näemme massana toisten kielten puhujat (venäläiset ovat kaikki juoppoja, virolaiset kaahareita ja kiinalaiset työnarkomaaneja 😁).
Se ei kuitenkaan ole näin helppoa. Annan esimerkin: Perhe. Mitä sanasta tulee mieleen? Sosiaalinen yksikkö, johon kuuluu puolisot, lapset ja lemmikki omakotitalon pihassa. Puolisot ovat mitä todennäköisemmin mies ja nainen. Emme anna mielessämme perhe-titteliä lapsettomalle pariskunnalle eikä pitkän pöydän ympärille kokoontuneelle sukulaisporukalle neljässä eri sukupolvessa.
Tämä tuli mieleeni kirjoittaessani perhe-blogeista. Perheblogi yleensä sisältää vauvan ja uupuneen äidin sotkun keskellä, jonka taustalla mies juo kaljaa pötkötellen sohvalla ja katselee jalkapalloa TV:stä. Jos tämä kuva ei toteudu, kämppä on siivottu ja mies on pystyasennossa, niin se on lifestyle-blogi 😂.
Aina voi oppia jotain uutta.
Referenssit:
- Kuin kaksi marjaa – Kaksi- ja monikielisten lasten varhaisiän kielten kehitys
- Koulu maailmalla
- The TEFL Org | Accredited TEFL Certification
Kuvitus: Happy Color®
Mua harmittaa, kun en opiskellut kuin pakollista ruotsia ja englantia. Kansanopistossa opiskelin vähän aikaa venäjän alkeita ja kreikassa vaihtariaikana muutaman lyhyen kurssin kreikkaa.
ai kauhistus mikä matka perheblogista on lifestyle blogiin! xD kategorioin oman blogini perhe-lifestyleksi: uupunut äiti löytyy(löytyi), vauvaa ei tällä hetkellä, mutta pienet lapset kuitenkin ja kodin kaaos on tasapuolisesti sekin välillä hyvin hallittua ja välillä katastrofi jonne ei mummoa kutsuta kyläilemään…. mieskin viihtyy nykyään sekä imurin varressa että omissa harrastuksissaan silleen sopuisasti että koko perhe voi aivan hyvin 😀
Uuden oppiminen on kyllä hauskaa! Mie aloitin pitkän kotiäitiyden jälkeen työt peruskoulussa ja en olisi ikinä uskonut osallistuvani vapaaehtoisesti mm. kertotaulukokeeseen! on myös ihan mahtavaa huomata miten joskus kauan sitten opitut asiat löytyy jostain tuolta muistin sopukoista 😀
Kielet on aina kiinnostaneet mua tosi paljon. Jossain vaiheessa luulin, että ranskan opiskelu on mennyt ihan hukkaan, mutta kyllä sitä kuitenkin jotain muistaa ja olen huomannut miten hyvä on, että on esim. opiskellut romaanista kieltä, koska silloin ymmärtää jotain muistakin romaanisista kielistä.
Erilaisten kielten, erityisesti eri kieliryhmään kuuluvien, opiskelu avartaa ymmärrystä omastakin kielestä. On se aina kiva osata myös jotain muuta, kun yhtä ja samaa kieltä.
varmasti kiinnostava aihe opiskella 🙂
Omakin kieli taipuu helpommin tiettyihin kuin taas osa ei mene ollenkaan. Lausuminen ei oikein toimi omassa suussa.