Asukkaana Portugalissa

Ensimmäinen vuosi Portugalissa on taputeltu. Tässä kohdassa kuuluu kirjoittaa kulttuurieroista ja maiden välisestä kuilusta elintasossa ja veden laadussa. Pakko myöntää, että Algarven auringossakin on pilkkuja, mutta ei lainkaan siellä, missä voisi kuvitella niiden olevan. Asukkaana Portugalissa

meidän reviiri
Ihmisen reviiri on oikeasti näin pieni

Millainen on Portugali asuinmaana?

Portugali asuinmaana on ristiriitojen kokoelma. Lämmin ilmasto, ihana luonto, sydämelliset ihmiset ja toisella vaa’an puolella – suuret tuloerot, köyhyys, paikoitellen kehno infrastruktuuri. Suurtuloisista enemmistö on edelleen ulkomaalaisia. Itse portugalilaiset raatavat niska limassa nostaakseen maansa EU:n vaatimalle tasolle. 

Kultakolmion alueella (Vilamoura – Quinta do Lago – Vale do Lobo) voi käydä katsomassa, miten kuuluu elää.

Vilamouran Marinasta parin kilometrin etäisyydellä näkee myös sen, miten kenenkään ei pitäisi elää. Köyhempi osapuoli hoitaa oman asuiympäristönsä niin kauniisti kuin pystyy siitä huolimatta, että se vaatii runsaasti hikeä ja verta. Rikkaruohojen haavoittamat kädet äidillä ja porkkana lounaaksi lapsen lunchboxissa ei ole mikään erikoinen näky. Siis kalliissa yksityisessä koulussa. En tiedä, kuin huonosti asiat ovat valtion kouluissa. 

Pikkuhiljaa meille, ulkomaalaisille, aukeavat myös muut Portugalin puolet, hyvät ja huonot. Suuri osa ihmisistä asuu suomalaisittain hyvin ahtaasti ja alkeellisesti. Täällä päin nurkkakuntaisuus on enemmän hyvä kuin huono asia. Portugalilaiset ovat avarakatseisia ja uteliaita ulkomaailmaa kohtaan, mutta täällä ensin autetaan naapuria ja vasta sitten apua lähetetään Afrikkaan, jos vielä riittää. 

Afrikkalaisia täällä on paljon (en nyt tarkoita mustia, mutta Afrikan mantereelta). He ovat vierastyövoimana farmeilla ja teollisuudessa. Heitä näkee fillaroimassa kauppaan ja takaisin, mutta ei useinkaan hengailemassa keskustoissa. Heillä ei ole aikaa siihen, pitää tehdä töitä. 

Ulkomaalaisia Portugalissa on hyvin paljon, niin kuin heille suunnattuja palveluitakin. Kaikki puhuvat englantia, vähemmän tai enemmän, eikä tähän mennessä mitään ole jäänyt tekemättä kielimuurin takia. 

Portugali on silti Euroopan turvallisimpia maita. Ökyalueita Portugalissa on suhteellisen vähän ja loput ihmiset elävät varsin keskinkertaisesti. En tiedä miksi täällä ei ole kovin paljon rikollisuutta: joko ei ole mitään varastettavaa tai sen takia, että jokaisen talon portissa on hälytin. 

Muuten ei tässä ole mitään valittamista: kaupoissa ruoka on hyvää ja edullista, aurinko paistaa ja nurmikko on vihreää tällä puolella aitaa. Vettä näkyy vain uima-altaassa ja linnut laulavat pihalla, kumpaakaan ei putoile taivaasta, ei vettä eikä lintuja.

Meillä kävi tuuri, että saimme elää karanteenin yli täällä eikä Suomessa tai Virossa. Täällä pääsi sentään ulos aurinkoon ja katsomaan merta, siellä olisimme joutuneet todellakin neljän seinän sisälle 5-6 viikoksi. 

Epämääräinen korona-tilanne lisää tietysti epävarmuustekijän kaikkiin elämän osa-alueisiin, muuten elämä täällä olisi yhtä pilvetön kuin portugalilainen taivas.
Asukkaana Portugalissa

Kulttuurieroista

Niitä ei juurikaan ole. Pikkuruisia eroja tervehtimistavoissa – Suomessa halataan, Portugalissa suudellaan ilmaa – ei ole järkevää laskea kulttuurieroiksi. Esimerkiksi Algarvessa, jossa tilaa per portugalilainen on muutenkin enemmän, kukaan ei tunge kovin lähelle. Porukka on etäinen ja varautunut, ihan kuin Suomessakin. 

Kaupoissa palvelu on asiallista ja ystävällistä. Myyjä, joka palveli meitä Helsingin Itäkeskuksen Bik Bok:issa (ihan suomalainen nuori nainen), ja Continenten infopisteen työntekijä, joka auttoi uusimaan tiskin sisälle pudotetun kanta-asiakaskortin (minulla ei ollut mukana passia eikä portugalilaista puhelinta), voivat huoletta vaihtaa paikkoja keskenään. Kukaan ei olisi huomannut eroa heidän ammattitaidoissaan. Toivottavasti hänellä on inhimillisempi työsopimus kuin se, mitä minulle on tarjottu. En ottanut sitä vastaan, koska mielestäni sen kautta olisin myynyt itseni orjaksi. Suomalainen (tai virolainen) työntekijä nauraisi päin naamaani, jos työnantajana tarjoaisin hänelle sellaista.

Samat kauppaketjut kummittelevat kaikissa ostareissa. Nekin vähät, jotka voi laskea portugalilaisiksi, myyvät enimmäkseen samaa brändikrääsää, mitä muutkin kaupat ympäri maailmaa. 

Asukkaana Portugalissa, kana, käsitelty
Kuva on käsitelty

Ruokakaupat myyvät paljon paikallista ruokaa. Heillä on runsaammat tuoretiskit kuin Suomessa yleensä (ja on vielä muutama kala- ja lihakauppa jäljellä yksityisten käsissä), mutta kanafileepaketin ulkonäöstä ei pääse päättelemään, missä maassa ollaan. Jos Portugalin lipun vaihtaa joutsenmerkiksi, kukaan ei huomaa mitään eroa (maussa on hienoinen vivahde-ero Portugalin hyväksi, samoin mureudessa).

Julkinen liikenne. Samanlainen kuin Suomessa: pääkaupunkiseudulla erinomainen, muualla olematon. Ilman autoa täällä ei oikein pärjää. 

Luonto on kaunis. Suomessa tallattiin Paimion polkuja (Paimion luontopolku ja muut Ulkoilureitit; suosittelen kumpaakin lämpimästi painon- ja stressinhallintaan), täällä Falésian rantaa ja ulkoilureittiä.

Jos mennään paikallisiin erikoisuuksiin, törmätään korkista tehtyihin tuotteisiin, lahjatavarakaupoissa myytäviin käsityöläistavaroihin ja viineihin. Suomessa ne ovat Muumi-mukeja, kuksoja ja saaristolaisleipää. 

Asiat, joihin tottuu seuraavalla viikolla

Portugalilaisten kesäisen antelias pukukoodi ei ollut mikään yllätys. Lämmintä on. Talvisin heillä on samat toppatakit päällä. 

Päivärytmin sanelee ilmasto. Talvisin portugalilaiset kyykkivät sisällä palelemassa samalla tavalla kuin suomalaiset ulkona. Silloin heitä näkee ulkona vain syömässä lounasta. Kesäisin täällä on sen verran kuuma, että ulos kannattaa mennä vasta auringonlaskun aikana. Ottaen huomioon, että yö jää varsin lyhyeksi, jos iltayhdeksältä syö päivällistä, niin siesta on tarpeen. Tosin, iltapäivällä ei muutenkin pääsee liikahtamaan, jos päivä on kuuma. Tämä kesä oli täällä päin aika lyhyt. 35C oli jotain kolmisen viikkoa, loput  25-28C, mikä on Algarvessa tosi viileää kesäksi. 

Byrokratia. Päälle päin katsottuna se on mutkikas, aikaa vievä rakennelma, jonka kanssa asioidessa dalai-lamakin saa hermoromahdukseen. Aika nopeasti kävi ilmi, että valtaosan asioita voi hoitaa netissä, paitsi siihen tarvitaan portugalilainen ID-kortti ja paikallisen kielen osaamista. Kiemurainen sääntöjen vuori on sitä varten, että paikalliset pääsevät halvemmalla, kuin turistit: monimutkainen verovähennys- ja etujärjestelmä, NIF sekä kanta-asiakaskorttien vuori.

Terveydenhuolto. Se toimii ja ei toimi. Portugalin virallisena asukkaana kaikki julkiset palvelut ovat saatavilla (jos henkilö kuuluu terveysjärjestelmän piiriin). Jonot ovat kuulemma pitkiä ja ensiavussa joutuu päästämään kaikkia verta vuotavia potilaita eteensä. Meidän oman kokemuksen mukaan, ensiapu toimii kiitettävästi, muihin julkisiin palveluihin meillä ei ollut asiaa. Yksityinen puoli toimii kuin sveitsin kello, suunnilleen puoleen hintaan suomalaisesta. Vakuutus on hyvä olla, ei pelkästään EU:n sairasvakuutuskortti. 

Hanavesi on Portugalissa ihan juomakelpoista, mutta kukaan ei viitsi sitä juoda. Eli raahataan pömpelit kaupasta. Hanavettä saa suodatettua vaikkapa mineraalivedeksi omassa keittiössä hintaan jotain 200-300€ + muutama kymppi per vuosi. Isommissa, uusimmissa taloissa on yleensä asennettu vedensuodatusjärjestelmä. Sinänsä mikään ongelma ei ole asentaa suodattimet mihin vaan keittiöön, mutta jostain syystä niitä on edelleen aika vähän. 

Veden makuerot johtuvat suurimmassa osassa tapauksista koostumuksesta, eikä niinkään kloorista. Klooria juomavedessä on jokseenkin saman verran aina (EU direktiivi). Algarvessa vettä pidetään kovana (= sisältää runsaasti kalkkia ja maistuu liidulle) ja siksi ei niin hyvänä juomavetenä. Olen 25 vuotta elämästäni juonut huomattavasti vahvemmin kalkkeutunutta vettä. Olen edelleen elossa. Uskallan väittää, että paras hanavesi oli Puolan Zakopanessa, ihan kuin lähdevettä joisi. Toiseksi paras oli Saksan Langenweissbachissa. Kolmanneksi Berliinissä…   

Asukkaana Portugalissa, Aldin parkkipaikka
Aldin parkkipaikka

Mikä yllätti toden teolla 

Ymmärrän, että lanttua ei kovin helposti löydy kaupasta, mutta että tilliä ei tunneta… Jouduin korvaamaan sen basilikalla uunilohta kokatessa. Onneksi kukaan ei valittanut.  

Netti ei toimi. Se oli paha takaisku. Halpa ei toimi, kallista ei edes saa joka paikkaan, kun optista kaapelia ei ole vedetty kaikkialle kaupungin laidoille. Tuo on jokin outous, koska virolainen rajoittamaton netti- ja puhelinliittymä, jota päädyimme käyttämään, toimii moitteettomasti samojen operaattorien verkoissa, joilla paikallinen netti tökkii. Vaikka se on suhteellisen hintava, emme pääse sen laadusta valittamaan. Kun puhelimen asentaa hot spotiksi, siitä riittää kolmelle läppärille ruhtinaallisesti dataa. Vaikka lähtisi toiseen maahan, liittymä seuraa mukana, ei mitään irtisanomisrulettia tai kahden vuoden sopimuksia johonkin rakennukseen sidottuna. Kun portugalilainen langaton netti saavuttaa ruuhka-aikoina ruhtinaallisen 2Mb/s nopeuden, meillä porskuttaa 50 Mb/s saman maston kautta. 

Rakennukset falskaa. Me olimme kyllä valmiina siihen, että vanhat rakennukset ovat asumiskelvottomia, mutta Portugalissa on paljon varsin uusia, vähän päälle 10 vuotta vanhoja taloja, joissa sukat pyörivät jaloissa talvisin. Mojovasta sähkölaskusta huolimatta.

Vuokrasopimus ei ole itsestäänselvyys. Sen pitää myös osata pyytää oikealla tavalla, ja siinä on oltava ote kiinteistörekisteristä (Registo Predial). Enpä tiennyt. Löysimme itsemme liristä muutaman kuukauden sisällä. Onneksi ratkaisu löytyi, vaikka jouduimme muuttamaan toiseen paikkaan keskellä karanteenia. Muutto on sujunut lopulta hyvin nopeasti ja joutuisasti. 

Rahastuksen makua. Välillä tuntuu, että kaikkia ulkomaalaisia pidetään joko Rockefellereina tai Joulupukkeina. Ymmärrän toki, että se on elinkeino, mutta en oikein jaksaa maksaa oikealle ja vasemmalle jokaisesta hengenvedosta. Ei edes neuvota kavereiden kesken. Laskin, että tapa lähettää asiantuntijan puheille vastauksena jokaiseen kysymykseen tarttuu ulkomaalaisiin noin 10 vuoden Portugalissa oleskelun jälkeen.  

Byrokratia on järjestetty niin, ettei ulkomaalainen pärjää itse. Kolmen kuukauden oleskelun jälkeen tulee rekisteröityä asukkaaksi johonkin Portugalin osoitteeseen, ja se on vasta ensimmäinen ongelma. Sen pääsee helposti ohittamaan monella eri tavalla, jotka kaikki maksavat. Vähän tavasta riippuen tarvitset edustajan, veroneuvojan ja kirjanpitäjän päästäksesi epäsuotuisten veropykälien alta. Se maksaa vähän lisää. Ulkomailla saatu tulo on Portugalissa ongelma, ja suomalainen eläke on nykyään yksi niistä päänvaivoista (ei koske meitä).

Ulkomaalaisille Portugali on kallis asuinmaa. Hintavien veroedustuspalveluiden lisäksi on paljon sellaisia piilokuluja ja hintaeroja, joihin on vaikea varautua etukäteen. Esimerkiksi, kaasun hinta voi vaihdella 0,50 – 5 euroon per kuutio, riippuen siitä, mikä firma on asialla ja miten jakelu on järjestetty. Sähkö ja vesi ovat nekin kalliimmat kuin esim. Suomessa, joten kulutusta tulee valvoa kotkana. Polttoaine on suhteellisen hintavaa, mutta silti kaikki ajavat. Ja paljon.

Jos nyt halkaistaan pilkkuja…

Niin eroja löytyy. Niiden etsimiseen menee vähän aikaa, tosin.

Ruoan laatu. Paikalliset eivät ikinä söisi samaa teollista jätettä, mitä Suomessakin myydään kaupoissa ihmisruoaksi. Täällä aika harva lihavalmiste lilluu epämääräisen värisessä kastikkeessa. Leipä ostetaan vastaleivottuna leipätiskiltä. Hedelmät ja vihannekset maistuvat hedelmille ja vihanneksille, ei heinille. Ravintoloissa ja tuoretiskiltä saa edellisenä yönä pyydystettyä kalaa, usein elävänä suoraan jäillä viilennetystä akvaariosta. Jos kaupassa tuoretiskiä ei ole, lihat ja kalat pakataan rasioihin, mutta siihen ei mitään säilöntäaineita tai marinaadeja lisätä. Grillaava isäntä maustaa sen itse. Todella, kaikkialla grillin ympärillä pyörivät ihmiset ovat miehiä.

Metalli- ja muoviroskis Vilamourassa, Asukkaana Portugalissa
Metalli- ja muoviroskis Vilamourassa

Kierrätys. Melkein jokaisen sekajäteastian vieressä on kierrätyspiste, jossa on kolme osastoa: muovi, lasi ja metalli, paperi. 

On kuulemma olemassa myös ruskea pönttö biojätettä varten, mutta en ole nähnyt sellaista käytännössä (täällä päin Portugalia). Biojätettä ei ilmeisesti jää kierrätettäväksi sen vertaa, että sitä pömpeliä tarvittaisiin. En tiedä, miten ihmiset hoitavat sen asian täällä, mutta siitä päätellen, että roskiksissa ei yleensä ole kansia eivätkä lokit tongi siellä muovipusseja, mitään syötävää sieltä ei löydy. 

roskikset rannalla, Asukkaana Portugalissa
Roskikset rannalla

Vaatteet ja huonekalut kierrätetään jättämällä ne roskiksen viereen. Yleensä iltapäivään mennessä kaikki on kierrätetty. Olen itse nähnyt, miten ihan normaalinnäköiset naiset lapsineen penkoivat roskiksen viereen jätettyjä muovipusseja. Pussit lähtivät matkaan mukaan. Siis, vaatekierrätys on myös olemassa, ainakin Vilamourassa yksityiskoulun vieressä. Rannoilla, kaupoissa, kaupungin kaduilla on joka paikassa neljäpäisiä roskiksia kierrätystä varten. Ympäristöoppi kuuluu myös koulun opetussuunnitelmaan. Toivottavasti nykyään Suomessakin.

Lemmikkieläimet. Eläinklinikoiden määrästä ja eläintuoteosastojen suuruudesta päätellen, lemmikit ovat Portugalissa aika korkealla perheen hierarkiassa. Vaikka ne kaikki ovat ilmeisesti rokotettuja ja leikattuja, niillä on huomattavasti suuremmat reviirit, kuin Suomessa. Kissat ja koirat (ja välillä kanit ja siat) juoksentelevat vapaina kaduilla ja pihoilla. Kissoja ulkoilutetaan myös valjaissa. Kulkukissoja tai koiria ne eivät todellakaan ole: niillä on pannat ja omat reitit, joita pitkin ne kulkevat päivittäin, eikä ruoka kelpaa. Se oli varsin positiivinen yllätys. 

Olen muutenkin sitä mieltä, että lemmikin kuuluu päästä neljän seinän sisältä yhtä usein kuin ihmisenkin. Tai useammin. Koiria suomessa ulkoilutaan säännöllisesti, mutta kissoja pidetään vankeina kotona. Se ei ole reilua. Eläin muuten ei jää auton alle ellei se ole kuuro. Tosin, lemmikkiä pitää kouluttaa ulkona liikkumiseen. Olemme todenneet useita kertoja täällä Portugalissa, kun eläin ylittää ajotien suojatietä pitkin. Ja kyllä, autoilijat pysähtyvät siihen.

Portugalissa on yllättävän paljon isoja ja keskikokoisia lintuja, mutta varsin vähän pieniä. Harjalinnut ja erilaiset rastaat käyvät nokkimassa matoja pihanurmikolla monta kertaa päivässä. Taas, varpusia ja sen kokoisia lintuja ei näy juuri lainkaan. Niiden harvalukuisuudesta ja pelokkaasta olemuksesta päätellen jokin haukkalaji lounastaa niillä harva se päivä.

Auringosta ja rasvaisista yksityiskohdista

Aurinkorasvojen hinnat yllättivät pahasti ensimmäisellä viikolla. Mietin silloin itsekseni, kuka hullu niitä siihen hintaan pystyy ostamaan. Aika nopeasti selvisi, ettei kukaan paikallinen hanki mitään kaupasta (ei ainakaan ilman kanta-asiakaskorttia). Koko elämä tapahtuu netissä. 

Täkäläiset britit vannovat Amazonin nimeen, minä taas suosittelisin käyttämään maan omia kauppoja. Olen tilannut pienimmistä ja isommista kaupoista, sellaisista, joilla on fyysinen myymälä ja ihan puhtaasti nettikaupoista. Lopputulos oli aika sama: joko postimies toi ovelle seuraavana päivänä tai hain itse DHL noutopisteestä (saman päivän aikana) oman valintani mukaan (noutopiste on 1.2 km koulusta). Näitä kauppoja olen päässyt hyödyntämään: Perfumaria Online NotinoPerfume’s ClubKuantoKusta, DVFRmáticaMASCARILHA.

Ulkomailta tilasin allbeauty.com:ista (My Shopping Directory – Omasta kokemuksesta). Toimitus kesti noin 12-14 arkipäivää, ja se oli puolet pidempi kuin Suomeen tai Viroon. Eli tästä päätellen, Portugalin postipalvelu suosii kotimaisia kauppoja ja palvelujen tarjoaja. 

*affiliatelink *affiliatelink

Asukkaana Portugalissa

Voiko elämisen järjestää säästeliäämmin?

Voi toki. Algarve on varmaan maan toiseksi kallein asuinalue heti pääkaupunkiseudun jälkeen. On se tietysti niin, että täällä pääsee asettumaan varsin mukavasti: kunnollisessa talossa merenrannan lähelle, edustettuna ja verottomana kaikin puolen. Monet ihmiset elävätkin niin. 

Ruoka on edullista (ainakin muualla kuin Lissabonissa) sekä kaupoissa että ravintoloissa. Valtion koulut ovat ilmaisia, jos ei ole pakkomieltä opiskella englanniksi. Huvit ovat myös varsin järkevänhintaisia: leffalippu ja popkorni 8-9 euroa. Parikymmentä euroa maksaa huvipuiston lippu per huvittaja. Upeat maisemat kuuluvat hintaan.  

Sisämaassa ja pohjoisessa elämä on huomattavasti edullisempaa, mutta siinä ei ole mitään hauskaa. Kuumaa, pölyistä ja meri puuttuu. 

Meiltä taas puuttuu pari-kolme miljoonaa, että elämä olisi hienosti järjestyksessä. Eli, ei muuta kuin sorvin ääreen. 

Asukkaana Portugalissa

Vesimaisteri – Vesimaisterin verkkokauppa 

Suodatuslaitteet kotitalouksiin

Household Waste Recycling in Portugal

DVFRmática 

KuantoKusta | Comparador de Preços e Compras Online

MASCARILHA – Artigos para Festas

Perfumes e cosméticos Online | Perfumaria Online Notino

Comprar perfumes online · Originais · Melhor preço | Perfume’s Club

Asukkaana Portugalissa

Appelsiininkukka 

Asukkaana Portugalissa

Asukkaana Portugalissa

Subscribe to our newsletter!

Asukkaana Portugalissa

Asukkaana Portugalissa

Ads
WordPress.com Jetpack Depositphotos

Yksi vastaus artikkeliiin “Asukkaana Portugalissa

Vastaa