Portugalin vuosi kuvissa

Ympyrä on sulkeutunut…

Nyt on aika jättää hyvästit Portugalille. Meidän Portugalin vuoteen on mahtunut paljon. Ehkä turhankin paljon. Vuosi oli monella tavalla opettavainen. Portugalin vuosi

Tässä vaiheessa on vielä liian aikaista sanoa, mitkä asiat ovat huonoja, mitkä hyviä. Joten kuvailen tätä aikaa ristiriitaiseksi. Oikeassa elämässä olisin sanonut että tilanne on epämääräinen.

En tykkää epämääräisyydestä. Elämässä pitää olla hyvin jäsennelty menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuuden suunnitelmat. Nyt meillä on vain nykyhetki. Emme osaa vielä suhtautua menneeseen millään tavalla. Eikä tuleva ole millään tavalla selvää. Yritetään elää vain nykyhetkessä.

Olo on haikea. Portugali on hyvin lähellä sydäntäni, vaikka vietimme täällä vain vuoden. On ilmeistä, että täälläkin on asioita, joita en tule kaipaamaan. Asukkaana Portugalissa. Ne ovat kuitenkin pikkuseikkoja enkä minä niihin enää palaa. Ne jäävät nyt taakse joka tapauksessa. Eniten haluan säilyttää muistoissani ne asiat ja hetket, joista tuli välttävästi iloa. Tulen kaipaamaan Algarven kaunista luontoa, aurinkoista olemusta ja iloisia ihmisiä. Aaltojen kohinaa, henkeäsalpaavan kauniita auringonlaskuja, äärettömiä rantoja, päihdyttävän tuoksuisia aroja, kukkien väriloistoa ja sinnikkäitä kasveja, jotka juurtuvat pystysuoraan rantatörmään uhaten painovoimaa.

Kaikkein eniten jään kuitenkin kaipaamaan ihmisiä. Täällä uudessa maassa, ventovieraana, elämä laittaa ihmissuhteet uuteen valoon. Pitää osata olla avoin ja vastaanottavainen, niin ne oikeat ihmiset tulevat luoksesi. Olen tavannut täällä mielettömän hienoja ihmisiä. Sekä ammatillisella että henkilökohtaisella tasolla.

En lähde väittämään, että kaverisuhteita on helppo solmia tässä iässä, jolloin ruuhkavuodet painavat päälle, tukiverkosto puuttuu ja kaikista haasteista pitää selvitä vieraalla kielellä. Ne harvat ystävyydet, joita olen täällä solminut, tulevat olemaan rakkaita ja ikimuistoisia. Toivottavasti näemme vielä joskus.

Tämä vuosi opetti, että elämä voi olla aivan erilaista kuin se, mitä kuvittelimme. Meillä oli tarkoitus reissata kahden maan välillä jatkuvasti, vähän kuin leipäkaupassa kävisi. Se ei tullut käymään niin. Kaverini häät, hänen lapsensa syntymä ja ristiäiset, Esan lapsenlapsen syntymä ja ristiäiset, – kaikki jäi väliin. Puhumattakaan monesta työajasta ja reissusta. Tuntuu siltä, että jouduimme hyllyttämään elämämme moneksi kuukaudeksi. Ehkä juuri siksi lähteminen tuntuu oikealta ratkaisulta, vankilan jälkeen maistuu vapaus.

Ehkä elämä vielä palautuu raiteilleen joskus vuonna 2022 jKr (siis, jälkeen Koronan 😁)