Koronavuosi: retrospektiivi

Tämä kirjoitus on yksi niistä lukuisista kirjoituksista, millä koronan vuosipäivää “juhlitaan”. Ne ovat meille bloggaajille se pakollinen terapiaistunto, jota käymme läpi kirjoittamalla blogiin. Koronavuosi.

Luku 1. Maaliskuu 

Koronavuosi retrospektiivi - Maaliskuu, koulutie

Se oli muistaakseni torstaina, maaliskuun 12. päivä 2020, kun Portugalin hallituksen jäseniä lääketieteen asiantuntijoiden kanssa olivat istunnolla klo 20 asti. Opetusministeriö odotti heidän päätöstään, joten hekin oli valvetilassa. Koulumme päättäjät ilmoittivat meille asiasta, mutta he eivät toki voineet ilmoittaa lopputulosta. Joten perjantaina 13. olimme lähteneet koululle sillä varauksella, että tulemme saman tien takaisin.

Näin kävikin. Virkistävä aamulenkki edestakaisin. 

Olo oli silloin outo. Emme osanneet pelätä, emmekä odottaa, että pari kuukautta muuttuu vuodeksi ja ehkä kahdeksi. 

Ohjeistusten, säädösten ja lakien tulva oli valtava. Tavallaan kaikki oli selvää, paitsi mikään ei toiminut niin kuin piti. Ihmiset ryntäsivät kauppoihin kuin viimeistä päivää. Mysteerisen vessapaperin hamstrauksen lisäksi, kaikki ruoat olivat viety kauppojen hyllyistä pois. 

No Comments

Läsnäolo: Ihmiskunta – Koko ihmiskunnan yhteistyötä tarvitaan

Koronavuosi Maaliskuu
Koronavuosi retrospektiivi - Maaliskuu, unikko

Koulu alkoi kaaoksella. Mikään ei ollut selvää, tekniikka petti sekä opettajien että opiskelijoiden puolella. Osaamista kenelläkään ei löytynyt heti kättelyssä. Onneksi parin viikon päästä alkoi koulussa loma. 

Yksinäisyys: Lapset

Läsnäolo: Lapset

Koronavuosi Maaliskuu

Meillä oli juuri silloin muutto kesken. Olimme päättäneet vaihtaa asuntoa. Marraskuusta asti olimme valittaneet  makuuhuoneissa kasvavasta homeongelmasta, mutta omistaja päätti aloittaa terassin remonttihommat juuri karanteenin kanssa samaan aikaan. Tilanne olisi ollut koominen: meillä olisi ollut valtava kattoterassi, mutta olisimme joutuneet olemaan sisätiloissa ja vielä kaikki ikkunat ummessa, koska käytäviä pitkin ramppasivat remonttimiehet. Sen lisäksi, että he purkaisivat homeisen mökin terassilla, melusaaste oli sitä luokkaa, ettei työnteosta eikä opiskelusta tullut mitään. 

Kauppojen kotiinkuljetuksille oli päivien jono, joten olisimme joutuneet käymään siellä itse. Vainoharhaisena desinfioin kaikki kahvat rappukäytävässäkin, koska en tiennyt, kuka niihin oli koskenut ja milloin. Silloin korona oli vielä niin tuntematon vihollinen, ettei oikein tiennyt, miten pitää olla.

Koronavuosi retrospektiivi - Huhtikuu

Karanteenin takia suurin osa kiinteistönvälittäjiä ei edes vastannut meidän viesteihin eikä ottanut puheluita vastaan. Meillä kuitenkin kävi tuuri, että sopiva kämppä löytyi juuri sellaiselta alueelta, mistä sitä etsimme. Se oli himpun pienempi kuin edellinen, mutta lämmin ja homevapaa. Isona plussan oli pieni oma piha. 

Uima-altaalle ei päässyt karanteenin takia, mutta se pikkunen vihreä läntti ja kaistale sinistä taivaasta olivat ikiomamme. Tämä asunto oli huomattavasti lähempänä rantaa, joten pääsimme välillä kurkistamaan alas merelle. Rannalle ei päässyt pariin kuukauteen, koska ulkonaliikkumiskielto oli voimassa. Sai mennä vain kauppaan, apteekkiin ja lääkäriin. Tai ulkoiluttaa koiraa. Koiraa meillä ei ollut. Rikoimme tosin vähän väliä lakia liikkumalla ihan vain ulkoilun takia rantatörmän viereisessä metsikössä. Siellä oli paljon muitakin ulkoilijoita ja hölkkääjiä, mutta ei niin paljon, että mitään ruuhkaa pääsisi syntymään. Hyvät 10 metriä väliä pääsi säilyttämään ohitustilanteissa. Maaseudulla kävellessä tuntui kuin olisimme olleet ainoat ihmiset maailmassa. 

Yksinäisyys: Ihmiskunta – Live Your Life

Luku 2. Huhti-Toukokuu 

Elämä pysähtyi kuin seinään. Täällä etelässä se oli näkyvämpää ja pelottavampaa kuin Pohjolassa, niin kuin ymmärsin. Täkäläisille ihmisille karanteeni oli isku vasten kasvoja: kaikki heidän rakastamansa perinteet ja käytännöt oli kertaheitolla leimattu vääriksi ja laittomiksi. Ei sitä kukaan toki ääneen sanonut, mutta fyysiset kontaktit, kuten poskisuudelmat sekä kahviloissa roikkuminen olivat yhtäkkiä muuttuneet sopimattomiksi, tautia leviämistä edistäviksi tavoiksi. 

Sen lisäksi toimeentulo oli uhattuna. Kauppa lakkasi käymästä, pörssit syöksyivät. Toki oli siinä tilanteessa myös voittajia. Näin jyrkkä rakenteellinen muutos ei koskaan tapahdu ilman uhreja. On aloja, joilla hinnat ja osakkeet nousivat pilviin, toisilla – romahtivat. En voi sanoa, että on kivaa olla töissä 24/7 ja koko ajan miettiä, riittääkö rahaa kaupassa käyntiin. 

Kotitoimisto 

KORONAVUOSI huhtikuu
Koronavuosi retrospektiivi - Kotikouu

Onneksi koulu alkoi sujua. Loman jälkeen koululta tuli kunnolliset ohjeet etäopiskeluun, tarkka päivän aikataulutus sekä lisenssipuoli oli hoidettu kuntoon. Hyvin nopeasti koululla onnistui parantaa suoritusta, ottaen huomioon, että asia oli aluksi täysin tuntematon kaikille osapuolille.  

Kotiopetuksen hyviä, huonoja ja yllättäviä puolia

KORONAVUOSI huhtikuu

Ensimmäiset 4-5 viikkoa meni ihmetellessä. Sitten alkoi pikkuhiljaa nuppia kiristää. Meidän omat ongelmamme kuulostivat jo silloin hyvin lapsellisilta, joten en viitsinyt koskaan valittaa. Mutta kismitti tietysti, että uima-altaalle ei pääse eikä rannalle, kyseessähän oli meidän ensimmäinen vuosi etelässä. Eli talvi kylmässä ja homepilkkuja kasvattavassa asunnossa oli takana, mutta juuri sitä, mitä varten tulimme Algarveen, ei saanutkaan 😂

Koronavuosi retrospektiivi - Toukokuu

Onneksi toukokuun puolivälissä taloyhtiön uima-allas avattiin. Kun kyse oli kolmen pienen talon rykelmästä, joissa suurin osa asunnoista oli lomakäytössä, kävijöitä oli kourallinen. Minä en tosin ihan usko, että klooratulla vedellä täytetystä uima-altaasta saa koronaa. Se olisi enemmän voinut olla muut yhteiset tilat, joissa vaara olisi ollut todellisempaa. Meillä ei ollut naapureiden kanssa mitään muuta yhteistä kuin autohallin kahva, autojakin siellä oli meidän lisäksi pari kolme. Jokaisella oli oma sisäänkäynti. Uimaan pääsi vuorotellen. Moikattiin  parkkipaikalta parvekkeelle, siihen sosiaalinen elämä rajoittui. 

Ulkonaliikkumiskielto purettiin toukokuun puolivälissä, joten pääsimme tallaamaan tuttuja metsäpolkuja laillisesti. Jokainen kivi oli siellä entisestään tuttu. Kuviakin minulle kertyi monta tuhatta samoista paikoista. 

Läsnäolo: Perheen kesken – Osa 2. Rakenteellinen

KORONAVUOSI huhtikuu

Meitä oli sentään kolme, meillä oli muita huolia kuin puuttuva sosiaalisuus. Albufeiran katuja kiersi auto, josta tarjottiin psykologisen avun puhelinnumeroa. Ihmisille, jotka eivät päässeet ulos moneen viikkoon ja olivat ongelman kanssa aivan yksin, karanteeni oli kova pala purtavaksi. 

Yksinäisyys: Vanhukset

Luku 3. Kesä

Koronavuosi retrospektiivi - Kesä

Toukokuun lopussa tartuntojen määrä meni sen verran alas, että poika pääsi kouluun vielä muutamaksi viikoksi ennen kuin kouluvuosi loppui. Kaikki juhlallisuudet oli toki peruttu, vuosi käärittiin kasaan miten pystyttiin. 

Silloin, kun koulu jäi välistä, tekemistä piti keksiä väkisin. Rannat avattiin vesiurheilijoille ja sinne sai mennä kävelemään, mutta ei uimaan vielä, koska rantavahteja ei voitu laittaa töihin. Onneksi Markus löysi itselleen tekemistä ohjelmoinnin opiskelusta. Muuten kaikki päivät näyttivät aina samanlaiselta. 

Poikkeustilanne vaikutti ihmisiin lamauttavasti. Se näkyi hyvin paljon katukuvassa. Vaikka rajoituksia oli purettu pitkin kesää, vahinko oli jo tapahtunut. Algarve, joka on merkittävän riippuvainen turismista, oli pulassa. Matkustusrajoitukset olivat yksi syy, mutta ihmiset vain pelkäsivät matkustaa. Sen verran kovaa koronakauhu oli iskostunut päähän.

Portugalin katukuva

KORONAVUOSI kesä

Kesäkuu oli lämmin. Kerkisimme jopa uida valtameressä pariin otteeseen, ennen kuin Algarven rannikolle iski kylmä aalto. Vesi kylmeni +17 C, joten se oma uima-allas oli ainoa lohtu. 

Kirjoitin silloin paljon. Se oli ainoa älyllinen asia, jota pystyin harrastamaan. En tiedä, mitä muuta olisin tehnyt sinä kesänä. Töitä oli muutama tunti viikossa. Blogi ja tärkeäksi pitämäni työ lasten parissa (etänä tietysti) pitivät minut pinnalla.

Elämää Coronacalypsiksen jälkeen 

KORONAVUOSI kesä

Työtilanne oli vasta se asia, joka tuotti harmaita hiuksia. Mikään vakuutusyhtiö ei mitään tietysti korvannut. Valtio teki ilmeen, ettei mitään ole tapahtumassa. Kaikista vaikeinta oli tehdä päätös, että nyt pitkään lomautettuina olleita ihmisiä joutui irtisanomaan. 

Koronavuosi retrospektiivi - Kesä

Elokuu alkoi ankeissa tunnelmissa. Näytti siltä, että tilanne ei ota parantuakseen. Töitä oli etsittävä sieltä, missä niitä oli. Löysimme itsemme tilanteesta ota tai jätä. Tallinna tai Lissabon?

Päätimme lähteä Maltalle.

Maailman paikka – karanteenin jälkeen

Luku 4. Syyskuu

Syyskuun alku meni järjestelyissä. Koulu alkoi kuun puolivälissä ja lista turvatoimia koronaa vastaan oli kilometrin pitkä. Se ei tosin kovin hyvin auttanut. Isossa koulussa silti sattui tartuntoja. Kaikki oheistoiminta oli poissa käytössä. 

Koronavuosi retrospektiivi - Syyskuu

Vaikeinta oli kertoa kavereille, että olemme lähdössä. 

Olen kärrännyt roskikseen omia reiällisiä kotivaatteita, joita olen kuluttanut ahkerasti puoli vuotta, vienyt kierrätykseen pojan pieneksi jääneet vaatteet, joista monia hän hädin tuskin kerkesi käyttämään. Olen tehnyt vuosia etätöitä, mutta en yleensä ole päästänyt itseäni sellaiseen rapakuntoon ikinä. Ulkonäkö ei ole nyt niitä kaikista tärkein asia, mutta kun se on kuitenkin merkittävä osa identiteettiä, minua harmitti, että en jaksanut huolehtia itsestäni. En fyysisesti enkä henkisesti. Muut asiat menivät edellä, vaikka ei nyt kovin paljoa oikeaa tekemistä ollutkaan. Huomasin, että puoli vuotta eristyksessä verotti omaa mielenterveyttäni aika tavalla, vaikka en halunnutkaan itselleni sitä tunnustaa.  

Koronavuosi retrospektiivi - Syyskuu

Nyt minulla oli kuitenkin jotain konkreettista tekemistä, ja se pelasti sinä hetkenä. 

etana

Pakkasimme auton ja lähdille korona road tripille. Onneksi lasinen katto on suhteellisen vahva, muuten tavarakasa olisi pursunut ulos autosta. 

Road trip 3597

Road Trip 3597 

Portugalin vuosi kuvissa

Luku 5. Loka-Marraskuu

Koronavuosi retrospektiivi - Lokakuu

Uuden viehätys sekä rajoitusten hetkellinen helpottaminen piristi syksyämme. Lokakuu oli lämmintä. Meillä oli paljon muuta ajateltavaa kuin korona. 

Blogi oli täyttämässä vuoden. Olen pohtinut paljon sitä, miten blogin ensimmäinen vuosi on mennyt. Miten se olisi mennyt ilman koronaa? En saa koskaan tiedä. Nevermind. 

Blogin ensimmäinen vuosipäivä

Koronavuosi – Lokakuu

Nevermind ja So What ovat lempisanoja englannin kielessä. Osittain sen takia, että olen ihminen, joka ei välitä takana palavista silloista. Osittain sen takia, että ne ovat minulle tärkeiden musiikkikappaleiden nimiä: P!nkin esittämä So What -kappale kuvastaa osuvasti omaa suhtautumista vaikeuksiin. Ja Nevermind on Nirvanan albumi, joka kertoo siitä, miltä se oikeasti tuntuu. Osaan minä muitakin englanninkielisiä sanoja 😁 

Diginomadius-kärpänen

Koronavuosi – Lokakuu

Onneksi luonto piti huolta siitä, että meillä olisi silmien iloa. Syksy oli lämmin. Uimaan pääsi pitkälle marraskuuhun. Sitten säät hiljalleen viilenivät.

Etelän Syksy 

Luku 6. Joulukuu

Meidän perheen joulu

Joulu on aina korkeiden odotusten aikaa. Meissä kaikissa asuu pieni lapsi, jota piilotamme syvällä sisimmässämme. Hän odottaa ihmettä tapahtuvaksi, vaikka aikuisina tiedämme, ettei sitä tule. Mutta, entäs jos sittenkin?

10 vuotta äitinä Malta 2020

Joulukuu on minulle hyvin merkityksellinen kuukausi. Poikamme on syntynyt joulukuussa. Hän oli täyttämässä 10 kaiken sen katastrofin keskellä. Vieraita hänen synttäreissään oli joka puolella Eurooppaa. Kuin kuninkaallisella 😃.

10 vuotta äitinä 

K-sukupolvi

Läsnäolo: Lapset

Koronavuosi – Joulukuu
Meidän perheen joulu

Jouluna harrastin samanlaista eskapismia, mitä suurin osa ihmisistä maailmassa. Olen pohtinut joululahjoja, jotka tukisivat kestävää kehitystä eivätkä saastuttaisi luontoa. Teimme jouluruoat, kävimme kuvaamassa hienoja valoilmestyksia, joilla gozolaiset koristelevat talojaan. Jotkut meistä näkivät vaivaa päästäkseen jouluna uimaan.

Joulu Gozolla

Vaikeita ekovalintoja 

Koronavuosi – Joulukuu
Koronavuosi - joulukuu

Vuosi on ollut outo. Olen tarpeeksi tervejärkinen ihminen ymmärtääkseeni, etten voinut odottaa vuodelta 2021 välitöntä ihmettä. Koronarokote on kyllä olemassa, mutta puuttuu se taikasauva, jolla sen saa koko maailman takapuoleen yhtä aikaa, kaksi kertaa kaiken lisäksi ja heti vaikuttamaan. Joo, tiedän, tämä piikki pistetään olkapäähän. Rokottaminen on pitkä tie joukkoimmuniteetin saavuttamiseksi, vaikkakin kaikkein turvallisin. Yhä vielä takerrutaan vanhoihin uskomuksiin ja korostetaan käsienpesun tärkeyttä. On jo kauan sitten todettu, että tartunta pintojen kautta on jokseenkin epätodennäköistä. Mutta kun se näyttää helpoimmalta, kunhan vain pesee käsiä. Ja maskeista ei viitsisi enää edes puhua.

Tunnelmia 2020 (Koronavuosi)

Luku 7. Koronakevät. Uusinta

Koronakevät 2021

Ja tervetuloa takaisin studioomme, jossa kuvataan katastrofileffa “2020”. Ai, oli se sittenkin 2021? Tänään, 15.3.2021, voimaan otetaan uusia rajoituksia. Ai Qala, ei Albufeira? Uusi maa, vanha valuutta. Deja vu. 

Malta Vs Korona

Koronavuosi – koronakevät
koronakevät 2021

Mietin sitä, kuinka paljon ihminen pystyy kestämään. Olisin jo halunnut katsoa jonkun muun leffan kuin Coronacalypsys. Eikös Netflixillä ole muuta ohjelmaa? Ai, Netflix on jälleen kerran jumissa? Eli en pääse vielä vaihtamaan kanavaa, pakko katsoa tämä katastrofileffa loppuun. Toivon kuitenkin, että päähenkilöt selviävät loppuun asti, vaikka jokin raaja puutuisi. Kunhan huumorintaju olisi tallessa.

Maailma muuttuu. Pysyvästi tai väliaikaisesti? 

Koronavuosi

coronacalypsis Archives (KORONAVUOSI)

Koronavuosi

Aiheesta muualla:

KORONAPANDEMIAN VUOSIPÄIVÄ – NÄKYYKÖ JO VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ…Marjon matkassa 

vähän perspektiiviä ***keleTahdon Asiat 

Edustusrouvan päiväkirja – eli tarinoita kiertolaisperheen arjesta maailmalla

Portugal: Coronavirus (COVID-19) State of Emergency

P!ink – So What – Youtube Music

Koronavuosi

2 vastausta artikkeliin “Koronavuosi: retrospektiivi

Vastaa