Yleisvaikutus
Minulla on sellainen käsitys, että Suomessa yleisölle ei oikein auennut, millaiset karanteenirajoitukset olivat käytössä pahiten kärsineissä maissa. Ihmiset oikeasti joutuivat olemaan neljän seinän sisällä kaksi kuukautta. Monet vanhemmat kansalaiset pääsivät hakemaan ruokakassit ulko-ovelta tai vilkuttamaan naapureille tai sukulaisille parvekkeelta. Jos naapureita/sukulaisia oli tarjolla.
Selvisimme omasta karanteenista Portugalin Algarvessa. Turismilla elävä maakunta ei ole kovin varakas, vaikka kiiltokuvasta pidetään huolta. Fasaadia pidetään kauniina vieraita varten, mutta arki saattaa olla varsin karu. Vaatimattomasta palkkatasosta huolimatta, asumiskulut ei ole muuta Eurooppaa matalampia. Osittain syy on poliitikassa, osittain juuri turismissa. Puolet Algarven lomakiinteistöistä on ulkomaalaisten omistuksessa. (Has Portugal killed the goose that lays its Golden eggs?)
Albufeirassa karanteeni näkyi vahvasti katukuvassa: autiot kadut, aavemaiset tyhjät hotellit, partioivat poliisit, ihmiset maskeissa kiirehtivät oman katon alle suojaan. Kaduilla kiersi auto, jonka kaiuttimissa pyöri kehotus pysytellä kotona ja soitella psykologisen avun numeroon, jos seinät alkoivat kaatua päälle. (Äänentoiston laatu oli autossa muuten hämmästyttävän hyvä – E.H.).
Portugali, erikoisesti sen eteläosa, on päässyt suhteellisen helpolla, jos laskee tartuntojen määrä. Mutta rajoitukset olivat voimassa koko maassa tasaisesti: ulos sai mennä vain kauppaan, apteekkiin ja lääkäriin, poliisi partioi rannat ja kaupungit hätistellen kävelijöitä koteihinsa. Koiraa sai ulkoiluttaa, tietääkseni jokseenkin omassa pihapiirissä. Välillä kuntien rajat laitettiin kiinni, jos suurempi vaellus oli tiedossa (kuten Pääsiäisenä).
Porukka hiiviskeli metsissä vältellen poliisia, että pääsisi edes hetkeksi ulos. Kämpät täällä päin maailmaa ovat yleensä pikkuruisia, tai sitten isossa talossa asuu 3-4 sukupolvea yhtä aikaa. Tai useita kämppiksiä (Living without space – The Portugal News).
Meidän kämppä sijaitsi kaupungin laidalla, joten pääsimme suhteellisen vaivattomasti metsään piiloon, ainoat vastaantulijat monen tunnin lenkillä olivat usein kissat ja lampaat. Se on jokseenkin urbaani luonnon ulkoilualue, hyvin suosittu paikallisten keskuudessa. Korkealta kalliolta näkyy hienosti merelle. Pitkin poikin tallatut polut ovat helppokäyttöisiä, vaikka alue on selvästi täysin luonnollisessa kunnossa. Kunhan ei putoa jyrkänteen reunalta alas rannalle, muuten siellä on turvallista. Sieltä suurin osa karanteenikuvistani onkin peräisin.
Poliisit partioivat rantoja, mutta ylös ne eivät kerenneet. Ei epäilystäkään, että tuo alue oli jätetty rauhaan tahallaan. Paikallisten asukkaiden tiheys Algarvessa on niin alhainen, että sinne metsään mahtuisi koko Albufeiran kaupungin ulkoileva väestö kerrallaan, vaikka väliä olisi pidetty yli kahden metrin suosituksenkin. Kaupungissa on 40 357 (tilastot 2015) asukasta.
Portugalilaiset ovat lainkuuliaista kansaa. Karanteenin aikana ihmiset pysyttelivät enimmäkseen kotosalla. Autiossa kaupungissa oli aavemainen tunnelma. Suurin osa ikkunoista oli blinderien peitossa. Hotellit ja ravintolat verhottu ja kiinni.
Portugalissa on voimassa maskipakko kaikissa julkisissa paikoissa, kuten kaupat, palvelut ja huollot, virastot, ravintolat ja julkisliikenne. Ihmiset käyttävät maskeja kiltisti kaikkialla, jossa ne ovat pakollisia. Joskus sielläkin, missä ei tarvitsekaan. Toiselle puolelle katua vaihdetaan heti, kun on ihmisiä tulossa vastaan, jos suinkin on mahdollista.
Rannat
Algarvessa on niin paljon rantoja, että social distance täällä lähentelee 10 metriä eikä suosittua 1.5-2 m. Voi olla, että turistisesonki tulee myllertämään täkäläisen rantakulttuurin, mutta tällä hetkellä mitään ongelmia pitää etäisyyttä kanssauimareihin ei ole.
Lissabonin ympärillä tai pohjoisessa tungosta voi olla lisää (Crowds flock to Portugal’s beaches as government eases lockdown)
www.visitportugal.com tarjoa kattavaa tietoa tämän hetken tilanteessa. Ihan siinä tapauksessa, jos lentoliikenne lähtee käyntiin, ja tulee fiilistä käydä täällä päin maailmaa kääntymässä.
Taloudellisesti
Ihan kaikki kaupat ja ravintolat eivät vielä jaksaneet avata oveansa. Siltä vähän tuntuu, että osa palveluista ei meinaakaan avata. Tai ei pysty. Taloudellisista avustuksista huolimatta, joillekin yrityksille kahden kuukauden seisominen kävi ylivoimaiseksi. Lomasesonki tulee olemaan aika laihaa tänä vuonna.
Portugalissa sentään ammattiyhdistykset heti kirjoittivat hallitukselle tukiaisten perään. Avustettavien jono on kilometrin pitkä, Turismin Liitto ensimmäisenä käsi ojossa. Rahaa ei kovin paljoa ole, mutta se jaetaan jokseenkin tasan. Palkka-avustuksia on noin 60% palkasta, mutta vain 3 kuukauden ajasta.
Niin kuin ymmärsin, pahiten kolhuja saaneiden maiden hallitukset (Italian, Espanjan ja Ranskan) jättivät pikkuihmisiä kärvistelemään omissa oloissaan. Korjatkaa, jos olen väärässä. (Italian tilanteesta olen lueskellut täällä: Heidin Italia)
Turvallisuus ja Kaupanteko
Portugali on Euroopan turvallisimpia maita (nr. 2., heti Islannin jälkeen). Sekä yleisesti että terveyden kannalta. Se oli yksi syy, miksi tänne halusimmekin.
Voi olla, että terveysviranomaiset valvovat kotkana hygieniavaatimusten noudattamista, mutta enemmän vaikutusta lienee sillä, että kaikille (paikallisille) tarkoitetuissa kaupoissa ja ruokapaikoissa ylistetään kotimaisuutta ja tuoreutta. Kotimaisuus ja tuoreus ovat kauppiaille kunnia-asia. Isotkin marketit panostavat siihen. Esimerkiksi Continentesta saa aikakauden kori myös kotiin tilattuna. Algarven paikallinen ketju Apolónia erikoistuu paikallisiin tuotteisiin. Pingo Doce supermarketissa on mahtava kalatori.
Poliiseja on hyvin näkyvissä, mutta ne eivät sekaannu niin kauan kunnes todella on tarvetta. Karanteenin aikana oli tapaus, missä kaksi turistia oli joutunut putkaan yleisen järjestyksen rikkomisesta. He olivat juomassa kaljaa kadulla aamuneljältä, kun karanteenirajoitukset olivat voimassa. Porukassa oli kolme-neljä äijää, joten rikkomukseksi tuli kokoontumiskielto. Tuollaiset uutiset ylittivät uutisointirajan Albufeirassa.
Quarteirassa karanteenin aikana rantabulevardilta häädettiin ihmisiä koteihinsa, koska porukkaa oli liikaa.
Toisaalta, portugalilaisten friikkimäinen hygieniasta huolehtiminen kaikissa yleisissä paikoissa tekee oloni turvalliseksi. Korona vain korosti heidän siivoamisintoansa. Missään paikassa ei rikota hygienia- ja siisteyssääntöjä. Jos paperilla lukee 1.5-2 m väli, pöydät laitetaan 2.10 m väliin. Maski naamaan – sitten kaikki on maskeissa. Käsidesi – kaksi pulloa molemmin puolin. Kauppaan ei pääse enemmän asiakkaita kerralla, mitä määrätty per neliö – porttivahti laskurin kanssa laskee ihmisiä, kliks-kliks.
Myös (oikeanlaisesta) maskien käytöstä huomioidaan herkästi. Näin, että asiakas rupesi riisumaan maskiaan kaupan kassalla. Häntä oli käsketty laittaa rätti takaisin saman tien. Kohteliaasti ja hymyilen (oletan äänensävystä, että kassatyöntekijä hymyili, eihän sitä näkynyt maskin takaa).
Kaupungit jakavat maskeja asukkaille ilmaiseksi (ainakin Algarvessa), poliisit opastavat ihmisiä rannoilla ja puistoissa.
Ai niin, rantavahteja. Niiden tiheys Portugalin rannoilla on omaa luokkaansa. Veikkaan, että pelkästään Falesian rannalla niitä on parikymmentä. Ilmeisesti hyvin suosittu kesäammatti. En tiedä, mitä he tekevät talvisin.
Maarajat Espanjan ja Ranskan kanssa ovat kiinni ainakin heinäkuun 15. päivään asti. Niin ainakin ymmärsin Portugalin presidentin ärhäkästä vastauksesta.
Lentoliikenteen pitäisi myös käynnistyä kohta puoliin, mutta en vielä bongannut ensimmäistäkään lentokonetta tähän päivään asti.
Bussit kulkevat säännöllisesti, tosin tähän mennessä olen bongannut sisällä yhden ihmisen.
Kaupat
Ruokakaupoissa hygieniakäytännöt vaihtelevat jonkin verran, mutta yleistaso on vaikuttava. Pakolliset asiat, kuten maskit ja käsidesi, ovat tukevasti paikallaan. Loput vähän sovelletaan. Aldissa kassanpitäjät pesevät desinfiointiaineella tiskin ja korttikoneen jokaisen asiakkaan jälkeen. Continentessa – ei välttämättä. Tosin, tänään kassatyöntekijä pesi kaiken juuri ennen meidän vuoroa. Lienea syynä edellinen asiakas, joka rupesi riisumaan maskiansa jo kassalla.
Huomasin, että oma suhtautuminen ratkaisee. Jos itse pysyy asiallisena ja noudattaa kaikkia voimassa olevia sääntöjä, palvelu on hyvin asiallista ja ystävällistä. Silloin, kun paikalliset huomaavat, ettemme ole ihan vaan turisteja ja kunnioitamme paikallisia tapoja, suhtautuminen paranee entisestään. Sen huomaa heti paikallisen supermarketin kassalla.
Jatkuvaan kanssakäymiseen tottuneille ihmisille uusi elämänjärjestys on silminnähden epämukavaa. Kun poskisuudelmat jäävät väliin, portugalilaisista tuli vieläkin melankolisempia.
1.6.2020 kauppakeskuksissa oli ensimmäinen kauppapäivä karanteenin jälkeen. Porukka oikein jaksoi jonottaa kauppoihin. Mielestäni nettikauppa on Portugalissa varsin kehittynyt, mutta ilmeisesti ihan kaikkea sieltä ei saa. Minä onnistuin saamaan verkkokaupoista kaikki, mitä tarvitsin ennen ja jälkeen karanteenin.
Algarvessa nimittäin ilman karanteeniakin on varsin vaikea shoppailla. Suurin osa kauppakeskuksia sijaitsee kaupungin ulkopuolella ja niitä on harvakseltaan. Kaupungeissa (Albufeirassa, Portimaossa ja Farossa) kauppoja on paljon, mutta suurin osa myy pelkkää turistikamaa ja rantatarvikkeita. Valikoimat vaihtelevat liikkeestä toiseen, ja voi hyvin olla, että jotain kenkäparia oikeassa koossa joutui hakemaan 50 km päästä ketjun toisesta toimipisteestä. (My Shopping Directory – Omasta kokemuksesta).
Hotellit
Hotellit ja majoitukset ovat vielä suurimmassa osassa kiinni. Niiden aukaisemista suunnitellaan, mutta tarkkaa tietoa ei ole vielä julkaistu. Ilmeisesti, yksityiset majoitukset pystyvät tarjoamaan palveluita aikaisemmin. Suurin osa tarjoaa majoitusta yhdelle perheelle kerrallaan kuitenkin.
Näin voi helposti käydä, että erillisten majoitusten suosio nousee entisestään. Harva korona-kammoinen turisti haluaa 500 hengen hotelliin. Arvelen, että isot hotellit joutuvat soveltamaan samaa ⅔ tai 50% kapasiteetin käyttöä, kuten ravintolat, kinoteatterit, teatterit ja areenat.
Joka tapauksessa, hotellibusiness odottaa lentoliikenteen palautumista.
Ravintolat
Adega TiCosta on yksi Albufeiran suosituimpia ravintoloita paikallisten keskuudessa. Se on aina täynnä. Eikä ole ihme: ruoka on niin tuore ja paikallinen kuin mahdollista. Kuvahetkelläkin siellä oli vain pari pöytää vapaina terassilla. Juuri niin harvakseltaan pöydät ovat sijoitettu, miten kuva antaa ymmärtää. Kaksi varattua pöytää ei mahtunut yhteen kännykkäkuvaan, vaikka kuin yritin. Ja maskin saa ottaa pois vasta silloin, kuin ruoka on kannettu pöytään.
Suurin osa ravintoloista, jotka avasivat ovensa toukokuun lopussa, ovat sisustettu yhtä väljästi. En tiedä, riittääkö heillä asiakkaita tällä tavalla.
Algarve elääkin niin, että kesän jälkeen joko juhlitaan tai itketään. Lomasesonki näyttää, mitä vuodesta jäi käteen ja elääkö sillä talven yli.
Työ
Kaikki työt, joita on mahdollisuus tehdä etänä, on määrätty kotitoimistoihin toistaiseksi. Osa posteista ja virastoista on vielä kiinni. Suurimman osan asioista pystyy hoitamaan netissä ja puhelimitse. Jos osaa portugalia.
(Working From Home; Kotitoimisto )
Koulut
Portugalin hallitus ei ole maininnut peruskoulujen avaamisesta vielä sanallakaan. 11. ja 12. luokat saavat käydä koulua maskeissa 18.5.2020 alkaen.
Päivähoitopaikat avattiin kaikille myös 18.5.2020. Ennen sitä vain hoitohenkilökunnan, poliisien, palomiesten ja kauppojen henkilökunnan lapset saivat käyttää päivähoitoa, erillisen anomuksen kerä.
1.6.2020 myös muut alle kouluikäiset pääsevät kouluihin ja kerhoihin. Sekä ryhmäaktiviteetit sallittiin.
Ainakin yksityiskoulu (CIV), jossa poikamme käy, päätti jatkaa etäopetuksella kouluvuoden loppuun asti (25.6.2020). Tänään tuli tiedote siitä. Mielestäni, päätös on hyvin viisas. Vaikka tässä koulussa ei ollut yhtään korona tapausta (hygieniasäännöt oli tiukennettu heti maaliskuun alussa), 500 oppilasta monta tuntia päivässä samoissa tiloissa… Riski on suurempi, kuin hyöty.
CIV:ssa etäopetus on järjestetty hyvin johdonmukaisesti. Lukujärjestys on tehty koulun puolesta, jota kaikki oppilaat joutuvat tavalla tai toisella noudattamaan. Zoomien lisäksi käytetään Classroomia, jonne päivän lopussa palautetaan tehtävät. Siellä tapahtuu myös arviointi. Eli, vanhemmat ovat hyvin perillä siitä, miten oma mukula edistyy opinnoissa.
Alakoululaista joutuu tietty ohjeistamaan ajankäytössä paljon, mutta muuta apua hän ei juuri tarvitse.
Teknisesti haastavin on juuri netin nopeus. Portugalissa, eritoten kuin vaikkapa Virossa tai Suomessa, netin saatavuus ja käyttökelpoisuus ei ole itsestäänselvyys. Eikä sen yhteensopivuus videokokoustekniikan kanssa. Käytämme vieläkin Viron nettiä, koska paikallinen on niin hidas, etteivät videot juuri pyöri.
Tiedotus
Sinänsä, Portugalissa tiedotus hoidetaan aika hyvin. Jopa sellaiset ummikot, kuin me, pääsevät hyvin perille ympärillä tapahtuvasta. On appsit, on nettisivut ja on ilmaiset paperijulkaisut (Albufeira-lehti tulee kerran kuussa joka postilaatikkoon).
Karanteenin aikana oli lähetetty tiedotteet tekstiviesteinä kaikille alueella oleskeleville riippumatta kansalaisuudesta ja operaattorista. Jotkut luulivat niitä linkkejä trolleiksi, koska lähettäjänä oli portugalilainen numero. Kyseessä oli kuitenkin THL:ia vastaava taho – Direção-Geral da Saúde (DGS).
PS. Viime Albufeira lehti tuli oikein maskien kera. Ja lentoliikenne on lähtenyt käyntiin 8.6.2020. Tosin, aika verkaisesti. Pari lentoa lähtee Farosta päivässä. Lissabonissa meno on varmaan vilkkaampaa.
Portugal pins economic hopes on early reopening of tourism
Portugal Begins To Reopen After Its Coronavirus Lockdown
How did Portugal manage the COVID-19 crisis so well?
10 Socially-Distanced European Beaches To Visit Post-Lock Down
Subscribe to our newsletter!
#Portugali, #Portugalinkatukuva #travel #karanteeninjälkeen #2020 #quarantinelife #postquarantine #life #COVID19 #coronacalypsis #lifeinportugal #beach #traveltopostugal #matkailu #falesia #adegaticosta #passaroazul #year2020
Yksi vastaus artikkeliiin “Portugalin katukuva”