Maailman paikka – karanteenin jälkeen

Karanteenin jälkeisiä oivalluksia ja ideoita selviytymiseen uudessa maailmassa.

Maailma yrittää palata arkipäivään. Ei se, että pandemia olisi selätty, mutta kriisin hintalappu uhkaa kasvaa vaarallisen suureksi. Joka tapauksessa, karanteeni on ohi.

Arki ei kuitenkaan ole entisellään. Rajoitukset ovat päällä ja pysyvät vielä pitkään. Toisesta COVID-19 aallosta puhutaan jatkuvasti. Muuttuuko katukuvamme pysyvästi?

Harvalle suotu ilo matkustaa, autiot kadut ja virtuaalimaailmassa elävä ihmiskunta on vain yksi ratkaisu. Toinen ratkaisu on sellaisen maailman luominen, jossa pystymme elämään turvallisesti, luopumatta kuitenkaan kaikesta ilosta. 

Vuosi 2020 tulee näyttämään, kehittääkö maailma immuniteettia koronavirusta vastaan.

Tähän mennessä epidemioiden ja pandemioiden kustannuksia on sysätty tyynen rauhallisesti työnantajan vastuulle (ja maksettavaksi). Työntekijöiden sairaslomat menivät työnantajan piikkiin. 

Rokotukset (jos niitä oli saatavilla) olivat vapaaehtoisia ja maksullisia. Pakollisia ja maksuttomia rokotuksia oli tarjolla vain murto-osalle kansaa. 

Korona-pandemia on ensimmäinen, jossa vastuu on valtioilla. 

Eli, ollaan historiallisten tapahtumien keskellä. Meistä moni on onnistunut syntymään niin, että vuosisadan lisäksi vaihdettiin vuosituhatta. Meidän aikanamme ensimmäinen ihminen kävi avaruudessa ja Kuun pinnalla. Tietokone ja Internet on keksitty. Ja nyt harjoitellaan maailmanlaajusta pandemiatorjuntaa Coronacalypksessa. 

Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen pandemia. Uudenlaisia viruksia, virusten mutaatioita, resistenttejä bakteereita tulee olemaan ihmiskunnan kiusana tulevaisuudessakin. Nyt on hyvä harjoitella. 

Koronavirus on sinänsä hyvä harjoituskappale. Sen korkean tarttuvuuden lisäksi, se on suhteellisen nössö: 2-3% kuolleisuus ei ole ihmiskunnalle kovin iso uhka ottaen huomioon ihmispopulaation elinvoimaisuuden. Tätä lausetta ei kannata ottaa sellaiseksi, ettei yksittäisellä ihmiselämällä olisi arvoa. Tässä puhutaan ihmisistä lajina muiden rinnalla. 

Koronavirus hyödyntää sivilisaatiotamme hyvin tehokkaasti. Se säilyttää tarttuvuutensa varsin hyvin meidän elinympäristössämme: suotuisissa lämpötiloissa (5-25C), kuivissa ilmastoiduissa tilossa ja kovilla (muovisilla) pinnoilla. Lentomatkailu auttaa sitä leviämään nopeasti paikkoihin, joissa on taatusti uusia, puolustuskyvyttömiä kantajia. 

Olemme varustautuneet hävittäjillä, armeijalla ja aseilla. Ilmeni, että turhaan. Tämänhetkinen vihollisemme on mikroskooppisen pieni ja olemme täysin puolustuskyvyttömiä sitä vastaan. Suojavarusteista tapellaan lentokentillä. 

Millaisia puolustuskeinoja pitää kehittää uudenlaisten virusten pysäyttämiseksi ja/tai leviämisen estämiseksi? Karanteenitoimia, varmuusvarastoja, sairaalakapasiteettia, tutkimuskeskuksia, infosysteemejä, varoitusjärjestelmiä, leviämistä enneltäehkäisevää teknologiaa – tehtävälista on pitkä. 

Olen futuristi. Olen sitä mieltä, että teknologian kehitys pystyy vastaamaan myös näihin tarpeisiin. Osa ratkaisuista on jo olemassa, osa odottaa vielä keksijäänsä. 

COVID-19 kriisi on aiheuttamassa aikamoiset aallot maailmanpolitiikassa. Saadaan nähdä, kuka siinä hukkuu ja kuka surffaa. On ilmiselvää, että globaali talouskriisi nostaa esille monet polttavat poliittiset kysymykset. Sotia on kuitenkin tuskin odotettavissa, ellei Venäjä ja Saudi Arabia rupea heittämään toisiaan öljyllä. Rahaa ei muuhun yksinkertaisesti riitä. Öljymagnaatit ovat kärsineen tappioita viime aikoina. Poliittisista syistä, tietysti (2020 Russia–Saudi Arabia oil price war).

Olen muutenkin sitä mieltä, että sota on vanhentunut poliittinen keino, vaikka sotimista harrastetaan vielä aika laajasti. Mielestäni, sotilaallinen varustautuminen ei tuo maalle eikä ihmiskunnalle lisäarvoa. Eritoten sotaleikit. Jos ei muuta, sotimisen COVID-19 on pysäyttänyt. Ainakin välirauhaan asti. Näyttää siltä, että ekonomiset pakotteet ja kriisit ovat huomattavasti tehokkaampi keino. Valitettavasti siviiliuhreja on talouskriiseissä yhtä paljon kuin sodissa. Se pikkuseikka vaan yritetään sivuuttaa.

Talouskriisi voi muuttaa koko maailman poliittisen ilmeen. Sinä aikana, kun Putin rentoutuu öljykylvyssä Salman Al Saudin kanssa, Xi Jinpingillä ja Trumpilla on maailma panoksena pokeri-pöydällä.   (Kiinan ja Yhdysvaltain jännitteet tulivat jäädäkseen – Pandemia voi kiristää suurvaltakilpailua). 

Tämän hetken lainsäädäntö ei ota huomioon mahdollisia koko ihmiskuntaa koskevia poikkeustiloja. Käytännössä se tulee tarkoittamaan konkurssien ja itsemurhien ryöppyä, koska sotatilanteessa, jonka kanssa tämän hetken poikkeustila rinnastetaan (force majeure), mikään vakuutusyhtiö ei ole velvollinen kattamaan kuluja. Valtio yleensä ei ole halukas lähtemään pelastamaan yksittäistä yhtiötä tai henkilöä vedoten poliittisiin ristiriitoihin. 

Tällä hetkellä kukaan ei vielä nostanut tätä kysymystä (Suomessa), mutta muualla Euroopassa asia kuohuttaa. Aalto saavuttaa Suomea Briteistä ja Italiasta viiveellä, kuten koronaviruskin teki. Tosin vaimeampana, kuten yleensäkin. Pakon alla, Suomen valtio voi suostua joihinkin lainsäädännön muutoksiin. Näin kävi vuoden 2008 kriisin jälkeen, jolloin EU:ssa tuli pakolliseksi valtion takaus yksityisiin säästöihin 100 000 euroon asti. 

Kaikkein eniten laki olisi kaivannut muutosta juuri yrityspuolella. Suomessa yrittäjyys on yksinäisten susien leikkikenttä, kun suurin osa isoista yhtiöistä on maanpaossa. Joko kokonaan tai emoyhtiöiden kautta. Nousukauden aikana työntekijöiden oikeuksia kannatti puolustella, kun tulos ja tase sen kestivät. Kriisin aikana taas työnantajia pitää suojella kuin uhanalaista lajia. Missä on Suomen Yrittäjien vetoomus hallitukselle?

Työsuhteet 

Tällä hetkellä laki ei ota huomioon mahdollisen poikkeustilan käyttöönottoa siviileille, pelkälle palvelusväelle. Työnantajalta odotetaan joustavuutta ja panostusta suojavarusteisiin. Mahdollisia kustannuksia yrityksille mikään taho ei korvaa. Se on jokaisen hallituksen oma asia, tuleeko käyttöön mitään tukipakettia tai ei. Käytännön asiat sovitaan paikan päällä. Usein silloin, kuin asioista on sovittu, on jo liian myöhäistä. Tässä tilanteessa työnantajien ja yrittäjien oikeuksia ei puolusta kukaan. 

Toisaalta, erilaisten psykologisten ongelmien varalta ei ole toimivaa lakia/ohjeistusta (To Work Or Not To Work – Koronakysymys). Työntekijät saavat itse kamppailla omien fobioidensa kanssa.

Uskon, että suurin muutos työlakiin silti tulee EU:n toimesta. Tällä hetkellä on vaan liian monta muuta hätää käsissä. 

Työkulttuuri

Kaikki muutos ei kuitenkaan ole negatiivista. Uudenlaisen työkulttuurin kehittyminen tulee hyödyntämään sekä työntekijää että työnantajaa. 

Suurin muutos on tietysti etätöiden yleistyminen (Kotitoimisto). Jotkut isotkin yritykset huomasivat etätöiden tehokkuuden. Esimerkiksi Twitter ilmoitti, että heidän henkilökuntansa saa jäädä kotitoimistoon pysyvästi (Twitter says staff can continue working from home permanently). 

Siellä, missä kotitoimistossa on selkeä taktiikka, töihin jääneiden käyttäytymiseen pitää kehittää uutta strategiaa: kättely on kielletty, halaaminen myös. Omaa kahvikuppia pitää vahtia kotkana, ettei kukaan koske siihen korona-kädellä. Nyt pikku-flunssa ei ole enää viaton kauneusvirhe. Kollegoiden syyttävät katseet eivät anna anteeksi sellaista. Ne työpaikat, joissa työntekijöitä ei pysty pitämään asiakkaista ja työkavereista erillään (esim. suurkeittiöt, vähittäismyymälät, palveluyritykset) vaativat uudenlaista lähestymistapaa. Suojavarusteet on yksi tapa. Toisia keinojakin on olemassa: itsepalvelu, suojapakkaukset, kutsulaitteet. Asiakkaina, meidän on opittava uusiin tapoihin. Kaikille se ei sovi.

Entistäkin palavampi kysymys on lastenhoito. Nuhaisia lapsia ei enää pääse tunkemaan hoitoon tai kouluun ja tämä on erinomainen opetus. Ihan turha vakuuttaa, ettei nuha ole korona-oire. Se voi aiheuttaa entistä enemmän syrjintää perheellisiä kohtaan. 

Ongelman voisi osittain ratkaista kierrättämällä työtehtäviä niin, että jokainen pystyisi tekemään jotain kotoa käsin. Esimerkiksi, kaupan työntekijä voi käsitellä nettitilaukset kotitoimistosta, jolloin  tilauskäsittelijä kerää ja pakkaa ne. Niin molemmilla olisi käsitystä toistensa tehtävistä. Tällainen järjestys edellyttää tietämystä ja luottamusta. 

Maskit ovat tulleet jäädäkseen. Asiassa trendi oli jo vuosia nousussa. Olemme jääneet tässä kehityksessä taakse. Oiva mahdollisuus muotiyrityksille. 

Coronamask MADE IN Finland – Home (Suomi)

FACEWEAR Facemask (Viro)

Olemme tottuneet tunnistamaan toisiamme kasvoista. Maskeja käytettäessä mikään kamera ei tunnista kasvoja. Jäljelle jäävät korvat, iirikset ja sormenjäljet. Passintarkastus itsepalveluna? Tekniikka on olemassa joka lähtöön. Olemmeko me valmiina siihen? 

COVID-19 pandemia aukkoja meidän tiedotus- ja turvasysteemeissä. Viime vuosisadan globalisaation kehitys oli niin nopeaa, että monet asiat jäivät huomioimatta. Metallinpaljastimet lentokentillä (80-luku), turvatarkastus (90-luku), turvaskannerit (2001-), lämpömittarit (2020-). Me opimme…

Nettikaupalle povataan entistä suurempaa tulevaisuutta. Se tie ei ole suoraa eikä sileää. Voittajina on jälleen kerran suuremman ketjut, joilla logistiikka on jo valmiina. Pienemmillä kivijalkakaupoilla on yhtä synkkä tulevaisuus netissä kuin kadullakin. Nettikaupan pitäminen ei ole helppoa eikä halpaa. Hyvä kauppa-alusta maksaa, ylläpitäminen on täysipäiväinen työ ja tuotekuvaus on oma taitolajinsa. Kaupassa pitää tarjota riittävästi erilaisia maksutapoja. Tavaraa pitää myös varastoida jossain, jos kyse on fyysisistä tuotteista. Mainostaminen maksaa… 

Yksi ratkaisu pienimmille kaupoille olisi yhteisöllisyys: katu tai ostari kerrallaan voisi yhdistää voimia ja perustaa yhteisen nettikaupan. Etuna olisi jo olemassa oleva näkyvyys ja kulujen osittaminen. Rajoitusten keskellä sellainen järjestely auttaa sekä saamaan lisää asiakkaita että rajoittamaan tai lyhentämään fyysisten kontaktien määrää.  

Nettikauppa, muuten, edellyttää aikamoista luottamusta asiakkaan ja kauppiaan välillä. Ihmiset eivät osta toista kertaa, jos tavara on kelvoton. En tarkoita toimimatonta tai kuljetuksessa vaurioitunutta kappaletta. Sitä varten on takuu. Tavaran pitää kestää käytössä.

Sen takia en osta enää H&M:sta. Eikä moni muukaan ilmeisesti. Ei ole ihme, että H&M kärvistelee talousvaikeuksissa. Heidän tavaransa on täysin kelvotonta. Kertakäyttöroskaa. Muutama vuosi takaperin esitelty Conscious Collection maksaa maltaita, yhtä paljon, kuin mikä vaan normaali laadukas tuote toisessa kaupassa. Paitsi, että siinä on edelleen ne 90% katetta. Sen takia en osta sitäkään. Ihan periaatteessa (Välttelen pikamuotia – Ekologisuus arkipäivässä). (My Shopping Directory – Omasta kokemuksesta)

Käytäntö osoitti, että tieteellinen tutkimus on yhtä tärkeää taloudelle, kuin teknologinen kehitys. Tai vaikkapa  jalkapallon maailmanmestaruus. Tai Tähtien Sodan blockbasteri…

Koronavirus on sinänsä aika erikoinen ilmestys. Suurin osa viruksista aiheuttaa hyvin samanlaiset oireet kaikille tartunnan saajille. Oireiden laaja skaala on sinänsä aika hyvä piiloutumisen keino, samaten kuin täydellinen oireettomuus. Vaikuttaa siltä, että elämäntavoilla on suuri merkitys siinä, kuinka paljon vahinkoa tämä virus pääsee aiheuttamaan kehossa. Perussairaudet ovat riskitekijöitä, kuten muidenkin virusten kanssa. Mutta miksi toiset perusterveet ihmiset taistelevat henkensä eteen viikkoja ja toiset ovat kolmessa päivässä takaisin jaloillaan, on edelleen mysteeri. 

Tällä kerralla medialla on huomattavasti suurempi rooli asiassa, kuin yleensä. Tosin, mediamyllerys nosti esille monia yllättäviä asioita. Ensinnäkin, datan keruu ja saavutettavuus sekä prosessointi kaipaa yhdenmukaistamista ja toimivaa lainsäädäntöä. On olemassa ohjeita, (esimerkiksi WHO:n jakamia), mutta niiden noudattaminen jää kuitenkin paikallisille hallituksille ja toimijoille arvottavaksi. 

Luotettavien ja ei-luotettavien tietolähteiden erottaminen toisistaan. Ikävä kyllä, media on nykyhetkellä itsenäinen voittoa tavoitettava yritys, jolle myyntilukuja on saavutettava vaikkapa viruspandemian kustannuksella. Sekään ei auta asiaa, että jokainen maailman yksilö pääsee vuodattamaan nettiin ihan mitä haluaa. Koska hypoteettisesti jokaisella maailman yksilöllä pitää olla pääsy Internetiin ja lukitaidot, siihen siis pyritään ainakin. 

Yllättävä seikka on luotettavien tietoa popularisoivien tahojen puute. Netistä joutuu pyydystämään ihmiskielellä kirjoitettuja artikkeleita, jotka käsittelevät uusimpaa tietoa. Niitä on vähän, edes maksullisissa julkaisuissa. Eli, tiede tarvitsee asianmukaista PR-toimistoa ja johdonmukaista julkisuutta. 

Kotitoimisto

Kotikoulu

Elämää Coronacalypsiksen jälkeen

Year 2020 Archives:

Elämä Coronacalypsiksen jälkeen

Kotiopetuksen hyviä, huonoja ja yllättäviä puolia

Kotitoimisto

To Work Or Not To Work – Koronakysymys

KORONA PÄIVITYS

KORONA PÄIVITYS 2 – Coronacalypsis