4513 km pitkä postaus – Euroopan halki autolla.
Euroopan halki

Tämä aihe on varmaankin yhtä vanha kuin maailma. Netti on täynnä Euroopan halki matkustavien blogikirjoituksia. Päätin kuitenkin, että kirjoitan matkastamme. Teen sen ihan itseäni varten. Kerrankin itsekäs päätös 🙂 Jos hyvä tuuri käy, saan paperille sanan tai pari, jota asiasta ei ole vielä kirjoitettu.
Matka oli suhteellisen pitkä, joten yhteen postaukseen en pystynyt mahduttamaan kovin montaa asiaa. Päätin tehdä sarjan lyhyempiä kirjoituksia, että niitä olisi helpompi lukea. Jokainen osa tulee käsittelemään vain yhtä matkapäivää.
Kirjoittajia on kolme. Jokainen perheenjäsen saa oma sanomansa esille jossain vaiheessa.
Aika: 1.9.2019 – 6.9.2019
Lähtöpaikka: Tallinna, Viro
Saapumispaikka: Albufeira, Portugali
Ajettu päivässä keskimäärin: 643 km
Keskikulutus: 6.7 L / 100 km
Kokonaismatka: 4513 km (kauppareissut ei sisälly tähän laskelmaan, eli ehkä 100 km tuli mutkia matkan varrella).
Työkalut:

- Opel Insignia Sports Tourer 2.0 Turbo 4×4 OPC-line 2018 (ostopaikka: Viking Motors, Tallinn); vuosihuolto oli tehty pari viikkoa ennen lähtöä, kilometrejä mittarissa 16th.
- Tele2 mobiilipalvelut (Tele2 Eesti).
- Samsungin kännyköitä Galaxy S7, Galaxy Note 9, Galaxy A7. Kaikki vesitiiviit.
- Google Maps
- Booking.com
- Prismasta haettiin uusi palosammutin, huomioliivit ja istuinkoroke (auton pakolliset varusteet vaihtelevat maittain: palosammutin, varoituskolmio ja ensiapupakkaus ovat EU:ssa pakollisia kaikkialla, mutta esim. istuinkoroke on Portugalin erikoisuus).
- tämä postaus EI SISÄLLÄ mainoksia, affiliaatteja eikä kaupallista yhteistyötä.
- lapsella oli paljon esiladattuja pelejä kännykällä, suosituimmat (hänen omasta mielestään) olivat: Will Hero, Armoured Squad ja Assembly Line.
Ajon aikana tein kuvia ja muistiinpanoja, mutta varsinaiseen kirjoittamiseen voimia ei riittänyt. Illalla kädet tärisivät eikä jalat kantaneet vaikka itse en joutunut olemaan ajovuorossa kuin 2-3 tuntia päivässä. Muutenkin, ajatukset ovat vaatineet jäsentelyä ennen kirjoittamiseen ryhtymistä.
Pari-kolme asiaa, jotka mainitsen heti:
- Vaikka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, suunnitelmat muuttuvat tien päällä aika tavalla. Kaikkeen ei pysty varautumaan etukäteen, eikä tarvitsekaan.
- Kuskeja pitää olla ainakin kaksi. Pitkillä tylsillä ajomatkoilla huomio herpaantuu nopeasti, mikä ei tietysti ole hyväksi turvallisuudelle.
- Rekkakujettajien ammattitaito avautui ihan eri näkökulmasta. Ne meidän YOOX:ista ja ASOS:ista ostettu kama täyttää moottoritiet ympäri Eurooppaa. Meno on aivan hullua. Ihme, että joku jaksaa ajaa ammatikseen. Respect!
Reitin suunnittelimme etukäteen, mutta jonkin verran se eli matkan varrella kuitenkin. Onneksi Maps on olemassa. Vuonna 2003 me ajettiin pitkin Ukrainaa tiekartaston kanssa. Se oli vasta seikkailua.
Meillä kävi tuuri sään kanssa. Lähtöpäivänä Tallinnassa oli viimeistä päivää aurinkoista. Sen jälkeen aurinkoa ei näkynyt kuukausiin.
Lapsen kanssa matkustamisessa on omat haasteensa. Onneksi Markus oli matkan aikana jo liki 8. Eli tarpeeksi hyvällä netillä ja kännykällä pitkästyminen oli estetty varsin tehokkaasti. Taukoja silti pidettiin noin parin tunnin välein, enimmäkseen pitääkseemme itsemme pirteinä. Pojallamme ei koskaan ole nälkää eikä pissahätää. Hän ei syö jäätelöä eikä karkkia. Eli matkaseuralaisena varsin helppo ilmestys. Tylsää hänellä on tosin nopeasti, ellei mitään tekemistä ole.
Varustetaso:
Autossamme on adaptiivinen vakionopeussäädin, joka pitää välin edellä olevaan autoon automaattisesti vakiona nopeuden mukaan. Automaattiset jarrut ja törmäyksenestojärjestelmä. Kaistaviivantunnistin eli kaistavahti, joka palauttaa keskelle ajokaistaa hyvin päättäväisesti. Jalankulkijan, pyöräilijän ja autojen tunnistimet, 360 asteen kamera, peruutustutka, ABS, EBS, ajovakausjärjestelmä, säädettävä alusta…
Automaattisesti kirkkauttaan ja valokuviotaan säätävät led-ajovalot, tuulilasiin projisoiva näyttöpaneeli, Ja mitä vielä… hierovat ja ilmastoidut nahkaistuimet muistitoiminnoilla, panoraamalasikatto…
Tosin, kädet on pidettävä ohjauspyörällä, muuten auto suuttuu. Eli, pidän yhden sormen ratilla. Muuta ei tarvitse.
Ihme kyllä, autoa ajaessa ei juuri nukuta, vaikka penkit ovat uskomattoman mukavat. Selkävaivaisena pelkäsin tuntikausien istumista, mutta se menikin paremmin kuin odotin.
Maps laskee reitin keskinopeudeksi liki 100 km/h, mikä on jokseenkin mahdotonta. Nykyään Euroopassa on harvakseltaan teitä, joita pääsee ajamaan esteettä ja vielä niin kovin. Meidän keskinopeudeksi tuli 82 km/h, mikä on sinänsä aika hyvä suoritus, ottaen huomioon, että välillä joutui köröttelemään kolmeakymppiä tietöiden alueilla, tai rekkojen perässä. Onneksi niitä 170-180 pätkiä vielä löytyi. (Mutta ei Saksassa).
Elikä, ei muuta kuin moottori käyntiin…
4513 km pitkä postaus – Euroopan halki autolla.
Sarjan kirjoitukset:
- 4513 km pitkä postaus – Day 1: Via Baltica
- 4513 km pitkä postaus – Day 2: Sisämaahan
- 4513 km pitkä postaus – Day 3: Pitka valkoinen puro
- 4513 km pitkä postaus – Day 4: Ranskan nurja puoli
- 4513 km pitkä postaus – Day 5: Kultainen keskitie ja yö luostarissa
- 4513 km pitkä postaus – Day 6: Moottoritie aurinkoon
- 4513 km pitkä postaus – Day 7: Uuden elämän alku
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.