DAY 6. KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ – MOOTTORITIE AURINKOON
- Miranda de Ebro, Espanja – Albufeira, Portugali
- 951 km
- 9t 20 min
Auringon polttama tie oli tyhjä. Pää oli tyhjä. Viimeinen reissun päivä oli käsillä.
Tarkoitus oli huitaista Espanjan ja Portugalin läpi niin kovaa kuin pystyi ja saapua määränpäähän hyvissä ajoin.
Taukoja pidettiin mahdollisimman vähän ja niin lyhyesti kuin pystyi.
Lounasta päädyttiin syömään McDonaldsiin, joka oli tosin hyvin espanjalainen ilmestys. Se avasi ovensa vasta klo 11 ja suurin osa istumapaikoista oli ulkona. Olimme ensimmäiset ja ainoat asiakkaat.
Ruokaa odotellessa seurasimme, miten siivooja-poika jynssäsi tuolien jalat pikkuisella harjalla.
McDonalds Calle Feria, Valladolid, Espanja
Taustalla näkyi valtava rakennelma, jonka pinta-ala oli suurempi kuin valtaosa suomalaisten kaupunkien keskustoja – Valladolidin RIO Shopping ostari ja IKEAn-myymälä.
Espanjan sisämaan paahteinen henkäys toi mieleen lapsuuden muistot. Ihmismieli on ihmeellinen. Espanjan eteläosan kärventynyt, metsäpalojen koettelema aro alkoi muistuttaa lapsuuden maastoja. Mietin itsekseni, että tässähän on oikein sielunmaisemani. Tuntui, että olen tulossa kotiin. Varmaan suurin osa suomalaisista kavereistani nauraa tässä kohtaa. Miten rusehtava kuiva aro voi olla kaunis? En tiedä. Mutta se on niin kaunis, että sydämeen koskee.
Route 66 – Autovia de la Plata (A-66)
Iltapäivään mennessä löysimme itsemme Route-66:sta. Ei sentään USA:sta, vaan Espanjan autobanasta.
Tiesitkö, että suomalaisena olet hyvin etuoikeutettu myös asuinpaikan suhteen? Joo, kesä on lyhyt ja kärpäset äkäisiä… Mutta se vihreys, järvien rannat, merinäkymät, lumiset kukkulat – koskematonta luontoa loputtomiin. Suurin osa maailman ihmisistä joutuu tyytymään alkeellisiin asuinoloihin ja karuun luontoon. Vettä on vähän. Lue: kaikki on kuivaa ja kärventynyttä. Se eteläinen hedelmien ja vihannesten runsaus ei tule helpolla eikä halvalla.
Silläkin hetkellä aro paloi. Paikoitellen liekit syöksyivät tielle. Yllä pörräsi helikopteri sammuttamassa metsäpaloja.
Espanjan läpi poljettiin niin kovin, että välillä taukojen välille tuli 160 km/h keskinopeuden pätkiä. Oikeastaan en tiennyt nopeusrajoituksista mitään, ajettiin siten, mikä tuntui hyvältä ja turvalliselta.
Melkein perillä
Portugalin rajalla pysähdyimme ottamaan kuvia. Kuvissa oli jonkin verran fiilistelyn makua, olihan kyseessä uuteen asuinmaahan tulo. Edellinen kerta oli vain paikkoihin tutustumista.
Piti soittaa majapaikkaan aikataulusta. Kävi ilmi, että olimme etuajassa, siivous oli hiukan enemmän kesken kuin olisi pitänyt. Edessä oli pienempiä maanteitä, joten mitään kiirettä ei enää muutenkaan olisi voinut pitää. Sateisen alkumatkan jälkeen Algarvesta tuli lohduttava viesti, siellä ei ole vettä näkynyt pariin kuukauteen muualla kuin uima-altaassa.
Portugalin rajanylitys
Sinänsä Portugalin tieverkosto on varsin kattava ja hyväkuntoinen. Kaikki isommat asutukset ovat hyvin yhteydessä toisiinsa. Tosin, halvalla niissä ei huristella. Jokainen moottoritie on yritys, jolla on omia voiton tavoitteita.
Maa on pieni (N-S n. 650 km ja E-W n. 250 km) ja muutama pääväylä hoitaa koko homman. Lissabonin ja Bragan välillä on A1:n lisäksi (joka on E1:n pätkä) useita muita moottoriteitä, kun asutus ja liikenne keskittyy Portugalissa niihin lääneihin. A2 on E1:n viimeinen pätkä, jolla pääse Lissabonista Albufeiraan. A6 Espanjan rajalta (Elvas) Lissabonin viereen. A22, joka menee Algarven päästä päähän (Lagos – Castro Marim).
Viimeinen mutka
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului ajaa Portugalin läpi järjestyksessä A6-A2-A22, eli Evora – Lissabon – Albufeira. Hylkäsimme sen. Se tekisi 65 km mutkan ja säästäisi meille 20 min aikaa. Ja meillä oli aikaa pari tuntia ylimääräistä. Päätimme lähteä eteenpäin pienempää (ja ilmaista) tietä pitkin.
Portugalin moottoritiet ovat suhteellisen kalliita, ainakin paikalliseen elintasoon nähden. Joten paikalliset tykkäävät huristella niillä pienemmillä ja kapeammilla teillä. Eli, Bemarit, Porschet, traktorit ja mopot – kaikki samassa kasassa. Kaaos on valmis. Portugalilaiset inhoavat sitä, kun turistit vielä tukkivat tiet omilla vuokra-autoilla. Tukkivat = ajavat nopeusrajoitusten mukaan.
Toisaalta, moottoriteitä ajetaan hyvin rauhallisesti siihen verrattuna, miten hienosti ne ovat tehtyjä ja hoidettuja. Yleensä huomattavasti alle 120 km/h rajoituksen. Tyhjää, sileä ja leveää tietä voisi ajaa vaikka 140-150 km/h ilman mitään vaaraa. Eikä ainuttakaan routavauriopomppua missään.
Kuitenkin Portugalin pahin ongelma ei ole ylinopeus, vaan sokeat risteykset ja monien ei niin alkuperäisten asukkaiden puutteellinen ajotaito. Sokeaksi kutsun risteyksiä, joita lähestyessä ei näe yhtikäs mihinkään. Siellä on yleensä peili, mutta se voi olla huurussa, aurinko voi heijastua siitä, sieltä voi olla tulossa mopo tai pikkuinen harmaa auto ilman ajovaloja. Silloin ei auta mikään muu kuin hivuttautua pikkuhiljaa tielle ja toivoa, että se toinen mahdollinen tulija osaa jarruttaa myös. Yleensä paikalliset tuntevat ne kohdat aika hyvin ja antavat toisilleen tilaa, vaikka ei kuuluisikaan.
Paitsi appelsiini-farmien ulkomaalaiset työntekijät, joilla ei näytä olevan minkään näköistä käsitystä siitä, että liikennesäännöt ylipäänsä ovat olemassa. Ne sivuuttavat kaikki: STOP-merkit, suojatiet, vilkut. Ajelevat ilman valoja tai heijastimia myös polkupyörillä pimeillä kujilla.
Portugalin läpi kulkeva kakkostie oli varsin hyvä ajettava ja yhtä tyhjä kuin moottoritie. Parin kaupungin läpi ajelu ei juurikaan hidastanut meitä. Vaikka ajoimme hyvin rauhallisesti, käytiin kaupassa matkan varrella ja kahvilla, olimme silti heti iltakuuden jälkeen perillä.
Seitsemältä kämppä oli valmis ja uima-allas houkutti enemmän kuin tavaroiden järjestely.
4513 ARCHIVES
DAY 1. VIA BALTICA
DAY 2. SISÄMAAHAN
DAY 3. PITKÄ VALKOINEN PURO
DAY 4. RANSKAN NURJA PUOLI
DAY 5. KULTAINEN KESKITIE JA YÖ LUOSTARISSA
DAY 6. KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ – MOOTTORITIE AURINKOON
DAY 7. UUDEN ELÄMÄN ALKU (OIVALLUKSET)
TRAVEL ARCHIVES
#roadtrip #travel #traveleurope #euroopanhalki #matkailu #4513 #viabaltica #espanja #portugali
Subscribe to our newsletter!
Yksi vastaus artikkeliiin “4513 km pitkä postaus – Day 6”