Day 4. Ranskan nurja puoli
- Langenweißbach, Saksa – Chalon-sur-Saône, Ranska
- 876 km
- 10t 9 min
Aamulla lähdimme ajelemaan sen verran aikaisin, että kerkeisimme Ranskaan asti samana päivänä.
Nürnbergin ja Stuttgartin pätkät olivat yhtä tylsiä ja ruuhkaisia, kuin edellisen päivän moottoritien pätkät. Se oli odotettavissa, mutta ajaminen sumassa pitkästytti silti.
Taukopaikat ja huoltoasemat siellä sijoittuvat harvempaan, mutta silloin ne ovat kuin pikkukaupunkeja, joissa on aivan kaikkea. Polttoaineaseman lisäksi on kauppa, ravintoloita joka makuun, ulkoilualue, lasten leikkipaikka, vessoja ja suihkuja. Monissa paikoissa myös lepopaikkoja kuljettajia varten. Ilmeisesti niitä huolletaan säännöllisesti, koska kaikki paikat loistivat uutuuttaan.
Hygieniavaatimukset ja liikuntarajoitteisuus on otettu huomioon pilkuntarkasti. Siellä pitää olla kokonainen siivoojien armeija pitämässä paikkoja siistinä, kun ajattelee sitä ihmisvirtaa, mitä yhdessä päivässä menee niiden huoltsareiden läpi.
Saksan taukopaikat sisänsä muistuttavat rakenteiltaan toisiaan, mutta niitä ilmiselvästi yritettiin personalisoida jonkin verran. Lounasta syötiin Pegnitzin lepopaikalla, jonka erikoisuutena oli kultakalalammikko.
Minulle on jäänyt vieläkin tavaksi katsoa leikkipaikat valmiiksi, vaikka Markus ei ole niistä kovin kiinnostunut enää vuosiin. Sen ikäiset pojat pelaavat nykyään Robloxia ja MineCraftia netissä. Nyyyh, missä on se söpö lapsukainen, jolle lasten leikkipaikka oli elintärkeä :)?
Aika monta tuntia oli vietetty niissä. Kaikki Suomenlahden laivojen leikkipaikat tunnettiin kuin oma taskut, kaikki Tallinnan leikkipaikat oli koluttu läpi ja Suomessa suunniteltiin reissut niin, että edes yksi paikka osuisi kohdalle. Ai, niitä kultaisia muistoja…
Tämän päivän 10 tunnin ajorupeamalla oli aika sekä sukeltaa muistoihin, että ajatella vähän tulevaisuutta. Ei pelottanut, mutta jännitti. Mitä perillä odottaa?
Levähdyspaikan Sindelfingen Wald (Sindelfingenin metsä) ravintolat on järjestetty samalla tavalla, kuin Euroopassa on tapana monissa paikoissa: istumapaikat ovat kaikille ravintoloille yhteiset. Pöytiintarjoilua ei ole, mutta tällä tavalla jokainen pääsee valitsemaan omat ruokansa siltä tiskiltä, mikä juuri nyt houkuttaa. Ruokatiskejä on yleensä useita, ja niitä on joka makuun.
Systeemi säästää monta hermojen kiristelyä ja helpottaa valinnan vaikeutta. Ruokansa pöytään osaa kantaa jokainen. Jos ei osaa, road trip ei taatusti ole sellaisen ihmisen lempiharrastus.
Kaunis ilma houkutteli syömään päivällistä ulos.
REITINVALINNAT ja arkipäivät
Lähempänä Sveitsiä tie muuttui kapeammaksi ja mutkaisemmaksi. Maisemat – mielenkiintoisimmiksi. Houkutus mennä Sveitsin läpi oli suuri, mutta hylkäsimme ajatuksen ajan puutteessa. Sveitsin vuorien läpi ajamiseen olisi mennyt niin kauan, ettei rajalle kerkeäisi ennen pimeää.
Saksan maaseutua
Ainoat pari kaupunkia, joiden läpi jouduimme ajamaan koko tämän matkapäivän aikana oli Ranskan puolella olevat Mulhouse ja Belfort. Muuten tie ohitti kaikki suurimmat keskukset niin, että niistä näkee vain hämyisen siluetin horisontissa.
Mulhouse
Belfort
Silloin, kun kyse on Ranskasta, mieleen tulee joko kuninkaallinen Pariisi tai loistelias Nizza. Vaihtoehtona loputtomat laventelipellot tai viinirypäletarhat.
Chalon-sur-Saône, paahteinen keskimaan kaupunki, oli kaukana kaikista niistä kuvista. Arkipäiväinen, laiskanpuoleinen elämä vierähti silmiemme edessä sinä ainoana iltana, jonka vietimme siellä.
Arkipäivässä on kuitenkin oma lumonsa, jota harva meistä osaa arvostaa. Se pieni hetki, jolloin voi vain olla ja nauttia siitä, että on olemassa. On terve. On elossa.
Kaupunki ei ole ihan niin epätoivoinen, miltä yksi ilta voi näyttää (15 Best Things to Do in Chalon-sur-Saône (France)). Ranska on hyvin suosittu turistikohde kauttaaltaan pitkälti syyskuuhun, jolloin eurooppalaisten lomat alkavat olla lopussa. Hotellit olivat miehitetty aika täyteen. Saimme onneksi ibis Chalon-Sur-Saone Europe Hotel:istä pienen huoneen suoraan tiskiltä. Huoneen erikoisuus oli paitsi huoltokeskukseen avautuva ikkuna, myös kylpyhuone, joka oli suunnilleen yhtä iso kuin huone itse.
Elämä kuihtui kaupungissa aika perusteellisesti heti seitsemän jälkeen. Kauppoja ei löytynyt kovin läheltä, ei edes rautatieaseman lähettyviltä. Ruokapaikat olivat lähinnä kebabeja ja pizzerioita. Luovuttiin jossain vaiheessa, ostettiin pojalle yksi hampurilainen kahvilasta ja lähdettiin hotellille nukkumaan.
Mikä minua ihmetytti katukuvassa kaikista eniten, oli se, että kaupungit oli päästetty nuhjaantumaan. Roskia oli kaikkialla pitkin käytäviä, rikkaruohot rikkoivat kadut. Tietysti minäkin katson Ranskaa aina Pariisi/Nizza-mittapuun mukaan. Vuoden 2001 ja vuosien 2006-07-08 Nizza-Cannes-Menton näyttivät upealta. Entäs nyt?
Aamulla käytiin ostamassa sapuskat Lidlistä aamupalaksi ja matkalle mukaan.
4513 ARCHIVES
DAY 1. VIA BALTICA
DAY 2. SISÄMAAHAN
DAY 3. Pitkä Valkoinen Puro
DAY 4. Ranskan Nurja Puoli
DAY 5. Kultainen keskitie ja yö luostarissa
DAY 6. Moottoritie aurinkoon
DAY 7. UUDEN ELÄMÄN ALKU (OIVALLUKSET)
TRAVEL ARCHIVES
#roadtrip #travel #traveleurope #euroopanhalki #matkailu #4513 #viabaltica #ranska
Subscribe to our newsletter!
2 vastausta artikkeliin “4513 km pitkä postaus – Day 4”