VIA BALTICA - 4513 km pitkä postaus - Day 1

DAY 1. VIA BALTICA

Tallinn, Viro – Kaunas, Liettua
577 km
8t 7 min

4513 km pitkä postaus Day 1 Via Baltica, kartta

Pakkaamisessa meni yllättävän pitkään. Meillä oli alunperin tarkoitus ajaa kahdella autolla, Insignialla ja vanhalla Transitilla. Paku kuitenkin irtisanoi sopimuksensa puoli vuotta ennen reissua.

Joten kaikki tavaraa, mitä saimme ottaa mukaan, piti mahduttaa Insignian takakonttiin. Yllättävän paljon sinne on mahtunut loppujen lopuksi. Tosin, kattoluukkua ei olisi voinut avata: tavarakasa olisi pursunut sieltä ulos. Joka kerta, kuin takakontin joutui avaamaan, piti arvata, mitä putoaa syliin.

Pojalle luvattu makuupaikka kutistui neuvottelujen jälkeen puolikkaaksi, toinen puoli istuimen selkänojasta laitettiin alas ja täytettiin tavaralla kattoon asti. Jossain vaiheessa pino antoi periksi ja poika piti kaivaa istuimeltaan esiin pudonneiden vaatteiden ja kassien alta. Kunhan hän näki puhelimen näytön ja käsille oli tilaa pelata, valituksia ei kuulunut.

Olin varannut ensimmäisen majoituspaikkamme etukäteen, ja se oli virhe. Periaatteessa meillä oli tarpeeksi aikaa päästä perille, mutta aikataulut petti heti alussa. Tie palautti maanpinnalle armottomasti.

Ensimmäinen rajapyykki

Tallinna-Pärnu väli meni vaivattomasti: tuttu tie, pitkät uudet moottoritiepätkät, kameroiden paikat tiedossa ja asiallisesti merkitty. Lyhyehkön tauon jälkeen Kaubamajakas-ostarissa, suhahdettiin rajan yli.

Minulle tuottaa vieläkin vaikeuksia tuo hassu tienpätkä, jossa ajetaan koko ajan kolmea kaistaa tässä järjestyksessä:

Latvian liikennekaavio, 4513 km pitkä postaus, Day 1 Via Baltica — Latvian liikennekaavio

Siis, koko ajan puoleksi pientareella ja ohittaen silloin kun vastaan ei tule toista ohittajaa. Piennar on tarpeeksi leveä, se ei ole ongelma. Mutta mistä tiedän, että kukaan muu ei lähde ohittamaan juuri silloin, kuin minä.

Sillä tien pätkällä on käytössä aika tarkat säännöt, miten homma toimii. Rekat siirtyvät sivuun heti sekä näyttävät vilkulla, pääseeko ohiittamaan: oikea – tie on vapaa, vasen – tie varattu. Vasen, vaikka tie näyttää tyhjältä – piennar on loppumassa tai siellä on jalankulkija/polkupyöräilijä. Rekka siirtyy silloin aika äkäisesti keskelle tietä, joten sitä vilkuilua kannattaa seurata kotkana. Mikä on kaikista ihmeellisintä, onnettomuuksia siellä on aika harvakseltaan. Harvemmin, kuin Tallinnan Bermudan kolmiolla.

Yleensä, matkustaessamme Riikan kautta, syömme hassuissa paikoissa. Yksi meidän lempipaikoista on PICA & GRILL. Vaatimattoman mökin sisälle piiloutuu mainio ruokapaikka.

Sillon, kuin meillä on enemmän aikaa, käymme Alfassa. Siellä vielä viime vuonna oli mainio kahvila/ravintola Double Coffee. Äsken törmäsin ilmoitukseen, että se on pysyvästi suljettu. Se kuulostaa oudolta, koska se oli aika suosittu aina. Ei kai COVID-19 vaikutuksia?

Tällä kerralla meillä ei olisi mitään mahiksia käydä Riikan kautta. Heti Baltezersin jälkeen tie umpeutui. Ruuhka-aika. Ajettiin 20-30 km/h kahteen tuntiin.

Heti, kun saatiin ohitettua Riika, ruuhkat hävisivät. Aikaa kuitenkin meni. Oltiin aika pahasti myöhässä.

Latvian ja Liettuan valtateitä käyttää niin valtava määrä ajoneuvoja, ettei niillä oikein pääse ajamaan. Via Baltica on niistä ehdottomasti suosituin.

LAMPEDZIAI ja aamuinen yllätys

4513 km pitkä postaus, Day 1 Via Baltica, Lampedziai apartment — Lampedziai Apartment, Liettua

Yhdeltä löydettiin perille majoituspaikkaan, Lampedziai Apartment. Pilkkopimeässä oli vaikea löytää oikeaa osoitetta. Omistajaa emme tavanneet. Hän ilmoitti vain, että ovi on auki ja avain on sisällä. Toivotti hyvää yötä ja mukavaa oleskelua.

Majoituksena oli juuri remontoitu huone omakotitalon kyljessä. Kolmas makuupaikka oli järjestetty hauskasti parvelle kylppärin yläpuolelle.

Aamulla selvisi, että kämppämme sijaitsee suositulla alueella kauniin järven rannalla. Talo sijaitsi miltei päätien varrella, oltiin vain eksytty pimeässä toiselle puolelle pihatietä. Toisella puolella valtatietä oli pikkuinen ostari ruokakauppoineen, josta aamulla sai tuoreet aamiaistarpeet. Maidon todettiin maistuvan samalta kuin Puolassa eli oudon sivumaun kera. Perheen miespuoliset maidon suurkuluttajat protestoivat äänekkäästi ja nuorempi kieltäytyi jatkamasta juomista jo ensimmäisen lasillisen loppupuolella.

Olimme katsoneet etukäteen, että kaikki majoituspaikkamme sijaitsevat jokseenkin tiemme varrella, mutta pois isoista kaupungeista. Kun meillä ei ollut tarvetta poikkeuksellisille parkkipaikkajärjestelyille, kämppien etsintä kävi helposti. Pakun kanssa niin helpolla emme olisi päässeet. Turvallisuuden vuoksi halusimme kuitenkin paikan, jossa auton sai käytännössä ikkunan alle, kuorman purkaminen yöksi ei olisi tullut kysymykseenkään.

Alue järven rannalla oli niin kaunis, että kulutimme tunnin verran kävelyyn ja kuvaamiseen.