2020

Olen lykännyt tämän postauksen kirjoittamista viimeiseen asti. Se on minulle harvinaista. Yleensä tykkään mussutella aiheella pitkään ennen kuin laitan paperille. Joskus tietysti tarina syntyy ihan lennosta. Tunnelmia 2020

Tätä aihetta en halunnut mussutella. Aika paskalle se maistui. 

Jokaiselle bloggaajalle näyttää olevan aivan must kirjoittaa jonkinlainen vuosiraportti.  Tapauksessa “Vuosi 2020” en tiedä, miten päin aihetta lähestyisin ja millä sanoilla. Yleisellä tai henkilökohtaisella tasolla? Koronalla vai ilman? Onhan niin, että 2020 on korona-vuosi, mutta monille ihmisille sattui ja tapahtui myös korona-aiheen ulkopuolella. 

Olen vähän katsonut netistä, miten muut asian ratkaisivat. 

Osa bloggaajista lähti sisäänpäin, sulkeutui omaan kuplaansa, jossa ei ole koronaa eikä politiikkaa, mutta kuvankauniita kesämaisemia, kashmirneuleita ja rauhallinen design-joulu. He tekivät katsauksen luetuimmista postauksistaan ja tykätyimmistä kuvista Instagramissa. Se on hyvä veto, näin saa vanhat postaukset nostettua uudelleen esille. Se on myös sitä, mitä heidän lukijansa kaipaavat tällä hetkellä. Huomasin, että poikkeusaikana ihmiset tarttuvat perinteisiin, arkeen, rutiineihin kynsin-hampain, koska se tuo turvaa ja illuusiota, että kaikki järjestyy. 

Toinen osa lähti sille tielle, että nyt ulvotaan, kaivetaan verta nenästä, haukutaan koronaa ja kiroillaan vuorotellen. Ymmärrän senkin näkökannan hyvin: ei minullakaan ole mitään hyvää sanottavaa koronasta. Aika on vaikea, tunteet ovat vaikeita. Ihmiset yrittävät käsitellä niitä tunteita jokainen omalla tavallaan. Heillä on  siihen oikeus. Täysi oikeus ilmaista omaa inhimillisyyttään. Emme pääsisi ymmärtämään positiivisten tunteiden merkitystä, jos negatiivisia tunteita ei olisi olemassa, kun ei olisi mitään vertailupohjaa. 

Ei meilläkään mikään mennyt suunnitelmien mukaan tänä vuonna. Minä tässä listaan: kaverin pitkään odotetut häät, hänen lapsensa syntymä ja ristiäiset, toisen lapsenlapsemme syntymä ja ristiäiset jäivät väliin tänä vuonna tuon hässäkän takia. Muista harmeista on poikamme kaverisuhteet, jotka jäivät täysin etäkommunikoinnin varaan (mitenköhän se tulee vaikuttamaan hänen kehitykseensä?). Huoli omista läheisistä (äitini on 83)… Eli minulla on täysi oikeus olla närkästynyt, pettynyt, vihainen ja murheellinen. Olkoon se sitten toisella puolella vaakaa.

Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät osaa pistää päätä hiekkaan oikealla hetkellä. Olen aina eturintamalla, rinta rottingilla heittäytymässä tankin alle. Myönnän, se on tyhmää. Itsetuhoista. Ihme, että olen vielä elossa, jos oman historiani ottaa huomioon. Osaanko elää muulla tavalla? No, en tietenkään. Elän sillä periaatteella, että kaikki mitä ei tapa, vahvistaa. Eli tuon koronan loputtua minusta tulee supernainen. Jeeeee!

En väitä, että tykkään elää sellaisina epämääräisenä aikoina kuin nyt tämä, jonka  koronapandemia aiheutti. Tämä ei ole vielä suinkaan ohi: rokotteesta ja sen tehokkuudesta ei tiedetä vielä mitään, puhumattakaan sivuvaikutuksista, rokotteiden riittävyydestä, rajoitteiden pysyvyydestä ja talouskriisistä, joka ei ota loppuakseen. Tuleva vuosi pelottaa minua yhtä paljon, kuin monia muitakin tässä maailmassa. En ole vielä kovin toiveikas, olen realisti. Statistiikka kertoo, että meillä on mahdollisuus päästä rajoitteista vuoden 2021 kesään mennessä ja talous alkaa nousemaan vasta 2022-2023 kieppeillä. Siihen asti pitää pärjätä jotenkin.

Minulla on tosin ominaisuus, joka ei anna minun velloa itsesäälissä kovin pitkään. Ongelmana on se, että murehtiminen ja märehtiminen lamauttaa minut. Pystyn kehittämään itselleni keskivaikean masennuksen kieriskelemällä itsesäälissä. Silloin menetän kaiken rationaalisuuteni ja ajattelukykyni, enkä näe ratkaisua, joka olisi aivan nenäni alla. Sen takia minun on katkaistava tuo nyyhkyputki ja löydettävä jotain positiivista tästä hetkestä. Se on yllättävän helppoa, kun on vähän harjoittelut.  (26 aihetta kiitollisuuteen)

Osaan kääntää omat ajatukset positiivisuuteen myös tyhjässä huoneessa, jonka ikkunan takana sataa kaatamalla. Se ei ole enää mikään temppu. Se taito on yksi iän tuomia etuuksia. On tietysti helpompaa, jos ajatuksia pääsee tuulettamaan oikein kunnolla. Käymme kävelemässä, meren rannalla, kaupungissa, museoissa, leffoissa. Riippuu mihin sillä hetkellä pääsee. 

Se on yksi syy, miksi me diginomadien elämäntyyliin kallistuimmekin. Tänä vuonna diginomadin uudeksi määritelmäksi on tullut: elää ja työskentelee laittomasti milloin missäkin. Tunteet ovat kuumentuneet suuntaan ja toiseen. Ihmiset jäivät kiinni täysin oudoissa paikoissa, toiset eivät päässeet lähtemään, mihin olivat menossa. Ylimääräinen byrokratia, ylimääräisiä kuluja, matkustusrajoituksia. Kunnon sotku… 

Me teimme oman päätöksemme. Sen seurauksena vietämme laatuaikaa pikkuisella Gozon saarella, joka osoittautui patikointi- ja kulttuurimekaksi. Olemme tähän mennessä nähneet alle ⅓ osaa saaresta. 

Olemme myös lainkuuliaisina EU-kansalaisina anoneet oleskelulupia, koska alle kolmessa kuukaudessa emme ole siirtymässä mihinkään (tuo viimeinen Road Trip 3597 riitti pitkäksi aikaa). Koneiston rattaat pyörivät hitaasti, mutta se ei näytä häiritsevän ketään tällä saarella.     

Vaa’an toisella puolella on loppuvan vuoden ainutlaatuiset kokemukset. Ei, ei karanteenista. Diginomadismin ja bloggaamisen myötä olen tutustunut upeisiin ihmisiin. Osan heistä olen tavannut matkan varrella eri maissa, toisista tuli tärkeä verkostoni blogin kautta  (Bloggaamisen edellytykset ja seuraamukset: Osa 4. Bloggaamisesta ja yhteisöllisyydestä).

Siis, onko minulla asiat hyvin vai huonosti? Ei kumpaakaan. Miksi en halua määritellä sitä kummaksikaan? Tässäkin asiassa yritän löytää oman keskitieni. Olen normaali ihminen, ja suon itselleni koko tunneskaalan. Suon sen myös toisille ja olen valmis kohtaamaan toisten vaikeita tunteita. Autan ja lohdutan, minkä pystyn ja riemuitsen mukana, jos saan.

Omalle bloggaamiselle olen vuodeksi 2021 asettanut jo tavoitteet. Muilla elämän osa-alueilla pitää elää hetkessä, halusin sitä tai en, koska emme tiedä yhtään, mihin tilanne kehittyy. Minä toivon, että rokote olisi hyvä ja tehokas, joka suojaisi haavoittuvissa tilanteissa olevia läheisiäni ja muita ihmisiä. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että vaikka minulle ei koskaan riittäisi sitä rokotetta, se ei tulisi vaikuttamaan jokapäiväiseen elämääni millään tavalla. Ja kyllä, minä käytän maskia tunnollisesti ja olen valmis käyttämään edelleen, jos tarvitsee. Minä en pelkää koronaa, mutta minulla ei ole oikeutta vaarantaa toisten ihmisten terveyttä ja henkeä sen takia. 

Mitään kovin tarkkoja suunnitelmia eikä lupauksia vuodeksi 2021 en tee. Tässä pitää edetä päivä kerrallaan ja katsoa miten vuosi lähtee käyntiin. 

Jotkut projektit, kuten Ekologisuus Arkipäivässä tosin siirtyvät vuodelle 2021 tai 2022. Tänä vuonna ei päässyt lainkaan toteuttamaan mitään ekologiseen shoppailuun liittyvää. Siis, en shoppailut lainkaan. Sekin on kai jokin tulos. Oliko meidän arkemme ekologista? Hyvä, että oli ylipäänsä arki. Vuoden suurin fossiilienergian kulutus oli taas muutto maasta toiseen, 3500 km autolla ajaen. Puoli vuotta käyttövetemme lämpeni auringon voimalla, ilmaiseksi. Pyykinpesuun meni vain vähän vettä ja pesuainetta, koska vaatteita ei juuri tarvinnut, talvivaatteita ei lainkaan. 

Vuoden aluksi olen varannut joukon seesteisiä postauksia, joissa ei tule olemaan koronaa eikä politiikkaa. Kauniita asioita ja kauniita ajatuksia elämästä. Vähän tietoa, vähän viihdettä. 

Ainoa asia, jota suunnittelen, on kolmannen suomenkielisen kirjan julkaisu. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.

Jos mietin, mitkä artikkelit olivat minulle vuoden 2020 merkityksellisimpiä (ei välttämättä luetuimpia), niin lista on tässä. Uskon, että luetuimmista postauksista suurin osa teistä on jo lukenut 🙂 

  1. 10 vuotta äitinä. Tämä vuosi oli minulle yksi tärkeimpiä merkkipaaluja. Poikamme täytti 10. Onko se sitten paljon vai vähän? Mitä äitiys tarkoittaa juuri minulle?
  1. UUSI AAMU TUNTEMATON – Uusi kirjamme on ilmestynyt. Toinen suuri asia oli meidän ensimmäisen yhteisen kirjan ilmestyminen. Minulle se on myös ensimmäinen suomenkielinen ilmestynyt teos. Matka siihen oli minun osaltani varsin pitkä. Kirjaa saa Suomesta vain paperisena (mikä ihmetytti näin digiaikana), mutta sen saa e-kirjana Lite Lion Europesta tai Amazonista (jos on Kindle käytössä). 

Uusi aamu tuntematon – Prisma.fi 

Uusi aamu tuntematon – Suomalainen.com 

  1. My War. Toinen yhteinen kirjamme: sodasta yhden ihmisen silmin. Sisäisten silmien. Tämän kirjoittaminen oli rankkaa. Kuulemma myös lukeminen.

E-kirja My War Pdf (Lite Lion Europe)

  1. Bloggaaminen-sarja. Olen dokumentoinut koko blogini ensimmäisen vuoden taipaleen. En korjannut mitään alkutaipaleen kirjoituksista, koska näin pystyn itsekin seuraamaan mustaa valkoisella, miten kävi. Missä olen erehtynyt ja missä en.
  1. Diginomadius-kärpänen. Vuonna 2019 teimme suurimman hypyn tuntemattomaan ikinä. Meistä tuli täysipäiväisiä diginomadeja etätyöläisten sijaan. Hullun tuuria sinänsä, koska heti seuraavana vuonna iski korona.
  1. Joulukirjoitukset Jouluksi kotiin (2020) Valmiina Jouluksi – Joulutunnelmista (2019). Näissä kirjoituksissa yritin tuoda esille asian, joka on minulle tärkeä: Auttaminen ei ole rahasta kiinni; se on auttamisen halu, joka tekee meistä ihmisiä.

“Aito läsnäolo on arvokkain lahja, jonka voimme toisillemme antaa.” Hyvin sanottu, ja sitä ei voi olla liikaa

– Kiitos, Veli! (Fin In Tirol)
  1. Yksinäisyys ja Läsnäolo -postaussarjat oli kirjoitettu juuri ennen karanteenin alkua. En silloin arvannut, että niistä tulee karanteeni-selviytymisopas.

tunnelmia 2020

diginomad-lifestyle Archives

Diginomadi ja korona

Diginomadi 2020

Muut VIITTAUKSET

Elämää Coronacalypsiksen jälkeen

Self-Made Trouble

Bloggaamisen edellytykset ja seuraamukset: Osa 4. Bloggaamisesta ja yhteisöllisyydestä

Aiheesta muualla:

How long will the coronavirus pandemic last?

Why the Global Recession Could Last a Long Time

tunnelmia 2020

tunnelmia 2020

tunnelmia 2020

4 vastausta artikkeliin “2020

  1. Vuosi on todellakin ollut poikkeuksellinen! Itsellä jäi myös väliin tapahtumia, joissa olisin halunnut olla mukana. Kaikkea hyvää vuodelle 2021!

    1. Kiitos! Samoin! Toivottavasti 2021 on kaikin puolin parempi suoritus. Tosin, mitään peruuttamatonta ei ole v. 2020 tapahtunut. Maassa on rauhaa, kaikki pääosin elossa 🤗

  2. Mahtavaa, että pystyt kääntämään ajatukset positiivisuuteen! Se on tärkeä taito niin tällaisena poikkeuksellisena aikana, kuin muutenkin. Onnittelut kirjojen julkaisuista! 🙂

Vastaa