Miten korona on muuttanut arkeamme?

Miten korona on muuttanut arkeamme?

Helpompaa kysyä, mitä meidän tavallisesta arjesta enää on jäljellä koronan takia.

Silloin kun poika siirtyy kouluun makuuhuoneestaan olohuoneeseen, minä voisin näin diginomadina siirtyä olohuoneesta makuuhuoneeseen. Tai jollekin parvekkeelle, on mistä valita. Se on jo edistystä. Toivottavasti naapurit eivät paheksu pälättämistäni yhteisellä sisäpihallamme.

Illemmalla voi kävellä rantalenkin. Tai Nadurin lenkin. Tai sataman lenkin. Tunnin, kaksi tai kolme, kuinka sattuu huvittamaan. Tai käydä kaupassa, tai ei, ei sentään joka viikko. Vaihtelu virkistää. Emme käyneet Nadurissa vielä tällä viikolla.

Työasioissa kotitoimisto ei ole meille mitenkään suurin mullistus. Vaikeinta on se, että työtä on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Sen pitäisi tuntua hyvältä, mutta se ei nyt nappaa. Minusta tuntuu, etten panosta riittävästi siihen yhteiseen kekoon, korona torjumiseen. Hulluja ajatuksia. 

Bloggaamisessakin olen pulassa. On vaikeampaa keksiä kirjoitettavaa. Omat ajatukseni pyörivät arkipäiväisten asioiden ympärillä, joissa korona on erottamaton osa. Jaksaako kukaan enää lukea korona-ajatuksiani, koska sitä on ollut jo vuoden, kun mistään muusta ei kirjoiteta? Mistä muusta voisi kirjoittaa, kun jokainen kukkanen rantalenkin varrelta on jo kuvattu blogiin ja loput kauniit asiat, joita näen, on ruokakaupan vihannes- ja kakkuhyllyt? Aivoni ovat karanteenissa. 

Elämä on muuttunut. Se on meille kasvun paikka ja se sattuu. Kasvukipuja. 

Meidän on sopeuduttava uuteen arkeen. Hyvässä ja pahassa.

Uudella maailmanjärjestyksellä on hintansa, mutta kaikki muutos ei ole miinusmerkkistä, ainakin näin yritän itselleni vakuuttaa.

Plussat ja miinukset vertailuissa:

Koko elämä tuntuu siirtyvät virtuaaliin. Se on sekä rajoite että mahdollisuus. Maailma yhtä aikaa tuntuu kutistuvan tietokoneen ruudun kokoiseksi, että laajenevan koko netin suuruiseksi universumiksi. 

Virtuaalissa on mahdollista törmätä sellaisiin ihmisiin, jotka eivät käy paikallisessa kulmakahvilassa. Vaikka virtuaalimaailmassa on vaikeampaa tietää kuka on kuka, mutta itsekin pääsee karistamaan vuosikausien kerryttämät kompleksit omilta harteilta ja olla juuri se, ketä haluaa olevansa.

Sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet radikaalisti, mutta perheen tärkeys ja sen sisäinen hyvinvoinnin vaalinen korostui.

Käsitykset lähellä ja kaukana hämärtyvät. Vaikka kaukolomalle ei välttämättä pääse tuosta vain hyppäämällä koneeseen, ihmiset ja asiat, joita kaipaa elämään voivat olla yhden videopuhelun päässä.  

Kaupankäynti muuttuu. Pitää olla entistä tarkempi siinä, mistä ostaa, koska netissä kaikki kaupat ovat yhtä lähellä tai kaukana. Nettishoppailussa tulee helposti sokeaksi sille, mistä tavara oikeasti tulee. Toisaalta se antaa mahdollisuuden olla tietoisempi asioista – eettisyys ja ekoilu ovat edelleen päivän sana. Netissä ostoksilla on yleensäkin pidempi harkintahetki, joten heräteostoksia tulee vähemmän. On myös helpompaa perehtyä kauppiaan eettisiin arvoihin. Itseään kunnioittava kauppias ei peitä omien tavaroidensa alkuperää. 

Työympäristö muuttuu. Uudessa työmallissa työntekijällä on huomattavasti suurempi vastuu omista tekemisistään ja työympäristön järjestelystä. Itse joutuu miettimään myös jaksamista ja hyvinvointia. Uuden työmallin luominen vaatii uusia näkökulmia työympäristöön ja työsuhteisiin. Se tosin laajentaa vaihtoehtojen kirjoa. Olen juuri kuullut, että ystäväni perhe lähti viettämään perhevapaita ja tekemään etätyötä Espanjan aurinkoon muutamaksi kuukaudeksi. Tällaista juuri tarkoitinkin, kun puhun työelämän uusista mahdollisuuksista.  

Minulle henkilökohtaisesti videopuheluiden varassa olevat ystävyyssuhteet olivat arkipäivää jo vuosia. Vaikka itse pysyisin omassa kotikaupungissani, vuosikymmenien takaiset ystäväni ovat kaikki lähteneet maailmalle. Kukaan ei juuri asu enää vanhalla kotiseudullamme. Ehkä virtuaalimaailma onkin uusi normaali arkemme. Tosin koulunkäynnille se antaisi potkua. Unelmoin sellaisista opiskelumahdollisuuksista kuin kahden koulun ryhmätyö, paitsi että koulun sijaitsevat eri maissa. Vaikkapa sellainen yhdistetty englannin kielen, historian ja maantieteen tunti, jossa lapset esittävät toisilleen vuorotellen oman maansa historiallisia nähtävyyksiä: missä paikka sijaitsee, vähän historiallista faktaa ja kaikki englanniksi. Vastaavasti muiden kielien opiskelijoille.

Hengityssuojain on toki ärsyttävä asia, koska emme ole tottuneet peittämään kasvojamme. Kasvojen peittely on kulttuurissamme pidetty vastenmielisenä ja epäilyttävänä. Toisaalta, maski on oiva keino hillitä kausi-influenssan ja muiden pöpöjen levittämistä silloin, kun ne ovat vilkkaimmillaan. Kiinassa maskien käyttö on ollut jo vuosia hyvän käytännön merkki. Huomasin, että siellä ihmiset peittävät hengitystiet herkästi silloin, kun tuntevat itsensä vähän kipeäksi. Elintarvikealalla maski on ollut itsestäänselvyys jo vuosikymmeniä. Myös käsineet olivat siellä ahkerassa käytössä esim. metron työntekijöillä, virkailijoilla ja kaupan kassoilla. 

Referenssit:

Maailma muuttuu. Pysyvästi tai väliaikaisesti?

Tervetuloa tulevaisuuteen! – Lite Lion Verkkokurssialusta

Uudet tulevaisuuden suunnitelmat

Kotitoimisto

Elämää Coronacalypsiksen jälkeen

Diginomadien Maailma: Työympäristö

Diginomadius työympäristönä kiinnostaa

Maailman paikka – karanteenin jälkeen 

K-sukupolvi 

Virtuaalimaailma

Aiheesta muualla:

Miten korona muutti ajatuksia kodista? – Kolmistaan

Miten korona on muuttanut arkeamme? – Iidan matkassa 

Miten korona on muuttanut arkeamme?