Diginomadin Työympäristö.
Diginomadin Työympäristö
Kun olin saanut kirjoitettua postauksen Diginomadien Maailma: Työympäristö huomasin itsekin, että kaipaan moniin kipukohtiin ratkaisua.
Lähdin tutkimaan, mikä voisi olla avuksi niihin pulmiin.
Diginomadin Työympäristö.
1. Ergonomia
Viimeisen puolentoista vuoden aikana minulle kävi selväksi, että ergonomia on diginomadien yksi suurimpia arkihaasteita.
Sovitaan heti niin, että diginomadius-mainoskuvat, joissa ihmiset tekevät työtä milloin missäkin – rannoilla, uima-altaissa ja palmuista roikkuen – ovat SOME-ilmiö, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Ensinnäkin, auringonpaisteessa monitorilla ei näy mitään. Auringonvalo on sen verran voimakas, ettei LED-näyttö pysty kilpailemaan sen kanssa missään olosuhteessa (ainakaan tekniikan tämän hetken kehitystasolla), ja läppärin akku kestää vain lyhyen hetken valitussa kirkkaussäädössä. Oikeassa elämässä 8 tunnin työpäivä tällaisen palmun päällä loppuisi lämpöhalvauksella ja palovammoilla sairaalassa puhumattakaan palmun kuvasta takapuolessa. Mutta hyvä kuvitus se on.
Toimisto
Työympäristön muutos koskee nykyään aika monia tavallisia ihmisiä, joista tuli yhtäkkiä etätyöläisiä. Samaten vastuu kotitoimiston ergonomiasta on siirtynyt työntekijälle itselleen.
Diginomadi ei pysty vaikuttamaan kovin paljoa siihen, millainen kalusto on käytettävissä. Ainoa pelastus on korkeatasoiset co-working tilat, vaikka ihan jokaisessa maailmankolkassa niitä ei ole saatavilla. Tällä hetkellä tilanne on entistä vaikeampaa, koska osassa maista yhteisiin tiloihin ei edes pääse. Yksityiset tilat ovat kiven takaa ja niistä yleensä pyydetään maltaita.
Itselläni kokemusta co-working tiloista on varsin vähän:
- Umpi-introverttina minun on vaikea työskennellä ympäristössä, jossa sata muuta ihmistä häärää ympärillä. Joku puhuu, toinen syö, kolmas niistää nenäänsä jatkuvasti. Koko aika näkökentässä liikkuu jotain. Mistään flow-tilasta ei tässä tapauksessa kannattaisi edes kuvitella. Öisin en pääse tekemään töitä: olen perheellinen ihminen. Tällä hetkellä tilanne on parantunut, tilat ovat laajentuneet ja nykyaikaistuneet, mutta trauma on jo syntynyt. Menee hetki, ennen kuin uskallan uudestaan ihmisten ilmoille.
- Lapsiperheille tarkoitettuja coworking tiloja on tarjolla tosi niukasti maailmalla. Tallinna on tietääkseni ainoa kaupunki, jossa sellainen luksus on olemassa.
- Suurin osa tiloista on keskitetty kaupunkien keskustoihin (paitsi varman Balilla 🙂 ). Itse olisin mielelläni katsonut merimaisemaa, järven rantaa tai edes puiston reunaa. Toki, sellaisia on varmaan jossakin olemassa, mutta en tähän mennessä törmännyt niihin.
- Monissa paikoissa coworking tiloja ei vaan ole. Meidän on valittava joko rauhallinen asuinalue tai coworking tilojen läheisyys. Prioriteettimme on asumisen mukavuus ja luonnonläheisyys, joten työtoimisto pitää olla aina omasta takaa. Tässä on yksi meidän lempipaikoista työtoimistolle.
- Koronorajoitukset vaikuttivat työtilojen tarjontaan negatiivisesti, joten vieraannuin niistä entistä enemmän. Onneksi meitä on kolme, joten kovin suurta ongelmaa omassa kuplassa olemisesta ei synny.
Eli hotellihuoneen sänky tai oma keittiönpöytä ovat ainoat tarjolla olevat työtilat. Tässä tilanteessa pitää olla onnellinen, jos se keittiö tai pöytä ylipäänsä on.
Valaistus
Oikein valaistut työtilat ovat yhtä tärkeät diginomadeille, vaikka yleisesti asia sivuutetaan.
Co-working tiloissa kunnollisesta valaistuksesta huolehditaan, mutta muut mahdollisiksi työpisteiksi valikoituvat paikat eivät välttämättä ole valaistuksen kannalta optimaalisia.
Oikeassa elämässä työpäivää on aika vaikea rajoittaa valoisan päivän ajalle. Pelkän monitorin valossa kirjoittaminen rasittaa silmiä turhaan. Tilanteen voi pelastaa helpoilla ratkaisuilla, kuten USB-LED-valolla tai klipsillä varustetulla säädettävällä LED-lampulla. Kunhan muistat, että pistorasiamallit vaihtelevat maittain (korjaantuu adapterilla), sekä lampun virtalähteen pitää sallia kaikki jännitteet (110-240V). Tästä on helpotusta silmille ja lisää painoa reppuun. Tämäkin on muuten myytti: suurin osa diginomadeja matkustaa tilavan matkalaukun kanssa. Reppu on vain henkilökohtaisia tavaroita varten.
Extreme-diginomadi voi tarvita myös otsalamppua.
Hyvinvointi
Tässä kohdassa mainitsen vain hyvinvoinnin teknisen osan eli liikunnallisuuden. Todellisuus on se, että täällä paratiisissa välillä (1) sataa monta päivää putkeen ja yleensä niin, että snorkkeli on ainoa oloa helpottava varuste ja (2) välillä työtä pitää tehdä niin paljon, että työpäivä venyy luvattoman pitkäksi. Silloin helpottaa ihan perinteinen menetelmä: tauotus ja taukojumppa. Tässä kohdassa omaa asiantuntemusta ei riittänyt ja pyysin apuun personal trainerin Jennin. Tarkemmin asiasta on kerrottu artikkelissa Etätyöläisen ergonomia ja taukojumppa.
Diginomadin Työympäristö
2. Varusteet
Laitteet ja tarvikkeet
Tietysti tiesin, että läppäri ei kuumuudesta kovin paljon tykkää. Se ei kestä kovin kauaa tyynyn päälle asetettuna eikä auringon paisteessa. Tekoälylle tulee lämpöhalvaus. Onneksi uudenmalliset läppärit ja muut laitteet osaavat jo varoittaa asiasta. Ulkolämpötilan noustessa yli +35 asteeseen kummankin on syytä siirtyä syvälle varjoon, sekä läppärin että käyttäjän.
Tässä Terveystalo pääsi väläyttämään: Kuinka huomioida ergonomia etätyössä? Työfysioterapeutin neuvot kotitoimistolle. Well, selkä tuossa asennossa on kunnossa, mutta läppäriin sattuu.
Läppärin kanssa osaan olla jo varovainen: silloin kuin näppis alkoi poltaa sormiani, siiryin pihalta sisätiloihin. Tähän päivään mennessä kannettavien jäähdytys tapahtuu pohjan kautta (ainakin Acerilla; tehokas MSI jäähdyttää myös sivuista ja takaa, mutta se ei silti kestä pohjan umpeutumista). Siihen tarkoitukseen on olemassa monia lisävarusteita, mutta itse en omista yhtään. Kirjoitan yleensä pöydän ääressä: säästän sekä konetta että niskaani.
Puhelimen kanssa piti vielä kokeilla pariin otteeseen, mitä tapahtuu, kun laite ylikuumenee. Ei mitään erikoista, mutta se sammuttaa ylikuormittavat toiminnot. Kaikkein herkin kuumuudelle oli kännykän kamera. Arvaa, harmittiko.
Tavallinen kamera on kaikkein kestävin, joten rantakuvia varten oli varustauduttava vanha-aikaisesti.
Pienlaitteet ovat epäluotettavin osa. Sen lisäksi, että kuulokkeet unohtuvat välillä milloin mihinkin, ne rikkoutuvat herkästi. Meillä meni puolessatoista vuodessa jo kolmet napit rikki.
Ihme kyllä mikrofoni, kännykät ja lamput kestävät kovaa käyttöä ja jatkuvaa lentämistä lattialle. Vaikka kuinka yrittää varoa, silti ne aina yrittävät kokeilla siipiään.
Netti
Tähän mennessä ne, mitä meidän on onnistunut löytää, ovat suurimmaksi osaksi täysin kelvottomia: niillä voi hädin tuskin soittaa paikallisen puhelun ja dataa riittää meidän käytössä päiväksi. Paikallinen tarjonta oli joko varsin kehnoa tai täysin saavuttamattomissa (Diginomadina Portugalissa).
Joidenkin maiden nettiä kehutaan. Esimerkiksi Thaimaassa jokaiseen maan nurkkaan on jo vedetty 5G (Diginomadina Thaimaassa). Virossa projekti 5G + valokaapeli on juuri meneillään valtion avustuksella. Optisen kaapelin saavat ensimmäisenä Tallinnan lähiöt ja ympäröivät kunnat (Diginomadina Virossa).
Tärkeä on myös varmistaa, ettei liittymällä ole datasiirtorajoituksia (kyllä, sellaistakin vielä sattuu tänä päivä: esim. Portugalin Vodafonella on 100GB/kk rajoitus). Meillä menee pelkässä työkäytössä 200-300 GB/kk. Mitään Netflixiä tai muita palveluita emme edes kerkeä käyttämään.
3. Majoitus
Varustus ja taso
Käsite kämpän mukavuusasteesta on jokaiselle diginomadille / diginomadiperheelle tai pariskunnalle oma. Asuntoja on tarjolla joka makuun ja budjettiin, erilaisilla alueilla ja eri varustuksella. Mielestäni asunnon etsintään voi panostaa sen verran, että löytyy mieluisa, jos paikassa on tarkoitus viettää edes muutama viikko. Mikään ei tapa tunnelmaa niin tehokkaasti kuin huonosti sujuva arki.
Perheellisinä ihmisinä kiinnitämme hyvin paljon huomiota kodin varustetasoon, olipa koti kuinka väliaikainen tahansa. Tähän mennessä meillä meni 3-5 päivä löytää sellainen kämppä, johon olimme tyytyväisiä.
Muutama seikka kannattaa ottaa huomioon asunnon etsinnässä ainakin täällä etelässä. Näissä artikkeleissa tarkemmin asiasta: Asukkaana Portugalissa ja 13 yleistä virhettä etelään muuttaessa ja mitä niistä opin.
Hankintakanavat
Lyhytaikaiseen vuokraukseen tarkoitettuja, täysin varusteltuja kämppiä löytyy monien eri kanavien kautta. Siirtyessämme paikasta toiseen käytämme yleensä Booking.com:ia. Airbnb sopii huonosti perheellisille, koska välillä kielteinen vastaus tulee vasta silloin, kun kurvaamme talon pihaan. Airbnb:n vuokranantajat ovat yllättävän ennakkoluuloisia lapsia kohtaan. Bookingissa tälläistä tapahtuu harvoin (kerran tähän mennessä, vaikka palvelu on ollut käytössämme päälle vuosikymmenen).
Normaalisti vuokraamme asuntoja suoraan paikallisilta välitystoimistoilta. Meillä on mahdollisuus olla samassa paikassa muutamia kuukausia kerralla, joten se on edullisin tapa hankkia majoitus. Toki lomakäyttöön tarkoitetuista asunnoista saa alennusta, jos vuokraa ne joko (a) sesongin ulkopuolella tai (b) pidemmäksi ajaksi. Kunhan uskaltaa neuvotella.
On olemassa vielä erikoisempia keinoja löytää kiva ja täysin varustettu majoitus edullisesti – House Sitting. Tästä kertoo Annen ja Tonin vieraspostaus: Diginomadit ja lemmikkivahdit Anne ja Toni – kohti uutta seikkailua.
Talon paikka
Minä en suosittelisi tekemään suurta kompromissia asuinalueen suhteen. Sen pitää olla monella eri tavalla juuri itselle sopiva.
Meille asuinalueen turvallisuus on ehdoton. Jos emme pysty löytämään budjettiin sopivaa asuntoa kyseisessä maassa turvallisella alueella, vaihdamme mieluummin maata kuin tingimme tästä vaatimuksesta.
Ympäristön pitää olla rauhallinen. Kaupungin syke voi olla houkuttelevaa toisinaan, mutta pidemmän päälle jatkuva vilinä pitkälle yöhön häiritsee sekä työntekoa että unta. Kun kyse ei nyt ole ihan lomailusta, se seikka kannattaa ottaa huomioon. Jokaisella on toki oma käsityksensä rauhallisuudesta.
Meille on tärkeää olla lähellä luontoa niin, että sinne pääsy olisi mahdollisimman nopeaa ja mielellään ilman mitään kulkuvälineitä.
Toisille kaupunkielämä, co-working tilat, harrastusmahdollisuudet tai muu asia voi olla tärkein valintakriteeri.
Kriteerit, jotka vaikuttavat asuinpaikan valintaan, kannattaa miettiä omassa rauhassa ja ilman ulkopuolista painostusta. On eduksi, jos ympäristöön pääsee tutustumaan etukäteen. Mitä iloa diginomadismista olisi, jos asuinpaikasta ei pääse nauttimaan?
4. Pankki ja raha
Pankkitili ja rahansiirrot ovat aikamoinen päänvaiva. Periaatteessa kaikki ratkaisut (uudet ja vanhat) toimivat johonkin pisteeseen asti. SEPA-siirrot ovat yleensä vaivattomia (myös muissa valuutoissa kuin euro), mutta rajoja ylittävät ja eri valuutoissa olevat siirrot voivat osoittautua ongelmaksi. Viime aikoina rajoituksia on tullut entistä enemmän tiukennetun rahanpesulain mukaan. Suurin ongelma ei ole se, että jokin yksittäinen rajoite jossakin yksittäisessä pankissa on olemassa, mutta se, ettei sitä voi tietää etukäteen. Myös säännösten muutos voi tulla täydeksi yllätykseksi. Muun muassa säännöt voivat olla erilaiset eri maiden kansalaisille samassa pankissa: se johtuu kyseisen maan omista rahoitusalan asetuksista.
Meille suurin haaste on esim. USD:ssa esitetyt laskut, koska emme pysty lähettämään dollareita muualle kuin USA:han. Se on ohitettavissa niin, että lähetän euroja ja vastaanottaja saa dollareita, paitsi että tilille kirjautuva summa on aina ihan jotain muuta kuin mitä täältä lähetettiin. Siihen vaikuttaa valuuttakurssit, välittäjäpankin palkkio, saajan pankin palkkio… Sotkuista.
Toinen ongelma, johon olen törmännyt, on korttien kelpoisuus. Joskus jokin kortti ei vain toimi tietyssä maassa tai pankkiautomaatissa. Ilmiö esiintyy sekä virtuaalipankkien korteissa (Revolut) että ihan perinteisissä (S-Pankin Visa). Portugalissa olen törmännyt automaatteihin, jotka käsittelevät vain paikallisia pankkikortteja. Samaten siellä esim. postissa ei voi lainkaan maksaa luottokorteilla: siellä käyvät vain paikalliset pankkikortit ja käteinen.
Lisää pankkitileistä ja korteista edellisessä artikkelissa: Diginomadiksi 2021.
5. Vakuutus
Tämä on suhteellisen hämäräperäinen alue vielä tänäkin päivänä. Suurin osa diginomadeista elää ja matkustaa tavallisella matkavakuutuksella, mikä on periaatteessa luvatonta. Yleisin korvattava matkan kesto on 30 päivää. Toki vakuutusehdot vaihtelevat.
Osa diginomadeista vannovat SafetyWing -vakuutukseen, josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta.
Meille ei ole tullut eteen sellaista tapausta, että jokin asia menisi vakuutusyhtiön korvaukseen asti. Tavalliset lääkärikäynnit eivät koskaan ylittäneet omavastuurajaa. Joten tähän mennessä oli vain maksamisen iloa. Toisaalta, kun ei sairasta, niin ei tarvitse myöskään lääkäriä.
Tavaraa ei tähän mennessä ole päästy vakuuttamaan, voi olla ettemme löytäneet vielä vakuutusyhtiötä, joka sen tarjoaisi. Se olisi ollut jopa hyödyllisempää kuin terveysvakuutus, koska riski tavaroiden hajoamiseen ja häviämiseen (myös parempiin käsiin) on tien päällä yleisempi ongelma kuin terveysongelmat.
Autovakuutus meillä on varsin tavallinen kasko ja liikennevakuutus, johon otimme pientä lisäystä: oikeus- ja hinausapu. Ainakin Viron rekkareissa oleville autoille kaikki liikennevakuutukset tarjoavat korvausta koko EU alueella ja jonkin verran sen ulkopuolella. Niihin ehtoihin kannattaa perehtyä oikein kunnolla. Tarkemmin autoilun kiemuroista kertoo artikkeli Autolla Euroopassa (osa 1): Katsastus ja vakuutukset Elämää nomadina -blogissa.
Meillä on vielä edessä 7000 km reissu katsastukseen tämän vuoden lopussa 🙂
Diginomadin Työympäristö
Diginomadien Maailma Archives
etätyö Archives
Yhteistyökumppanit:
Diginomadin Työympäristö
Aiheesta muualla:
- Flexible Office Space & Coworking | Discover UMA Workspaces
- Parents Co-Working creates a co-working centre for parents
Yksi hieman ”tekninen” tekijä puuttuu: Verotus
Miten se toimii kun vaihtaa vuosittain asuinmaata?
Verotuksessa ja sosiaaliturvasta me kerätään kokonaisen artikkelisarjan erikseen (monien diginomadien yhteistyöllä ja eri asuinmaiden näkökulmasta). Omassa tapauksessa verotukseen ei vaikuta mitään, koska oma tämän hetkinen verotusmaa (tax residence) antaa mahdollisuuden asua missä vaan, ja maksaa verot vain yhteen maahan. Yleispätevää vastausta tähän kysymykseen ei ole. Se riippuu oman verotusmaan ja asuinmaan lainsäädännöstä, ja sehän on vasta ärsyttävä, kun ei ikinä tiedä, mihin loukkuun voi diginomadina joutua. Jopa Euroopan sisällä käytännöt ovat varsin sekavia.