Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus.
Tämä on oikeasti toivepostaus. Olen saanut lukijaltani kyselyn astioista, jotka näkyvät Uzbekistanin ruokakulttuurista kertovissa artikkeleissa. Silloin en tiennyt muuta kuin sen, että käyttöastioita koristellaan puuvillakukalla.
Kyselin asiasta kollegoilta, ja kävi ilmi, että Uzbekistanissa on olemassa kokonainen kaupunki, jonka asukkaina ovat miltei ainoastaan keramiikkaa valmistavat käsityöläiset. Sattumalla kaupunki oli kuin olikin aika lähellä meitä: Kokandista Rishtoniin on vähän päälle 40 km matkaa.
Toki kaupungissa on paljon muutakin tuotantoa. Sieltä usein tilataan esim. huonekaluja muille paikkakunnille Uzbekistanissa. Meillä oli kuitenkin tarkoitus katsastaa enimmäkseen juuri keramiikan valmistusta paikan päällä.
Presidentin käskystä kaupunkiin on pystytetty myös upouusi käsityöläiskylä – Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus, jossa keramiikkataiteilijat sekä asuvat että työstävät teoksiaan myyntiin. Sinne rakennetaan parhaillaan myös tyylikästä vieraskotia, joten turisteille on nyt kaikki mukavuudet tarjolla.
Kylässä ei ole kuin kaksikymmentä perhettä – koko Uzbekistanin parhaimmisto alallaan. Näiden mestareiden käden alta tulevat keramiikkatyöt ovat taideteoksia, joista ei yleensä ole käyttöastioiksi. Taidekeramiikka on tarkoitettu enimmäkseen ihanaksi koristeeksi. Sillä on toki enemmän hintaa, mutta on siinä enemmän työtäkin.
Suurin osa jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetuista astioista on suurempien pajojen valmistamia. Kuitenkin valtaosa valmistusprosessia on edelleen käsityötä.
Keramiikkaa valmistetaan Rishtonissa eri tavoin. On olemassa täysin alusta asti käsin tuotettuja esineitä sekä kaupallisesti taloudellisia tuotteita. Käsin muovattu, vanhanaikaisessa uunissa poltettu ja tarkoin yksityiskohdin, käsin piirretty taideteos on toki erilainen kuin käyttöesine. Taidekeraaminen esine on yleensä uniikki ja taiteilijan allekirjoittama teos, josta saa olla ylpeä. Jokaisella taiteilijalla on oma käsiala ja tekniikka, jolla hän taikoo teoksensa eloon.
Käyttöesineitä valmistetaan suurempia eriä käyttäen enemmän nykyaikaista tekniikkaa, mutta se on edelleen käsin valmistettu tuote, joka on sekin periaatteessa uniikki. Mikään lautanen tai kuppi ei ole ihan samanlainen. Itse olen hankkinut enemmän juuri niitä tuotteita. Suurin osa kuvissa näkyvistä esineistä on saatu lahjaksi tai ovat kuvausrekvisiittaa. Nämä setit ovat kolleegani käsialaa sekä hänen perheensä valmistamia.
Keramiikkatöiden kuvioilla on aina oma merkityksensä: niihin on kätketty tarina, jonka jokainen taiteilija haluaa esittää maailmalle. Vaikka tekniikat jakautuvat vain muutamaan eri linjaan, jokainen taiteilija lisää sinne oman näkemyksensä ja tarinansa. Näin jokaisesta teoksesta tulee ainutlaatuinen.
Väriyhdistelmät ovat muuttuneet vuosisatojen varrella. Tummempia värejä, kuten sininen, vaaleansininen ja vihreä on käytetty pidempään kuin kirkkaita värejä. Keltainen ja punainen saapuivat Kiinasta vasta Silkkitien reittiä pitkin. Näitä värejä edelleen ostetaan yleisesti Kiinasta, koska niiden laatu on siellä parempaa. Muita värejä valmistetaan myös paikallisesti, joskus taiteilija keittää ne myös itse. Miksi oppaamme käytti tässä yhteydessä sanan keittää en saanut selville, koska värien valmistusta en ole nähnyt. Ilmeisesti prosessi todellakin sisältää kuumennusvaiheen.
Värien sävy riippuu lisäaineesta, joka lisätään seokseen. Koboltista tulee sinisiä ja vihreitä sävyjä, mangaanista – punaisia ja ruskeita.
Jokaisella peruskuviolla ja tekniikalla on oma nimensä.
Atlas
Atlas sai nimensä kansallisen kuvion mukaan. Erilaisia vaihtoehtoja on satoja ja jokaisella alueella kuvio on hieman erilainen. Myös jokainen taiteilija tulkitsee sen aina eri tavalla. Kuvio on kuitenkin helposti tunnistettavissa jokaisessa muodossaan.
Anor
Anor eli granaattiomena, on Uzbekistanin kansallishedelmä. Kuviota pidetään ystävyyden rakkauden, kiintymyksen ja elämänkierron symbolina. Sen raikas ja tyylikäs olemus houkuttaa sekä paikallisia että turisteja. Itsekin olen rakastunut juuri tähän kuvioon, joten sen taika ilmeisesti toimii.
Qora qalam
Qora qalam eli musta kynä, on sekä tekniikan että kuvion nimi, jonka filigraani kuosi ihmetyttää ympäri maailmaa. Nämä astiat ovat suosituimpia myös matkamuistotuotteina, vaikka laadukas, paljon yksityiskohtia sisältävä kuvio on yleensä aika hintava tuliaiseksi.
Ensitöiksi kuvio piirretään astialle ohuella mustalla kynällä, joka muistuttaa pehmeää lyijykynää. Sitten mestari alkaa värittämään kuosia. Siihen menee tunneista päiviin riippuen työn koosta ja monimutkaisuudesta.
Tässä on suurempi keramiikan tuotantolaitos, silti pieni ja käsityöpainotteinen. Prosessi alkaa saven valmistuksesta. Savea on kahta eri lajia: valkoinen ja punainen (terrakotta). Valkoiseksi savi muuttuu vasta uunin jälkeen. Terrakotta jää punaiseksi nimensä mukaiseksi. Terrakotta on huomattavasti halvempi materiaali kuin valkoinen savi, joten se on yleisemmässä käytössä. Astiat katetaan valkoisella glasuurilla ennen toista polttamista, että niistä tulee vaaleita, niin kuvio erottuu paremmin.
Yllätyksekseni terrakotta-astiat ovat yllättävän ohuita ja kevyitä kuumennuksen jälkeen.
Uuneja on myös eri sorttia: vanhanaikaisia puulämmitteisiä sekä sähköisiä.
Keramiikan muut valmistusprosessin vaiheet on helpompaa koneistaa, mutta kuosin tekeminen on edelleen pelkästään käsityötä. Mikään kone ei pysty tähän.
Taiteilijoiksi ryhdytään varsin nuoressa iässä. Kokeneempi mestari piirtää ääriviivoja, ja oppipojat ja -tytöt värittävät ne.
Referenssit:
- Mystinen Uzbekistan – Via Per Aspera Ad Astra
- Perinteisten ruokien aika – Palov of Kokand – Via Per Aspera Ad Astra
- Uzbekistanin ruokakulttuuri. Osa 1 – Via Per Aspera Ad Astra
- Uzbekistanin perinneruokia – Via Per Aspera Ad Astra
- Mehrigiyo Laventelipelto Kokandissa – Via Per Aspera Ad Astra
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.