Käsityöläisten kaupunki

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus.

Tämä on oikeasti toivepostaus. Olen saanut lukijaltani kyselyn astioista, jotka näkyvät Uzbekistanin ruokakulttuurista kertovissa artikkeleissa. Silloin en tiennyt muuta kuin sen, että käyttöastioita koristellaan puuvillakukalla. 

Kyselin asiasta kollegoilta, ja kävi ilmi, että Uzbekistanissa on olemassa kokonainen kaupunki, jonka asukkaina ovat miltei ainoastaan keramiikkaa valmistavat käsityöläiset. Sattumalla kaupunki oli kuin olikin aika lähellä meitä: Kokandista Rishtoniin on vähän päälle 40 km matkaa. 

Toki kaupungissa on paljon muutakin tuotantoa. Sieltä usein tilataan esim. huonekaluja muille paikkakunnille Uzbekistanissa. Meillä oli kuitenkin tarkoitus katsastaa enimmäkseen juuri keramiikan valmistusta paikan päällä.

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus

Presidentin käskystä kaupunkiin on pystytetty myös upouusi käsityöläiskylä – Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus, jossa keramiikkataiteilijat sekä asuvat että työstävät teoksiaan myyntiin. Sinne rakennetaan parhaillaan myös tyylikästä vieraskotia, joten turisteille on nyt kaikki mukavuudet tarjolla.

Kylässä ei ole kuin kaksikymmentä perhettä – koko Uzbekistanin parhaimmisto alallaan. Näiden mestareiden käden alta tulevat keramiikkatyöt ovat taideteoksia, joista ei yleensä ole käyttöastioiksi. Taidekeramiikka on tarkoitettu enimmäkseen ihanaksi koristeeksi. Sillä on toki enemmän hintaa, mutta on siinä enemmän työtäkin.

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus

Suurin osa jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetuista astioista on suurempien pajojen valmistamia. Kuitenkin valtaosa valmistusprosessia on edelleen käsityötä. 

Keramiikkaa valmistetaan Rishtonissa eri tavoin. On olemassa täysin alusta asti käsin tuotettuja esineitä sekä kaupallisesti taloudellisia tuotteita. Käsin muovattu, vanhanaikaisessa uunissa poltettu ja tarkoin yksityiskohdin, käsin piirretty taideteos on toki erilainen kuin käyttöesine. Taidekeraaminen esine on yleensä uniikki ja taiteilijan allekirjoittama teos, josta saa olla ylpeä. Jokaisella taiteilijalla on oma käsiala ja tekniikka, jolla hän taikoo teoksensa eloon.

Käyttöesineitä valmistetaan suurempia eriä käyttäen enemmän nykyaikaista tekniikkaa, mutta se on edelleen käsin valmistettu tuote, joka on sekin periaatteessa uniikki. Mikään lautanen tai kuppi ei ole ihan samanlainen. Itse olen hankkinut enemmän juuri niitä tuotteita.

Suurin osa näissä kuvissa näkyvistä esineistä on saatu lahjaksi tai ovat kuvausrekvisiittaa. Nämä setit ovat kolleegani käsialaa sekä hänen perheensä valmistamia.

Keramiikkatöiden kuvioilla on aina oma merkityksensä: niihin on kätketty tarina, jonka jokainen taiteilija haluaa esittää maailmalle. Vaikka tekniikat jakautuvat vain muutamaan eri linjaan, jokainen taiteilija lisää sinne oman näkemyksensä ja tarinansa. Näin jokaisesta teoksesta tulee ainutlaatuinen.

Väriyhdistelmät ovat muuttuneet vuosisatojen varrella. Tummempia värejä, kuten sininen, vaaleansininen ja vihreä on käytetty pidempään kuin kirkkaita värejä. Keltainen ja punainen saapuivat Kiinasta vasta Silkkitien reittiä pitkin. Näitä värejä edelleen ostetaan yleisesti Kiinasta, koska niiden laatu on siellä parempaa. Muita värejä valmistetaan myös paikallisesti, joskus taiteilija keittää ne myös itse. Miksi oppaamme käytti tässä yhteydessä sanan keittää en saanut selville, koska värien valmistusta en ole nähnyt. Ilmeisesti prosessi todellakin sisältää kuumennusvaiheen.

Rishton

Värien sävy riippuu lisäaineesta, joka lisätään seokseen. Koboltista tulee sinisiä ja vihreitä sävyjä, mangaanista – punaisia ja ruskeita. 

Jokaisella peruskuviolla ja tekniikalla on oma nimensä. 

Atlas

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus, Atlas
Atlas (Azizov)

Atlas sai nimensä kansallisen kuvion mukaan. Erilaisia vaihtoehtoja on satoja ja jokaisella alueella kuvio on hieman erilainen. Myös jokainen taiteilija tulkitsee sen aina eri tavalla. Kuvio on kuitenkin helposti tunnistettavissa jokaisessa muodossaan.

Anor

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus, Anor
Anor (Z. Kholdorov)

Anor eli granaattiomena, on Uzbekistanin kansallishedelmä. Kuviota pidetään ystävyyden rakkauden, kiintymyksen ja elämänkierron symbolina. Sen raikas ja tyylikäs olemus houkuttaa sekä paikallisia että turisteja. Itsekin olen rakastunut juuri tähän kuvioon, joten sen taika ilmeisesti toimii. 

Qora qalam

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus, Qora qalam
Qora qalam ( M. Mamajonov)

Qora qalam eli musta kynä, on sekä tekniikan että kuvion nimi, jonka filigraani kuosi ihmetyttää ympäri maailmaa. Nämä astiat ovat suosituimpia myös matkamuistotuotteina, vaikka laadukas, paljon yksityiskohtia sisältävä kuvio on yleensä aika hintava tuliaiseksi.  

Ensitöiksi kuvio piirretään astialle ohuella mustalla kynällä, joka muistuttaa pehmeää lyijykynää. Sitten mestari alkaa värittämään kuosia. Siihen menee tunneista päiviin riippuen työn koosta ja monimutkaisuudesta.


Tässä on suurempi keramiikan tuotantolaitos, silti pieni ja käsityöpainotteinen. Prosessi alkaa saven valmistuksesta. Savea on kahta eri lajia: valkoinen ja punainen (terrakotta). Valkoiseksi savi muuttuu vasta uunin jälkeen. Terrakotta jää punaiseksi nimensä mukaiseksi. Terrakotta on huomattavasti halvempi materiaali kuin valkoinen savi, joten se on yleisemmässä käytössä. Astiat katetaan valkoisella glasuurilla ennen toista polttamista, että niistä tulee vaaleita, niin kuvio erottuu paremmin. 

Yllätyksekseni terrakotta-astiat ovat yllättävän ohuita ja kevyitä kuumennuksen jälkeen. 

Uuneja on myös eri sorttia: vanhanaikaisia puulämmitteisiä sekä sähköisiä.   

Keramiikan muut valmistusprosessin vaiheet on helpompaa koneistaa, mutta kuosin tekeminen on edelleen pelkästään käsityötä. Mikään kone ei pysty tähän.

Taiteilijoiksi ryhdytään varsin nuoressa iässä. Kokeneempi mestari piirtää ääriviivoja, ja oppipojat ja -tytöt värittävät ne. 

Rishtonin keramiikka- ja käsityökeskus.

Referenssit:

18 vastausta artikkeliin “Käsityöläisten kaupunki

  1. Kiitos! ^_^ Multa on jäänyt blogin lukeminen nyt pahasti tauolle, joten mukavaa kiinniotettavaa riittää 🙂 Tähän et ehkä osaa vastata mutta tuli mieleeni että minkäköhänlaiset lasitukset (ja niille mahdolliset määräykset) noissa tuotteissa on, kun värit voivat olla myrkyllisiä, esim. tuo kauniin kaunis kobaltti…

    1. Ruoka-astioiksi valmistetut tuotteet päällystetään glasuurilla, eli läpinäkyvällä lasituksella, joka kiinnittää värit ja tekee astiasta turvallisen. Minulla ei ole täydellistä käsitystä, mistä glasuuri on tehty, mutta se on nestemaista lasimassa muistuttavaa aine. Voin kysellä asiasta, jos kiinnostusta on. Ainakin tekijä vakuutti, että astiat ovat täysin turvallisia käytössä. Valmistajilla pitää olla myös standarttisertifikaatteja, koska nämä tuotteet myydään ihan tavallisissa kaupoissa astioiksi. Tiedän sen, ettei ne kestä mikroa hyvin, eli lasitus saattaa haljeta. En myöskään ole varma asianpesukoneesta, siis kuivatusvaiheesta. Mutta muuten ne kestää käytössä hyvin. Yksi myyjä sanoi, että niillä on 1000 vuoden takuu, kunhan et pudota astiasi 😁.

      Sitten on värittämättömät astiat ja koriste-esineet, ja vielä puutarhakoristeeksi menevät matat ruukut, jotka eivät mielestäni kelpaa astioiksi. En tosin asiasta kysynyt.

    2. Hei Miia!

      Nyt olisi tarjolla mahdollisuus vierailla Uzbekistanissa Suomen kunniakonsulin kutsumana. Meillä on meneillään turismin kehittämisprojekti (https://viaperasperaadastra.com/2022/03/18/palanen-kevataurinkoa-turismin-kehittaminen-uzbekistanissa/). Voimme auttaa lippujen ja majoitusten kanssa, kunhan tiedämme budjetti matkalle. Kaupunki ja reitti pääsee valita joko valmiista vaihtoehdoista tai me voimme suunnitella teille sopivan yksilöllisen matkan (postauksessani on enemmän infoa siitä).

      Tällä hetkellä maassa ei ole koronaa eikä sotaa. Shashlikia ja plovia sen sijaan löytyy ylin kylin 🙂.

  2. Oli laitettava kollegalle tämä postaus, niin näkee kuinka upeita keramiikkatöitä tässä on. Mielettömän värikkäitä ja taiteellisia <3 Tykkäisin itsekin käydä tuolla.

  3. Todella mielenkiintoista! Haluan tuon lavuaarin heti 😀 ihanaa että kädentaitoa noin arvostetaan vielä että avataan paikatkin sille.

  4. Kauniita ovat, vaikka suomalaiseen makuun liian värikkäitä. Astiat oli kivoja, mutta lavuaaria en kotiini huolisi. Mielenkiintoinen teksti jälleen.

  5. Sinun blogista pääsee sukeltamaan kyllä ihan uusiin aihe alueisiin. Mikä on tosi hyvä! Värikästä ja todella taitavaa käsityötä!

  6. Noissa astioissa on kyllä piirtämistä ja maalaamista. Mun silmään jo vähän liikaakin yksityiskohtia. Omaan makuun väriä on hyvä olla, mutta mestarien “tarinat maailmalle” saattavat kyllä hukkua tiedon eli yksityiskohtien paljouteen.

    Mun silmää miellettää eniten mestari Zokirxo’ja Kholdorov ja hänen tyttärensä Muattarin valmistamat astiat. Niissä on väriä, mutta kuvioinni määrä on maltillinen minun silmille.

    Kiitos postauksesta, tästä sai mukavasti tietoa sikäläisestä keramiikan valmistuksesta:)

  7. Tosi kauniita. Osa kuviesi keramiikasta muistuttaa hieman keramiikkaesineitä, joita myydään Jerusalemin vanhassa kaupungissa, mutta niiden tekijät ovatkin kaupungin armenialainen yhteisö, mikä ehkä selittää sen että osa noista näyttää hieman tutuilta, vaikka eivät olekaan samanlaisia💙

    1. Täällä alueella koristeilla on paljon samoja piirteitä, mutta kuvioissa on aina olemassa hienoisia eroja, joita on varsin mielenkiintoista eritellä.

    1. Oli siellä pelkistettyjäkin astioita, tosin hyvin vähän 😁. Ne eivät näytä kuvassa millekään, kun vierssä on tälläinen väriloisto. Mutta yleensäkin idästä inspiraatiota ammentavalla kultuurilla ei kovin paljoa korutonta esitettä löydy.

  8. Olipas hyvä, että joku älysi toivoa tätä postausta sinulta. Keramiikkataide ja muukin käsityöläisyys kiehtoo minuakin kovasti.
    Mulla oli ennen nomadielämää laaja taidekirjojen kokoelmakin, joka sisälsi jos jonkinlaista matonkudonnan ja keramiikan symboliikkaa eri maissa käsitteleviä opuksia.
    Tosi kiinnostava postaus, kiitos!

Vastaa