Mystinen Uzbekistan

Mystinen Uzbekistan.

Nyt on varmaan aika paljastaa joitain faktoja ja tuntemuksia minulle uudesta maasta. Toki parissa viikossa ei kerkeä tutustumaan maahan kovin asiallisesti, joten tämä on vain pintaraapaisu. 

Niin kuin arvata saattaa, harva tuntee maan muuta kuin nimeltä ja sen faktan, että se on osa entistä Neuvostoliittoa.

Itse entisenä NL:n asukkaana olin asioista hieman enemmän perillä. Tiesin, että heidän kieli – uzbekki – kuuluu turkkilaisten kielten ryhmään, maassa on vallassa modernimpi islamin uskonto ja olin kuullut tarinoita uzbekkien vieraanvaraisuudesta.

Olen törmännyt myös huolestuneisiin kommentteihin maan vaarallisuudesta ja köyhyydestä.

Tässä tuotan heille pettymyksen. Suurin osa kommenteista ei pidä paikkaansa. Maa on kyllä meidän mittapuumme mukaan köyhä. Tavallinen opettaja saa palkkaa 300-400 euroa. Se ei ole paljon, mutta järjettömän huono palkka se ei ole. Eilen lounastin hintaan 1.50€ per nuppi. Taksi maksaa 0.30-1€ per ajo. Bussi 0.20€. Junalippu (5h matkalla) 7-20€ riippuen luokasta. 

Olen osunut vähän surulliseen aikaan luonnossa, jolloin lehdet jo putoilevat puista, vaikka omasta mielestäni on vielä aika lämmintä. Yöt ovat kuitenkin viileitä. Lämpötilaerot päivän mittaan ovat hyvin suuria, 15-20 astetta, mihin merenrannalla ikäni asuneena en oikein ole tottunut.

Tuuli vierittää keltaisia lehtiä pitkin pölyisiä katuja. Se sama hieno hiekkapöly, joka tulee Maltalla alas sateiden mukana, lentelee täällä kuivuudesta kaupungin yli.

Olen myös kokenut jo hiekkamyrskyn, vaikka olen ollut maassa vasta muutaman päivän.

Minulta oli tilattu kamelin kuva. Tässä on sitten kamelit. Ihan pääkaupungin kävelykadulla. 

Kuulemma oikeitakin kameleita pääsee näkemään maatiloilla, jonne järjestetään opastettuja retkiä. Farmit ovat agroturismia eikä näistä kameleista ole kun villan tuottajiksi turistien matkamuistoihin.

Maaseutu on täynnä hyödyllisempiä eläimiä: lampaita, lehmiä, hevosia. 

Vapaa-ajan ongelmia ei ole – uzbekeilla ei ole vapaa aikaa.

---

Mystinen Uzbekistan

Onhan se niin, ettei parissa viikossa ehdi nähdä kuin pintaraapaisun maasta kuin maasta. Toisaalta olen jo tekemässä töitä, enkä ole ihan turistina, mutta silti.

Todellakin kaikki tuijottavat minua, Tashkentissa vähemmän, muualla enemmän. Olen suunnilleen kaupungin ainoa blondi. Ihmiset ovat uteliaita ja puheliaita, mutta eivät millään tavalla tunkeilevia. Saa vastata, jos haluaa. Omaa 35 kiloista kassia minun ei ole tarvinnut nostaa kertaakaan itse. Aina oli joku auttamassa. Se ei nyt ole blondi-vaikutus. Olen näet täällä iäkäs rouva, keitä kuuluu auttaa joka käänteissä 😁. Onneksi meillä on lapsenlapsia, joiden kuvia voin näyttää kollegoille, muuten olisi noloa olla 45-vuotias yhden lapsen äiti.

Navoiyssa Islamilaisuus ei näy ulospäin juuri lainkaan. Aniharva käyttää huivia (siis, pitää hiuksia peitettyinä) ulkona liikkuessa. Suurin osa käyttäjistä riisuu sen sisätiloissa joka tapauksessa. Hijabia en ole nähnyt. Tässä kohdassa säännöt ovat melkein samat kun ortodokseilla: pää peitetään kirkossa ja kirkollisissa menoissa. 

Tashkentissa oli kirjavampaa: sekä burkoja että vihreitä kynsiä ja räikeää meikkiä. Kuka heistä on paikallinen ja kuka turisti on vaikea sanoa.

Koulut ovat normaaleja sekakouluja. 

Pääkieli on uzbekki, mutta joissain osissa maata puhutaan myös karakalpakkin kieltä. Tämän olen kysynyt kollegoilta.

Venäjä on Keski-Idän lingua franca. Sitä puhutaan Uzbekistanissa varsin hyvin ja lähestulkoon aksentitta. 

Jotkut perinteet on ja säilyy. Esimerkiksi uzbekit istuvat syödessä tyynyjen päällä ja pöytä on joko matala tai sitä ei ole lainkaan. Minulla jalat puutuivat tietysti heti. 

Uzbekistan on kyllä köyhä, mutta ei jälkeenjäänyt. Vaikka itse kuulin asukkaiden sanovan sen olevan kolmannen maailman maa, en ihan allekirjoittaisi tätä väittämää. On täällä perinteinen itämainen basaari, jossa voi muuten kulkea ihan vapaasti ilman, että kukaan vetää hihasta koko ajan. Myyjä toki auttaa ihan mielellään, jos olet kiinnostunut jostain tavarasta. Kortilla pääsee maksamaan useimmiten sielläkin.

Maan köyhyys näkyy maakunnissa monin tavoin: hajonneita teitä, vanhoja kalusteita kouluissa, outoja vessoja. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että maa on itsenäistynyt vasta 30 vuotta sitten. Kun täällä ei ole ollut EU:n rahoja pelissä, kaiken on joutunut rakentamaan itse nollapisteestä. 

Kyllä he ovat parhaillaan rakentamassa.

Tashkent

Tashkent on kun mikä vain pääkaupunki, ihan oma itsensä. Siellä on sekä moderneja pilvenpiirtäjiä ja merkkituotteita täynnä olevia ostareita että Neuvostoliiton perua olevia lähiöitä. 

Itse kaupunki on valtava. Juuri Tashkentissa sellaista liikenteen kaaosta, josta olen lukenut, ei ole. Liikennettä on toki paljon. Onhan kaupungissa 12 miljoonaa asukasta. Kaistoja on neljästä viiteen per suunta. Siis sellainen 10- kaistainen tie. Se olisi aikamoinen haaste ajaa. Ruuhka-aikoja. Isoja marketteja. Pieniä lähikauppoja. Suhteellisen tavanomainen elämänmeno.

Tashkentin Moderno hotelli oli kyllä hieno. Upouusi rakennus, uima-allas, kuntosali, saunaosasto. Yksi sauna oli aivan autenttinen, Harvian kiukaalla varustettu, suomalainen löylysauna. 

Mulla on vain jalkojen kuva, koska olin spa-osastolla aivan yksin. Kaikki oli lämmitetty ja valmistettu vain minua varten. Korona-luksusta ikävä kyllä. Asiakkaita hotellissa ei ollut kuin kourallinen.

Navoiy

Navoiy on yksi suurimpia kaupunkeja Uzbekistanissa, mutta ei kuitenkaan mitenkään jättiläinen. Täällä huomasin hieman enemmän traditionaalisuutta. Se ei nyt lainkaan tarkoita tiukkapipoisuutta. 

Vaikka suurin osa kollegoistani puhuu virheetöntä venäjää, venäläisiä en ole vieläkään tavannut täällä. Ortodoksinen kirkko täällä on, seisoa törröttää kaupungin paraatipaikalla ihan moskeijan vieressä. 

Kaupungissa on paljon erilaisia etnisiä ryhmiä, venäläisten lisäksi on tataareja, tadzikkeja, kirgiseja, mutta ilmeisesti kaikki osaavat enemmän tai vähemmän uzbekin kieltä. 

Miehet kyllä tuijottavat, mutta astuvat askeleen-pari taaksepäin antaakseen tilaa. Olen edelleen se iäkäs rouva. Naiset ovat avoimempia, mutta kosketukseen asti heilläkin menee monta päivää. Onneksi.

Yllätysmomentteja

Moni asia meille länsimaisille on aika yllättävä. Tässä voi spekuloida, mistä mikäkin tapa on peräisin. En varmaan lähde arvioimaan, vaan listaan asiat, jotka yllättivät itseni.

1. Liikenne

Navoiyssa erityisesti liikenne on kaoottinen. Meidän silmissä. Täkäläisten silmissä siinä on järjestystä ja hierarkiaa. Keltaisia pikkuisia takseja täällä on melkein yhtä paljon kun New Yorkissa. Tai enemmän. Ne ovat paikallinen julkinen liikenne. On busseja, mutta niillä ajelee vain kiireettömin osa kansaa: eli vanhukset. Bussi maksaa 1400, taksi 3000 ja 5000, eli meidän rahoilla 0.12 e, 0.24e tai sitten 0.40e. Taksissakin porukka vaihtuu matkan varrella. On toki olemassa tilaustaksi, hintaan 0.80e

Se on paikallisenkin mielestä halpaa.

Huomasin, että autoilijat ovat aika tarkkoja liikenteessä, milloin on kenenkin vuoro liikkua. Viikossa olen nähnyt yhden peräänajon. Ei muita kolareita. Olisin länsimaisena olettanut että täällä kolisee useammin.

Keskelle tietä hajonneita autoja on huomattavasti enemmän. Harva se päivä olen näkemässä, miten porukka työntää menopeliään tien poskella.

Alkoholin suhteen on nollatoleranssi. Kännissä ei ajeta.

2. Lapset

Lapsia pyörii työpaikoilla kaiken koulusta yli jäävän ajan. Heille myös opetetaan työnteon alkeet samassa. Olen useaan otteeseen ollut kaupoissa, joissa minua on palvellut kauppiaan lapset. Aikuiset ovat toki aina paikalla, mutta lapset joutuivat vaikka hakemaan vedet jääkaapista tai laskemaan rahat. Jotain pientä, mutta hyödyllistä. On heillä kyllä kaikilla kännykät kädessä, mutta näyttää siltä, että he arvostavat sitä, että heitä pyydetään apuun aikuisten tehtäviin.

3. Ruokakulttuuri

Uzbekistanissa syödään paljon ja antaumuksella. Paikalliset itsekin vitsailevat asiasta tyyliin: tule meille kylään, pääset syömään aamuun asti.

Muslimeina paikalliset eivät yleensä juo alkoholia itse ruokaillessaan eivätkä ihmettele, jos itse kieltäytyy juomasta. Se oli helpotus. On maassa toki tarjolla kaikkea mahdollista, muun muassa on olemassa Uzbekistanin omia viinejä.

Paikallisten ruokatavoista, kulttuurista ja mauista on pakko kirjoittaa oma postaus jossain vaiheessa. Sen verran erikoista se on.

4. Navoiy coworking

Se oli ylläri. En olisi odottanut juuri sellaista suurta modernia rakennusta tähän tarkoitukseen.

5. Ristiriitaisuus

Joissain osa-alueilla maa on kuin 30 vuotta ajassa taaksepäin. Toinen osa on teknologian kehityksen huipulta. 

Vaikkapa liikenteessä on sekä 50 vuotta vanhoja mosseja ja aaseja että upouusia autoja, yleensä pieniä, mutta välillä vastaan tulee suurempia ja kalliimpia menopelejä.

Käteinen on paljolti käytössä, mutta kortilla pääsee maksamaan miltei kaikkialla: kioskeissa, ravintoloissa, basaarilla. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia maksaa kortilla tai nostaa käteistä. Visa ja Mastercard toimivat kaikkialla.

Sim-kortteja myydään mm. vanhan Hiacen peräkontista. Hyvin pukeutunut nuorukainen avaa läppärinsä (samantapainen Acer kuin mullakin) ja kaivaa lokerosta sim-kortin. Valitsen itselleni sopivan liittymän, maksan 13 euroja ja tadaa! – olen saanut puhelimeni varustettua paikallisella numerolla. Rajoittamaton netti ja puheaikaa sekä joku hullu määrä tekstareita. Tähän tosin tarvitaan paikallisten passi. Diginomadi-bisnestä parhaimmillaan.  

Vaikka maassa vallitsee traditionaalisuus ja jonkin verran uskonnollisuus, uzbekit ovat avomielisiä ja uteliaita, nopeita oppimaan uutta.

Vaikka kulttuuri on länsimaiselle aika eksoottista, asukkaiden vieraanvaraisuus ja hyväntuulisuus tekevät sen, ettei vierasmaalainen tunne itseään muukalaiseksi. 

Yhteenvetona voin sanoa, että minua harmittaa nyt, ettei Uzbekistan ole kovin tunnettu maailmankartalla. Se on kuitenkin historiallisesti ja kulttuurillisesti varsin mielenkiintoinen kohde. 

Mystinen Uzbekistan.

Referenssit:

• Uran mutkat suoriksi 
• First co-working center opened in Navoi
• On tehosekoittimet ja on tehomatkustajat 
• MODERNO HOTEL – Отель Moderno

Mystinen Uzbekistan.

Mystinen Uzbekistan.