Viikko 3 – 2024 – Ajatusvinoumat.
Taukojumppa
Olen pitänyt blogissani yli viikon hiljaisuuden ja tällaisen (itselleni hyvin epätavallisen) jakson jälkeen pitäisi tuoda julki jonkun maailmaa järisyttävän ilmoituksen. Ei minulla sellaista ole. Se oli vain arki, joka nielaisi minut viikoksi niin, etten nähnyt päivänvaloa. Tavallista kiireisempi jakso töissä, sairastuneita kollegoita ja paljon kokeita valmisteltavana ja tarkistettavana. Siinä se olikin.
Joten harjoittelen nyt taukojen pitämistä kirjoittamisesta 😁.
Ei minulla ole edes writer’s block:ia eivätkä ideat ole loppuneet. En päässyt kirjoittamaan ihan vain sen takia, että tunnit loppuivat vuorokaudessa kesken. Ja se tuntui. Se tuntui yhtä epämiellyttävältä kuin riittämätön liikunta tai ravintoköyhä ateriointi. Aivoni vaativat tietyn
Viime viikkoa siteeratessa:
Sekin oli hauska huomata, että kokeiden koonti teki minut onnelliseksi näin lauantai-iltana. Koska jouduin tutkimaan uutta tukimateriaalia niitä varten. Silloin kun itsekin opin jotain uutta hetkenä, jolloin ei voinut sellaista odottaa.
Huh, mikä urakka tarkistaa niitä kokeita. Kahdeksan oppilaan koepaperit – 4h25min. Ja seuraavana päivä neljä lisää.
Koska opetan yhteiskuntatieteisiin kuuluvia aineita, on välillä aika vaikeaa päättää, miten oppilas on suoriutunut tehtävästä. Onko pohdinta ollut riittävän laajaa, onko teoriaa käytetty tarpeeksi ja miten tähän yksilölliseen mielipiteeseen kuuluu suhtautua.
Viikon teema: Ajatusvinoumat
Tämän viikon aikana olen pohtinut, miten meidän mielikuvat voivat olla petollisia. Se on ihme, miten tietyt uskomukset istuvat tiukasti ihmisten mielessä. Ilmiölle on olemassa myös tieteellinen nimitys: kognitiiviset vinoumat. Tunnetaan arkikielessä myös nimeltä ajatusvinoumat. Ne ovat sapluunat, joiden perusteella teemme päätöksiä, erityisesti jos tilanne on meille uusi eikä tietoa sen ratkaisemiseksi ole saatavilla tai ei ole tarpeeksi.
Näistä sapluunoista on myös hyötyä, esimerkiksi tiukoissa paikoissa, jolloin aikaa ei ole riittävästi harkitun päätöksen tekoon, tai tilanne koetaan vaaralliseksi. Toisin kuin vaistot, kognitiiviset vinoumat ovat opittua tietoa ja käytöstä.
Ilmiönä kognitiiviset vinoumat eivät ole absoluuttisesti hyvä tai huono asia, se on vain ihmismielen tapa ratkaista arjen dilemmoja epätäydellisen tiedon läsnäollessa. Sapluunat ovat koko ajan muuttumassa ja kehittymässä (tai ainakin niiden pitäisi muuttua kokemuksen kertyessä). Sitä sanotaan oppimisprosessiksi.
Miten omat ajatukseni ovat tehneet tällaisen mutkan?
Olimme juuri keskustelemassa taloustieteen tunnilla siitä, miten kuluttajat tekevät omat ostopäätöksensä. Siihen vaikuttaa joukko tietynlaisia kognitiivisia vinoumia, joiden perustella päätämme, kumman puhelinliittymän valitsemme ja miksi iPhone on parempi kuin Android-puhelin, miksi Audi on parempi kuin BMW, tai juuri toisin päin.
Omena päivässä…
Pari päivää sen jälkeen, jouduin lääkärin puhutteluun omista kolesteroliarvoista, jotka ovat hieman viitearvoja korkeampia. Olen tietysti saanut kuulla täysimittaisen saarnaamisen siitä, miten minun pitää katsoa, mitä syön ja liikkua enemmän. Kun sanoin, etten syö juurikaan mitään rasvaista tai makeaa, en kuluta eineksiä tai limsoja, ja meillä tehdään pääasiallisesti kaikki ruoat kotona, lääkärin reaktio oli hupaisa.
Olen toki osannut sen aavistaa, mutta se nauratti sinä hetkenä (sain toki pidettyä naamani peruslukemilla, suomalaisia kun ollaan 😅). Nuorehko lääkäri sivuutti sanomiseni täysin ja toisti itseään sanasta sanaan painottaen, että kolesteroliarvot riippuvat aina ruokavaliosta. Hänen naamastaan näki, että hän pitää minua, jos ei nyt suoranaisesti valehtelijana, niin ihmisenä, joka ei halua nähdä asioita sellaisina, kuinka ne ovat.
Korkeat kolesteroliarvoni ovat minulle arvoitus. Olen toki syönyt suhteellisen epäterveellisesti sielä Uzbekistanissa (koska siellä ei talven aikana kertaa kaikkiaan saanut mitään muuta kun lihaa, ellei halunnut maksaa maltaita hedelmistä; talvella omenakilo oli 5€:n hujakoilla). Huhtikuusta eteenpäin hedelmiä sai roppakaupalla erilaisia ja niiden hinnat vaihteli 0.10 eurosta pariin euroon. Silloin olen tietty käynyt apajilla joka ikinen päivä.
Uzbekistanissa olen viettänyt vain 8 kk ja siitä on jo kaksi vuotta aikaa.
Maltalla talvi oli taas jopa parempi hevi-sesonki kuin kesä.
Siis, minä syön kilon hedelmiä ja vihanneksia päivässä (perunat pois lukien). Makeasta minulla menee suunnilleen yksi tummasuklaalevy kuukaudessa. Kakkuja ostetaan kotiin myös kerran kuussa, jos sitäkään. Keksien syömisestä minulle pitää maksaa – en syö niitä vapaaehtoisesti, en vaan tykkää. Sipsejä meillä oli kotona pussillinen, mutta se meni pilalle, kun se oli vielä Maltan ajoista (on ollut puoli vuotta auki).
Liikkumista voi toki lisätä, jos aikaa riittäisi johonkin. Lämpiminä aikoina on aina helppoa lähteä ulos kävelylle, mutta nyt se ei oikein innosta. Toisaalta, harrastan aika paljon hyötyliikuntaa ja kaikki tunnit kävelen luokan edessä, kun en oikein tykkää istua omilla tunneilla, ellei niitä ole neljää tuplatuntia putkeen (se on ajassa 6h).
En ymmärrä. Lääkäri käski tarkistaa ruokavaliota ja lisätä liikuntaa, että kolesteroliarvot saadaan kuntoon. Ja kuulemma kahvinjuonti pitää lopettaa, koska on verenpaine.
Kahvilla ei ole vaikutusta omaan verenpaineeseeni, mutta stressillä on. Hyvinkin näkyvästi. Se on toinen uskomus, mistä kärsin. Hauskin juttu on se, että minua kehotetaan juomaan teetä eikä kahvia, ja teehän se itselleni vasta myrkkyä onkin. Saan siitä migreeniä. Kukaan ei sitäkään usko, mutta se on jo niin monta kertaa todistettu oman (kanta)pään kautta, että vältän teetä kuin ruttoa.
Tämä ei ole lainkaan valitusta vaan hassuja asioita, joista saan kunnon naurut aikaiseksi. Joka ei tosin aina naurata.
Olen jo oppinut, ettei juurtuneita mielipiteitä tuosta vain muuteta. Tällaiset jutut saavat minut miettimään omia mielipiteiden vinoumia ja sitä, miten itse teen päätelmiä. Osaanko itse olla se ajatteleva eläin vai toiminko aina oman homeisen sapluunan mukaan. Kuinka vaikeaa on oikeasti miettiä omia ajatus- ja käytösmalleja uusiksi?
Viikko 3 – 2024 – Ajatusvinoumat.
Referenssit:
- Ajatusvinoumat ohjaavat päätöksentekoamme – Proakatemian esseepankki
- Kulttuurishokki jos toinenkin
- Kahvi – In via
- Aamusta iltaan – Biologinen kelloni ei soi aamuisin – In Via – It’s My Life(style)
- Uzbekistanin ruokakulttuuri. Osa 1 – In Via – Uzbekistan
- Uzbekistanin perinneruokia – Via Per Aspera Ad Astra
- Mystinen Uzbekistan – In Via – Live To Travel
- Kognitiivinen vinouma – Wikipedia
Itse joskus olen blogannut päivittäin mutta koska arki vie, niin olen nykyään postasnnut vain sen kolme kertaa viikossa. Ei oikein ole aikaa ja resursseja. Kesällä sitten taas kun on lomalla. Sitten vedetään ihan överiksi 😀
Mylla ei ole nyt aikaa blogille kun kerran viikossa, ja jotenkin se minusta liian vähän. Kaipaan kirjoittamista ja kuvitusta 😊
Ravintosuositukset on kyllä mielenkiintoisia ja ajattelin niistä jossain vaiheessa kirjotellakin. Tuntuu, että se vaihtelee paljon, mikä elintarvike milloinkin on se, mitä pitäisi välttää. Hankalaa pysyä kärryillä!
Sitä olisi kiva lukea 😍. Se on totta, aina jokin uusi trendi ilmestyy vuosien varrella.
Olipa kiintoista tuo ajatusvinouma-juttu!
Kolesteroli: kyllä siihen vaikuttaa perimä ja ihan kaikki, etenkin “ikääntyessä”. Hyviä rasvoja lisää (öljyjä), kauraa lisää ja vihreitä vihanneksia lisää – sillä voi olla jotain tekoa tuon kanssa. Myös mittausvirhe on mahdollinen, kuka tietää…
Kiitos!
Kauraa (kuten moni muukaan vilja) en oikein osaa syödä, mutta kaikkia muuta terveellistä käytän päivittäin. Toki näin talvisin vihannesten väri on enimmäkseen punainen ja oranssi: porkkanat, punajuuret, paprikat, bataatit, kurpitsat. Kaaleja ja salaatteja tulee syöty myös jonkin verran. Kovia rasvoja meillä ei edes käytetä.
Mittausvirheeseen en usko, kuitenkin kahden eri maan eri labrat oli samaa mieltä. Ainoa lohtu on, että kokonaisarvot on lähtenyt laskuun ja HDL oli noussut myös jonkin verran.
Voi, niin tuttua asiaa lääkärillä. Iso vaikutin kolesterolin osalta on oma perimä. Minulla ko lukema on ollut lähes koko mittaushistoriani himpan päälle viitearvon.
Kerran päätin näyttää lääkärille, että saan sen viitteisiin. Oli niin vähän yli. Jätin päivittäisen kananmunani syömättä ja söin kaurapuuroa. Olin lukenut että se auttaa alentamaan kolesterolia. Näin meni melkein kolme kuukautta ja otettiin uudet arvot. Kolesterolini oli hypännyt aimo harppauksen viitteen yläpuolelle 😀 Palautin kananmunat välittömasti ruokavaliooni.
Jos tietää syövänsä ihan ok, niin se loppu on ihan muusta kiinni.
Minä kyllä uskon, että kolesteroliarvoihin voi vaikuttaa ruokavaliota muuttamalla, mutta sen ruokavalion pitää olla ensin tavalla tai toisella pielessä. Silloin, kun perusasiat ovat kunnossa, on se aika vaikea saada muuttamaan ne vielä terveellisempään suuntaan. Eihän normaalissa elämässä pysty kyttäämään jokaista suupala. Taisi olla myös näin, että jos stressaa jokaista kaloria ja rasvan kikkaretta, kaikki arvot vain huononee, kun stressitasot nousee 😉
Omista ajatusmalleistahan sitä pitää kiinni kynsin ja hampain. Paitsi, että yritän haastaa itseäni ja etsiä tietoa silloin kun epäilen, että asia ei ehkä ihan näin menekään… Ihmisethän rakastavat hokea samoja asioita, jotka on monesti jo todistettu vääriksi. Kananmuna nostaa kolesterolia (ei vaikuta kaikkiin samalla lailla), juo jaffaa oksennustaudissa (jaffa ei todellakaan tee hyvää), levitä pakkasella poskiin vaseliinia (niin saat helpommin palentuman) ja mitä näitä nyt on.
Näin se onkin. Minä en muuten kovin monta kanamunaa kuukaudessa syö 😅. Jaffa oksennustaudissa on varmaan kunnon aktseleraatori. Sen jälkeen oksentaisi kahta pahemmin.
Itsensä haastaminen uusiin kuvioihin on aika rankaa, mutta mielestäni sen on pakko tehdä ajoittain, ettei oma ajatusmaailma homehdu täysin.