Nyt päästään syömään! Uzbekistanin perinneruokia.
Uzbekistanin ruokakulttuuri on mielestäni yksi maan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Pelkkä kirjoittaminen uzbekilaisesta keittiöstä tuo veden kielelle. Suussa sulavien ruokien nimet – plov, manti, shourpa, kebab, lagman, somsa, mastava – huokuvat maagista itämaista henkeä. Kaikkia niitä pitää kokeilla heti kuumana, nauttien erikoisesta aromista ja mausta pitkän kaavan mukaan… Ei ihme, että Uzbekistanin keittiö on rakastettu ja arvostettu kaikkialla maailmassa. Se on maultaan ja laadultaan idän eloisin ja monipuolisin reseptuuri.
Monet Uzbekistanin reseptit ovat vuosisatoja vanhoja, ja ruoanlaittoon liittyy usein erilaisia rituaaleja, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti. Tuhansien vuosien historiassa uzbekkilaiseen ruoanlaittoon on kehittynyt omat erityispiirteensä.
Uzbekistanin kansallinen keittiö on erillinen osa maan kulttuuria. Toisin kuin naapurimaiden paimentolaiset, uzbekit ovat siirtyneet pysyvämpään elintapaan hyvin varhain, joten maassa on kehittynyt maatalous viljelyksineen ja karjanhoitoineen. Muinaisista ajoista lähtien uzbekit ovat kasvattaneet vihanneksia, hedelmiä ja viljaa hedelmällisissä laaksoissaan. On kasvatettu monenlaista karjaa, joka on toiminut ruoan ja raaka-aineiden lähteenä.
Uzbekistanin keittiö on epäilemättä saanut vaikutteita kaikilta tällä alueella asuneilta kansoilta. Turkkilaisten, kazakhstanilaisten, uiguurien, tadžikkien, tataarien ja mongolien kulinaariset perinteet ovat selvästi havaittavissa. Lainattujen joukossa on sellaisia ruokia kuin paisti, lyulya-kebab, bogursak, risut, pelmenit, manti, lagman jne. Mutta kaikkien ruokien reseptit ovat enemmän tai vähemmän muunneltuja vastaamaan uzbekkien makua. Myös uzbekkilaiset perinneruoat ovat vuorollaan koristaneet pöytiä monissa maissa ympäri maailmaa.
Valtaosa uzbekkilaisista resepteistä on suhteellisen monimutkaisia. Suuren ainesosien määrän lisäksi tarvitaan erikoisempia työkaluja, uuneja, välineitä sekä kädentaitoa. Monesti ruoanlaiton taidot periytyvät suvun sisällä vanhemmilta lapsille ja lastenlapsille.
Valmis ruoka on Uzbekistanissa hyvin edullista siihen verrattuna, mitä raaka-aineet maksavat kaupoissa. Olen toki kuullut, että bazaarista saa vielä huomattavasti edullisemmin, erityisesti jos ostaa lampaan ruhon kokonaisena. Huomasin, että kokkaaminen kotona ei aina kannata täällä, ellei kyse ole 20 hengen suurperheestä.
Vaikka liha näyttää olevan uzbekistanilaisen keittiön kulmakivi, vihanneksia, yrttejä ja hedelmiä käytetään varsin paljon.
Uzbekistanissa kasvatetaan runsaasti vehnää, riisiä, maissia, ohraa, palkokasveja (mungpapua, herneitä ja soijapapuja). Lämpimän ilmaston ansiosta täällä kasvaa montaa lajia hedelmiä (mm. sitrushedelmiä sekä meloneja ja vesimeloneja), vihanneksia, viinirypäleitä, yrttejä, marjoja ja pähkinöitä.
Uzbekistanin gastronomisen loiston kruununperijät ovat saslik (lammasta, nautaa, kanaa ja riistaa), plov, somsa, leipä ja tee.
Nonushta, eli aamiainen, tarkoittaa kirjaimellisesti “leivän syömistä/jakamista”. Toiset tärkeät ateriat ovat lounas – tushlik ovkat ja illallinen – kechki ovkat. Lounasta syödään suomalaisillekin normaaliin aikaan, eli klo 11-12. Illalliselle mennään klo 17-18, töiden jälkeen.
Monesti uzbekit edelleen syövät pääasiassa käsin ja istuvat lattialla tai matalan pöydän ääressä (dastarkhan) omassa olohuoneessa. Perintesimmissä chaikhanoissa sellainen istumamuoto on yleinen, uusimmissa harvinaisempi. Nuorempi sukupolvi suosii modernimpaa, euroopasta vaikutteita saanutta tyyliä.
Tarjoilujärjestys vaihtelee suuresti alueelta toiseen. Jossakin ensin tarjotaan teetä ja makeisia, sitten keittoa ja lopuksi pääruokaa. Niillä alueilla, joissa itse olen käynyt, järjestys on meille eurooppalaisille tuttu: ensin teetä ja muita juomia, sitten keittoja ja/tai pääruokia ja lopuksi makeita (jos vielä mahtuu).
Omien kollegoiden ja ystävien kanssa syödessä pääruokia useasti jaetaan: tilataan erilaisia annoksia ja napataan omalle lautaselle osa.
Keitot
Uzbekilaiset perinteiset keitot ovat yleensä tehty kirkkaaseen liemeen, mutta ovat hyvin ruokaisia, koska niissä on runsaasti vihanneksia, kuten perunaa, porkkanaa, punajuurta, sipulia, sekä yrttejä ja lihaa. Monesti sinne rakennetaan vielä pohjaa nuudeleista tai pelmeneistä.
Yhtä ja ainoaa reseptiä millekään keitolle ei ole: jokaisella alueella ja jokaisessa perheessä ja chaikhanssa ne valmistetaan hieman eri tavalla.
Itse olen tähän mennessä kokeillut shurpaa, juustokeitoa ja mastavaa. Kaikki kokeilemani keitot ovat olleen tähän mennessä aivan mainioita kulinaarisia teoksia.
Näistä juustokeitto on oma suosikkini (olen tykästynyt sosekeittoihin, joita tämä resepti muistuttaa). Juustokeitossa on lisäksi perunaa tai porkkanaa sekä lihapyöryköita ja nuudeleita.
Shurpa on yksi suosituimmista keitoista, jota on olemassa kymmeniä eri lajeja. Pohjimmiltaan se on lihakeitto, jossa on runsaasti vihanneksia. Meidän yliopiston ruokalassa shurpaa valmistetaan naudanlihasta, porkkanoista, tomaateista ja sipuleista. Sinne kuuluu lisätä tilkka laihaa smetanaa sekä yrttiseosta ennen nauttimista.
Mastavaa olemme syöneet aivan ihanassa Karvon-chaikhanassa. Karvon on sisustettu perinteiseen malliin, joten siellä on tarjolla kaikki istumapaikkojen versiot. Kesäisin chaikhanan edessä avataan suuri terassi suihkulähteineen, joten meidän on pakko palata sinne vielä monta kertaa kuvaamaan sitä. Ruoka oli aivan loistavaa.
Kaikki kuvassa näkyvä sisustus on itse asiassa ihan uutta tekoa. Ainoat aidosti vanhat tavarat ovat seinillä näkyvät perinteiset vaatteet ja tarjottimet.
Karvonin keittiöosasto sekä mangal saslikkia varten ovat kaikki pihalla, niin kuin chaikhanassa kuuluu olla, mutta ne ovat piilotettu erilliseen ilmastoituun rakennukseen.
Karvon on perhebisnestä, kuten chaikhanan pitääkin olla.
Plov
Jos ollaan aivan tarkkoja, uzbekit eivät syö plovia – tämä ruoka on oikealla nimellä osh. Se on se kaikkein perinteisin laji. Itse asiassa ruokaa valmistetaan joka alueella eri tavalla, kuten Uzbekistanissa on tapana. Jätän sen osion lyhyeksi, koska oshista tulee vielä erillinen postaus: pääsin nimittäin kurkistamaan ruoan valmistuksen saloihin.
Lisää plovista: Perinteisten ruokien aika – Palov of Kokand
Somsa
Somsa on piirakka, joka valmistetaan perinteisessä uunissa eli tandirissa.
Somsaksi sanotaan joskus myös rasvassa paistettua piirakkaa, mutta mielestäni se on silloin eri lajia ja muistuttaa ikävästi suomalaisia lihapiirakoita.
Somsa voi olla sekä suolainen että makea. Makeassa on yleensä kurpitsaa ja suolaisessa lihaa ja sipulia. Jossain paikoissa joukkoon lisätään myös kishmishia eli pieniä makeita rusinoita. Rusinoilla höystetty somsa on ollut tähän mennessä paras maistamani.
Minulle oli luvattu myös somsan valmistuksen pikakurssi.
Saslik
Liha valmistetaan tässä maassa sadalla eri tavalla, joista itse olen kokeillut vasta paria-kolmea. Eräät lempilajeista ovat saslikit: kanasaslik ja lammassaslik.
Ensi alussa minua hieman johti harhaan se, että saslik ja kabob ovat sama asia. Saslikia on myös olemassa jauhelihasta tehtynä. Se on makuasia, mutta itse tykkään enemmän kokolihasaslikista.
Uzbekistanilainen saslik on yleensä varsin miedosti maustettu. Lisää terävyyttä saa erikseen tarjottavasta punaisesta tai valkoisesta kastikkeesta, joka on omasta mielestäni turhan terävä. No worries, kukaan muu ei ole asiasta valittanut.
Leipä
Non, eli perinteinen litteä leipä leivotaan valkoisista jauhoista ja se käy pöytään tandirin kautta. Leipä on uzbekeille pyhä asia. Kaikki leivänpalaset korjataan pöydältä ja viedään kotiin aamiaiseksi, jos sitä sattuu illalliselta jäämään yli.
Uzbekistanissa on tarjolla myös tummaa leipää. Sitä harvoin saa ravintoloista, mutta kaupoissa tummia leipälajeja on runsaasti.
Leivonnaisia
Omasta mielestäni leivonnaisia voi syödä vain kahdessa paikassa maailmassa: Puolassa ja nyt Uzbekistanissa.
En itse osaa sanoa, miten he taikovat tavallisista aineosista sellaisia herkkuja. Salaisuus lienee ainesosien tasapainossa, silloin maku on täydellinen.
Jälkiruoat
Omaksi ilokseni jälkiruoaksi tarjotaan usein pelkistetysti hedelmiä ja tuoremehuja. Toki leivonnaisia, pirtelöitä ja itämaisia makeisia saa yleisesti, mutta itse tykästyin siihen vaihtoehtoon, että pöytään tuodaan jälkiruoaksi meloneja, omenoita, vesimeloneita, viinirypäleitä ja päärynöitä. Näin talvella.
Tee
Tee on juoma, jota ilman uzbekit eivät osaisi tulla toimeen. Siitä istujaiset pöydän ääressä alkavat ja siihen ne loppuvat. Kok-choi (eli vihreä tee) on kaikkein suosituin, mutta kora-choi (eli musta tee) tulee vahvaksi kakkoseksi. Tee maustetaan monella eri tavalla: sitruunalla, mintulla, jasminilla, vadelmalla… Siihen kuuluu myös runsas pötkö printeistä makeutusainetta, joka on kristallisoitunut puhdistamaton sokeri.
Teestä tehdään suhteellisen laihaa, joten itsekin pystyn juomaan sitä pannullisen joka aterialla. Tutuissa paikoissa pyydän tekemään omasta teestäni vain puolimakeaa.
Uzbekistanin perinneruokia
Tässä postauksessa tuli vain raapaisu uzbekistanilaisesta keittiöstä, koska en itse ole vielä kokeillut ihan kaikkia lajeja ja versioita. Jos tulee eteen jokin erityinen tapaus, lupaan kertoa siitäkin.
Uzbekistanin perinneruokia
Uzbekistanin perinneruokia
Referenssit:
Uzbekistanin perinneruokia
Olipa kattava ja kiinnostava artikkeli! Hyviä ruokakuvia. En ole mikään ruoka-asiantuntija lainkaan, mutta Suomen lisäksi jonkinlaista kokemusta on Espanjasta sekä muutaman vuoden ajalta Ukrainan ruokakulttuurista, johon nyt vuodenvaihteessa tutustuin taas parin viikon ajan. Oli ruokakulttuuri mikä tahansa, niin parhaimpiin hetkiin on aina kuulunut kiireetön syöminen hyvässä seurassa, eikö niin? Sitä tässä on yritetty lapsillekin vaihtelevalla menestyksellä opettaa. Kiitos hyvästä jutusta.
Olipa monipuolinen ja herkullinen teksti. Paljon uutta tietoa minulle vieraista ruoista. Aila
Voi miten herkullinen postaus! Shurpa muistuttaa mielestäni sekä nimeltään että sisällöltään romanialaista keittoa ciorbaa, smetanaa myöten.
On kyllä kaikin puolin mielenkiintoinia nämä Uzbekistan-postaukset! Jään odottamaan postausta astioista seuraavaksi 🤩
Kerran uzbekistanilaisessa ravintolassa syöneenä muistan, miten ihailin niitä astioita. Herkullisia kuvia. Nälkähän tässä tulee.
Plov, osh, pilahvi – lienee kyse saman tyyppisestä ruuasta (tai jopa samasta) mutta eri nimillä tai eri kielisillä nimillä. Leipä on myös jäänyt minulle tuolta suunnalta mieleen – se oli ihan syötävää, sekin 🙂
Uzbekistanissa olen kerran käynyt ja tykästyin heidän ruokakulttuuriin. Erityisesti plovista pidin todella paljon jota syötiin useamman kerran matkoilla. Innostuin jopa niin paljon että uskalsin tehdä sitä jopa kotona Suomessa. Tashkentissa oli mielenkiintoista myös käydä paikallisessa leipomossa katsomassa miten leipää tehdään ja paistetaan isossa uunissa.
“All you need is plov (love) !”
Kiitos tästä 😀 Saanko pyytää toivepostauksena taikka mainintana jotain uzbekistanilasesta astiastosta ja muusta ruokailuvälineistöstä? 😀 Ihan tosiaankin sattumalta olen googlaillut keskiaasialaisia ruokailutapoja tässä viime aikoina. Olen yrittänyt saada käsitystä lautasista, kulhoista yms, ilmeisesti Uzbekistan on tunnettu myös keramiikastaan? Olen jostain saanut päähäni tietynlaisen kuvan astioista joita haluaisin, mielellään metallisena, ja niin mua harmittaa kun Keski-Aasiassa ei ehkä taidakaan olla sellaisia, heh (vaan ehkä tyyli on ennemmin marokkolaista tai intialaista tai jotain). Kiinnostaa kumminkin se mitä siellä sitten oikein on. Olen siis aika hurahtanut alueeseen vaikken siitä paljon tiedäkään… jollei ole jo käynyt selväksi 😆
Kiitos palautteesta, Miia!
Heti paljastan, että toiveesi tulee toteutumaan ja astioista ilmestyy erillinen postaus, koska yksi työkavereistani juuri pyysi minut vierailulle posliinitehtaalle. Kuten varmaankin tiedät jo Uzbekistanissa ollaan aika tarkkoja kattauksista. Kaikki kuvissa esiintyneet astiat ovat paikallista tekoa: täällä valmistetaan poslinia, keramiikka sekä puuastioita. Tekniikoita on monia, käsityöstä tehdassarjoihin. Tuossa videopätkässä mies oli juuri tekemässä puulautasen.
En tiedä, onko olemassa myös metallisia astioita, joissa olisi kansalliskuosia, koska en ole nähnyt sellaisia ruokapaikoissa. Kyselen asiasta porukoilta. Voi silti olla, että joudut tyytymään saksanpähkinäpuusta tehtyihin astioihin, koska metallisia ei välttämättä saa mistää. Kovuus on tosin samaa luokka 😀
Mahtava homma, kiitos ^_^
Tehdasvierailukin vielä, sellaista en tullut edes ajatelleeksi, vaikka tosiaan se sattuu kiinnostamaan mua ihan muista yhteyksistä! (keramiikan teko, mutta myös tehdastuotanto ja miten erilaisia tavaroita tehdään etenkin ekologisesta näkökulmasta on kovasti mun kiinnostusalueella. Meinasin joskus jopa alottaa sellaisen blogin jossa tutustusin tuotantojuttuihin, mutta en sitten lähtenyt siihen hommaan kumminkaan,. Ainakaan toistaiseksi :)) Johan tässä nyt sattuu kaikki mun kiinnostuksenkohteet samaan pakettiin! 😀
Harmi, ettet lähtenyt kirjoittamaan sellaista. Tuotantoon, erityisesti ekologisuuteen tuotannossa, pureutuvaa blogia en vielä maailmassa nähnyt (en ainakaan suomeksi). Jos joskus aloitat, niin olen ensimmäisten joukossa lukemaan sekä ihan mielelläni antamaan haastattelua tuotantolinjojen haasteista Pohjoismaissa :).
OK! 😀 Kiva kuulla!! Mitään ennakkotietojahan mulla ei aihealueesta ole, huomasin vaan jossain vaiheessa eri tavaroiden, yhtiöiden, tuotantotapojen ym. eettistä puolta taas vaihteeksi ihan omaksi tiedokseni tutkiessani että olisi tosi mielenkiintoista perehtyä asiaan ihan käytönnössä ja vierailla ainakin aluksi pienyrittäjien luona, ja myös vertailla tuotantoprosesseja massatuotantoon. Mutta kyllä mua kiinnostaisi käydä ihan isoissakin tuotantoyhtiöissä. Ehkä jossain vaiheessa tosiaan tulee semmoinen elämänvaihe ja/tai tilaisuus että rupean tällaista harrastamaan. Kiva kuulla että suakin kiinnostaa!
Jossain vaiheessa varmaan väkisinkin tulet kirjoittamaan puuvillan tuotannosta jotain. Ilmeisesti hallituksella on ollut yritystä inhimillistää sitä + toivottavasti tämä on onnistunut tai ainakin sinne päin olisi selvä suunta….. Tästäkin tulen lukemaan mielenkiinnolla jos tartut aiheeseen…
Aijai, tässähän tuli vallan nälkä lukiessa 😀 Kovin lihapainotteiselta tosiaan vaikuttaa tuo paikallinen keittiö, mitenkähän tuolla pärjäisi kasvissyöjänä? Tai siis ainahan sitä jotenkin tietysti pärjää, mutta onko ravintoloissa kasvisruokavaihtoehtoja yleensä saatavilla, vai joutuisikohan tyytymään lähinnä lisukkeiden ja leivän syömiseen ja kasvisten noukkimiseen lihaisasta keitosta?
Luin juuri pari viikkoa sitten Keski-Aasiassa matkustamisesta kasvissyöjän näkökulmasta. Uzbekistan oli kuuklemma helppo kohde! Etenkin isommissa kaupungeissa oli valinnanvaraa ja ihan vegaanisiakin ruokapaikkoja löytyi, vaikka liha onkin iso osa ruokakulttuuria. Kasvisvaihtoehtoja oli kumminkn helppo löytää, etenkin maineeseen verrattuna! (Sitten kun pääsivät Kazakhstanin maaseudulle oli tilanne aivan toinen ja paikoin liha oli käytännössä ainoa tarjolla oleva ruoka…)
Mutta toki lukisin itsekin enemmän kuin mielelläni Nadinen mielipiteen ja kokemuksia tästä kasvissyöntiasiasta! Itseänikin kun mietityttää ja koskettaa sama kysymys. Esim. onko kasvissyönti yleisesti ymmärrettyä vai kummeksutaanko sitä? Onko ok pyytää lihatonta versiota jne. Käsittääkseni ainakin Kazakhstanissa liha on arvostettu juttu ja pitänyt kansan hengissä monien kurjuuksien läpi (tai sen osan kansaa mikä on selvinnyt…) ja kaikki eläinperäiset tuotteet on olleet tietenkin todella olennaisessa osassa paimentolaiskulttuuria. Olen vähän ajatellut siihen suuntaan, että kun joskus tuonne pääsee paikan päälle, olisi kumminkin kohteliasta kunnioittaa alueen omaa kulttuuria. Ei nyt välttämättä lihaa syömällä, mutta ymmärtämällä kumminkin alueen historiaa, kulttuuria ja perinteitä. Luulen että Kazakhstanissa ja Uzbekistanissa on kumminkin tässä eroja etenkin kun Uzbekistan on kaupungstunut paljon varhemmin, käsittääkseni.
Olisi kiva lukea jossain vaiheessa myös Uzbekistanin historiasta hieman. Toki voin itsekin googlata mutta aika mokoma ei riitä kaikkeen kiinnostavaan XD
Uzbekistanin historiasta tulee juttu varmaan vasta tammi-helmikuussa, kun pääsemme käymään Samarkandissa ja Buharassa. Ne on sekä tunnettuja turistikeskuksia että historian keitaita. Haluan itsekin kuulla, mitä paikalliset omasta historiasta kertovat, en pelkkä googlamalla selvittäisi.
Kasvissyönti on tällä vielä suhteellisen tuntematon käsite. Siihen on kaksi syytä: (1) perinneruoat, jotka melkein kaikki sisältävät lihaa, ja (2) soijatuotteiden kalleus, joten ilmiö ei leviää Tashkentin ulkopuolelle kovin nopeasti. Maassa asuu kuitenkin myös buddhalaisia, joten tilaisuuden tullen kyselen heiltä, miten kasvissyöjänä täällä pärjää.
Uzbekit eivät missään tapauksessa loukannu, jos ihminen ei voi tai haluaa syödä lihaa. Heille on erittäin tärkeä kunnioita jokaisen vakaumusta.
Kiitos vastauksesta ja infosta! Kiva kuulla että kaikkien vakaumusten kunniottaminen on siellä ihmisille tärkeää 🙂
Ah odotan kyllä että pääset Samarkandin ja Bukharaan. Tietenkään koko kaupungit ei ole sitä mahtavaa historiallista upeutta, mutta on se niin käsittämättömän kaunista. Kiinnostaa kyllä muukin kuin vaan ne alueet ja rakennukset, tietysti. Tammi- helmikuu tulee ennen kuin huomaankaan, joten mulle tuo kuulostaa kyllä ihan pian tapahtuvalta asialta XD Ei ole oikein ajanhallinta hallussa mulla… 😛
Niin, minä näin arvelenkin. Taškentissa ja muissa suurimmissa kaupungeissa vegaaniruokavalio ei ole enää kovin vieras. Tässä maakunnissa (jossa kansakin on köyhempää) on vähemmän valinnanvaraa, vaikka isommista kaupoista löytyy kasvis/vege tuotteita hyllystäkin. Mutta niin kuin mainitsin, tavalliselle kansalle ne ovat aika hintavia.
Kasvis ja vege vaihtoehtoja saa paremmin suurimmista kaupungeista. Täällä maakunnissa kasvissyöjä lähinnä kuolisi nälkään 😂. Suuri ero on jopa Kokandin ja Ferghanan välillä: Ferghanassa menuussa oli jo kokonainen aukema vegeruokia.
Kiitos tästä Nadine! Kuten tiedät, tätä postausta odotin kuola valuen. Ihan huippua, että olet päässyt tutustumaan paikallisiin ruokiin syvemmin ja vieläpä oshin valmistukseen. Kaikki tähän asti näkemäni postaukset Uzbekistanista lähinnä mainitsevat ohi mennen plovin/pilahvin ja se siitä ruokakulttuurista. Mun pitäis kyllä päästä ehdottomasti itekin tutustumaan aiheeseen ihan paikan päälle, kuulostaa tosi hyvältä!
Oshin valmistuksesta kertova postaus tulee olemaan jo oikein kunnollista journalismia. Mulla oli nimittäin kuvaustiimi mukana. Kuvattiin 3.5 tuntia koko prosessia, ja se oli aivan huippua!
Olen sitä mieltä, että postaukseni ei silti kerro kaikkea tämän keittiön mausta. Sitä ei kertakaikkiaan pysty kuvaamaan sanoin. On pakko maistaa itse.
Näistä ruokakulttuuriaiheisista jutuista on todella kiinnostavaa lukea! Useampi ruoka kuulosti ja näytti todella herkulliselta. Oma viihtymiseni Uzbekistanissa ei jäisi ruoista kiinni. 🙂 Kasvatetaanko Uzbekistanissa muuten teetä vai onko kaikki tee tuontitavaraa?
Uzbekistanissa omaa teetä ei kasvatettu kovin suurin määrin. Syytä en tiedä, mutta tutkin asiaa. Se oli varsin mielenkiintoinen kysymys. Vasta vuodesta 2018 maassa yritettiin saada aikaiseksi omia suuria teetehtaita, mutta aloite ei päässyt vielä vauhtiin. Uzbekistanissa juodaan myös paljon teetöntä teetä, eli esim. vadelman tai mulperin lehdistä valmistettua. Sellaista valmistetaan ihan paikan päällä nykyään.