Mitä ympärilläni oikeasti tapahtuu?

Mitä ympärilläni oikeasti tapahtuu
Aamun utuinen hetki yliopistolla

Mitä ympärilläni oikeasti tapahtuu? – Viikkojen kuulumisia.

Näyttää vähän siltä, että marraskuu hurahti sillä vauhdilla, etten kerennyt huomata, oliko sitä kuuta lainkaan. Minusta tuntuu, ettei ollutkaan, mutta jos alan laskemaan mitä kaikkea marraskuuhun mahtui, niin lista tuntuu loputtomalta. Viimeisen puolentoista kuukauden aikana olen epätoivoisesti yrittänyt ehtiä: 

  • tehdä töitä
  • kirjoittaa blogia
  • opiskella 
  • tutustua uusiin paikkoihin
  • vetää uutta projektia (tai paria)
  • käydä kavereiden kanssa syömässä (mulla ei ole omaa keittiötä vieläkään)
  • pitää yhteyttä perheeseeni 
  • välillä nukkuakin (laihoin tuloksin tosin)

Muuten elämä Uzbekistanissa näyttää pitkälti samanlaiselta kuin muuallakin maailmassa, jos nyt arkea ajatellaan. Käydään töissä, tavataan kavereita, yritetään viettää vapaita ja valmistautua juhliin. 

Juhlasesonki on täällä kevyt joulun alla. Harva täällä viettää joulua 25.12 (katolinen osa kristityistä on aika pieni). Suurin osa kristittyjä on ortodokseja, joten joulu koittaa vasta 7.1. Muslimiväestö, joita on valtaosa maassa, viettää Ramazan Hayit -juhlaa (toisella nimellä  Ramadania) keväällä.

Uuden vuoden juhlinta alkaa työpaikoissa vasta 20.12 jälkeen. Varsinainen uudenvuoden loma alkaa 27.12 ja loppuu 3.1 (tänä vuonna). 

Ihmisiä ympärilläni

Minulta on pyydetty ihmisten kuvia. Katuvilinää filmille ei saa näin talviaikana, mutta sisätiloissa ihmiset ovat huomattavasti valmiimpia kuvattavaksi.

Kaupunki on todellakin tyhjä tällä hetkellä, koska kaupunkilaiset eivät tykkää omasta talvestaan (se on kolea ja lumeton), mutta puhtaanapito on aika maaninen täälläkin. Pelkästään näissä kuvissa esiintyvässä puistossa on joka päivä viitisenkymmentä ihmistä hoitamassa polkuja ja istutuksia.

Olen tätä postausta varten kuvannut omia kollegoita ja oppilaitani, joilta lupien kysyminen on huomattavasti helpompaa. Näin ihmisiäkin tulee esiintymään kuvissani 😊.

Olen kuvannut myös virallisia tapahtumia ja luokkaretkiä, tanssiharjoituksia yömyöhällä sekä esityksiä. 

Pukeutumiskoodi on aika vapaa. Jokainen saa noudattaa omia mieltymyksiään. Täällä ei tosin näy vihreitä hiuksia, lävistyksiä ja tatuointeja samaan malliin kuin Euroopassa. Se muoti ei koskaan rantautunut alueelle kunnolla.  

Katukuvassa näkee kaikenlaista: varsin länsimaista pukeutumista, hijabeja, peitettyjä kasvoja. Burkoja en ole nähnyt sen kummemmin. Pukeutumisesta ei muuten pääse päättelemään varmuudella ihmisten uskontoa, vaikka se siltä tuntuu näin äkkiseltään. Moni musliminainen ei peitä päätään ja joskus kristitty peittää päänsä ihan vain muodin tai käytännön syyn takia. 

Eroa on lähinnä kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden välillä, jos pukeutumista ajattelee. Lämpimään ilmastoon tottuneille ihmisille tällainen -2 / +5 ilma on täysi talvi, joten ulkona suoritettaviin hommiin he pukevat kaikki talvivaatteet kerralla päälle. Yöllä lämpötila menee hieman alle nollan, mutta päivällä on tähän mennessä aina ollut plussan puolella. 

Toimistoissa työskentelevät viettävät aikansa liki saunalukemiin lämmitetyissä sisätiloissa – sanoisin, että sisälämmöt lähentelevät täällä +25-27 astetta. Itselläni on aina kuuma, heillä on aina kylmä.

Kaupunkilaiset odottavat kevättä, koska inhoavat talveaan yli kaiken. Minulle oli luvattu “kunnon talvea”, joten tässä talvea odotellessa… Suomalaisten mittakaavassa täällä syystalvi vaihtuu kevättalveksi, mutta itse talvea ei tule.

Yliopiston disko

Kävin myös yhdellä luokkaretkellä toisen opettajan seurana. Kävimme katsomassa Ferghanassa olevaa Presidential School:ia. Vaikuttava rakennelma, johon on upotettu miljoonia dollareita. 

Luokkaretki Ferghanaan

Virallisia hetkejä:

Dr. Olga Novitskayan vierailu. Kuvassa (vasemmalta oikealle): kirjoittaja itse, kollegani Nazokäthon, Dr. Olga Novitskaya, meidän osaston johtaja Ulugbek, hänen assistentti Zafarjon,

Kollegani Nazokäthon, meidän nuori lupaus, on hyvin kiinnostunut arabialaisesta kulttuurista. Hän pukeutuu kuin oikeaoppinen arabialaisnainen, käyttää hijabia, (vaikka ei peitä kasvojaan), opiskelee arabian kieltä (ja on jo tosi hyvä siinä). Hän tosin puhuu oman äidinkielensä, uzbekin, lisäksi parempaa venäjää kuin minä ja varsin hyvää englantia. Hän valmistautuu nyt tasokokeisiin IELTSiin. Nazokathon on oikeastikin muslimi.

Tämän ihanan asukokonaisuuden hänelle on loihtinut hänen äitinsä.

Uutiskuvassa (vasemmalta oikealle) kaupungin varajohtaja, kaupunginjohtaja, Dr. Olga Novitskaya, meikkä sekä rehtori Dr. Sh. Mustafakulov.
Mitä ympärilläni oikeasti tapahtuu
Tässä kuvassa kaupunginjohtaja ojentaa Sofi Ibbotsonille paikallisia käsityötuliaisia; oikealla osastoni johtaja Nodirhon sekä rehtori Mustafakulov.

Kollegani Sofia on puoliksi azerbaidzanilainen ja hän on kristitty.  Hänkin on nuori lupaus, viimeistelee juuri maisterin tutkintoa.  (Apua, mulla ei ole Sofian kuvaa! Korjaan asian pikimmiten).

Kumpikin heistä on päälle kaksikymppisiä eikä heillä ole kiirettä naimisiin.

Nuoria lupauksia yliopistossa on riittämiin. Sekä mies- että naispuolisia. Näin vaikuttavan tohtori-tutkintojen tähdistön lisäksi. 

Mitä muuta kivaa ja ei niin kivaa? 

Niin hassua kuin se onkin, minulle ei ole tullut mieleenkään ajatella turvallisuuskysymyksiä. Tässä sitten mainitsen, ettei täällä päin ole sellaista tunnetta, että Big Brother pitää sinua tähtäimessä. Elämä on leppoisaa ja mukavaa. Ehkä lähempänä rajaa on tilanne toinen.

Äskettäin somessa käytiin hauska keskustelu nimistä. Yleensä nimiä ei käännetä toiselle kielille, mutta jostain käsittämättömästä syystä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen passinimiä väännettiin mitä kummallisempiin muotoihin. Silloin itsestäni tuli eri niminen kuin syntymätodistuksessa. 

Uzbekistanissa on muodissa kysellä ulkomaisten nimien alkuperää ja merkitystä. Eli  nyt olen Umida-hon. Suomi on muuten ainoa maa, jossa nimestäni ei ole naispuolista versiota, niinpä olisin siellä Toivo. Ihmisillä täällä on hauska tapa kääntää nimet eri kielille, ihan vain huvikseen. Yksikin paikallisen kahvilan työntekijä pyytää kaikkia ulkomaalaisia kertomaan, mika vastaava nimi on olemassa heidän omassa kielessään.

Olen saanut kaikki TEFL-opintojeni tehtävät valmiiksi ja nyt kaikki kurssit ovat suoritettuina.   Odotan innolla miltä sertifikaatti näyttää. Sitten esittelen kursseja omille kollegoilleni. 

Jos jokin, mitä tästä yliopistosta pitää mainita erikseen, niin se on työyhteisössä vallitseva lämmin ja avoin ilmapiiri. Kollegani ovat valtaosaltaan avomielisiä, ystävällisiä, janoavat uutta tietoa ja kehittävät itseään ammatillisesti. Täällä on ilo käydä töissä.

Ei niin kivaa oli kahden vuorokauden migreenikohtaus. Olen päättänyt pitää pari päivää vapaata sen kunniaksi, että sain opinnot valmiiksi. Ilmeisesti minulta on rentoutuminen kielletty – heti sain migreenin. Olin jo lähellä ensiapuun menoa, mutta sitten tuttavani toi lääkkeitä ja saslikia. Se jotenkin helpotti sen verran, että pärjäsin viikonlopun yli.


Referenssit:

Mitä ympärilläni oikeasti tapahtuu? – Viikkojen kuulumisia

11 vastausta artikkeliin “Mitä ympärilläni oikeasti tapahtuu?

  1. Kiva postaus ja mielenkiintoisia kuvia. Itselläni on myös välillä tapana pyytää miehen kääntämään nimiä eri kielille. Itse, kun olen huono kielissä. 🙂

  2. Mielenkiintoinen kirjoitus ja kauniit kuvat. Hassua tuo, että me ihmiset koetaan niin eri tavalla nuo lämpötilat. Täällä oli jouluna -18 astetta ja en laittanut edes pitkiä kalsareita housujen alle ja makkarissa on 19 astetta lämpöä 😀

  3. Kiinnostava kuulumispostaus. ☺
    Marraskuu ja joulukuu mennyt jotenkin tosi nopeasti. Mietin että vasta Olin syyslomalla ja nyt jo joululomaa ollut yksi viikko.

  4. Tuo ihmisten kuvaaminen on nykyisin hiukan haastavaa kun entistä laajemmin niin itse kuin kuvattavat tuntevat oikeutensa. Itse olen käyttänyt katukuvissa kriteeriä, että jos kyseessä on joukko ihmisiä, joista kukaan ei nouse erityisen tunnistettavasti esiin, niin kuvaaminen – ja sen julkaiseminenkin on ok. Kuvaaminenhan on kai yleisesti laajemminkin ok, mutta julkaisu sitten tunnistettavista yksittäisistä henkilöistä ilman lupaa ei niinkään.

  5. Olipa mukava kertomus Uzbekistanista, ihmiset tulivat lukijaa lähelle 🙂
    Hieno tuo otsikkokuvakin. Utuinen yläosa ja muuttuu valkoisiksi maalatuiksi puiden runkojen alaosiksi. Hieno tunnelma.
    On sulla ollut siellä tekemistä. Koita ladata akkuja aina sopivan tilaisuuden tullen, jotta jaksaa.

  6. Oli hauskaa lukea Uzbekistanista myös tällaisesta näkökulmasta ja nähdä kuvia paikallisesta jokapäiväisestä elämästä. Ja täytyy muuten myöntää, että olen tuosta talvilämpötilasta yllättynyt, jotenkin olin ajatellut siellä olevan huomattavasti kylmempää, vaikka maa toki varsin etelässä onkin.

    1. Niin, minullekin oli sanottu, että talvesta tulee jäätävä. Ehkä se onkin, koska koko paikallinen väki istuu sisälläkin takeissaan. Sisällä, kuten mainitsin, lämpöä on joksikin +25C. Tai enemmän. Tämä kuuma/kylmäverisyys on minulle mysteeri.

Vastaa