Mitä äitiys on opettanut minulle 10 vuodessa?
1. Vauvavuosi
- Vauvavuoden kestää vain siinä uskossa, että lapsi kasvaa joskus.
- Se on raskasta kolmivuorotyötä, jossa olet töissä 24/7.
- Onneksi se loppuu nopeasti. Yleensä juuri silloin, kun olet tulossa hulluksi.
Meillä helpotti huomattavasti ennen kuin poika täytti vuoden. Sanoisin, 7-8kk iässä alkoi jo normaali arki. Yöt rauhoittuivat. Syöminen alkoi sujua rutiinilla. Maailma alkoi kiinnostaa ja päivät täyttyivät omilla touhuilla eikä äidin/hoitajan sylissä olemisella. Kantoreppu siirtyi ulkoiluvarusteeksi. Poikamme alkoi liikkua paljon ja itsenäisesti hyvin pienenä, varmaankin 4-5kk ikäisenä, eli puolen vuoden kieppeillä hän oli suurimman osan päivästä leikkimässä lattialla, pikkuisessa uima-altaassaan, ajoi mahallaan ympäri olohuonetta ja myöhemmin autollaan ympäri taloa. Valvontaa piti järjestää silti non-stop.
2. Taapero- ja uhmaikä
- Se on kuin mörkö sängyn alla: kun sitä lähdetään etsimään, sitä ei ole. Älä siis pelkää.
- Se on lyhyt ja huomattavasti helpompaa kuin vauvavuosi.
- Jos suinkin on mahdollisuus jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi, niin jää.
Jos vauvavuosi on useimmiten rankkaa, koska hyvin harva vauva on siunattu unen lahjoilla, niin taaperot ja uhmaikäiset ovat jo niin erilaisia, ettei sitä aikaa kannata pelätä eikä yrittää ennustaa oman lapsensa käyttäytymistä. Se voi olla rankkaa, mutta voi olla seesteistä ja rauhallista. Siinä iässä lapsi kehittyy vielä varsin nopeasti ja sitä on ilo seurata.
Ainoaksi ongelmaksi voi osoittautua työelämän ja perhe-elämän yhdistäminen, koska taaperon sopeutuminen päivähoitoon voi tuottaa ongelmia, sekä fyysisiä että henkisiä. Se ei ole välttämätöntä, mutta sitä esiintyy usein. Jos vain rahaa riittää, kotihoito on ehdottomasti paras taaperolle. Se on toki oma mielipiteeni.
2. Leikki-ikä
- Kiva, mutta liian lyhyt.
- Äiti kärsii eroahdistuksesta enemmän kuin lapsi itse 🤣
Suurin osa leikki-iästä menee vanhemmilta ohi, koska nykyajan realiteetit vain ovat sellaiset. Aniharva vanhempi pystyy olemaan kotona koko lapsensa leikki-iän. Toki se onnistuu, jos lapsia on useita peräkkäin. Silloin kuviot ovat aivan erilaiset: pitää osata eläytyä kaikkien lasten kaikkiin vaiheisiin yhtä aikaa. En tiedä, miltä se tuntuu. Epäilen, että oma pääni ei olisi sitä kestänyt. Olen parantumaton introvertti, joka pystyy syventymään vain yhteen asiaan/lapseen kerrallaan.
4. Kouluikäinen – alakoulu
- Ihan luvalla saa muistaa, että olet olemassa myös ihmisenä – erillisenä yksilönä omine tarpeineen.
- Ongelmia on harvakseltaan.
Alakoulu on helpointa aikaa. Lapsi ei vielä tiedä, että koulusta voi lintsata. Ongelmia voi tulla, mutta yleensä lapsi ei osaa pitää niitä piilossa ja kaikkiin pääsee sekaantumaan vielä näin vanhemman luvalla.
Poikkeukset, ongelmat ja erityistarpeet ovat netissä yliedustettuina verrattuna tavalliseen, ongelmattomaan ja helppoon arkeen. Tästä ajasta kannattaa odottaa helppoa, ongelmatonta ja iloista. Suurin osa lapsista pärjää ala-asteella ilman apua.
Jos jokin ongelma ilmestyy, mitä todennäköisemmin se kantautuu korviisi hyvin nopeasti. Jos joku asia askarruttaa, aina kannattaa kysyä neuvoa, koska siinä iässä ongelmien korjaaminen on tehokkaampaa kuin myöhemmässä iässä, jos ne pääsevät pinttymään.
5. Arki
- Arki onkin elämää.
- Asioiden uusi järjestys on tullut jäädäkseen.
- Kaikki järjestyy (melkein kaikki), vaikka sen eteen joskus joutuu tekemään rankasti työtä 😁.
Arki on, mitä on. Elämä on, mitä on, eikä mitään muuta ole nyt tarjolla, koska itsehän olen sen järjestänyt. Suurin osa vauvavuoden vaivoja paranee. Joskus ei ihan itsestään, niin pitää oppia olemaan hyvin jämäkkä lääkärin vastaanotolla. Koskee se sitten omaa tai lapsen terveyttä.
Kun olen saanut eron parista suurimmasta vaivasta, minulla kuin itsestään parani moni muukin pikkuvaiva. Osaan nyt nukkua kuin tukki huolimatta siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.
Järjestelykykyni on noussut aivan uusiin lukemiin: oman työn, perhe-elämän, lapsen etujen, parisuhteen järjestäminen ja mahduttaminen samalle päivälle on aikamoinen haaste, mutta siihen oppii. Se tulee kokemuksen kautta, kuten mikä vain taito. Pitää vain harjoitella tarpeeksi.
Mitä äitiys on opettanut minulle 10 vuodessa?
Referenssit:
Hauskaa miten erilaisia oppeja ja kokemuksia vanhemmuus antaa itse kullekin, vaikka toki osin samojakin. Mulle olivat kaikkien kolmen lapsen vauvavuodet aika ihanaa aikaa vaikka todella kovalla univajeella meninkin monta vuotta. Itselleni jäi toisaalta ensimmäisen vauvan syntymästä asti päälle kyvyttömyys nukkua syvästi. Ennen lapsia nukuin kohtuullisen hyvin mutta nykyään (vaikka esikoinen on nyt 13 ja nuorinkin jo 8-v) herään edelleen öisin ihan jokaiseen ääneen… Jonkinlainen 24/7 valppaus jäi lasten vauva-ajoista päälle ja siitä on kummallisen vaikea päästä eroon.