Matkustamisesta, koronasta, maskeista ja pissatauoista
On olemassa tehosekoittimet. Ja sitten on tehomatkustajat. Sinänsä tehomatkustaminen on jokaisen diginomadin hyve. Pitää osata siirtyä tehokkaasti paikasta toiseen, ettei kullanarvoinen aika mene hukkaan.
Erityisesti se koskee lentokoneessa vietettyä aikaa. Lentokoneessa netin saa toimimaan kahdella eri tavalla: maksamalla sen koneessa tai ostamalla ekaluokan lipun. Kovin halpaa kumpikaan ei ole.
Maata pitkin matkustaessa nettiyhteys toimii omalla kännykällä (yleensä). Busseissa, laivoilla ja junissa nykyään on tarjolla myös avoin nettiyhteys, jota voi toki käyttää nettisurffailuun, mutta sitä ei suositella käytettäväksi suojattujen yhteyksien kanssa, kuten pankki tai muu asiointi. Nevermind.
Itseään kunnioittava diginomadi raahaa mukaansa koko varustuksensa, johon kuuluu ainakin läppäri ja kännykkä. Myös kamera, kuvausvarustus ja maksupäätteet ovat yleisiä. Olen tavannut myös satelliittipuhelimia, Wi-Fi vahvistimia, kaiuttimia ja miksereitä.
Joka tapauksessa koko satsin pitää olla sellainen, että sen pystyy taluttamaan itse ja mielellään käsimatkatavaroissa.
Halpalentoyhtiössä käsimatkatavaroiden koot ovat mikroskooppisia. Ryanairin small personal bag (40x20x25cms) and 10 kg wheelie bag (55x40x20cm) on ollut minulle ainainen päänsärky: pienemmän laukun mittoihin ei mahdu edes käsilaukkuni, ja isomman 20 cm paksuus on normaalia lentolaukkua 3 cm kapeampi. En antanut periksi enkä ostanut niitä varten uutta (ja varsin kallista) lentolaukkua, koska minulla on jo yksi. Päätin, että otan tietokonelaukun ja toisen roiskeläpän, jonne vaivalloisesti sain mahtumaan passin, kännykät, käsidesin ja vaihtomaskin. Eli viimeisella Malta-Tallinna reissulla minulla ei ollut mukana kuin hammasharja sekä kokoelma pikkuisia pulloja sillä varalta, että matkalla sattuu joku kämmi ja jään väärään kaupunkiin yöksi. Tätä nykyä ei koskaan voi olla varma, ettei tällaista satu.
Reissu oli tehokas: kolme maata läpi 14 tunnissa ilman ruokaa ja pissataukkoja. 3.5 tunnin lento Maltalta Riikaan sekä 10h busseissa Riikasta Jõhviin.
Olen muuten tykännyt matkustaa busseilla enemmän kun junilla. Sen lisäksi, että busseissa kaikki matkustajat istuvat kasvot menosuuntaan (pari epäonnista lukuun ottamatta), omia matkatavaroita ei tarvitse raahata sisälle asti ja ei edes itse. Monessa junassa on muutama rappunen, jota pitkin joutuu vetämään laukut ylös-alas. Olkoon, tällä kerralla mulla ei ollut matkalaukkuja, mutta seuraavalla kerralla sitäkin enemmän. Penkit ovat mukavampia busseissa, sekä jalkatilaa on enemmän.
Miksi ihmeessä en saanut ruokaa enkä päässyt vessaan 14 h tunnin aikana? Minulla ei ollut siihen hetkeäkään aikaa.
Maltan lentokentällä (jonne ostin Fast Lane lisukkeen 7 eurolla) aamuviideltä ei ollut kovin paljon porukkaa. Vaikka me ajettiin monen kilometrin ylimääräinen lenkki tietöiden takia, olin portilla 20 minuuttia etuajassa. Maltan lentokenttä oli vieläkin pienempi, mitä olisi voinut kuvitella.
Silloin, kun tulin sinne kuukautta aiemmin, lähdin suoraan uloskäynnille, jossa porukka jonotti koronapapereiden tarkastukseen. Vaikka virkailijoita oli paljon, jonoa silti kertyi. Vika ei ollut järjestelyissä, niin kuin ehdin jo ajatella jonottaessani. Suurin osa ihmisistä kävi luukulla, jossa heille oli selostettu jälleen kerran, mitä kaikkea Maltalle tuloa varten tarvitaan eli koronapassi (testitulos tai rokotustodistus) ja täytetty dPLF oman passin kera. Siihen meni monta minuuttia aikaa joka kerta. Ihme, että virkailijoilla riitti hermoja ja hymyjä siihen.
Silloin kun oma vuoroni tuli, luukulta oli jälleen kerran käännytetty pois asiakas, jolla kyseinen paperi puuttui. Hän puhisi vihaisena, ettei ainakaan hän tule täyttämään näitä tyhmiä papereita. Mulla ainakin hermot petti minuutissa, niinpä tunkeuduin hänen eteensä samalla osoittaen ikävän näköisen jonon toisia ärtyneitä tulijoita, jotka olivat täyttämässä lappuaan pitkän pöydän ääressä. No worries, olin kohtelias.
Vaikka paperien täyttäminen netissä vei oman aikansa, niiden tarkastus vei minulla alle minuutin. Yksi niistä oli minulla valmiiksi avoimena puhelimessa ja toiseen suoralinkki alkunäytöstä. Done. Virkailija hymyili niin leveästi, että tuntui, että olen ainoa asiakas, jolla laput olivat valmiiksi täytettyjä. Olkoon, että olen polttanut päreet kerran kotona näiden lomakkeiden kanssa, mutta nyt tuntui VIP-asiakkaalta.
No, takaisin tarinan juureen. Olen hetken juossut ympäriinsä etsiessäni vettä, jota ei ollut kuin baarissa kymmenkertaiseen hintaan ja vessasta tuli hanasta kuumaa vettä. Seisoin mietteliäänä juomapulloni kanssa keskellä aulaa, niinpä päätin kysyä kahvilan työntekijältä, eikös täällä saa tavallista hanavettä missään. Hän otti pulloni ja pyysi odottamaan hetken. Hän palautti täyden pullon, joka ei ollut ainakaan hanasta: hyvänmakuinen ja jääkylmä. Tällä vedellä olen sitten pärjännyt Jõhviin asti.
Minulla oli toki vähän käteistä mukana, jopa kolikoita. Riiassa marssin lentokoneesta suoraan keskustan bussiin, joka sattumalta oli lähdössä muutaman minuutin sisällä. Sinne meni kaikki mun kolikot.
En kerennyt huolestua, koska mietin, että Riian bussiasemalla ilman muuta saa ruokaa ja vettä sekä Tallinnan bussilipun pääsee maksamaan kortilla, koska jostain syystä netistä sitä ei saanut.
Kaikki kassat olivat kiinni koronan takia. Tallinnan bussi seisoi jo laiturilla ja lipun joutui maksamaan käteisellä suoraan kuljettajalle. Sinne meni mun käteinen, joten houkuttelevat piiraat laiturin kioskilta jäivät ostamatta.
Niin kuin olen jo maininnut, tämän vuoron ajoi Ecolines, siis Ecolines tulee yhdistelmästä Economic Lines ei Ecologic Lines. Jos joku ei tiedä, niin olen vannonut, että se oli ensimmäinen ja viimeinen reissu niiden busseilla. Penkit oli laitettu niin tiheästi, etten saanut läppäriäni auki puhumattakaan siitä, että jaloille olisi tilaa. Niin, olen kaiken lisäksi lyhyempi kuin suurin osa suomalaisista teinitytöistä.
Vettä bussissa ei ollut tarjolla (ei edes rahalla), joten sinnittelin yhdellä kahvilla.
Bussi tuli Tallinnaan niin jämptisti, että mulle jäi 10 minuutin aikaa vaihtaa Jõhvin bussiin. Narvaan menevä bussi oli tyhjä, niinpä siellä olisi varmaan päässyt vessaankin, jos olisi hätää. Nyt tosin tuli todettua, että hätää ei tule, jos ei juo eikä syö. Ihmeellistä, eikö?
Näin olen lyhentänyt matka-aikaani kahdella tunnilla suunnitellusta. Eli 14 h riitti päästä kotiovelta kotiovelle.
Bussi tuli Jõhviin 10 min etuajassa.
Silloin korviin jo sattui. Ei, bussissa oli hiljaista kuin haudassa. 14h maskissa oli kidutusta korvalehdilleni. Muuten käytän oikeita kirurgisia maskeja, korkealaatuisia ja sertifioituja (olen tietoinen niiden valmistusprosessista tehtaalta asti), niinpä hengittämiseen se ei vaikutta. Mun pitää vain keksiä itselleni erilainen kiinnitysratkaisu.
Matkustamisesta koronasta maskeista ja pissatauoista
Referenssit:
- Tallinnassa taas!
- Uran mutkat suoriksi
- Miten välttää koronatartunta matkustaessa?
- The European Digital Passenger Locator Form (dPLF)
- Koronan pahin jälkitauti
Visits: 231
Itse tykkään yleisesti junista busseja enemmän. On totta, että istuimet ovat (usein) bussissa kyllä paremmat, mutta jalkatilan osalta en itse kyllä tunnista samaa. Junat ovat yleensä myös nopeampia kuin bussit.
Junat ovat nopeampia kun bussit sekä Suomessa (ja monessa muualla Euroopassa) ne ovat uudempia. Penkit ovat järjestetty paremmin. Virossa joku neropatti on keksinyt, että pitää istua kuin pöydän ympäri. Joten sitten potkitaan toisiamme pöydän alla. Lisäksi matkatavaroille ei ole tarpeeksi tilaa.
Yhtä hulluja junia on edelleen Puolassa ja Ranskassa (paikallisliikenne).
Ehkä ensi kerralla heillä onnistuu paremmin 😁.