Minun Tallinnani – Shoppailijan paratiisi

Minun Tallinnani – Shoppailu Tallinnassa.

Shoppailijan paratiisi

Tallinna on suosittu shoppailukohde suomalaisten keskuudessa ehkä senkin takia, että se on lähin suuri kaupunki ulkomailla, helposti saavutettavissa ja mukavan kulkuyhteyden päässä. Tämä loi kaupungille paineita pitää tarjontaa yllä, mutta mielestäni Tallinna on onnistunut tehtävässään varsin hyvin.

Tallinnaan on helppo päästä: parin tunnin spurtti, joka on tehty kaikin puolin mukavaksi. Shoppailemaan pääsee jo heti laivan irrottauduttua laiturista.

Nykyään Itämeren risteilylaivasto tarjoaa kaikkia huveja ja uusinta tulokasta, Megastaria, voi sanoa jo shoppailun paratiisiksi. Itsekin olen sortunut, vaikka suurimman osan ostan silti Tallinkin nettikaupasta.

Laivayhtiöt: Itämeren kuninkaalliset

Maissa shoppailutarjonta on runsasta, mutta ei erityisen vaihtelevaa. Minusta tuntuu, että monesti Suomessa ja Virossa edustettuina olevat vaateketjut ovat aika lailla samoja sekä halvimmasta että kalliimmasta päästä.

Jätän pois yläluokan merkkiputiikit Suur-Karjassa ja vanhassa kaupungissa, koska minulla ei ole omakohtaista kokemusta niistä. 

Samaten skippaan kaikki halpaketjut, joista suurin osa on samoja lahden molemmilla puolilla. Tuskin kukaan jaksaa käydä shoppailemassa samoissa kaupoissa, joita löytyy oman kotioven vieressä. 

Pois jäävät myös suomalaiset ketjut. Virossa pitää ostaa virolaista, kait.

Olen asioinut aikoinaan Salamanderissa, Kaubamajan Kingamaailmassa ja kaikissa muissa kaupungin vaate- ja kenkäkaupoissa Tallinnan alkuaikoina, ihan silkasta uteliaisuudesta. Niistä on valikoitunut itselleni tietty piiri, josta pyrin valitsemaan, kun tarvitsen uutta päällepantavaa.

Olen kyllä onnistunut tekemään yksityisiä löytöjä monissa paikoissa, mutta palaan yleensä takaisin omiin suosikkipaikkoihin. Osittain sen takia, että vanhemmiten on tullut tietoisemmaksi omista mieltymyksistä ja valinnoista. Toisaalta, en jaksa perehtyä muiden kauppojen valikoimiin, mitoitukseen ja tuhlata aikaa sovittamisen, joka voi helposti loppua siihen, että lähden kaupasta tyhjin käsin myyjän tappavan katseen saattelemana. Tai sitten kaupan pitää olla jollain tavalla erityisen ihana, että sorrun siihen.

Tallinnan asukkaat pitävät omaa kaupunkiaan suurena, joten jokaisella on omat nurkkansa, joissa hän pyörii. Kotinurkka käsitteenä kattaa myös shoppailua ja lempiruokakauppoja. Toiselle puolelle kaupunkia tulee lähdettyä äärimmäisen harvoin ja yleensä vähän kuin kaverille kylään. 

Tämä hauska tapa tarttuu nopeasti kaupungissa asuviin ulkomaalaisiinkin, joten jokainen puolustaa oman reviirinsä ostareita, kauppoja ja ruokapaikkoja. On se tarttunut minuunkin, ilman muuta 😊.

Tässä pitää vielä huomauttaa, että olen keski-ikäinen perheenäiti, jolla ei ole kovin paljon aikaa miettiä arkipäivisin omaa pukeutumistaan, samalla kaavoihin kangistunut uranainen hyvin perinteisellä alalla, niin myös nuoruuden tiimalasivartalon ohittanut mukavuudenhaluinen vanha täti. Repikää siitä sitten huumoria.

Joten listaan tässä vain ne paikat, jotka ovat mainitsemisen arvoisia. 

Vaatteet

Tällä rintamalla näyttää olevan varsin myrskyistä. Tallinnassa on havaittavissa samanlainen trendi, mitä Suomessa oli nähtävissä jo vuosia: pienet putiikit häviävät markkinoilta antaen tilaa suurimmille ketjulle. 

Tallinnassa toki löytyy vielä pieniä kauppoja, mutta niiden perässä joutuu lähtemään pois keskustasta. 

Aloitan suurimmista ja sitten mennään pienimpiin a yksillöllisimpiin. Suorat linkit löytyvät postauksen lopussa olevasta hakemistosta.

Massimo Dutti (Ülemiste ja Viru) ja Penny Black (Ülemiste) ovat keskiluokan brändejä, joiden suunnittelu ja valmistus sijoittuu kokonaan tai osittain Italiaan. Sen takia niiltä löytyy minulle mitoitukseltaan sopivia vaatteita. Laatu on hyvä, juuri samaa ylempää keskiluokkaa, mitä hintakin. Näiden vaatteet, kengät ja asusteet kestävät käytössäni vuosikausia, joten hinta on mielestäni oikeutettu. Tykkään siitä, että kamppeissa on jotain omaperäistä, vaikka kyse on muotiketjuista.

Apranga (Ülemiste, Kristiine, Rotermanni) on liettualainen yritys, jolla on multibrändi putiikkeja ympäri Baltiaa. Se keräsi omaan huostaansa monen pienemänķi tekijä, kuten Desigual, ECHO, Celio ja kin tyhjää. 

Montonin ja Mosaicin vaatteet ovat hyvin leikattuja ja niitä tarjotaan kolmessa eri pituudessa (ainakin osa mallistoa), mikä ilahduta sellaista pätkää kuin itse olen. Suurin osa kaupoista on sitä mieltä, että vaatteet myydään vain niille, jotka ylittävät 170 cm riman.

Monton ja Mosaic muuten tarjoavat vaatteita myös miehille. 

Laatu on näissä kahdessa keskiluokkaa: eli vaate kuin vaate säilyy oikein hoidettuna hyväkuntoisena 2-3 vuotta. Sen jälkeen tekee mieli heittää se kierrätykseen. Vaate ei varsinaisesti mene rikki, mutta menettää ryhdikkyytensä, kangas nuhjaantuu.

Ivo Nikkolo (Rocca al Mare, Kristiine, Viru, Moetänav/Baltika Kvartal, Suur-Karja) on viimeinen Baltika Groupin merkki, jota valmistetaan Virossa. Hinnat ovat varsin korkeita näin pienelle brändille, mutta laatu on erinomainen. Ivo Nikkolo tekee tyylikkäitä ja ajattomia vaatteita, joita olen aina ihaillut mutta en koskaan pystynyt ostamaan mitoituksen takia.

Baltman (Rocca al Mare, Kristiine, Moetänav/Baltika Kvartal) on miesten Ivo Nikkolo. Brändi tosin elää nyt omaa elämäänsä. Valmistusmaasta minulla ei ole tietoa. 

Reserved (Ülemiste, Viru, Kristiine, Rocca al Mare) – jos on pakko ostaa pikamuotia, suosin puolalaista Reserved:iä. Harva vaatteista on enää valmistettu Puolassa, edes Euroopassa, mutta laatu on edelleen siedettävää. Erityisesti puuvillaiset kauluspaidat ovat kestäviä, myös ne ohkaiset. 

Tallinnassa on verrattain paljon muotisuunnittelijoiden omia putiikkeja. Jos lompakko venyy pulittamaan vaatteesta tai asusteesta pyöreähkön summan, niin erinomaista ja yksilöllistä käden jälkeä Tallinnasta löytyy joka makuun. 

Virolaiset muotisuunnittelijat, joiden luomuksia olen päässyt hypistelemään omin käsin erilaisten tapahtumien yhteydessä, vaikka en koskaan päässyt niin pitkälle, että olisin omistanut yhtään niistä:

• Aldo Järvsoo – leikkisä mallisto, nerokasta suunnittelua, yllättäviä ratkaisuja.
• Kristina Viirpalu – klassista glamouria, jota ei voi olla huomaamatta myös punaisella matolla.
• Xenia Joost – hieman hullu, kestävään kehitykseen painottuva mallisto.

Asusteet

Chester ja TJ Collection (Ülemiste, Rocca al Mare) on luottopaikkani kenkäostoksilleni. Juttu on siinä, että nämä kengät ovat tarkoitettuja kävelemiseen ja selviytymiseen äärimmäisissä olosuhteissa, juuri sellaisista, mitä perhe-elämä on. Sieltä saa myös tosi kestäviä ja monipuolisia laukkuja. Kovin edullista tavaraa tästä putiikista ei saa, ellei satu oikein kova tuuri ja joku pari on se viimeinen ja vieläpä oikeassa koossa. Minua näin onnisti vain kerran. Muulloin olen joutunut pulittamaan miltei täyden hinnan. 

Chesterissä on tosin hyvä kanta-asiakas systeemi, jolloin myös alennetuista tavaroista kertyy bonuksia ja niitä voi käyttää mihin vain ostoksiin. 

REM (T1, Foorum) on yksityisomisteinen kauppa, jolla on vain pari toimipistettä. Rem on aikoinaan ollut luksustason putiikki, joka myi Gilda Tonellia, Baldininia ja Guessia sivutuotteena. Suurin osa Gilda Tonellin käsilaukkujani on peräisin juuri täältä.

Viime vuosina konsepti on muutettu edullisempaan suuntaan. Nyt sieltä löytyy italialaisia keskiluokan brändejä keskihintaan: Tosca Blu, Bugatti, Tamaris, Laura Biagiotti. 

Olen sattumalta päässyt tutustumaan ensi kesällä (2022) myyntiin tulevaan mallistoon ja olen aivan haltioissani. Odotan innolla, että pääsen ujuttamaan jalkojani näihin kenkiin. Kyse ei ole edes bilekorkkareista, vaan käytännöllisistä, matalista, nahkaisista kengistä, joiden olen odottanut tulevan muotiin viimeiset 20 vuotta. 

Gabi (Kristiine, Rocca al Mare) on myös Baltian maiden oma keksintö, vaikka myynnissä heillä on puolalaisia, italialaisia ja saksalaisia kenkiä ja asusteita. Tallinnan Gabeista puuttuu se värien loisto, jota olen ihaillut Riiassa, mutta perushyvää, laadukasta ja käytännöllistä tavaraa kauppa tarjoaa paljon.

Vaikka Tallinnassa on satoja urheilukauppoja, parhaat urheilu- ja vapaa-ajan kengät olen löytänyt itselleni ja pojalleni Skechersiltä. Helppohoitoisia, kestäviä, mukavia käytössä. Voi olla, että paljon riippuu jalan omista mitoista, mutta minulle ne istuvat täydellisesti. 

Suuri plussa on konepestävyys. Tästä pitää antaa Nobelin palkinto. Ja toinenkin plussa kokojen puolikkaista. Ehkä se onkin se ratkaiseva tekijä istuvuudessa.

Miinusta tulee siitä, että heidän lasten koot loppuvat 37:ään. Aikuisten koot alkavat 40:stä. Eli nyt poika joutuu turvautumaan eri merkkisiin kenkiin ja niiden etsiminen on tuskallista. Liian kapeat, liian leveät, liian kovat, liian pehmeät, liian matalat, liian korkeat… Jos olisi vielä, mistä valita, olisi helpompi. Pojille vaatteita ja kenkiä on himpsusti tarjolla vähän kaikkialla. En ymmärrä, mistä se johtuu.

Lasten vaatekaupoista tarkemmin Tallinna lapsiperheille -postauksessa.

Ostoskeskukset

Ülemiste

Ülemiste on klassikko. Viimeisen uudistuksen jälkeen oikein all-inclusive ilmestys. Muotitarjonta on laajentunut, ravintoloita tuli lisää, kirjakauppa laajentunut, Rimi on kasvattanut kokoaan. Tähän pakettiin lisätään vielä uusi leffateatteri ja rakastamani lämmin sisäparkki (se uusi Rimin alla toisella puolella taloa).  

Tämä kauppakeskus kattoi oikeasti kaikki omat tarpeeni. Siellä on sekä jokapäiväistä perusmuotia koko perheelle (Reserved, Monton, Mosaic, Okaidi) että paremmalle päivälle Massimo Dutti ja Apranga. Jos haluan jotain omasta tyylistä poikkeavaa, niin olen käynyt Penny Black:ssa. 

Koruliikkeistä sekä yläluokan Grenardi että demokraattisempi Given. Kenkä- ja asustekaupoista Skechers ja Chester.

Olen toki jäänyt kaipaamaan Tallinnan kartalta hävinneitä italialaisen Motivi:n ja paikallisten omistaman Moki:n myymälöitä, joissa myytiin ihania italialaisia korkkareita ja laukkuja ihmismäiseen hintaan. 

Rocca al Mare

Tallinnassa lähteminen toiselle puolelle kaupunkia saa aina naamat vinoon. Paitsi jos lähdetään Rocca al Marelle. Rocca on sijainniltaan aika kaukainen, mutta se ei näytä lainkaan häiritsevän kävijöitä. 

Sinänsä minulle siellä ei ole mitään erikoista eikä itse keskus enää viehätä. Aika vanhaksi se on päässyt. Mutta itse ympäristö on kaunis.

Meillä oli tapana ulkoilla niillä seuduilla ja sitten mennä syömään. Meidän lempiravintola sijaitsee kauppakeskuksen viereisessä Audi-talossa. Al-Mare Grill on sen verran suosittu paikka ettei sinne pääse ilman varausta lauantai-iltaisin. Siellä on nykyään myös iso ulkoterassi, mutta meillä onnistui jäädä syömään ulos vain pari kertaa 7 vuoden aikana. Tallinna on tunnettu epävakaasta säästä ja itikoista.

Niin, jos sää oli oikein kaunis, lähdettiin yleensä Piritalle. St Patrick Pirita on toinen lempiruokapaikkamme näillä seuduilla. Sen terassilla tuli syötyä useamminkin.

Stroomi Keskus

Stroomi rannan toisessa päässä, Pelgulinnassa sijaitsee yksi Tallinnan epätavallisimpia ostareita: Stroomi keskus. Se on täydellinen vastakohta kalliille ja pollealle Rocca al Marelle. Edullisia vaatekauppoja, optikoita, joissa aurinkolaseja saa hintaan 22 € – siis laadukkaita ja polarisoituja, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta tuottuja herkkuja ja hedelmiä myyntikojuissa. Kaiken kruunaa Maxima alakerrassa.

Täällä on vaikea uskoa, että on oikeasti keskellä Tallinnaa, puolivälissä matkaa Vanhasta kaupungista Haaberstin prameaan asutukseen. Parin kilometrin päästä trendikkäästä Noblessnerista ja taiteellisesta Kalamajasta, Pelgulinnan Stalinin aikana rakennettu kaupunginosa komeilee 40-50-luvun taloillaan. Alue on toki siivottu kaikkein pahimmasta sotkusta. Seutua remontoidaan jatkuvasti, mutta sen edullisuuden takia se on edelleen vähävaraisten suosiossa: 12 neliömetrisiä kämppiä, räjähtäneitä parvekkeita, vinoja ovia.

Idakeskus

Vaikka se on viime aikoina remontoitu ja siistitty, nostalginen Neuvostoliiton henki on edelleen läsnä. Suurin osa myyjistä osaa englantia (Viron venäläisten keskuudessa suomi ei ole kovin suosittu), silti tunnelma on kuin olisi käynyt Pietarissa. 

Valikoimat ovat varsin omaperäisiä. Kauppakeskuksesta löytyy sekä suuri määrä pieniä, yksityisiä vaateputiikkeja että sisustusta, lelukauppoja, koruja, kenkiä ja asusteita.

Täältä muuten ostin viimeiset kengät pojalle. Muualla Tallinnassa mitään hänen kokoaan ei ollut. 

Idakeskuksessa sijaitsee myös Emeralda koru- ja taideliike, josta löysin itselleni ainutlaatuisia koruja.  

Baltika kvartal

Baltika ķvartaalissa sijaitsi joskus Baltika Group:in alkuperäinen tehdas. Sitten se on siirretty Kalamajaan ja nyt Latviaan.

Siellä Moetänav-outletista saa edelleen Ivo Nikkolo, Monton ja Baltman merkkien vaatteita. En voi sanoa, että hinnat ovat siellä erityisen alhaiset, mutta usein siellä myydään sellaisia eriä, jotka eivät koskaan päätyneet varsinaisiin kauppoihin. Yksittäisiä näytekappaleita sekä eriä eri maista päätyvät tänne.

Siellä on edustettuna myös Mosaic sekä useat sisustukseen ja kankaisiin erikoistuneet kaupat. Myös Embassy of Fashion / Tanel Veenre Jewellery, eli Ketlin Bachmanni, Aldo Järvsoo ja Riina Põldroosi -yhteinen ateljee ja showroom sijaitsevat siellä vieressä.

T1 Mall of Tallinn

T1 olisi ollut ilmiö, mutta jotain meni pieleen. Loistavasta kauppavalikoimasta ei jäänyt mitään jäljelle ja korona tappoi viimeisen toivon. Piazza Italia, Benetton – T1 tarjosi jotain sellaista, mitä muualla Tallinnassa ei ollut.  

T1 on edelleen auki yleisölle, vaikka suurin osa kauppiaista on lähtenyt pois konkurssin alta.

Tämä keskus oli ajateltu laajemmin, viihdekeskukseksi koko perheelle sekä tarvittaessa työpisteksi. Sinne oli suunniteltu kaikki tarvittava: rutosti parkkitilaa, ennennäkemättömiä nähtävyyksiä (kuten Skywheel of Tallinn), tilaa taidenäytöksille ja tapahtumille, runsaasti ravintoloita, elokuvateatteri, suuri ja tilava sisäleikkipaikka, jonka yhteydessä on edullinen kotiruokapaikka, työpisteitä USB-liittymineen. En tiedä loppujen lopuksi, mikä meni pieleen.

Toivottavasti T1 tulevaisuus ei ole rapistua käyttämättömänä. T1:n yltiömäinen tilantunne jättimäisine käytävineen, pitkät liukuportaat ja monen kerroksen rakenne eivät sovi pienelle ihmiselle. Kodikkaampi, vaikka sokkelomainen Ülemiste jaksaa viehättää vuodesta toiseen.

Balti Jaama Turg

Balti Jaama turg on yksi tunnetuimpia paikkoja sekä torina että kirppisparatiisina. Itse käyn siellä juuri torilla: paikallisten tuottajien hedelmiä ja vihanneksia, hunajaa, erikoisia juusto- ja kalatuotteita, siinä esimerkkejä, jotka ovat erityisesti makuuni. Monia tuotteita ei saa mistään muualta kuin sieltä. 

Kaiken lisäksi monessa kojussa pääsee maksamaan kortilla, mikä näin käteiskammoiselle ihmiselle on suuri helpotus. 

Minun Tallinnani – Shoppailu Tallinnassa.

Yhteenveto

Ostarit:

Ülemiste keskus – kotoisa ja monipuolinen, paras hinta-laatusuhde, helppo sijainti. Keskuksen johto on onnistunut löytämään oman katon alle varsin kattavan ja monipuolisen katraan kauppoja, joten Ülemiste vetää puoleensa edelleen, vaikka T1 nousi viereen. 

T1 Mall of Tallinn – avara ja moderni, nyt surullisen tyhjä. Diginomadien unelma: jokaisen penkin selkänojassa on pistorasia ja USB-liittymä.

Rocca al Mare – on ohittanut Virukeskuksen kalleudessa ja brändien määrässä viimeisen uudistuksen myötä. Paras Prisma Tallinnassa.

Idakeskus– nätisti harjattu peilikuva Pietarista. 

Stroomi Keskus – tuulahdus tuntemattomia kulttuureja ja makuja itäisiltä lähinaapureiltaan.

Baltika Kvartal – pikkuinen ja moniulotteinen, kuten Viro itsekin.

Kaupat ja brändit:

Massimo Dutti (Ülemiste ja Viru) – italialaista muotia sopuhintaan. Silkkiä, villaa, pellavaa ja niiden sekoitteita.

Penny Black (Ülemiste) – persoonallisempaa muotia töihin. 

Apranga (Ülemiste, Kristiine, Rotermanni) – laadukasta, perustarpeita tyydyttävää vaatetusta.

Mosaic ja Monton (laajasti ympäri kaupunkia ja kaikissa suurimmissa ostoskeskuksissa) – virolaisella suunnittelulla höystetty jokamiehen kauppa. Mitoitukset eri pituisille ihmisille. Niiden linkit ovat tällä hetkellä rikki!

Ivo Nikkolo (Rocca al Mare, Kristiine, Viru, Moetänav/Baltika Kvartal, Suur-Karja) – ylemmän keskiluokan vaatetusta pitkille naisille

Baltman (Rocca al Mare, Kristiine, Moetänav/Baltika Kvartal) – miesten Ivo Nikkolo. 

Reserved (Ülemiste, Viru, Kristiine, Rocca al Mare) – yllättävän laadukas pikamuodiksi. 

Chester ja TJ Collection (Ülemiste, Rocca al Mare) – italialaista laatua Pohjolan olosuhteisiin.

REM (T1, Foorum) – italialaista tyylikkyyttä ja laatua sopuhintaan.

Gabi (Kristiine, Rocca al Mare) – kelpo valikoima työkenkiä kadulle ja toimistoon. 

Ravintolat:

Al-Mare Grill – maittava ruokaelämys  

St Patrick Pirita – sekä ruoka että merinäköala ovat yhtä laadukkaita.

Pöytä on katettu

Tori:

Balti Jaama Turg – tuoretta ja paikallista; lisänä tyylikkäästi entisöity seutu.

Minun Tallinnani – Shoppailu Tallinnassa.

Minun Tallinnani – Shoppailu Tallinnassa.

Minun Tallinnani – Shoppailu Tallinnassa.

Referenssit:

• Laivayhtiöt: Itämeren kuninkaalliset 
• Pöytä on katettu
• Omnia mea mecum porto – Täydellinen käsilaukku matkalle – In Via 
• Muodin väliinputoajat
• Minä ja käsilaukkuni
• Säästövinkkejä, jotka nostavat elämänlaatua
• Retki kaupungissa – Täydellinen laukku kaupunkilomalle – In Via 

Täydellinen käsipuoli – Omnia mea mecum porto

Minun Tallinnani – Shoppailu Tallinnassa.