Muodin väliinputoajat

sukupuolittuneisuus pukeutumisessa kuvituskuva

Sukupuolittuneisuus pukeutumisessa

Mitä vikaa on vaaleansinisissä vaatteissa?

Meille lapsen sukupuoli oli mysteeri synnytykseen asti. Olimme jostain syystä aivan varmoja, että meille on tulossa poika, nimikin oli jo melkein päätetty. Minä en edes muista, mikä olisi se tytön nimivaihtoehto. Minulla oli heti vahva tunne, että lapsi on poika. En tiedä, miksi.

No, kuitenkin, en silti halunnut ostaa mitään kovin perinteistä. Joten kävimme Gdanskissa ostamassa pojan ensimmäisen vuoden vaatetuksen, ratas/vaunu yhdistelmän, kaukalon autoon, suuremman istuimen sekä muita tarvikkeita.  

Jos jättää laskuista vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen sukupuolittuneisuuden takia, jäljelle jäävät musta, valkoinen, vaaleat sävyt sekä vihreä, keltainen, punainen ja oranssi. Violettia ja ruskeaa inhoan itse niin, että en olisi jaksanut katsoa niitä vauvani päällä.

Joten poika on viettänyt ensimmäiset 2-3 vuotta kirkkaissa väreissä. Sen jälkeen kaikki poikien vaatteet kaupoissa muuttuivat pikkuhiljaa tummemmiksi ja värittömämmiksi. Sini-harmaa-mustaksi massaksi.

Olen viime vuosina ihmeissäni seurannut eriskummallista ilmiötä: kouluikäisten poikien vaatetarjonta on oudon suppea. 6-13 vuotiaille pojille vaatteita on tarjolla sekä vähän suhteessa muihin asiakasryhmiin että ne ovat yksitoikkoisia. Malleja on yleensä tosi vähän ja värit ovat tylsempiä kuin Tallinnan talvi. 

Vauvoille ja taaperoille tarjotaan paljon kauniita ja omaperäisiä tuotteita joka tuutista. Heti kun poika täyttää 5, hänestä pitää tulla harmaaseen pukeutuva pikkumies.

Tallinnassa asuessamme jouduin ostamaan pojalle välillä samaa paitaa samoissa väreissäkin 2-3 kpl. Kun muita ei ollut. Mitä vanhemmaksi poika tuli, sitä vaikeammaksi asia muuttui. Ei hän ole edes nirso vaatevalinnoissaan. Ei ole mikää erityisen hoikka tai paksu, lyhyt tai pitkä. Ihan normi lapsi. 

Tallinnan Okaidissa hänen kokoisistaan vaatteista tapeltiin. Myös itse olen ollut jonotuslistalla. Myyjä soitti heti kun haluttu vaate ilmestyi kauppaan. Juoksin heti hakemaan. Onneksi asuimme lähellä Ülemisteä, joten kovin suurta mutkaa ei tarvinnut tehdä. 

Miksi ihmeessä on näin? Eikös sen ikäiset pojat tarvitse kauniita ja värikkäitä vaatteita? 

Kun T1 avautui ja sinne ilmestyi Benetton (IT), Gulliver/Button Blue (RU), Piazza Italia (IT), Acoola (RU), Terranova (IT), olin innoissani. Näistä kaikista Terranova on ainoa, joka selvisi T1:ssä tähän mennessä. Ilmeisesti poikien vaatteet eivät saa maksaa yli 3 euroa per kpl. 

sukupuolittuneisuus pukeutumisessa vaatekollaasi

Vaateterminaattorit haussa

Omalla tavallaan hassu vinoutuma: olen juuri lukenut kaksi perheenäitien postausta, joissa oli mainittu lastenvaatehankintoja: toisessa tytöille oli ostettu Minna Parikan kengät, ja toisessa poikia oli moitittu siitä, että he saavan kengät rikki vaikka parissa viikossa. Jostain syystä tuli fiilis, ettei pojille edes osteta kalliimpia (lue: laadukkaampia) vaatteita siinä ajatuksessa, että he joka tapauksessa rikkovat ne tai kasvavat nopeasti yli. 

Hyvät äidit ja isät, älkää dissatko poikianne! Laadukas vaate tai kenkäpari kyllä kestää poikienne elämäntavat. Meillä oli 10 vuoden aikana kaksi yritystä ostaa pojalle edulliset (20-30 euroa) maksavat kengät. Molemmat floppasivat. Kengät todellakin ratkesivat parissa kuukaudessa ja jouduin ostamaan uusia. 

Juuri tuossa 7-12 iässä tyttöjen kasvu on jopa nopeampaa kuin poikien. Niin, miten poikien ja tyttöjen käyttäytyminen erottuu siinä iässä? Ei kai kyse on vain juurtuneista uskomuksista sukupuolirooleista?

Vaatteissa, jalkineissa ja asusteissa hinta kertyy paljolti siitä, millaisia materiaaleja on käytetty niiden valmistuksessa. Materiaalien kestävyys ja laadukkuus eivät tule halvalla. 

Joskus olen ostanut pojalle verkkarit H&M:sta vain sen takia, että hän tykkäsi niiden avaruuskuosista niin paljon. Ilo jäi lyhyeksi: verskat kestivät pari kuukautta ehjinä, sen jälkeen polvien kohdalle ilmestyivät muodikkaat reiät. Poikittainen lanka jäi, mutta pitkittäinen hävisi. Sellainen housujen self-destructive malli. 

Nämä olivat ainoat housut, jotka pojalla ikinä meni rikki tuossa ajassa (muihin lempihousuihin meni kolmisen vuotta saada ne siihen kuntoon), niin kaikki tapahtui keskellä Pohjolan talvea, joten mistään asfaltti-ihottumasta ei voinut olla kyse, herää kysymys: suunnitellaanko halpaketjujen vaatteet oikeasti tahallisesti näin heikkolaatuisiksi, että tarve ostaa uusia tulisi ennätysvauhtia? Me sitten luulemme lapsiamme vaateterminaattoreiksi, ja aivan turhaan kaiken lisäksi.  

Markus Maltalla 2015

Onko muodollista eroa, missä päin maailmaa asuu?

Kriisi iski, kun olen metsästänyt boksereita. Rajoitusten takia vaatekaupat olivat kaikki kiinni. Täällä Gozolla Lidlissä on kaksi hyllyä tyttöjen hepeneitä. Pojille on tarjolla kaksi lähes tyhjää laatikkoa. Kaivoin koko vaatekasan läpi ja löysin yhden kolmen paketin. Seuraavalla viikolla kävi tuuri ja löysin vielä 3xpaketti näytekappaleena ilman rasiaa. Nyt pojan ei tarvitse käyttää reiällisiä kalsareita. Paitsi vielä piti löytää jostain sukkia. Siis, naurettavaa.

Kenkien kanssa on sama outo ongelma. Lasten kenkäkaupoissa hänen kokoaan ei ole enää tarjolla. Aikuisten kaupoissa ei ole vielä tarjolla. Osta sitten kenkiä lapsille. Ongelma alkoi koossa 35 ja jatkuu nyt koossa 38. Onneksi nyt ei tarvitse kuin yhdet kengät kouluun vuodessa. Loput voi mennä miten sattuu. 

Muistan sen turhautumisen, kun joka vuosi kouluun piti löytää vaatteita ja kenkiä ja niitä vielä 3 paria – eri sesonkeihin. Sen takia kalliskin koulun univormu ilahduttaa: ei tarvitse juosta ympäri kaupunkia hankkimassa vaatteita lapselle.

Nyt kun rajoitukset vähän helpottivat niin pikkukaupat ja ostarit saivat olla auki kaupungissa, tilanne vähän helpotti. Se on edelleen vähän hassua, kun pojille on tarjolla murto-osa siitä valikoimasta, mitä tytöille. Niitä sukkiakin olemme löytäneet: yksi kolmen parin paketti. Minä olisin ostanut toisen samanlaisen, mutta sitä ei ollut.

Tähän mennessä löysin pari-kolme kauppaa, josta pojan kokoisia vaatteita jopa saa. Valikoimat näin pienessä paikassa ovat tietysti varsin rajalliset: jos joku kerkesi ostaa tämän koon ennen sinua, se on siinä. Toista saa odottaa ensi vuoteen. 

Sekin on hauskaa, että poika suosii pukeutumisessaan värejä, joihin olen pukenut hänet vauvana: maastokuosia, vihreää, keltaista, oranssia ja punaista. Tietysti jonkun verran mustavalkoista skaalaa hänellä on. Mihin hän ei suostu edes katsomaan, niin ne ovat juuri niitä tumman- ja vaaleansinisiä vaatteita. Paitsi nykyään kaikki koulujen univormut ovat juuri sinisävyisiä. Tosin, sekä pojilla että tytöillä. 

Keskustellessani toisten Maltalla asuvien/asuneiden perheenäitien kanssa sain selville, että täälläkin on tapana käväistä mantereen puolella kaupoissa. On olemassa esim. shoppailubusseja Sisiliaan. Toiset hyppäävät lentokoneeseen ja käyvät ostoksilla Roomassa tai Napolissa. Ekologista? Ei tietysti ole, mutta säästää aikaa ja hermoja kummasti.    

Itse toivon, että nettikauppa kehittyisi entisestään, eikä vain Kiinasta tänne Eurooppaan, mutta myös EU:n sisäisesti. Tällä hetkellä pullonkaulana on postitus. Korkeat toimitusmaksut joissakin maissa plus ylipitkä toimitusaika. Jotkut kaupat eivät edes toimita maan rajojen ulkopuolelle. Oma hässäkkänsä oli Brexit. Kai tilanne paranee tästä pikkuhiljaa. 

sukupuolittuneisuus pukeutumisessa

Referenssit:

sukupuolittuneisuus pukeutumisessa

sukupuolittuneisuus pukeutumisessa

Vastaa