Ostolakko
En ole koskaan tahallani päättänyt olla ostamatta mitään. Se nyt on vain käynyt niin, etten ostanut juurikaan mitään itselleni kahteen vuoteen. Ensin ei ollut tarvetta, sitten ei ollut mahdollisuuksia.
Ruoan lisäksi olen ostanut shampoota ja hiustenhoitoaineita sekä ihonhoitotuotteita. Ymmärtääkseni näitä ei lasketa. Senkin lisäksi, että nyt pitää ostaa lisää. Paitsi…
Viimeisen parin vuoden aikana olen ostanut lapselleni parit kengät, pari paitaa, koulu-univormut ja yhdet farkut.
Nyt pitäisi ostaa muitakin vaatteita, koska poika on kasvanut kaikista vanhoista vaatteista ulos, mutta…
Itselleni olen ostanut muutamat sukkahousut, siniset sellaiset. Edellisen talven olen myös palellut ilman talvivaatteita, kun…
Mutta miksi?
Olen vuoden 2019 syksyllä päättänyt tehdä ostotaparemontin ja asetin tuleville ostoksilleni seuraavat kriteerit:
- Ostan vain sellaisen esineen, joka tulee tositarpeeseen.
- Ostan vain laadukasta ja kestävää. Materiaaleista en tingi. Joko se oikea tai ei mitään.
- Ostan mielelläni eettisesti tuotettua ja lähellä valmistettua.
- Esineen tai vaatekappaleen pitää olla just eikä melkein.
- Ei ketjuliikkeitä eikä pikamuotia.
Kissan viikset. Näillä periaatteilla kohta joudun menemään alasti ulos.
Tositarpeen tullen
Tarpeen tullen olen ruvennut etsimään ostettavia. Homma osoittautui vaativammaksi kuin luulin.
Ensin olen käynyt satunnaisesti siellä sun täällä siinä toivossa, että etsimäni löytyy puolivahingossa.
Sitten olen laajentanut hakua muihin paikkoihin, joissa en yleensä käykään.
Ei mitään. Tässä voisi luulla, että olen nirso. Mutta kyllä kriteereinä oli laadukasta, eettistä ja vieläpä sopivaa. Ehei.
Valmistusmaasta tai materiaalin alkuperästä myyjillä ei yleensä ole mitään tietoa. Ainoat, jotka tiesivät, mistä tavara on kotoisin, olivat lahjatavaraliikkeiden (lue: turistikrääsän) kauppiaat.
Ketjuliikkeissä ja brändikaupoissa, vaatteen hinnasta riippumatta, lapussa luki Made in Bangladesh. Kengissä Made in China.
Case Study
1.
Tarve: Uudet sandaalit hajonneiden tilalle. Paikka: Algarve. Löydös: 1 pari, jotka on tehty nahasta. Litteä pohja. Ei sovi jalkaan. Jäin ilman. Jouduin ostamaan 1.5 euron varvastossut koska paljain jaloinkaan ei voi mennä ulos.
2.
Tarve: Villapusero. Ei löytynyt mitään, mikä olisi täyttänyt kriteerit kestävä ja laadukas. Brändiliikkeiden valikoimissa epämääräiset sekoitekankaat, tuotantomaat epäselviä. Ketjuliikkeiden valikoimissa paljon akryylia ja polyesterisekoitetta, tuotantomaat – Bangladesh, Intia, Nepal. Ei käy. Jäin ilman. Kylmä on.
3.
Tarve: Sukkahousut. Paikka: Gozo. Löysin paikallisessa kaupassa yhden (1!) parin normaalin näköisiä sukkahousuja. Enempää ei ollut. Jouduin ostamaan 3 paria sinisiä.
4.
Tarve: Haluaisin ostaa kunnollista shampoota. Paikka: Malta, Gozo. Paikalliset kampaamot ja kaupat eivät myy tavaraa, jota haluaisin ostaa. Nettikaupassa 1 L pullo maksaa 75 e, mikä on enemmän kuin 2x kalliimpi, mitä brittiläisessä nettikaupassa, josta olen hankkinut sen tavaran vuosia. Vitsi sitä Brexitiä. Jäin ilman, koska mielestäni 75 e shampoosta on liikaa. Niin, vielä olisi pitänyt hankkia 85e/L maksava hoitoaine.
5.
Tarve: Sketchersin lenkkarikengät. Tätä mallia, jota olisin ostanut, kyseisessä maassa ei myydä. Tervemenoa.
Ostolakko
Lopputulos
Eettinen ostaminen on arpapeliä. En ymmärrä, miten muut onnistuvat siinä. Luen jatkuvasti, että se ja se ihminen on löytänyt unelmiensa vaatteen tai muun esineen jostakin eettisiä tai lähellä tuotettuja tavaroita myyvästä kaupasta. Ihan vaan sattumalta. Nyt ei muuta kuin keräämään rahaa siihen tai otetaan samalla pikavippi, koska se esine on aivan ihana ja pakko saada juuri nyt.
Minun pitää tehdä liuta kompromisseja, että pitäydyn eettisessä ja lähellä tuotetussa ja niin, että aloitan etsinnät vasta silloin, kun vanha on ratkennut.
Olen tavallaan pettynyt: eettisyydestä on paljon puhetta, mutta käytäntö ontuu eikä siitä ole mitään takeita, että kaikki kriteerini täyttyvät. Myyjät eivät tiedä, mistä heidän tavaransa tulee. Kuka sen valmistaa. Mistä sitä valmistetaan. Minkä takia.
Järjen kauppa
Ennen vanhaan oli ihan normaalia lähteä shoppailemaan Italiaan, jos halusi hienoja Italialaisia asusteita. Nyt sellainen käyttäytymismalli on syntiä. Pitää tilata postista. Italialaiset eivät nyt ole kovin postihulluja ihmisiä, ellei kyse ole kalliista brändätyistä esineistä. Muuten siellä on paljon kotimaista ja varsin edullista tuotantoa, mutta sen ostaminen ulkomaille on aikamoinen ongelma. Edes moni ketjuliike ei toimita ulkomaille.
Sama koskee Ranskaa. Hieno parfyymi pitää hankkia juuri Grassesta. Eikö niin? Grasseen on Suomesta 3000 km ajettavaa. Oulusta 3700 km. Koska lentäminenkin on tätä nykyään ekologista syntiä.
Silloin kun odotan, että kenkäni hajoavat ennen kuin lähden hankkimaan uusia, käy juuri niin: en löydä mitään sopivaa. Niin, sehän kuuluu pelin henkeen: pitää olla just eikä melkein. Ei saa olla ihan kiva. Pitää olla juuri se oikea. Mutta jos ei löydy? Ei minulla edelleen ole niitä sandaaleja. Nyt on tulossa taas kesä ja olen helisemässä.
Ei muuta kuin vuodeksi diginomadiksi ja shoppailemaan eettisesti ja läheltä.
Mikä on tähän mennessä ollut pahin kompastuskivi?
Hinta-laatusuhde
Kalliin ja laadukkaaksi mainostetun vaatteen käyttöikä jääkin usein huomattavasti lyhyemmäksi, mitä oletin. Se osuu pahasti kukkaroon ja välillä upottaa. Jos jokin rätti alkaa ratketa ensimmäisellä käyttökerralla, en nyt väittäisi, ettei sen korkea hinta nyppisi.
Olen myös ostanut kalliin villakangastakin, jota olen korjaillut enemmän, kuin mitä muuta vaatetta ikinä.
Istuvuus
Kalliimmat ja eettisimmät brändit tuottavat niin pieniä eriä vaatteita, ettei niillä useimmiten ole varaa panostaa istuvuuteen, erilaisiin pituuksiin ja vartalomalleihin. Eli suunnilleen kaikki naisten vaatteet tehdään laihoille, 176 cm pitkille naisille. En ole yksi heistä. Hyvin monta kertaa minulle kävi niin, että hikisen sovitustuokion päätteeksi olen lähtenyt kaupasta tyhjin käsin.
Minulla on paha aavistus, että homma loppuu siihen, että joudun lähtöpisteeseen. Esim. farkut pystyn nyt ostamaan vain Vero Modasta / Onlysta, koska heillä on minulle sopiva malli ja pituus aina varastossa. Housuissa lahkeen pituus on vain puoli ongelma, toinen puoli on vyötärön oikea kohta (joka 176 senttisillä on eri paikassa kuin minulla).
Lenkkitossut hankin vain Skechersilta. Kengät PrimaModalta ja Venezialta. Ne kaikki ovat oikeasti keskihintaisia ketjuliikkeitä.
Eettisyyden pullonkaulat
Sisänsä eettisen tuotannon ongelmakohtia on useita, eikä ne liity edes tuotantoon, mutta arvoihin ja markkinointiin.
- Eettisesti pitää tuottaa pieniä eriä kerrallaan, joten prosessia on mahdollista valvoa ja arvomaailma säilyttää. Se nostaa kustannuksia = lopullisen tavaran hinta on korkea elintasoon nähden.
- Pienet erät eivät anna tilaa diversiteettiin. Asiakaskunta on suppea.
- Korkea hinta ja pitkä tavaran elinikä kannustavat ostamaan harvoin. Kauppiaan on kuitenkin katettava kiinteät ja juoksevat kulut jostain.
Kierre onkin valmis. Periatteessa täysin eettiseen, lähellä tuotettuun palaaminen onnistuisi vain, jos jokainen ostaa vain mittatilausvaatteita ja asusteita. Juuri niin kuin vielä viitisenkymmentä vuotta takaperin oli.
Ostolakko
Ekologisuus Arkipäivässä Archives
minimalismihaaste Archives
- Minimalismihaaste
- Minimalismihaasteen alku
- Minimalismihaaste – Viikko 1
- Minimalismihaaste – Viikko 2
- Minimalismihaaste – Viikko 3
- Minimalismihaaste – Viikko 4
- Ostolakko – tahallaan vai vahingossa? (tämä artikkeli)
- Onko kaikki diginomadit minimalisteja?
Aiheesta muualla
- Onko ostolakossa mitään järkeä? Ostolakon ensimmäiset kolme kuukautta
- Ostolakko – hyvä vai täysin surkea idea? | Kokemuksia ostolakosta
Muut referenssit
Ostolakko
Visits: 666
Mä en ole koskaan tainnut olla ostolakossa. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt siihen, että miettisin hankintoja tarkemmin ja ostaisin mahdollisuuksien mukaan käytettynä. Sekä laittaisin säännöllisesti kiertoon sellaisia tavaroita mitä en itse tarvitse 🙂
Loistava postaus! Tää on mulla sellainen aihe, jota mietin aika paljonkin. Mulle käy usein niin, että päätän olla ostamatta. Sitten yhtä-äkkiä tulee kova tarve esimerkiksi juuri talvivaatteisiin. Sitten kun se kova tarve on päällä tulee ostettu vaan sieltä mistä nopeiten ja helpoiten saa. Myöskään minä en ymmärrä miten muut onnistuvat eetttisessä ostelussa. koen sen tosi hankalaksi ja työlääksi, erityisesti vaatteiden suhteen. Olisi myös kiva, että vaate olisi sitten myös sen näköinen, jota on kiva käyttää.
P.s Mulla on edelleen se musta ilta-asu ostamatta… Muutama päivä aikaa, mitä luulet, löytyyköhän laadukas, hyvännäköinen, eettinen ja ekologinen asu? 🙁
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Kiitos! 😊
Hyvännäköinen, eettinen ja ekologinen asu, ja vieläpä laadukas ja itselleen sopiva on aika ylitsepääsemätön haaste näissä puitteissa 🤔 Muutamassa päivässä Espanjan etelärannikolla. Olisi edes Italia…
Mielenkiintoista pohdintaa. Vähemmäksi on omakin vaatteitten ja muidenkin tavaroitten ostaminen käynyt. Korona vaikuttaa kaikkeen. Nykyään tehdään paljon kierrätetystä materiaalista vaatteita, yritän välttää myös niitä. Ovat aikamoisia pölypesiä, Kierrätetty materiaali väsyy, se lienee syynä.
Aurinkoista toukokuuta!
Tää tuntuu välillä olevan sellainen tietäjät-tietää kerho mistä niitä hankintoja tehdään. Oon miettinyy pitkään että pitäs kirjottaa sellanen aihe asiasta vaikka vähän puinkin tuota “mitä shopata” aihetta blogissa lempivaate kampanjan aikana https://jowisfreelife.blogspot.com/2020/04/lempivaatteeni-ja-rana-plaza.html?m=1
Mielenkiintoinen aihe ja hyvin kirjoitettu! Mulla lähestyy muutto isompaan asuntoon että sitten sitä tulee varmaan osteltua kaikenlaista mitä ehkä tarvitsee tai sitten ei….
Itsellä oli vuosia sitten älä osta uusia vaatteita -haaste. Sitä haastetta jatkui koronakeväälle asti kun kirpparit suljettiin vuosi sitten. Iski paniikki, joka onneksi kesti vain viikon, mutta viikon aikana ostin uusia vaatteita pakonomaisesti. Sen jälkeen onneksi tilanne alkoi rauhoittua jälleen. Nyt olen ollut muutaman kuukauden vaatteiden ostolakossa, koska en nyt vain halua ostella mitään.
Teen hankinnat aina kirpparilta, pyrin siihen, etten osta mitään uutena. Ekologisuus on minulle ykkös asia. Vaikka vaatteita on minulla paljon, niin pyrin käyttämään ne itse. Tuunaan ja korjaan ja hyödynnän vielä senkin jälkeen kun vaatetta ei voi enää käyttää ollenkaan.
Se on tosi arvokas taito, kun osaa itse tuunata ja korjailla. Mulla on siinä asiassa peukalo hyvin keskellä kämmentä. Senkin lisäksi, että minulla on kirppiskammo. Vien sinne paljon käyttökelpoisia vaatteita, mutta ostaa sieltä en osaa. Minulla on aina hyvin tarkka visio, miltä vaatteen tulee näyttämään, mutta kirppiksellä pitää osata nähdä vaatteen vähän yli, tuunata ja räätälöidä itselleen sopivaksi. Minusta siihen ei ole.
Meillä täällä tavalliset kaupat oli todellakin kiinni kuukausia yhteen menoon. Monesta vaatteesta tuli aikamoinen pula. Erikoisesti lapsen pukeutuminen on ongelmallista kun hän kasvaa hurjaa vauhtia.