Henkilökohtainen paratiisi, eli diginomadi kutsumusammattina

Henkilökohtainen paratiisi, eli diginomadi kutsumusammattina.

Mitkä ovat tärkeimmät asiat, jotka vaikuttavat diginomadin elämään? Mistä onnellisuus kumpuaa?

Nyt Maltalla, pienellä Gozon saarella elämä tuntuu olevan meidän makuun: aamupainotteinen, verkkainen ja tasainen. Tämä hetki eletään tässä ja nyt. Kuka tietää missä ollaan seuraavana hetkellä? Seuraava hetkeä mietitään silloin kun aika on kypsä.

Omasta paratiisista emme vaadi jatkuvaa hellettä, hiekkarantaa eikä kookospalmuja. Ei edes jatkuvasti muuttuvaa maisemaa, jota välillä säestää nousevan lentokoneen ääni ja loittonevan maan kuva ikkunasta. Meille riittää, että ympärillä on tarpeeksi tilaa ja turvallisuutta. Ja tieto, että voi lähteä koska tahansa.

Kiiltävät mainoskuvat, pinttyneet uskomukset, toisinaan epämääräiset kommentit. Kaikista helpointa on olla välittämättä niistä kaikista. Koska diginomadi-elämäntyyli ei ole mikään niistä. Se on vaikeasti lokeroitavissa ja sen ymmärtää vain sisältäpäin. Huomasin, että toisten diginomadien kanssa on kaikkein helpointa jutella, koska me kaikki silloin tiedämme, mistä on kyse. Kyse on tiestä.

Tuntuu siltä, että diginomadius usein sekoitetaan jet set -elämäntyyliin. Nämä ovat kuitenkin kuin yö ja päivä. Jet set on tyyli, diginomadius on elämä. 

Olen äskettäin selannut kaikki materiaalit, mitä diginomadeista suomeksi on kirjoitettu. Ei sitä kovin paljoa ole, sen takia väitän, että kaikki. Englanniksi löytyy toki paljon. Suurin osa, mikä pyrkii esiin, on mainossisältöä. On myös hyvin henkilökohtaisia kirjoituksia, joista yli puolet on vinkuvia itkuvirsiä. Päädyin tutkiskelemaan suomalaisten kirjoituksia. Tähän tutkimukseen minut ajoi kiivas keskustelu Facebookissa sen jälkeen, kun juttu meidän elämänvalinnoistamme tuli ulos MTV3- uutissivuilla. 

Väitteitä oli esitetty puolesta ja vastaan, kuten arvata voi. Tämän postauksen tarkoituksena ei suinkaan ole oikaista ennakkoluuloja tai kääntää jotakuta diginomadi-uskoon. Minulla ei ole aikomustakaan myydä omaa elämäntapaani niille, kenelle se olisi pahin painajainen. On tarpeeksi monia ihmisiä, joita asia kiinnostaa aidosti, joko uteliaisuudesta maailman menosta tai toteuttamistarkoituksella. Ihmisiä on joka lähtöön. Toisille diginomadius sopii, toisille ei. Diginomadismi on yksi elämäntapa muiden joukossa, ja sillä on oikeus olla olemassa. 

Osittain myös tulen toistamaan aiemmassa postauksessa mainittuja asioita. Tässä kuitenkin keskityn enemmän siihen, miten pääsee onnistuneesti jatkoon, silloin kun alkuviehätys on ohi. Oma listani on myös hieman erilainen kuin mitä ennen meitä oli koettu ja kirjoitettu, koska perheenä meillä on erilaiset pullonkaulat ja painopisteet.

Diginomadin elämä osoittautui meidän kohdalla oikeaksi ratkaisuksi. Meille siinä ei ollut mitään suurempia yllätyksiä, vaikka ilmeisesti monille (myös omille sukulaisillemme oli). 

Miten me saimme sen onnistumaan?

1. Unelma vs Tavoite

Itse en ole mikään unelmoija-tyyppi. Minulla ei koskaan ole ollut unelmia, pelkkiä tavoitteita. Ideageneraattorina meillä toimii mieheni. Minä olen ideamankeli. Jos idea on vielä ehjä mankelin jälkeen, se on toteutuskelpoinen. Lähtö oli meille loppujen lopuksi tavoite, eikä unelma. Joten me aloimme toteuttamaan sitä asianmukaisesti. 

Diginomadismin ilmiönä mahdollistaa infrastruktuurin olemassaolo. Se ei ole pelkkä netti. Diginomadi tarvitsee pärjätäkseen monia muitakin nykysivilisaation saavutuksia, mm. vapailla markkinoilla olevan majoituksen (olkoon se sitten hotellien ketjut tai yksityisten kämpät), ruokaketjun, johon kuuluvat kaupat ja ravintolat, sekä julkisen liikenteen, paikallisen ja maailmanlaajuisen – bussit, junat, taksit, vuokra-autot, laivat ja lentokoneet. Tästä listasta puuttuu vielä kansainvälisesti tunnistettu pankki/luottokortti ja nettipankkisysteemi sekä diginomadeille sopivien ammattien olemassaolo.

2. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Ainakaan perheellisenä sellaiseen mittavaan projektiin kuin ulkomaille muutto ja vieläkin diginomadina, eli täysin omilleen, ei voi ryhtyä pää edellä ilman minkään näköistä suunnitelmaa. Pääkohdat yleisellä tasolla ovat  tässä: Diginomadiksi 2021. 

Mikään ulkomailla hyppely kouluikäisen lapsen kanssa ei olisi ollut mahdollista, jos lapsi ei olisi alusta asti käynyt koulua englanniksi. Poikamme aloitti 3.5-vuotiaana tallinnalaisessa englanninkielisessä lastentarhassa. Suomessa opiskelu englanniksi olisi ollut hänelle jokseenkin mahdotonta.

Työn vieminen verkkoon vei sekin pari vuotta. Meidän alalla tarvittava ohjelmisto teki tuloaan vasta vuoden 2015 tienoilla. Joten vasta silloin, kun kaikki osat on voinut hoitaa netin kautta, meillä oli mahdollisuus ruveta haaveilemaan suuremmista siirroista elämänmenossamme.

Asuinmaan valintaa sanelee pitkälti koulutarjonta. Toisin kuin luulisi, yksityisiin kouluihin on usein vuosien jonot, jos oppilaitos tarjoaa laadukasta opetusta. Toki paikan pitää olla myös turvallinen ja tarpeeksi mielenkiintoinen.

3. Maan/Maiden valinta

Koska diginomadius ei ole pelkkää loma, kohdemaan/maiden pitää olla sellaisia, joissa työnteko sujuu. Ympäristön pitää olla mieleinen, mutta myös sellainen, jossa pystyy sekä keskittymään työhön että lepäämään riittävästi. 

Perusturvallisuus on äärimmäisen tärkeää erikoisesti silloin, kun matkustaa lasten kanssa.

Jokaisella (perheellä) on omat syyt maan/maiden valintaan.

Meidän tapauksessa päätös jäädä Eurooppaan oli tehty sekä käytännön että henkilökohtaisista syistä. Ymmärrän toki, että eksoottiset maat ovat viehättävämpiä, mutta vanha, kunnon Eurooppa ei häviä niille luonnon, nähtävyyksien eikä kulttuurin osalta. Kunhan jaksaa katsoa. 

Eurooppa on monessa mielessä oivallinen paikka. Kulkuyhteydet voi hoitaa maan päällä, joten meillä oli mahdollisuus ottaa oma auto mukaan. Oma kulkuneuvo antaa enemmän valinnanvaraa asumispaikan suhteen. 

Myös sen kummempaa kulttuurishokkia emme kokeneet, koska eurooppalaiset ovat suhteellisen homogeenista porukkaa siinä mielessä. Pienet paikalliset erikoisuudet ovat värittäneet arkeamme jonkin verran, mutta mitään kovin järisyttävää eroavaisuutta emme ole havainneet. Tämä voi johtua myös siitä, että ensin kiinnitämme huomiota yhtäläisyyksiin, ja vasta myöhemmin eroavaisuuksiin. Euroopassa se on suhteellisen helppoa. 

4. Pärjääminen vähemmällä

Silloin kun diginomadismin yhteydessä mainitaan vähemmällä pärjäämistä, kyse voi olla kahdesta eri asiasta: 

• pienemmästä tavaramäärästä;
• pienemmistä tuloista.

Toki tavaramäärää kannattaa karsia kovalla kädellä, koska kokonaisen huushollin mukanaan raahaamisessa ei ole mitään järkeä. Suurin osa käyttötavaroista tulee majapaikkojen ja asuntojen puolesta. 

Tulopuoli yleensä myös kärsii, ainakin alussa. Toki tuottavuuteen vaikuttaa ympäristö ja kyky keskittyä töihin vieraassa paikassa. Toinenkin aspekti on olemassa: harva lähtee matkalle vain sitä varten, että paiskisi töitä 24/7 toisella puolella maailmaa. Tässä kohdassa on tarpeellista löytää jokin kultainen keskitie.

Meillä tavaroiden käsittelyyn meni liki vuosi. Kaikkein pahinta oli irtaimisto eikä kiinteistö. Tässä kohdassa pitäisi kauhistella sitä tavaravuorta, minkä ihminen kerää elämänsä aikana. En kauhistele. Se on ihan normi määrä irtaimistoa, mitä nykyihminen käyttää jokapäiväisessä elämässään, erikoisesti omakotitalossa. Diginomadi, joka usein matkustaa vain yhden reppunsa kanssa, siirtyy käyttämään toisten tavaroita, joita on yhtä suuri vuori, mutta kun sen saa vuokrakämpän yhteydessä, se ei tunnu enää niin suurelta. 

Periaatteessa nykyajan diginomadi ei tarvitse mitään fyysistä omaisuutta. EU:n kansalainen ei tarvitse edes passia jos sormenjälki on tallessa. Vaikka kaikki konkreettinen omaisuus olisi häviksissä, kaiken pystyy ostamaan uudestaan. Tietokoneen rikkoutuminen ei ole mikään katastrofi: suurin osa diginomadeista operoi aidosti verkossa eli kaikki tieto ja työ on pilvipalvelussa. Ihan vain varmuuden vuoksi. Se on ihmisen oma päätös mitä kaikkea hän kantaa mukanaan ja millaisia (eko)valintoja hän on tehnyt tavaran suhteen.

Meillä on toki tietty budjetti, mikä menee elämiseen kuukaudessa. Oman kulkuneuvon olemassaolo helpottaa tätäkin asiaa: vaikka se ei vastaa omakotitalon vaatehuonetta ja omaa huippuvarusteltua keittiötä, pieni määrä tuttuja ja turvallisia sekä henkilökohtaisia tavaroita pääsee ottamaan mukaan matkaan. Meille tärkeitä esineitä, joista emme halua luopua, ovat tietyt keittiötarvikkeet, tarpeellinen vaatevarasto (ei Euroopa mitään tropiikki ole) sekä pojan suomenkieliset kirjat, joita ei saa e-kirjoina. 

5. Rahoittaminen

Diginomadiuksen tai pitkän matkan rahoittamiseen on olemassa useita keinoja, jotka käyvät sekä yksitellen että yhdistelmänä.

Jokaisella on oma tapa, miten hommaa järjestetään. Toiset kuluttavat matkaan säästöjä, toiset elävät pelkistä sen hetken tuloista. Myös hintalappua elämäntavalle on aika vaikea määritellä: toiset elävät varsin minimalistisesti, toiset panostavat luksukseen. Se on jokaisen oma päätös, miten paljon on valmis investoimaan, mutta itse neuvoisin tekemään jonkin sortin business plan, mahdolliset tulot ja menot oikein mustavalkoiselle. Se on mahdotonta, että mitään yllätyksiä ei tulisi matkan varrella, mutta normaaliolosuhteissa kannattaa pitäytyä noudattamaan laadittua suunnitelmaa. 

Kuitenkin Diginomadismi mielestäni edellyttää työnteon olemassaoloa arjessa, että itseään voi luokitella sen elämäntavan harrastajaksi eikä vain matkailijaksi.

Meillä ei ollut alunperin aikomusta kuluttaa säästöjä jokapäiväisissä menoissa, eikä periaatteessa olisi tarvinnut, ellei 2020 olisi ollut koronavuosi. Työperäistä tuloa olisi riittänyt normaaliolosuhteissa ihan hyvin. En väittäisi, etteivät meidänkin suunnitelmat saaneet kolhuja koronavuotena, mutta nyt tilanne on pikkuhiljaa tasoittumassa. 

6. Spontaanisuus on kaukana

Diginomadin äkkinäisiä liikkeitä rajoittaa vahvasti työtahti ja aikataulut. Deadlineista on pidettävä kiinni, muuten asiakassuhteet kärsivät. Sen lisäksi kärsii työn laatu ja sitä kautta ammatillinen ego ja yrityksen imago. Eli loppujen lopuksi pitää olla aika suunnitelmallinen, ettei homma räjähdä käsiin. 

Diginomadi-perheen elämä kodin sisäpuolella ei poikkea kovin paljon tavallisesta perheenarjesta. Ero on vain siinä, että uusia elämyksiä saa heti astuttuaan ovesta ulos . 

7. Järjestelmällisyys

Diginomadin elämässä kaikki riippuu itsestään. Vaikka olisit palkkalistoilla oleva työntekijä, päivän rytmit ja rutiinit ovat omilla hartioillasi. Toisille sellainen maailmanjärjestys sopii, toisille ei. 

Pitää osata priorisoida ja jaotella työt ja vapaat niin, että mikään osa-alue ei jäisi toisten jalkoihin. Kaikkein helpoin tapa on yhdistää matka ja rakkain työ. Silloin työnteko ei tunnu työltä. Kaikille sellainen hyvä tuuri ei käy, joten joutuu soveltamaan. Ratkaisuja on monia, jokseenkin jokaisella on omia.  

Perheessä on toki vielä ne pakolliset kotityöt, joista voi livahtaa samalla tavalla kuin tavallisessa arjessa – luottamalla ammattilaisiin. Siihen tosin tarvitaan pelisilmää, mitä kannattaa tehdä itse ja mitä voi delegoida pois. 

Siirtoja kohteesta toiseen on syytä suunnitella huolella. Itse en ota kantaa siihen, miten asiat tapahtuvat vaikkapa Thaimaassa, mutta Euroopassa kaikki menee jokseenkin suunnitelman mukaisesti. Bussit kulkevat, junat lähtevät ajoissa, lentokoneet laskeutuvat ehjinä juuri siinä, missä oli tarkoituskin ja tiet ovat juuri siinä paikassa, mitä kartta väittää. Luotettavuus ja turvallisuus helpottavat elämää suunnattomasti. 

Lapsiperheessä tavallisessa arjessa tarvittava järjestelykyky on periaatteessa jo tarpeeksi hyvä sellaisenaan mihin vain elämäntyyliin. 

8. Joustavuus ja avoin mieli

Toki diginomadi lähteekin sellaiseen suurikokoiseen seikkailuun hakemaan pientä jännitystä muuten liian tasaiseen elämään. On olemassa ihmisiä, jotka saavat uutta virtaa siitä, että elämä ei ole täydessä hallinnassa ja järjestyksessä. 

Epäjärjestyksen sietäminen on perustaitoja, joita jokainen diginomadi tarvitsee. Se on vain hauska yksityiskohta, jos ympärillä on pienempää ja suurempaa hässäkkää. Silloin kun siihen osaa suhtautua rennosti.

Kaikkeen ympärillä tapahtuvaan pitää osata suhtautua avoimin mielin. Pienestä vastoinkäymisestä saa vain lisää arvokasta kokemusta. Se ei maailmaa kaada. 

Suurpiirteisyyden jaloa taitoa mekin jouduimme oppimaan huomattavasti ennen, kuin mikään suuri seikkailu oli suunnitteilla. Voi olla sen takia se ei enää häiritse. 

Arki on tosin harvoin täydellinen, joten pientä säröä pitää osata sietää. Minulla on kuitenkin sellainen fiilis, että se on kaikkien lapsiperheiden ominaisuus, eikä se katso elämäntyyliä.

Diginomadius itsessään on mainio elämänkoulu sekä meille aikuisille että lapsille. Se opettaa olla olettamatta liikaa, nähdä maailmaa eri kulmista ja olla avoin uusille kokemuksille. 

9. Oma tahti

Oman etenemistahdin määrittely on elintärkeä. Mahdollisuus edetä juuri niin nopeasti tai hitaasti kuin haluaa, on diginomadi-elämäntavalle avainasemassa. Tässä on sen kolme tärkeää osa:

• Mahdollisuus edetä omaa tahtia.
• Mahdollisuus nopeuttaa tai hidastaa sitä.
• Mahdollisuus hypätä pois diginomadismi-kelkasta minä hetkenä tahansa.

Tässä kohdassa pitää muistaa, että jokaisella on ihan oma käsitys siitä, missä asennossa vaihdekepin pitää olla, että matka sujuu mukavasti. 

On tietysti oma haasteensa löytää työn ja vapaa-ajan välinen tasapaino niin, että aikaa riittää kaikkeen. Tässäkin auttaa harjoittelu.

10. Asuin- ja Työympäristö

Asuinpaikka, joka on mitä todennäköisemmin myös työpiste, on äärimmäisen tärkeä, erikoisesti silloin, kun siinä on aikomus viettää enemmän kuin viikko tai pari. Tosin voi olla että tarpeeksi ankeassa paikassa hermot menee viikossakin. 

Diginomadi on itse vastuussa työpisteen ergonomiasta, joutuu itse huolehtimaan tarpeellisesta tauottamisesta ja työn jaksottamisesta. Kaikki ne asiat oppii matkan varrella ja kokemuksen kautta. Toivottavasti kantapäätä ei tarvitse ottaa peliin mukaan 🙂 

Me kylläkin teimme jonkun niistä virheistä, jotka monet noviisit tekevät alkutaipaleen aikana. Esim. ensimmäisen kämpänkin otimme näkemättä sitä. Kai sekin kuuluu asiaan.

Ajan kanssa viisastuu ja valintojen tekeminen sujuu huomattavasti helpommin ja osuvammin. 

Meillä on omat kriteerit, joiden mukaan valitsemme asuinpaikan ja ympäristön. Ne ovat meidän perheelle sopivia eikä missään tapauksessa mitään universaaleja ratkaisuja.  

11. Hyvinvointi

On hyvä miettiä etukäteen, miten omaa jaksamista pääsee ylläpitämään. Tilanteesta riippuen se voi olla sekä vaikeampaa että helpompaa kuin kiinteästi asuessaan. Kuka on mihinkin tottunut ja mitä tarvitsee akkujen lataamiseksi. 

Meillä on aina ollut tapana pitää itsemme virkeänä niillä keinoilla, mitä kotona löytyi. Toki apukeinot, kuten kuntosali tai uimahalli oli joskus käytössä. Nyt käytämme ympäristöä hyväksemme: käymme rantapoluilla lenkeillä,  meressä uimassa, tehdään kevyet harjoitukset kotona. 

Vaikutusta on myös siinä, kuin paljon tuttuja ja turvallisia ihmisiä tarvitaan ympärille. Kaverisuhteiden vaalimiseksi pitää tehdä enemmän työtä tietysti. Lähipiiri kaventuu usein oman parisuhteeseen tai perheeseen.

Jos nyt puhun itsestäni, minulle kaukokaverisuhteet olivat arkipäivää viimeiset 25 vuotta. Itse asiassa viime aikoina helpotti, koska pääsee pitämään videoyhteyttä ja vielä ilmaiseksi. Omasta diginomadiuksestani se ei ole missään tapauksessa riippuvainen. Silloin kun paras kaveri muutti Helsinkiin, se ei eronnut kovin paljon siitä, että toinen muutti Washingtoniin tai Moskovaan. Silti nähtiin jotain kerran vuodessa. Nämä kaikki ovat tositapauksia. Minulla on vielä kavereita Tallinnassa ja Albufeirassa.

Olen törmännyt yhdessä juurettomuus-keskustelussa hyvin kauniiseen ilmaisuun: juureni ovat ruukussa, niin minä kannan sen ruukun mukanani maasta toiseen. Itsestäni voin sanoa niin, että juureni ovat meressä. Siellä, missä on meri, olen kotona. 

Voiko 24/7 yhdessä oleminen olla parisuhteelle haitaksi? Kai, se voi. Uskon silti, että se riippuu paljon niistä odotuksista, mitä kummallakin on sekä parisuhteesta että matkasta. Diginomadien parisuhde vaatii yhtä paljon huoltoa, minkä tavallisessa arjessa elävien ihmistenkin. Uskon, että tähän pätevät samat säännöt, mitä mihin vain parisuhteeseen. 

Toki, parisuhteen pitää olla kunnossa muutenkin. Diginomadius ei tule parantamaan lähtömaassa saatuja haavoja. Tämän elämäntavan toteuttamiseen tarvitaan molemminpuolista luottamusta, tervettä suhtautumista asioihin ja kykyä antaa toisille tilaa, ainakin henkisesti, jos fyysinen etäisyys ei onnistu.

Uskon myös, että aiempi kokemus jatkuvasta yhdessä olemisesta auttaa. Me harjoittelimme 24/7 yhdessäoloa viimeiset 15 vuotta 🙂

Diginomadien lapset jakavat mielipiteitä kaikkein raivokkaimmin. Heille usein annetaan asioista tietämättömien toimesta hiljaisen kärsijän rooli, joita odottaa rikkinäinen ja kaoottinen tulevaisuus. On ilmiselvää, ettei diginomadius sovi kaikille, olipa sitten kyseessä lapsi tai aikuinen. Se, mitä ei tulisi minulle mieleen, on olla kysymättä lapseni mielipidettä silloin, kun kyse on sellaisesta suuresta elämänmuutoksesta kuin maahanmuutto tai maailmalle lähtö. Ja mistä niitä kosmopoliitteja kasvaa, ellei juuri näistä lapsista.

Kasvatuksen tarkoitus on opettaa lapsi ottamaan vastuuta omista teoista ja päätöksistä. On ilmiselvä, ettei esim. kouluikäinen lapsi saa olla täydessä vastuussa kaikista tekemisistään, mutta uskon, että järkevässä määrässä annettu päätösvalta auttaa häntä kasvamaan vastuulliseksi aikuiseksi. 

Uskon myös, että onnistuminen tai epäonnistuminen vanhempana ei riipu olinpaikasta, vaan omasta henkisestä panoksesta asiaan. Toki diginomadin lapselle omat aikuiset ovat erittäin tärkeitä. Meidän pitää olla omille lapsillemme tukipilareita kaikissa tilanteissa. Toisaalta, lapsen ei tarvitse olla riippuvainen kavereidensa (ja myöhemmin toisten ihmisten) mielipiteestä ja olemassaolosta. Hän saa kelvata meille ja kaikille muillekin juuri sellaisena kuin on. 

12. Mikä yllätti

Jos jokin yllätti pahasti ja pilaa diginomadin arjen toden teolla, se on byrokratia. Jos on tarpeeksi hullu ja yrittää noudattaa säädöksiä seuraten lain pykäliä, sen iskee tosi kovasti päin naamaa: maailma ei ole valmis diginomadismiin. EU:n alueellakin pykäliä luetaan jokaisessa maassa ihan miten satutaan haluamaan ja paljon riippuu siitä millä jalalla kyseinen virkailija on tänään noussut sängystä. Kun löytää toisen virkailijan tai esimiehen, asiat saattavat muuttua täysin.

13. Mikä se pointti on?

Diginomadius on ehdottomasti kokeilun arvoinen elämäntapa tai kokemus. Ei sitä oikeasti tiedä, sopiiko se itselle vai ei, ennen kuin on kokeillut. Muutaman kuukauden kestoinen matka, jossa loma ja työ on yhdistetty, sopii suurimmalle osalle. Pidemmät irtiotot ovat jo harvojen suosiossa, mutta jos diginomadius-kärpänen puree, se on menoa. 

Diginomadius on elämäntapa, jossa matkalla oleminen on arvo itsestään, ei niinkään päämäärä. Siellä tien päällä on tärkeintä kuunnella itseään, ymmärtää, mikä oikeasti viehättää siinä loputtomassa matkassa. 

Silloin, kun kaikki palikat loksahtavat paikoilleen, tästä matkasta pääsee nauttimaan täysin rinnoin. Se, että toiset pääsevät kokemaan sen näin ja toiset ei, ei ole mitään ihmeellistä. Ihmiset kokevat maailmaa eri tavoin ja jokaiselle on tärkeää se oma juttu. Se onkin vasta kaunista, että maailma on juuri niin monipuolinen ja värikäs, miten me sen haluamme nähdä.

diginomadi kutsumusammattina.

Referenssit:

• Diginomadiksi 2021
• Milloin liikaa on liikaa? 
• Diginomadien uraputki 
• 7 keinoa rahoittaa diginomadin elämäntapa 2021
• Uusi koti Gozolla 
• Diginomadi-perheen haasteet 
• Etätyöläisen ergonomia ja taukojumppa
• Kotitoimiston ergonomia
• Diginomadin Työympäristö 
• 13 yleistä virhettä etelään muuttaessa ja mitä niistä opin – Live To Travel 
• Uusi maa, vanha valuutta 
• Käyn taloksi – Diginomadi asumisesta 
• Thaimaan liikenne – muista nämä asiat liikenteessä! 
• Kolmihenkinen suomalaisperhe elää ilman vakituista asuinpaikkaa – äiti Nadine ylistää ratkaisua: “Sain osan elämästäni takaisin” 
• NOMADIELÄMÄN OPETUKSET x 13 – MUUTTOLINTU 

PS MUUTTOLINTU – blogi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tietopaketti, jonka jokaisen diginomadin, wannabe-diginomadin ja ex-diginomadin kannattaa lukea. Rehellinen, maanläheinen ja positiivinen kertomus diginomadi-ajasta, sen ylä- ja alamäistä. Minua viehätti erikoisesti se, ettei se ollut mikään itkuvirsi (vaikka Anna itse sen on näin nimittänyt välillä 🙂 ), mutta varsin tervejärkinen katsomus asiasta. Oli rohkea ja kunnioitettava veto todeta, ettei diginomadismi sopinut heille henkilökohtaisesti. Tuskinpa pariskunta tuli katumapäälle siitä, että 1.5 vuotta meni reissaten. Uskon, että se oli kaikin puolin upea, opettavainen ja arvokas kokemus. Anna voi oikaista, jos olen väärässä.  

Henkilökohtainen paratiisi, eli diginomadi kutsumusammattina.

Diginomadin elämän varjopuolet, jotka aukeavat vain suomalaisille

Diginomadiksi 2021

Henkilökohtainen paratiisi, eli diginomadi kutsumusammattina.

Kuvitus: Happy Color^®

Kuva-arkisto: © 2000-2024 VIA PER ASPERA AD ASTRA