Turistien kärpäspaperit - Gdynian uimaranta elokuussa

Turistien kärpäspaperit – Turistiloukut maailmalla.

Kun matkailukokemusta ja käytyjä paikkoja alkaa kertymään runsaasti, vastaan alkaa tulla myös melkoinen määrä oudohkoja asioita. Ei, en puhu kulttuurisista eroista tai luonnonkauneuden diversiteetistä. Puhun turistimassojen käyttäytymisestä.

Miten jatkuvasti käy näin, että metsästämme yksilöllisiä elämyksiä, mutta lopulta seisomme kaikki samassa jonossa ottamassa samaa valokuvaa?

Nyt matkailuala kokee kahta toisistaan valonnopeudella erkaantuvaa trendiä.

Ensimmäisestä suunnasta olen jo jonkin verran kirjoittanut: slow travel, gastroturismi, bleisure, agroturismi, aktiivilomailu yms ja yleisesti ottaen matkailutrendien pirstaloitumisesta ja yksilöllistymisestä.

Toinen suunta on itselleni vieras kaikin puolin. Matkailijana olen ylipäänsä yksityisyyttä ja itselleni arvokasta elämystä etsivä tapaus, joka vierastaa monia somessa ja valtamediassa hehkuteltuja kohteita. Mutta en voisi väittää, ettei minua kiinnosta, miksi turistiväki kerääntyy sitkeästi joihinkin tiettyihin paikkoihin.

Kun niitä paikkoja tarkastelee lähemmin, ne ovat aikamoisia turistiloukkuja, joiden ympärillä kaikki on rakennettu vain ja ainoastaan matkailijoiden rahastamiseen. Hyvä, jos niistä paikoista pääsee pois niin, että ylikuumentuneet luottokortti ja älypuhelin ovat vielä tallella. Pahimmassa tapauksessa nuokin päätyvät vääriin käsiin – organisoitu rikollisuus kukoistaa massaturismin keskellä yhtä lailla kuin organisoidut palvelut.

Asia ei edes ole maakohtainen vaan joka maassa on sellainen paikka tai pari.

Tässä otan esiin esimerkkinä vain ne kohteet, joista itselläni on kokemusta.

1. Maltalla

Slieman The Strand heinä-elokuun vaihteessa.

Malta on upea maa. Se on aivan ainutlaatuinen sekoitus historiaa, kulttuuria ja tunnelmaa. Siellä pääsee tutustumaan tuhansien vuosien historiaan saman pienen saaren alueella. Mainostan Maltaa matkakohteena jokaiselle vastaantulijalle. Ja varoitan samalla parista asiasta.

Jos Maltasta haluaa saada negatiivisen ensivaikutelman, niin pitää mennä Sliemaan, erityisesti elokuussa. Kaduilla hädin tuskin mahtuu kävelemään, baarien ikkunoista ja ovista räikkyy musiikkia aamuyöhön asti, jono Vallettan lautalle kestää 1.5 tuntia ja bussit menevät pysäkeistä ohi pysähtymättä. Elokuu on myös lievästi sanottuna kuuma, joten liikkuminen tai liikkumattomuus ulkona muuttuu eräänlaiseksi kidutukseksi.

Toinen aivan ainutlaatuinen, mutta ylikansoitettu paikka on Blue Lagoon. Ongelma on jo sitä luokkaa, että Maltan viranomaiset ovat säätäneet päivittäiset rajoitukset kävijämäärille. Mutta tiedättekö mitä? Talvella laguuni on aivan tyhjä. Ei ihan autio, pari-kolme turistia ja venettä siellä aina löytyy, mutta muuten saa olla ihan rauhassa. +18° C vesi ei välttämättä ole jokaiselle uimakelpoinen, mutta muuten elämyksestä tulee paljon mukavampi kuin kesällä.

Kävimme Blue Lagoonissa ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2015. Jo silloin henkeäsalpaavan kaunis meripoukama oli miehitetty tuntuvasti vaikkei vielä näin katastrofaalisesti kuin nyt. Ainoaan ruokaa myyvään kioskiin joutui jonottamaan 45 minuuttia. Mieheni suoritti urakan stoalaisesti sillä välin, kun me pojan kanssa leikimme lämpimässä vedessä.

Kuriositeettina on se, että Maltan turistipullonkauloja on verrattain helppoa välttää. Toki, maata voi mennä katsastamaan talvella – itse ainakin suosittelen tätä ratkaisua, koska silloin ei tarvitse tehdä mitään kommervenkkejä tai kompromisseja. Maltan talvihan on kuin Suomen kesä: voi ropsahtaa sadetta parina iltapäivänä, mutta muuten tasaisen hyvät ulkoilukelit +18–20 °C:n kieppeillä.

Sliema eri vuosina marras-huhtikuussa kuvattuna.

Toinen keino on kiinnittää huomiota sellaisiin Maltan kohteisiin, joita suuret turistimassat eivät ole vielä löytäneet. Ja niitä paikkoja on Maltalla ja Gozolla valtavasti.

2. Roomassa

Turistien kärpäspaperit - Trevin suihkulähde, Rooma

Trevin suihkulähde vuonna 2004.

Trevin suihkulähde. Kun itse kävin siellä, nähtävyyttä sai kuvata ja rahaa heitellä veteen aivan ilmaiseksi. Väkeä oli jo silloin kun pipoa. Nyt suihkulähteen alue on aidattu ja lähelle pääsemiseksi vaaditaan pari euroa. Lähinnä kiusantekoa monelle.

Rooman kaupunki päätyi siihen keinoon ohjatakseen turistimassat pois alueelta. Uusimmista kuvista päätellen se ehkä lisää kassavirtaa, mutta suihkulähteelle on tunkua edelleen.

Miksi juuri tämä? En tiedä. Ikuinen kaupunki on täynnä toinen toistaan upeampia ja merkittävämpiä nähtävyyksiä, mutta juuri Trevi on kuin jokin pyhiinvaelluskohde turistimassoille.

Samalla reissulla olimme Colosseumissa ja Forum Romanum -ulkoilmamuseossa. En tiedä, millaista se nyt olisi, mutta silloin kaikissa käymissämme historiallisissa nähtävyyksissä sai tallustella omassa rauhassa.

Forum Romanun 2004.

Rooma, ja erityisesti sen koko keskusta, on jo itsestään kuin loputon ulkoilmamuseo. Se auttaa säilyttämään matkailurauhaa ja tilan tunnetta.

3. Sopotin Molo

Molo, Sopot 2025.

No juu, se on Molo. Molo on puolaksi laituri. Molon tapaisia laitureita on pelkästään Puolassa tuhansia, väittäisin. Trójmiaston alueella samanlaisia on useita, vaikkakin muutaman metrin lyhyempiä. Merelle rakennettuja laitureita on naapurikunnissa ja maissa sadoittain.

Olen toki käynyt Sopotin Mololla kävelemässä joskus muulloin, en tosin muista maksaneeni siitä mitään. Ehkä oli ilta tai matala sesonki, en enää muista. Jos olisin Sopotissa ensimmäistä kertaa, saattaisin toki sortua uteliaisuudesta maksamaan pari euroa siitä, että saan selväksi, miten tämä Molo erottuu muista moloista, joissa olen kävellyt. Tykkään laitureista ja omia henkisiä jalanjälkiä olen jättänyt satoihin laitureihin.

Noh, puolestani Sopot on nyt nähty.

Molo w Orłowie, Gdynia, 2025. Sopotin Molo on se tumma viiva lähellä horisonttia. Kuvapaikka on Klif Orłowski.

Sopot on Puolan harvoja yliturismista kärsiviä alueita. Se on äärimmäisen surullista, koska ylenpalttinen ihmispaljous tappaa koko tunnelman.

Saman ilmiön olen todistanut kerran myös Zakopanessa, vaikka olin siihen asti vilpittömästi uskonut, että Tatra on autenttinen ja äärimmäisen rauhallinen matkakohde. En sitä ennen käynyt alueella elokuussa. Toista kertaa saman haravan päälle en astunut, vaikka Zakopanessa tuli tietysti käytyä uudestaan – hieno paikkahan Tatry Wysokie on.

Tuskin teiltä on jäänyt huomaamatta, että ruuhkia ja turistimassoja on suhteellisen helppoa välttää. Se toki edellyttää, että omassa elämäntilanteessa on tietynlaista joustavuutta, että matkustaa voi silloin, kun haluaa, eikä vain silloin kun pääsee. Omia vinkkejäni olen kerännyt tähän postaukseen: Ekoteko, joka säästää rahaa – Matkalla.

Toisaalta maalma ei lakkaa pyörimästä, jos en koskaan päätyisi Kiinan muurille. Tai en näkisi Gizan pyramiideja livenä. Edes oma maailmani ei järky siitä, että joku paikka jää käymättä. En ole keräämässä matkailuregalia itselleni. Maailmalla on niin paljon upeita, ainutlaatuisia, merkityksellisiä paikkoja, että yhden ihmisen elämä ei kerta kaikkiaan riitä jokaiseen. Mielestäni matkakokemus on kuitenkin yksilöllinen asia, ja se, mikä ilahduttaa minua, ei välttämättä kiinnosta toista.

Tietysti rakastan matkustamista siinä määrin, että tarttuisin ilman muuta tilaisuuteen tehdä siitä pääasiallisen ajanvietteen, jos sellainen tilaisuus tarjoutuisi. Ei se nyt kuitenkaan lähitulevaisuudessa paista.

Tietysti se on jokaisen oma päätös mennä tai olla menemättä. Itse haluan matkailijana tehdä tietoisen valinnan siitä, minne suunnistan ja millä ehdoilla. En halua omalla toiminnallani syventää kyseisen paikan turismin aiheuttamaa ahdinkoa – se sotii vasten omaa näkemystäni matkailusta. Matkan on tarkoitus olla avartava, kaikin puolin mukava ja paikallista elämää kunnioittava kokemus – ei lisätä vahinkoa sinne, missä sitä on jo tapahtunut.