Parhaat kesämuistot 2026.

Syksyn edetessä kesämuistoihin on kiva palata. Erityisesti kun seuraavaan kesään on vielä liki vuosi aikaa. Tosin kun yhteisöpostauksen aiheeksi valikoitui Parhaat kesämuistot 2026, ensimmäinen ajatukseni oli vähän nurinkurisesti, ettei omassa kesässäni ole tapahtunut oikeastaan kovin paljoa.

Kalenteri ei täyttynyt tapahtumista eikä matkoja kertynyt kuin muutama lyhyt reissu lähiseudulle. Kesä meni verkkaisesti, aika tavallista elämää eläen. Siihen mahtui töitä, viikonloppuja ja vähän reissaamista. Mutta kun aloin miettiä asiaa tarkemmin – ja erityisesti kun selasin kesän kuvia ja omia blogipostauksiani – huomasin, että kyllä sinne aika monta hyvää muistoa mahtui.

Turku – tuttu kaupunki vähän eri silmin

Yksi kesän selvistä kohokohdista oli Turku.

Panin ihmeekseni merkille, että reviirini laajeni huomaamatta. Vaikka asumme tällä hetkellä monen sadan kilometrin päässä Turusta, miellän sen silti lähimatkailukohteeksi 😁.

Turku ei tietenkään ollut minulle uusi matkakohde, vaan entinen kotikaupunki. Siitä oli lähes kymmenen vuotta, kun olin viimeksi kävellyt Aurajoen rannalla joutilaana. Nyt katselin kaupunkia jo melkein turistin silmin. Myönnän, Turku näyttää nyt huomattavasti eloisammalta kuin vuosia sitten. En voi sanoa, että tykkäsin kaikista uudistuksista, mutta kai muutos on väistämätöntä.

Kymmenessä vuodessa kaupunki ehtii muuttua, mutta vielä enemmän muuttuu ihminen itse.

Oli hauskaa kulkea paikoissa, jotka joskus kuuluivat aivan tavalliseen arkeen, ja huomata nyt katsovansa niitä nähtävyyksinä.

Turkuun on aina mukava palata

18 kissaa ja 25 000 askelta

Kesän hauskin muisto on ehdottomasti retki Marijampolėen.

Lähdimme poikani kanssa etsimään kaupungin kissa-aiheisia taideteoksia. Niitä oli kaikkiaan 18, ja tietenkin kun kerran hommaan ryhdyttiin, niin kaikki piti löytää.

Lopputulos oli noin 25 000 askelta, 18 kilometriä ja viisi ja puoli tuntia kävelyä.

Yksi kissoista onnistui vielä olemaan aivan muualla kuin kartta väitti, joten samalla tuli osallistuttua matkailukartan laadunvalvontaan.

Tämä ei ehkä kuulosta miltään suurelta elämykseltä. Kävelimme kaupungissa ja etsimme kissoja. Siinä se. Mutta se on sellainen muisto, josta taidan kertoa lapsenlapsilleni, vaikka he nauraisivat minulle.

Kissajahti Marijampolėssa

Ensimmäinen oikea rantapäivä Lampėdžiaissa

Vaikka olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät kerätä kilometrejä, tämän kesän kaikki parhaat hetket eivät vaatineet edes lähtemistä Kaunasista.

Heinäkuun puolivälissä pääsimme viimein Lampėdžiaihin rannalle. Vesi oli noin +22 astetta, mikä on paikallisten mielestä ilmeisesti aivan kelvollinen uimaveden lämpötila ja minun mielestäni edelleen hieman epäilyttävää.

Mutta rantakausi tuli kuitenkin avatuksi.

Lampėdžiai on paikka, jossa tuntee olevansa lomalla, vaikka se on käytännössä keskellä kaupunkia ja tiheän asutuksen ympäröimä. Hiekkaa, vettä, kesää ja se tunne, että nyt ei olla töissä eikä menossa mihinkään.

Välillä kesälomafiilikseen ei tarvita lentolippua. Riittää, että aurinko paistaa ja pääsee muutamaksi tunniksi rannalle.

Lomalla – heinäkuun kuulumisia

Mazury – kesän matkailulöytö

Kesän varsinainen matkailulöytö oli kuitenkin Puolan Masuria.

Olimme ajaneet alueen ohi ja läpi ties kuinka monta kertaa. Puolassa tulee muutenkin liikuttua autolla sen verran paljon, ettei kartalla ole enää mitään erityistä valkoista läiskää. Mazury vain oli tähän asti ollut enemmän paikka matkalla jonnekin kuin varsinainen määränpää.

Nyt päätimme pysähtyä.

Se oli kerrankin oikea päätös: nähtävää ja koettavaa Masuriassa on niin paljon, että siellä voi viettää useita lomia löytämättä kaikkia alueen nähtävyyksiä ja elämyksiä.

Mikołajki, Giżycko, järvet, vanhat sillat, eläimet, näkötornit, pieni risteily ja se maisema, jossa vettä tuntuu olevan joka suunnassa. Neljä päivää ei lopulta ollut kovin pitkä aika.

Sääkin osallistui ohjelmaan omalla tavallaan, eikä reissusta tietenkään selvitty ilman sadetta ja turvemutaa sandaaleissa. Mutta sehän kuului asiaan. Täydellinen sää tekee usein hienoja kuvia, mutta ei välttämättä parhaita tarinoita.

Masuriasta jäi ennen kaikkea tunne, että sinne haluaisin palata.

Puolan Mazury – paljon muutakin kuin järviä

Kajakilla

Kajakkiretken Krutyniassa päätin nostaa ihan omaksi muistoksi. En ole nimittäin kovin uskalias ihminen.

Minua jännitti hieman etukäteen. En ole mikään intohimoinen meloja, ja vesillä liikkuessa on aina mukavaa tietää, pysyykö kulkuväline oikein päin.

Onneksi se pysyi ☺️.

Kajakki osoittautui huomattavasti vakaammaksi kuin olin kuvitellut, vaikka ohjaaminen vaatikin hieman harjoittelua. Muutama vierailu kaislikossa kuului asiaan. Tankkeri ei käänny yhtä terhakkaasti kuin optimistijolla.

Poikani puolestaan innostui melomisesta kunnolla.

Joki oli rauhallinen, maisema kaunis ja joutsenet uivat aivan vieressä. Se oli sellainen harvinainen tapaus, jossa tajusi jo kesken retken, että tästä tulee koko matkan yksi parhaista kokemuksista. Lähtisin uudestaan koska tahansa.

Kajakkiretki Puolan Masuriassa

Ei kovin tapahtumarikas kesä – mutta hyvä sellainen

Kesä 2026 ei ehkä ollut elämäni tapahtumarikkain, mutta se toi paljon hyviä ja mieleenpainuvia kokemuksia.

Jos muutaman vuoden päästä joku kysyy minulta, mitä muistan kesästä 2026, luulen muistavani juuri nämä. Minusta se onkin parempi mittari onnistuneelle kesälle kuin se, kuinka paljon loman aikana on ehtinyt tehdä.