Kajakkiretki Puolan Masuriassa.

Kun emme vielä suostu menemään sieltä, missä aita on matalin, päätimme tarttua tilaisuuteen ja lähteä kajakkiretkelle.

Sääennuste lupasi poutaa, joten suuntasimme aamupäivällä Krutynian varrelle vuokraamaan kajakkia.

Kajakkiretki on sellainen aktiviteetti, joka on melkeinpä must do -elämys Masuriassa. Kajakkeja näkyy kaikkialla, vuokraamoja on valtavasti ja Krutynian kapeilla jokiosuuksilla vastaan tulee jatkuvasti muita melojia.

Itse olin onnistunut jännittämään melontaa etukäteen aivan turhaan. Ainakin meidän iso kolmen hengen kajakkimme oli vedessä erittäin vakaa, vaikka toki myös aika kömpelö verrattuna yhden tai kahden hengen kajakkiin.

Melontakokemusta ei tarvitse olla. Kajakin käyttäytymisen oppii aika nopeasti – meidän tapauksessamme tosin muutaman kaislikkovierailun kautta, tankkeri ei käänny yhtä terhakkaasti kuin optimistijolla.

Krutynia on myös mielestäni varsin matalan kynnyksen melontakohde. Reitillä näkyi kaikenikäisiä ihmisiä eläkeläisistä lapsiperheisiin. Virta auttaa viemään kajakkia eteenpäin, joten koko matkaa ei tarvitse meloa hiki hatussa. Vesi on todella kirkasta, maisemat hienoja ja lintuja pääsee seuraamaan aivan läheltä.

Jos melonta ei kuitenkaan houkuttele tai kunto ei siihen riitä, Krutynialla pääsee vesille muutenkin. Vastaan tuli useita isompia matkustajaveneitä, joista osa oli täynnä eläkeläisiä. Veneitä kuljettavat ohjaajat työnsivät niitä eteenpäin pitkillä sauvoilla joen pohjasta. Tuli väkisinkin Venetsia mieleen.

Eikä sauvan käyttäminen ole täällä mikään ihme – Krutynia on paikoitellen todella matala.

Meidän kajakkiretkemme Krutyńista Uktaan

Kajakkifirmoja on alueella sitten paljon. Heille, jotka tuntevat Puolaa: suunnilleen yhtä paljon kuin majoitus- ja ruokapaikkoja yhteensä.

Yritys, josta haimme kulkuneuvomme, oli Wan-Plac Krutyńissa. Se ei ehkä ollut alueen hienoin tai kallein vaihtoehto, mutta firma on toiminut vuodesta 1999.

Meidän reittimme kulki Krutyńista Uktaan. Wan-Plac ilmoittaa reitin pituudeksi noin 13 kilometriä ja normaaliksi melonta-ajaksi 4–5 tuntia.

Kajakin vuokraan kuuluivat myös kuljetukset, penkkien pehmusteet ja pelastusliivit. Meillä oli kolmen hengen kajakki, joka maksoi noin 35 euroa päivältä. Kajakkeja oli tarjolla erikokoisina erilaisille seurueille.

Erityisen käteväksi järjestely teki se, että oman auton sai jättää firman hyvälle parkkipaikalle. Paikalla oli myös siistit vessat. Meidät kuljetettiin firman autolla lähtöpaikalle ja retken jälkeen takaisin oman auton luo. Kaikki tämä kuului vuokrauksen hintaan, mikä tuntui meistä varsin edulliselta ja hyvin organisoidulta.

Eikä kajakkia tarvinnut varata etukäteen. Olimme siellä keskellä korkeaa sesonkia ja kalustoa näytti riittävän kiitettävästi.

Täti, joka luovutti meille kajakin, arvioi, että matkaan menisi 5–6 tuntia. Ensikertalaisina emme tietenkään osanneet kyseenalaistaa asiaa.

Kun kello lähenteli jo kahtatoista ja kajakki piti palauttaa klo 18 mennessä, pidimme alkumatkasta kohtuullista kiirettä.

Lopulta koko retkeen meni vain 3 tuntia 15 minuuttia.

Siitä huolimatta, että kävimme useamman kerran kaislikossa. Minun toimestani, tietenkin, kun tankkerin ohjauksesta ei ole yhtään kokemusta.

Lopulta omaksi tehtäväkseni ei juuri jäänyt muuta kuin maisemien ihaileminen, koska nuorempi isäntä kiinnostui melonnasta siinä määrin, että hoiti homman mielellään ja meloi kuin viimeistä päivää.

Maisemia kuin postikorteissa

Maisemat olivat tosiaan upeita, paikoin aivan kuin postikorteista.

Harmi vain, että alkumatkasta olin aivan liian arka ottamaan puhelinta suojapussista ja kuvaamaan ympäristöämme. Pelkäsin, että kippaan veteen joko puhelimeni tai koko poppoon kajakkeineen.

Myöhemmin kävi ilmi, että pelko oli melko turha. Nelimetrinen ja lähes metrin levyinen kolmen hengen kajakki ei ihan pienestä keikahda ympäri. Kaikki tavarammekin pysyivät täysin kuivina, vaikka sitäkin etukäteen epäilin. Kajakki ei hörpännyt vettä sisään oikeastaan lainkaan.

Harmi, etten tiennyt sitä jo alussa. Kuvia tuli aivan liian vähän.

Ensi kerralla hankin sellaisen kaulasta roikkuvan vedenpitävän puhelinkotelon, josta puhelimen saa helposti käyttöön. Silloin kuvaaminenkin olisi huomattavasti huolettomampaa.

Joutsenia kajakkien keskellä

Kajakkiretki Puolan Masuriassa -joutsenet

Yksi asia, joka meitä erityisesti ihmetytti, olivat joutsenpoikueet.

Heinä–elokuun vaihteessa poikaset olivat jo suhteellisen suuria ja uivat vanhempiensa mukana. Sen enempää poikaset kuin täysikasvuiset joutsenetkaan eivät näyttäneet olevan erityisen häiriintyneitä sadoista ihmisistä, jotka melovat kapeaa jokea pitkin päivittäin.

Ne saattoivat uida aivan kajakkien vieressä eivätkä käyttäytyneet millään tavalla aggressiivisesti.

Vaikka välillä näytti siltä, että joutsenperhe oli suoralla törmäyskurssilla kajakkimme kanssa, linnut väistivät aina vaivatta. Joutsenet ovat näet huomattavasti parempia uimareita kuin ihmiset melojia.

Lintuja pääsee muutenkin seuraamaan joelta aivan eri tavalla kuin rannalta. Kun kajakilla lipuu hiljaa eteenpäin, eläimiä näkee hyvin läheltä ilman moottorin häiritsevää ääntä.

Vanhan myllyn kohdalla kajakki kainaloon

Reitin varsinainen erikoisuus tulee vastaan Krutyński Piecekin vanhan myllyn kohdalla.

Siinä kajakista pitää nousta pois, vetää se rantaan ja kantaa noin 60 metriä myllyn ohi ennen kuin matkaa voi jatkaa. Wan-Placin reittikuvauksessakin tämä on mainittu reitin ainoana varsinaisena kantopaikkana.

Paikka oli kyllä varsin kaoottinen.

Kajakkeja tuli jatkuvasti lisää, ihmisiä nousi vedestä, toiset kantoivat omiaan pois ja seuraavat yrittivät jo päästä takaisin jokeen. Jos jossakin kohdassa oli mahdollista kipata itsensä ja kajakkinsa veteen, niin juuri siinä.

Meidän kolmen hengen kajakkimme oli kaiken lisäksi aika painava jopa kolmelle ihmiselle.

Tämä on ehkä retken ainoa kohta, joka voi tuottaa ongelmia ihmiselle, jonka liikuntakyky tai kunto on kovin huono. Muuten reitti on mielestäni hyvin helppo.

Mitä kajakkiretkellä voi tehdä muuta kuin meloa?

No, tietenkin kuvata.

Mutta Krutynian varrella on myös useita paikkoja, joissa voi pitää taukoa, nousta pois kajakista ja käydä syömässä. Tarjolla on sekä pientä suolaista ja makeaa purtavaa että kunnon ruokaa.

Me emme tällä kertaa pysähtyneet syömään, koska ensikertalaisina emme osanneet arvioida etenemisvauhtiamme. Kun meille oli sanottu matkaan menevän jopa kuusi tuntia, emme viitsineet jäädä kovin pitkäksi aikaa ihmettelemään.

Meillä oli joka tapauksessa hieman omia eväitä mukana.

Erityisen hauska yksityiskohta olivat joenvarsikioskit, joista syötävää ja juotavaa sai ostettua jopa nousematta kajakista.

Varsinainen kajakki-drive-in siis.

Mitä kajakkiretkelle kannattaa ottaa mukaan?

Mitään kovin ihmeellistä varustusta päiväretkelle ei tarvitse.

Meillä oli mukana pyöräilyhanskat, ja ne osoittautuivat varsin hyödyllisiksi. Varsinkin jos ei ole tottunut melomaan, hanskat suojaavat käsiä hyvin.

Jalkineiksi uimatossut ovat varmasti yksi käytännöllisimmistä vaihtoehdoista, koska kajakista joutuu ainakin myllyn kohdalla nousemaan pois. Itse pärjäsin varvastossuilla, mutta minä pärjään varvastossuilla ja paljain jaloin melkein kaikkialla, joten tätä ei ehkä kannata pitää yleispätevänä suosituksena.

Vettä kannattaa ottaa mukaan riittävästi ja aurinkorasvaa laittaa jo ennen lähtöä. Joella aurinko pääsee paahtamaan yllättävän tehokkaasti, vaikka osa reitistä kulkeekin puiden suojassa.

Kajakkiin mahtui hyvin kolmen ihmisen reput ja tavarat. Meillä kaikki pysyi kuivana, mutta esimerkiksi puhelimelle tai muulle vedestä erityisen huonosti pitävälle tavaralle ottaisin silti vedenpitävän pussin tai kotelon. Ihan kaiken varalta.

Omilla eväillä pärjää hyvin, mutta ruokaa ja juotavaa saa myös matkan varrelta.

Loppusuoralla

Ilmeisesti lähes koskematon luonto ja kristallinkirkkaana liplattava vesi rauhoittaa äkäisimmätkin yksilöt tai sitten joelle hakeutuvat vain rauhalliset ja hyvin käyttäytyvät ihmiset. Hiljaisuus on kaikkialla läsnä. Kukaan ei huudata musiikkia tai paasaa puhelimeen.

Joki on paikoitellen kapea, virta vie välillä yllättävään suuntaan ja juuri saavutettu vauhti voi tuottaa yllätyksiä. Naapurikajakki voi kolahtaa kylkeen tai peräkonttiin ihan suorallakin tai sitten itse ei saa kulkuneuvoa kääntymään, kun yrittää hienosti driftata jyrkässä mutkassa. Kukaan ei paina “torvea”, ei huuda eikä kiroile, kaikilla on hauskaa ja pitkä pinna vakiovarusteena. Kunhan muistaa pitää kädet oman veneen sisäpuolella ja ottaa hallitusti vastaan lähikontaktia tarjoileva kanssakulkija.

Ohjaustaidottomankaan ei pidä hävetä, siellä veden varassa kaikki ollaan “samassa veneessä” lähes sananmukaisesti. Kun ensikertalaisia on paljon, ei kukaan ole toistaan parempi. Asiantunteva, all inclusive-palvelu herättää siinä määrin luottamusta, että jo ennen retkeä tulee tunne, että mikään ei voi mennä vikaan. Kuitenkin sillä hetkellä, kun kajakki irtoaa rantahiekalta, olet omillasi.

Lähtisinkö uudelleen?

Ehdottomasti!

Itse asiassa seuraavalla kerralla lähtisin paljon rennommin mielin. Nyt tiedän jo, miten kajakki käyttäytyy, ettei se kippaa ympäri jokaisesta väärästä liikkeestä ja että tavaratkin todennäköisesti pysyvät kyydissä kuivina.

Ja ennen kaikkea ottaisin puhelimelle kunnollisen vedenpitävän kaulakotelon ja kuvaisin paljon enemmän.

Jos Masuriassa pitäisi valita vain yksi luontoaktiviteetti, melonta olisi minulla hyvin korkealla listalla. Siihen ei tarvitse aikaisempaa kokemusta eikä mitään erityistä huippukuntoa, ja Krutynian rauhallinen virta tekee aloittamisesta helppoa.

Kaislikon kautta oppii loput.

Ainakin jonkin sortin melontaa, soutelua tai suppailua Masuriassa kannattaa kokeilla. Vesiltä koko maisema näyttää aivan erilaiselta kuin auton ikkunasta tai rannalta katsottuna.

Käytännön tiedot

Reitti: Krutyń–Ukta
Pituus: noin 13 km
Meidän melonta-aikamme: 3 h 15 min
Vuokraamo: Wan-Plac, Krutyń – Spływy Kajakowe
Wan Plac – Spływy kajakowe Krutyń, wypożyczalnia kajaków
Kajakki: kolmen hengen kajakki, 35 €/päivä vierailumme aikana
Hintaan kuului: kajakki, istuinpehmusteet, pelastusliivit, pysäköinti ja kuljetukset
Vaikeustaso: helppo, sopii hyvin myös ensikertalaiselle
Erityistä: noin 60 metrin kantomatka vanhan myllyn kohdalla