Meikkilaukku matkalla maailman ympäri

Meikkilaukku matkalla maailman ympäri.

Olin siivoamassa kosmetiikkahyllyäni, kun minulle tuli mieleen, että tässä maailmassa kaikki on kulttuurisidonnaista. Myös kauneusihanteet. Haluamme tai emme, lainaamme toinen toisillemme omaa näkemystä myös sillä saralla.

Nyt keskustelu kulttuurisidonnaisuudesta käy varsin kuumana. Myös kulttuurien ja  kauneusihanteiden tuontia ja vientiä ruoditaan kaikissa eri konteksteissa, sekä positiivisessa että negatiivisessa sävyssä. Tässä kirjoituksessa en ole ottamassa kantaa mihinkään polttavaan poliittisesti epäkorrektiin kysymykseen ja pysyn kultaisen leikkauksen linjalla, kuten tässä asiayhteydessä voisin sen ilmaista.

Idea lähti liikkeelle siitä, millaisen mielikuvan minkäkin maalainen kosmetiikka synnyttää ajatuksissamme. Tai millaisen mielikuvan valmistajat haluavat meidän saavan heidän maan kauneusihanteista 😉. Miten kosmetiikan koostumus, vaikutusaineet, hajusteet, viimeistely tai mainoskampanja muokkaavat meidän käsitystä kyseisen maan kauneusihanteista, kulttuurista ja perinteistä.  

Ajatuksen voimalla on helppoa matkustaa, joten ennen kuin olen huomannutkaan, olen löytänyt itseni matkalla maailman ympäri kulkuvälineenä, ei lentävä matto, mutta oma meikkipussi. 

Aloitan kauneuden matkan maailman ympäri Idästä, nousevan auringon innoittamana.

Japani

Japanilainen kosmetiikka on Euroopassa aika vanha tuttu. Se on ollut markkinoilla vuosikymmeniä. 

En itse ole käynyt Japanissa, joten joudun tekemään johtopäätöksiä heidän kauneusrutiineistaan mainonnasta. Mainokset ovat turhan usein harhaanjohtavia. Ei niinkään tahallisesti väärää tietoa levittäviä, mutta sellaista wannabe-kauneutta.   

Japanilainen nainen vilauttelee niissä mainoksissa sakurakukan terälehden väristä ihoaan ja näyttäytyy täydellisyyttä tavoittelevalta cosplay-hahmolta. Miten sellainen yliluonnollinen virheettömyys on edes mahdollista Maan päällä?

Kurkistus japanilaisten kaunottarien meikkipusseihin saa hengen salpautumaan. Tuotteita kuuluu käyttää pilkuntarkassa järjestyksessä ja niitä on paljon.    

Voiteet ja seerumit ovat tarkoitettu laitettavaksi monia päällekkäin, monen minuutin tauolla joskus. Koostumukset ovat kevyitä ja juoksevia. Jopa puhdistus tapahtuu kahdessa eri vaiheessa.

Pilkkuja nousevassa auringossa on heti aamusta. Minua harmittaa japanilaisessa kosmetiikassa se, että purkit harvoin toimivat yksitellen. Viime aikoina on tullut markkinoille myös tuhdimmasta päästä olevia tuotteita, tarkoituksena tarjota ravitsevampaa lopputulosta. Monesti missio on ollut täysin epäonnistunut.

Japanilaisen estetiikan aura on kuitenkin varsin kiehtova, ja itsekin aina välillä retkahdan ostamaan jokin uutuuden vain huomatakseni, ettei se ole minua varten. Olen kokeillut kasoittain Shiseidon ja Kanebon tuotteita, ja tähän mennessä on vain pari sellaista, joita olen valmis hankkimaan uudestaan. Ehkäpä nämä:

• Ultimune Power Infusing Serum (Shiseido)
• UV Protective Compact Foundation SPF 36 (Shiseido)
• CELLULAR PERFORMANCE MASK (Sensai)
• Mascara 38°C (Sensai) 

Korea

Korealainen kosmetiikka on varmaan uusin kauneustulokas Euroopassa. Minulla ei ole tietoa, onko se rantautunut muualle maailmassa ja milloin. 

Korealainen kauneusihanne on pelkistetympi ja nykyaikaisempi, kuin moni muu aasialainen, mutta vaaleuden ja virheettömyyden ihannointi on näkyvissä sielläkin. 

Vetisyys, rasvattomuus ja kerroksellisuus korostuvat korealaisissa kosmetiikassa mielestäni vielä enemmän kuin japanilaisessa. Korealainen 10-vaiheinen päivittäinen kauneusrutiini oli noussut otsikoihin muutama vuosi sitten. 

Ne tuotteet, joita tuodaan tällä hetkellä Eurooppaan, ovat entistä vähemmän adoptoituja eurooppalaisen ihoon, eli näemme ne melkein sellaisinaan. 

Olen päässyt kokeilemaan sekä korealaista tuontitavaraa että aidompaa kosmetiikkaa.  Aidolle korealaiselle on ominaista monitehoisuus, mutkikas koostumus ja pitkä ainesosalista. Se, mitä tänne tuodaan, on halvemmasta päästä olevaa mönjää. Euroopassa olen nähnyt yleensä edullisia, yhden tehoaineen tuotteita, joiden hinta on liki kymmenenkertainen Koreaan verrattuna.

Yksi yleisin (sekä Koreassa että Kiinassa) kosmetiikan ainesosa on ginseng, jota arvostan itsekin suuresti ihon elvyttäjänä. Sitä en ole löytänyt vielä Eurooppaan tuoduista tuotteista.

Itselleni korealaisesta kosmetiikasta ei ole mitään iloa edes Etelä-Euroopassa (ehkä jos muutetaan Barbadokselle joskus 😀). Se on aivan liian vetistä ja rasvatonta minulle. 

Meikki on taas aivan liian paksua ja peittävää. Olen joskus kokeillut Misshan BB voidetta, ja kun sain sen pestyä pois naamastani, vannoin, etten enää ikinä koske siihen. Extra peittävä, paksu ja laiskasti levittäytyvä, veden- (ja monen pesuaineen) kestävä, valoa voimakkaasti heijastava, se tarttui ihooni kuin tauti – eli täydellinen painajainen. Väri oli minulle ihan sopivaa, mutta naamiomaista lookia en silti pystynyt välttämään. 

Korealaisessa katukuvassa paljastuu paksun meikin tarve. Jopa nuorilla naisilla on ällistyttävän huono ja kuoppainen iho. Sen peittämiseksi tarvitaan eloton, vitivalkoinen meikki, joka peittää isommatkin syvänteet. Ero suomalaiseen meikkaukseen on kuin yö ja päivä.

Kiina

Kärsivällisyys, kerroksellisuus ja monimutkaisuus on ominainen monille aasialaisille kauneusrutiineille, eikä Kiina ole tässä mikään poikkeus. Vaaleuden ihannointi lienee jokaisen tiedossa, mutta muita vivahteita emme välttämättä huomaa. Kiinalainen kosmetiikka ei ole myöskään yhtä tunnettua Euroopassa kuin vaikkapa japanilainen ja nyt myös korealainen.

Minkä huomasin siellä paikan päällä, on se, että kiinalaiset vannovat puhtauteen, hajuttomuuteen ja täsmällisyyden nimeen. Jokaiseen kauneusrutiinin vaiheeseen kuuluu oma tuote.

Kiinalainen kosmetiikka on hyvin luonnonläheinen ja varsin laadukasta huolimatta hyvin edullisista hinnoista. Jostain syystä juuri sitä tuotesektoria kiinalaiset eivät mainosta kovin paljon maan ulkopuolella. Ehkä sen takia, että jokaisen purkin kyljessä olevan “valkaiseva”-tekstin uskotaan pelottelevan valkonaamoja pois. Meidän rusketushimo on siellä yleisessä tiedossa ja kauhistelujen aiheena. 

Kiina ei myy kovin paljoa kosmetiikkatuotteita ulos eikä tuo kovin paljoa sisään. Isompienkin kauppojen hyllyillä ulkomaalaista tavaraa on varsin niukasti ja hinnat hipovat pilviä.

Yleisesti ottaen kiinalaiset naiset meikkaavat tosi vähän. Meikit ja laittautumiset kuuluvat enimmäkseen vapaapäiviin. Silloin järeän SPF kertoimen lisäksi settiin kuuluu myös aurinkovarjo. 

Minulle jäi sellainen vaikutelma, että kiinalaiset naiset kärsivät hyvin paljon huonosta ihosta (sekä perimä että huono ilmanlaatu varmaan). Ihon väri on usein sumea ja eloton, jota he meikillä yrittävät parantaa. 

Kiinalaista kosmetiikkaa pystyisin itse käyttämään vain tosi lämpimässä, subtrooppisessa ilmastossa. Pohjolan oloissa siitä ei ole mitään hyötyä.

Venäjä

Kuva viimeisen päälle laittautuneesta venäläisestä kaunottaresta punaisessa minihameessa ja korkokengissä on enemmän toiveajattelua kuin totta. Toki, suunnilleen yksi miljoonasta näyttää juuri tältä. Ainakin Insta-kuvissaan. Todellisuus on paljon pliisumpaa. 

Venäjä on kuuluisa siitä, ettei siellä toimi mikään. 

Venäjällä tarve kehittää omia kosmetiikkatuotteita tuli vastaan jo 30 vuotta sitten. Sen kaikki omat asukkaat eivät pystyneet ostamaan tuontitavaroita: toisilla ei ollut varaa (eikä ole nytkään), toiset eivät vain päässeet niihin käsiksi. 140 miljoonan asukkaan sisäiset markkinat olivat myös oiva kenttä kehitykselle.

Vaikka kosmetiikkaa valmistetaan ja myydään sisämarkkinoilla paljon, se ei toimi. Olen joutunut käyttämään venäläisiä tuotteita Uzbekistanissa, koska siellä ei yksinkertaisesti saa mitään muuta Tashkentin ulkopuolella. Kokeilin useita eri merkkejä aina samalla lopputuloksella. Se on kuin venäläinen L’Oreal – öljyteollisuuden jätettä. 

Valko-Venäjä 

Yllätysmaa tässä listassa valmistaa erittäin edullisia, mutta varsin onnistuneita ja tehokkaita tuotteita. Musta hevonen sanoisin. Pieni Belarus onnistui siinä, missä Venäjän tuotekehitys floppasi. Syytä en osaa sanoa. 

Belarus on itse asiassa kulttuurisesti autenttisempaa ja yhtenäisempää, mitä voi kuvitella. Se on säilyttänyt oman kielensä ja monia perinteitä. Maan alue on niitä harvoja Itä-Euroopassa, jonne Tšingis-kaanin valta ei ulottunut. Siellä on säilynyt pidempään muinainen slaavilainen moniteismi ja luonnonvoimien palvonta. 

Nämä aatteet näkyvät valkovenäläisissä kauneusihanteissa edelleen, ja näin myös siellä valmistetussa kosmetiikassa. Puhtaus ja luonnon parantava voima on sen kulmakiviä. Ilmiö on tullut huomatuksi maailmalla varsin nopeasti.  

Viimeiset pari vuosikymmentä on ollut myrskyisää aikaa maan historiassa. Tällä hetkellä maata koettelevat vientikiellot sodan takia. Toivon kuitenkin, että Belarus pääsee yli sekä taloudellisista vaikeuksista että Lukašenkasta, ja erottautuu omaksi itsenäiseksi valtioksi sen varsinaisessa merkityksessä. Venäjän umpisuolena oleminen  on jo riittänyt monelle kansalaiselle. 

Suomi

Näin pieneksi maaksi, mitä Suomi oikeasti on, se on aika hyvin varustettu omilla kosmetiikan tuotemerkeillä. Kotimaista kuuluu kehua, vaikka se olisi kuinka kiikun kaakun. Mutta, mutta…

Miten sen sanoisin kauniisti, voi sitä pyhää keskeneräisyyttä! Ihan kuin tuotekehitys olisi jäänyt kesken. Joko linja meni poikki tai rahat loppui. Eikö niitä tuotteita testata millään tavalla? Ei nyt tule mieleen yhtään merkkiä, jonka kohdalla tuo puolivalmiste-fiilis ei olisi toteutunut. Vai onko Suomessa vain yksi kehityslabra, joka myy tekeleitään jokaiselle kotimaan brändille? Siitäkin on jo epäilystä herännyt. 

Poikkeuksiakin on ollut, mutta valitettavan harvakseltaan. Dermosilille on sattunut muutamia poikkeuksellisen hyviä tuotteita, mutta jostain syytä vain kausiluonteisesti. Ne oli lopetettu heti koe-erän jälkeen.

Tietysti olen käyttänyt kotimaista, ja aika paljon. Koska sitä saa kaikkialta ja olen aika laiska monella tavalla. Käytin ja kärsin. Ne tuotteet ovat kuin Varsinais-Suomen talvi: kyllä sen yli elää, mutta ikävää se on. Eikös kukaan osaa hakea inspiraatiota vaikkapa kesästä? Kesähän on Suomessa upeaa!

Ehkä suomalaisen ihonhoidon kohdalla käsitteet pelkistetty ja puhdas olivat viety liian pitkälle. Kuivalle iholle – rasvaa, kosteusköyhälle – vettä, rasvoittuvalle – hiiltä. Sekaiholle – ööö, emulgoitua vettä? Saunasta läpi käyminen toimii paremmin, kuin purkitetut, yhden ainesosan voiteet. Ehkä se onkin täällä tarkoitus. 

Kotimaisiin tuotteisiin kaipaisin toimivuutta, valoa ja viimeistelyä. Tietynlaista iloisuutta, jopa leikkisyyttä olisi hyvää olla. Ei ihonhoidon tarvitse olla kuolemanvakava asia. 

Viro

Virossa uusia kosmetiikkavalmistajia tulee kuin sieniä sateiden jälkeen. Turhankin paljon. Virolaiset naiset myös kuluttavat paljon rahaa ulkonäköön. Voi tosin olla, että suomalaiset ovat kirineet perässä. 

Minua virolaisissa tuotteissa ei miellytä hajusteisuus. Vaikka se on usein luonnollinen, sitä on liikaa. Tuote haisee ja maistuu pitkään. Tuntuu, kuin olisi syömässä sitä naamarasvaa. 

Eikä hedelmien, marjojen ja karkkien maut ja tuoksut ole minun suosikkeja iholla. Syön ne mielelläni tuoreena eikä kasvovoiteen seassa. 

Muuten suurin osa virolaista kosmetiikkaa on vegaanista ja ekosertifioitua. 

Puola

Puolalainen kosmetiikka on Suomessa edelleen vähän kuin musta lammas. Tunnetuin merkki on ehkä gdanskilainen Ziaja.  

Puolalainen kosmetiikkatuote muistuttaa olemukseltaan maan maalaisromantiikkaa ja maukasta ruokaa. Rasvaista, toimivaa ja luonnonläheistä. 

Puolan kosmetiikkatuotanto ei ole uusi ala, vaan Pani Walewskan voiteet olivat haluttua kauneushoitoa jo meidän äidin nuoruudessa (äitini on 85).

Minusta puolalainen kosmetiikka voi hyvin olla suomalaisten makuun: se mukailee luontoa, on konstailematon ja tarpeeksi hoitava. 

Italia

Italialainen kosmetiikka yllätti minut ihan viime aikoina. En tullut edes ajatelleeksi, että Italiasta voi löytyä mainiota ihonhoitoa kuuluisien meikkibrändien lisäksi. 

Italialainen ihonhoito on miltei tuntematon käsite Suomessa, mutta Maltalla luonnollisesti italialaista on paljon. Se on edullista ja toimivaa. Olen kokeillut muutamia brändejä, ja niistä Dermolab oli paras sekä toimivuudeltaan että viimeistelyltään. 

Yllättävintä on se, ettei ihonhoidossa ollut niin paljon koristeellisuutta, mitä italialaisesta tuotekehityksestä voisi odotella. Enemmän sitä voisi rinnastaa heidän ruokakulttuuriin, joka on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin vaatetus tai arkkitehtuuri. Ehkä ajatus onkin se, että ihoa kuuluu ruokkia samalla tavalla kuin kehoaan, silmiään ja sieluaan. 

Vegestä kyse ei täällä päin maailmaa ole, mutta luonnon raaka-aineita käytetään ahkerasti. Hajusteita on tuotteissa varsin maltillisesti. En huomannut myöskään mitään allergisia reaktioita ihollani, vaikka tuotteet ovat varsin tehokkaita. 

Ranska 

Kauneuden mekka, jos eurooppalaisilta kysytään. 

Ranskassa on ihanteena elegantti huolimattomuus, effortless chick. Se on otettu maan tuotekehityksessä punaiseksi langaksi. 

Luonnollinen, mutta kuitenkin skarppi look. Clarins, Decleor, Guinot ja monen muun high end -brändien tuotteet ovat arkisen heppoja, tehokkaita, tuotteet eri ihotyypeille ovat hyvin eriteltyjä. Öljyjä käytetään taitavasti ja tehokkaasti. 

Luksusbrändien purnukat, kuten Dior, Givenchy, Chanel, ovat usein monitehoisia ja tietysti esteettisesti täydellisiä. Itse en edes pysty käyttämään rasvaa ja seerumia samasta sarjasta, koska kumulatiivista tehoa on liikaa herkälle iholleni.

Ranskasta kotoisin on myös apteekkikosmetiikka-käsite. Vichy, La Roche-Posay, Bioderma, jos nimeää vain muutaman. 

Ranskalaiset tuotteet toimivat itsekseen ja yhdessä monien muiden brändien kanssa. BB, CC, SPF – kaikki kerralla naamaan ja menoksi. Helppo ja nopea huoliteltu look. 

Kaikki ei Ranskassa ole hyvää ja toimivaa. On sellaisiakin brändejä, joita vältän kaikin keinoin. 

Monaco

Monaco on kyllä maantieteellisesti Ranskaa, mutta mielestäni sen luonne on aika erilainen. Ehkä kansainvälisempi, ystävällisempi ja aurinkoisempi. 

Ylellisyys ei yllätyksekseni ollut ainoa piirre, mikä kuvastaa monacolaista kauneutta ja kosmetiikkaa. Yhtä tärkeäksi on noussut huolellisuus, toimivuus, autenttisuus ja aito välittäminen. 

Sellaiseksi miellän Lancasterin aurinkosuojatuotteet. Niillä on yksi tehtävä ja se on otettu totisesti. Niinpä ne suoriutuvat tehtävästään moitteettomasti.  

Iso-Britannia 

One fits all -ajatus. Kaikille ihotyypille, kaikkiin ongelmiin. Brittiläinen estetiikka ei siedä keinotekoisuutta ja koristeellisuutta. Kauneusihanne on luonnollinen ja maanläheinen, jonka lähettiläinä ovat hovin naiset. 

Perusteelliset, usein edelläkävijät eettisyydessä, ekologisuudesta, luonnollisuudesta, nuo tuotteet ovat usein edullisia, mutkattomasti pakattuja, hajusteettomia, tuovat mieleen britti-maaseudun vihreitä nurmikoita ja peltoja.

Käytössäni: Q+A Skincare 

USA 

Hevosvoidetta naamaan on käypä ratkaisu. Ainakin jos Elizabeth Ardenia on uskominen. Se on ehkä perinteisin amerikkalainen ajatus kosmetiikasta. Ylelliset pakkaukset, vahva hajusteisuus ja kyseenalainen koostumus. Ei, ei hevosten karvoja vaan mineraaliöljyjä.

Luksusbrändeistä Estee Lauder on lähempänä eurooppalaista (ja omaa) käsitystä kauneudesta. Silti, tietty keinotekoisuus häiritsee kokonaisuudessa.

Minulla on myös sellainen käsitys, että amerikkalaiset panostavat ulkonäössään huomattavasti enemmän meikkeihin kuin ihonhoitoon. Se voi tosin olla samanlainen, sarjojen ja blockbastereiden rakentama harha, mitä kantautuu meille asti kirsikankukkien terälehtien mukaan Japanista.

Tiedän, että tuolla puolella Atlanttia on nyt herätty siihen, että kosmetiikassa voi käyttää enemmän luonnonmukaisia ainesosia, mutta en sen koommin törmännyt niihin merkkeihin vielä. 

---

Toki, tämä koko juttu pohjautuu ennakkoluuloihin eri maiden kauneusihanteista. 

Totuus on yleensä aivan toisenlainen. Ihmisiä on joka paikassa laidasta laitaan. Toiset panostavat ulkonäköönsä ja toiset eivät juurikaan. Meikkien ja kosmetiikan käyttö erottuu enemmän henkilöstä toiseen kuin maasta maahan. 

Meitä on joka lähtöön, olemme kaikki erilaisia, ja se tekee maailmasta yhtenäisempää kuin koskaan ennen. 

Moninaisuudessamme olemme yhtä maailman kanssa. 

Meikkilaukku matkalla maailman ympäri.

Aiheesta lisää:

• Kauneus on katsojan silmissä – In Via – Live Your Life / Paikkamme maailmassa
• Kuvankaunis – Oma suosikkilistani – In Via – Kauneus ja Rohkeus 
• Kuvankaunis – Ikonisten hoitotuotteiden mysteeri 
• Kuivilla ollaan! – Matkalaukkuhaaste – In Via – Live To Travel 
• Laiskan perheenäidin parhaat aurinkovoiteet – In Via – Lapsiperheen arki
• Luovimista kulttuurisissa myrskytuulissa – In Via – Arki ja Ajatuksia