Viikko 15 – Mustavalkoisissa tunnelmissa.
Viikon tunneskaala oli kyllä laidasta laitaan, mutta tällä kerralla kyse on eri asiasta: nimittäin pää on ollut blankona kuin tyhjä, valkoinen A-nelonen, ja huumori sen sijaan on ollut sysimusta. Tai ehkä juuri sen takia.
Kevätväsymyksestä
Näin tyhjää päätä minulla ei ollut aikoihin. Syynä voi olla kevät, kevätväsymys, koululoma tai paikalleen jämähtänyt arki.
Uskon, että kärsin kevätväsymyksestä jonkin verran, vaikka en edelleenkään ymmärrä sen perimmäistä syytä. Olen jopa käynyt verikokeissa keväisin selvittääkseen sen, mutta mitään poikkeuksellista ei koskaan löytynyt. Joten syytän asiasta talvisin vähentyvää valon määrää. Olen auringon lapsi, joten tarvitsen roppakaupalla auringonvaloa toimiakseni kunnolla.
Tänä vuonna kevätväsymys iski kovemmin täälläkin, koska kevät oli hidas ja kylmä. Eilen oli yksi kunnon lämmin päivä ja tänään tultiin taas takaisin talveen. +15C, harmaassa ja tuulisessa ilmassa ei ole nyt mikään kevät Maltalla.
Tutkimuksia ekologisuudesta
Kunnollisena kansalaisena kiinnostuin ekologisuudesta ja eettisyydestä jo jokunen vuosi takaperin. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa syventyä aiheeseen, joten uskoin vilpittömästi siihen, mitä valtamedialla ja aktivisteilla oli sanottavaa.
Kun olin tutkimassa aineistoa Earth Hour 2023 -artikkelia varten, vastaan tuli monia vastaavia PR-tapahtumia, kuten maailmanlaajuiset Earth Day (22.4), World Oceans Day (8.6) and so on, and so far… Jokainen, suurempi ja pienempi, taho perusti omansa viimeisten 30 vuoden aikana.
Siinä ei ole periaatteessa mitään haittaa, että tempauksia ja tapahtumia on runsaasti. Ne kaikki ajavat kunnioittavaa asiaa ja tekevät tärkeää työtä. Tosin, jos sellaiset jätit, kuin UN tai YK, vielä pysyttelevät asialinjalla ja faktoissa, pienemmät eivät pysy housuissaan niinkään tiukasti. Huomiota hakiessa monesti on menty äärimmäisyyksiin.
Ristiriitaisuuksia, kyseenalaista, epätarkkaa sekä myös täysin väärää tietoa on riittämiin.
Minua ei myöskään miellytä ylenpalttinen dramaattisuus. Joskus, kun luulee, että keskustelussa vastassa on aikuinen, niin törmää angstiaa kokevan teinin ja uhmaikäisen lapsen risteytykseen, joka korvaa argumenttien puutetta huutamisella ja itkupotkuraivarilla.
Jos äänekkäimpiä viheraktivisteja on uskominen, piereskellä ei saa vapaasti edes Saharassa, koska siitä vapautuu hiilidioksidia ja metaania ilmaan.
En usko, että kieltämisellä ja negatiivisuudella saa aikaiseksi oikein mitään. Suomalaiset ovat niitä harvoja kansoja, joiden kuluttajakäyttäytymistä pääsee ohjaamaan häpeän ja syyllisyyden avulla edes jotenkuten. Moni muu kääntää asialle selkänsä tyytyväisenä, jos jokin ei miellytä. Sitä sanotaan muuten positiiviseksi suhtautumiseksi elämään.
Mainokset ja kampanjat hyvän asian puolesta eivät aina mene putkeen. Monesti on käytetty niin sanottuja vastamainoksia. Ne, joissa oli hivenen huumoria mukana, menestyivät vielä kohtuullisesti. Loput floppasivat pahasti, vaikka ammatillisissa ympyröissä projektia on kehuttu vuolaasti.
Tavalliset ihmiset, edes suomalaiset, eivät tykkää negatiivisista sanomista mainoksissa. Erityisesti vanhempi sukupolvi on kasvatettu uskomaan ja samaistumaan mainoksiin. Niissähän myytiin meille unelmia: osta kesäleninki – olet puolet lähempänä kesälomaa.
Ihminen on egosentristinen olento. Hän ei ajattele oman pään (ei ainakaan oman pesän) ulkopuolelle. Jokaisen tekoketjun lopussa pitää roikkua iso ja makea, kaunis oranssi porkkana palkinnoksi. Silloin homma lähtlee liikkeelle.
Kielletyt hedelmät
Monia aloja suolistetaan surutta, mutta sitten on olemassa teemoja, joihin ei saa koskea. Vaateteollisuus, lentoliikenne, matkailuala, hallitus, elintarviketuotanto – ainakin näitä on parjattu viime aikoina. Kun taas lääketeollisuutta, sähköautoilua, vegaanisuutta tai vihreää puoluetta ei saanut kritisoida, vaikka mitä ne tekisi.
Esimerkiksi luontoon pääsevästä mikromuovista ollaan hyvin huolissaan, mutta siitä, että ihmisille määrätään kasoittain tarpeettomia lääkkeitä, joista melkein kaikki jäämät pääsevät luontoon, ollaan aika hiljaa. Suomessa ainakin buranaa pitäisi olla pohjavesissä runsaasti, koska sitä määrätään ihan jokaiseen vaivaan.
Sähköautojen tekniikassa on paljon parannettavaa, näin akun lisäksi, joka on ongelmajätteenä tällä hetkellä maailmanlaajuinen päänvaiva.
Siitäkään, että tofua varten soijaa kasvatetaan sademetsien alueilla, sitten kuljetetaan tehtaille Aasiaan, josta se vasta pääsee Eurooppaan vegepihviaineeksi. Suomessa soija ei ole tähän mennessä menestynyt viljelyissä. Vaikka kylmänkestävää lajiketta joskus kehitetään, se tulee olemaan Suomen luonnossa vieraslaji, joka saastuttaa ympäristöä.
Energiasisällöltään kasvisravintoa pitää olla noin viisinkertainen määrä verrattuna eläinkunnan ravintoon, että se tyydyttää ihmiselimistön energiatarpeet. Syödä joutuu viisi kertaa enemmän, sitä minä tarkoitan, ihan oikeasti.
Vihreiden puolueen aatteet ovat kyllä jalomielisiä, mutta tällä hetkellä teknologia, yhteiskunnan kehitys ja tiede eivät tarjoa sellaista ratkaisua, joka pystyy avaamaan kaikki solmukohdat. Suomalainen elinkeinoelämä ei pysyisi pystyssä niissä olosuhteissa: karja on tähän mennessä ollut ainoa, mikä piti pohjolan asukkaita hengissä.
Tieteellinen, yhteiskunnallinen ja teknologinen kehitys on mielestäni avain parempaan, puhtaampaan ja eettisempään tulevaisuuteen. Siihen, että se menee eteenpäin, pitää olla toimiva mekanismi. Me olemme kaikki osa sitä mekanismia, haluamme tai emme. Mekanismiin kuuluu voima, vastavoima, ohjausyksiköitä ja ohjattavia elementtejä. Se on meidän universumin fysiikkaa, josta osaa sanotaan globaaliksi ekonomiaksi.
PS. Kuvat eivät liity tapaukseen kovin paljoa ja ne on otettu Tal-Pietan Marinassa.
Viikko 15 – Mustavalkoisissa tunnelmissa.
Referenssit:
Tänä keväänä on kyllä ollut havaittavissa isompaa väsymystä kuin aikaisemmin. Joku kumma uupumus on iskenyt, ihan ilman mitään havaittavaa syytä. Sen kanssa mennään ja ikää kun on tullut niin ei lähde enää niin puskemaankaan sitä vastaan.
Se on kyllä kummaa, miksi juuri tänä vuonna väsyttää niin hillittömästi. Toivottavasti menee pian ohi.
Minulla myös valon lisääntyminen keväisin aiheuttaa väsymystä ja vähän alakuloakin – vaikka samaan aikaan kaipaa ja haluaa sitä valoa. Turhauttava vuodenaika! 😛
Niin se kuulemma on. Olen juuri lukenut, että aivot eivät pysty mukautumaan valon nopeaan lisääntymiseen, joten väsymys iskee. Aika kummallinen ilmiö.
Vihreää pesua ollaan tosin nyt vähentämässä EU:n alueella. Koskee varsinkin vaate-ja tekstiiliteollisuutta. Itse seuraan työn puolesta aika tarkkaan uusimpia tutkimuksia ja lentämisestä alleviivaan aina sitä, että miten lyhyt matka, kuinka monta nousua ja laskua tehdään matkan aikana. Miksi siis mieluiten lennän pitkänmatkan suoraan kuin välilaskujen kanssa tai sitten en suostu lentämään lyhyitä matkoja Suomessa tai Ruotsiin tai Viroon. Lentäminen tosin ei ole pahempi kuin ykstyisautoilu, jonka päästöt on järkyttäviä.
Veganiasioihin en sano muuta kuin ekologisuus ja vegaani ei kulje käsikädessä, vaikka eettistä onkin.
Läpinäkyvyyden lisääminen on erittäin tärkeää, koska tähän mennessä turhan usein kävi niin, että kauniiden lupausten takana ei löytynyt mitään todellista tekoa.
En minullekaan kävisi mielessä lentää Tallinnaan tai Tukholmaan. Jos on vain mahdollista, lyhkäsiä matkoja on hyvää tehdä lentämättä. Myös välilaskujen määrä on hyödyllistä tarkkailla. Se on todellakin niin, että yhden lentomatkan jättäminen väliin ei ratkaise mitään ongelmia, jos muuten ajelee päivisin yksin autossa satoja kilometrejä.
Eniten pisti silmään kevätväsymys, sillä siitä myös itse kärsin. Luin tänään, että valo lisääntyy niin äkkiä, että aivot eivät pysy mukana ja kestää joitakin viikkoja, että ns. helpottaa!
Mutta muut aiheet toki hyvin tärkeitä ja jokaisen pitäisi ottaa asioista vastuu.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen teooria kevätväsymyksestä. Ei ensimmäisenä tule mieleen, että valon lisääntyminen voi vaikuttaa näin.
Tärkeä asia, jota pitäisi ehdottomasti enemmän nostaa esille ja toivoisin kieltämättä, että suuret yritykset ja valtioiden johto ottaisi nämä asiat sydämelleen, koska he jos ketkä pystyisivät oikeasti vaikuttamaan asioihin ja saamaan isoja massoja liikkeelle siihen oikeaan suuntaan.
Suurille yritykselle ekologisuus on vain markkinointikikka. Kuluttajina meidän pitää tehdä valintoja, jotka pakottavat niitä eettisempään suuntaan.
Valtioita sen sijaan ei ole olemassa. Valtio on yhtä kui me – kansa. Taas jälleen kerran vastuu on meillä. Omilla äänillämme on merkitystä siinä, mitä valtion johto joutuu tekemään.